Musiikin teoria ja säveltäminen ›

juu, en nyt tiedä onko mikään maailman paras aihe tai onko näitä juttuja edes mahdollista luokitella.. mut kysynpä kuitenkin. eli mitä erilaisia tapoja teillä on saada biisissä joku kohokohta aikaan? niin että kylmät väreet nousee iholle ja jne. listaanpa esimerkeiksi muutaman aika itsestään selvän..
 
-pieni tauko ennen kertosäettä ja sitten kaikki täysillä. (aika yleisesti käytössä ainakin jossain nu-metal tyyppisessä musassa)
-äänentason vaihtuminen (vrt. välisäe-kertsi)
 
niinpä. toivottavasti tajusitte.

Jep, tämä grungen mukanaantuoma "hiljaa-KOVAA-hiljaa" -meno yleensä toimii. Pieni tauko tosiaan tuo vielä lisää dynamiikkaa.
 
Edellisen lisäksi voi laulaa tyyliin "korkealta ja kovaa". Äkillinen hyppy ylöspäin laulumelodiassa korostaa kohokohtaa. Mukaan voi tuoda jousia, torvia, kitaravallin, jotain tällaista.
 
Modulaatio: koko biisiä sävelaskel tai puolikas ylöspäin (miksei vaikka enemmänkin jos siltä tuntuu). Käytettävä harkiten -- menee herkästi euroviisuosastolle.
 
Nämä lienevät niitä yleisimpiä ja kliseisimpiä. Tämän kummempia ei mieleen tule.

"hiljaa-KOVAA-hiljaa"
 
Joo, tosin kevyessä musiikissa tämä tehokeino on aika vähäinen kompressoinnin vuoksi. Klassisella puolella tilanne on täysin toinen.
 
Mutta oikeassa tuossa silti ollaan. Mä esittäisin asian mieluummin näin: "vähemmän intensiivisesti-INTENSIIVISESTI-vähemmän intensiivisesti".
 
Edellisen lisäksi voi laulaa tyyliin "korkealta ja kovaa".
 
Ja "bändin pojat" voivat soittaa intensiivisemmin. Yksi yleinen ja helppo esimerkki on "säkeistössä ei kitarassa säröä, kertarissä säröt"...
 
Yksi mun mielestäni oleellisen tärkeä tehokeino on vaihtelut rytmiikassa: tuplatempo on yksi kikka, joo, mutta myös lisäämällä tai vähentämällä rytmisiä elementtejä voidaan kappaleen intensiteettitasoon vaikuttaa paljon.

Rumpalin on hyvä hakata komea, pitkä filli ja sen jälkeen lyädä lautasta niin prkl kovaa, että paikat hajoaa:)
 
Sitten alkaakin se kertosävel (tämä toimii ainakin jokamiehen rokissa:)

Hyvä ja hieno mutta vaikea tapa on tehdä todella kaunis melodia esim kertosäkeeseen.
 
Sitten sen sijaan että lähtsisitte kertosäkeessä paukuttamaan, niin biisi jatkuu aika tasapaksuna(rumpalilla vieläkin esim haitsu kiinni eikä siirry pelteihin, kitara ei ala revittämään eikä pistä säröä päälle) Siis tasapaksu soitto mutt todella kaunis melodia. Sellainen saa väreet käymään pitkin selkää tehokkaammin kun hirveen ylimitoitettu kertsi.

niinpä. tohon edelliseen lisäisin, että sellainen kuiva välisäe ensin ja sitten kaunis melodia kertsiin niin varmasti toimii..
 
lisäänpä vielä, että bridge ennen kertsiä auttaa oikein käytettynä sitä kohokohdan aikaansaamista.. mikäs nyt olis hyvä esimerkki.. ääh. ei tuu mitään mieleen.

Modulaatio: koko biisiä sävelaskel tai puolikas ylöspäin (miksei vaikka enemmänkin jos siltä tuntuu). Käytettävä harkiten -- menee herkästi euroviisuosastolle.
 
Heh, euroviisu-ish tosiaan. Todella yleinen varsinkin populaarisemmassa musiikissa, joskus ihan järkyttävän ennalta-arvattava käänne biisissä kun viimeisen kerran kertsiin tultaessa heitetään kokoaskel ylöspäin. Sitten kun vielä päälle toista lauluraitaa heittämään kertsin avainsanoja aksentoituna voihkimisella ja muulla vastaavalla niin avot, siinä on tusinakaavaa kerrakseen.
 
-MacGyver

Sitten kun vielä päälle toista lauluraitaa heittämään kertsin avainsanoja aksentoituna voihkimisella ja muulla vastaavalla niin avot, siinä on tusinakaavaa kerrakseen.

Niin, mutta pop/rockmusahan perustuu tusinakaavoihin. Niiinhän se on melkein kaikissa tyyleissä. Ja mikäs siinä, jos joku toimii niin antaa mennä. Mulla ainakaan ei ole kanttia moralisoida.

Niin, niinhin kohokohtiin. Yleensähän on hyvä että biisissä on yksi ns. yllätys, juttu jota ei osaa odottaa. Yksi on ennen vikaa kertsiä selainen valelähtö, ja ehkä senjälkeen vasta se loppuvedätys, modulaatio yms.

Toinen on se että esim. pitkän lauluäänen jälkeen vaihdetaan vähänksi aikaa sävellajia. Yleensä kun on mikä tahansa pitkä sävel, sen pystyy ottamaan osaksi toista sävellajia, eli seuraavat soinnut vasta paljastavat että ollaan jo ikäänkuin moduloitu.

Yksi keino on laittaa "jakoja" ja rytmisiä kikkoja niin että biisi vähän ryhdistäytyy loppua kohden. Niissä pitää olla tarkkana että silyy groove ja biisin perusidea.

Aikanaa myös oli tapana laittaa erilaisia harmonioita ja sointujutskia yms. peliin. Nykyään ei enää onnistu.

Joskus yllätyksestä käypi sekin että heittääkin vikan kertsin aika hiljaa...

Aikanaa myös oli tapana laittaa erilaisia harmonioita ja sointujutskia yms. peliin.
 
Rokkihempat huom! Rainbowin "Since you've been gone"-biisissä on oiva esimerkki tästä viimeisessä kertosäkeessä ennen loppusooloa. Lisäksi siinä on sellainen "tavanomaisempi" modulaatio heti sen hitaamman väliosan jälkeen.

Aikanaa myös oli tapana laittaa erilaisia harmonioita ja sointujutskia yms. peliin. Nykyään ei enää onnistu.

 
Erittäin sääli. On se nykyajan nuoriso, voi hyvän tähen...

Modulaatio=melodiaa&sointukiertoa nostetaan tai lasketaan kesken
kipaleen (toisin sanoen sävellajia vaihdetaan, mutta
sointujen ja melodian suhteet säilyvät samoina...). Esimerkiksi Haaveet
Kaatuu-kappaleen lopussa... Joku vois selittää paremmin...
 
Kohokohdan luomisessa tietysti yksi perustemppu on vain lisätä soittimia
(esim. Hectorin Työttömän arkiviisu vai mikäs se nyt olikaan.)
 
Hehkuttelua on myöskin kertsi, jonka aikana laulaja laulaa, mutta
tulee myös kitarasooloa. Battlet on aina tunnelmankohottajia.
 
Ei sovi unohtaa myöskään kaanonissa meneviä melodioita...
Kun jossain biisissä lähtee kertsi yhtäkkiä soimaan kaanonissa kaksi -tai
useampi-äänisesti niin siinä alkaa puntit tutista :)
 
Joonas.

Modulaatio = sävellajin vaihdos.
 
Ei sointujen ja melodian suhteiden tarvitse välttämättä pysyä modulaation jälkeen samana, vaikka purkkapopissa tämä onkin ikävän yleistä.
 
Mutta terminä modulaatio tarkoittaa siis ainoastaan sitä, että vaihdetaan sävellajista toiseen. Uudessa sävellajissa voi siis tulla myös täysin uutta tavaraa.

Tuli tosta modulaatiosta mieleen, että hiemanko ärsyttää tänäpäivänä kun sitä yritetään iskeä joka toiseen biisiin ja kuvitellaan, että sillä saadaan sen biisin potenttiaalista arvoa suuremmaksi. En nyt mitenkään paheksu sitä, mutta vois välillä kokeilla jotain muutakin biisin sovittamisvaiheessa. Toinen esimerkki missä tapahtuu modulaatio on Lordin Would you love a monsterman loppu.

Tommoset modulointihommat on kliseisiä, mutt eikö kaikissa tyyleissä ole kliseitä? Hevissäkin...sillointällöin=)on kliseitä, jostai bluesista puhumattakaan. Ne on niitä tälle tyylille ominaisia piirteitä.
Liian kriittinen musiikin kuuntelu tapa ei ole ikinä hyvästä.

Kannattaa rakentaa jännitystä, jolloin kuulija odottaa jotain hienoa kohokohtaa. Toisaalta silloin sen kohokohdan pois jättäminen voi myös olla hyvä ratkaisu. Yllätys on paras kohokohta. Tehkää jotain odottamatonta, modulointi biisin lopussa on kyllä jo liian vanha juttu...
 
Hyvä esimerkkibiisi jännityksen hitaasta kohoamisesta on King Crimsonin Dangerous Curves (Power To Believe -albumilta), suosittelen kuuntelemaan!

Miksei onnistu

Musiikki on jonkin verran yksinkertaistunut harmonioiden osalta. Yleisö ei ole enää tottunut kuulemaan kovinkaan pahoja sointujuttuja. Jos sovittaja alkaa suoltamaan sellaista, tulee scoret äkkiä takaisin ja/tai hommaa ei julkaista. "menee kuule jazziksi, tees uusiksi"...

Ja mikäs siinä, ajat muuttuvat ja musiikki muuttuu eikä sitä sinänsä ole viisasta arvottaa.

molli -> duuri

molli -> duuri
 
Niin. Yksinkertainen on kaunista.

Modulaatiosta tuli mieleeni Wildheartsin piisi baby is a headfuck tai jotain. Siinä pojkarna moduloi ihan urakalla. En muista nyt kuinka useasti mutta yhtenä jormana. Ja kipalehan on aivan tappokauraa. Kuunteluun mars.

Kannattaa rakentaa jännitystä, jolloin kuulija odottaa jotain hienoa kohokohtaa. Toisaalta silloin sen kohokohdan pois jättäminen voi myös olla hyvä ratkaisu. Yllätys on paras kohokohta. Tehkää jotain odottamatonta, modulointi biisin lopussa on kyllä jo liian vanha juttu...
 
Hyvä esimerkkibiisi jännityksen hitaasta kohoamisesta on King Crimsonin Dangerous Curves (Power To Believe -albumilta), suosittelen kuuntelemaan!
 
jännityksen rakentamisesta täydellinen esimerkki on dire straitsin on everystreet.
 
itsekkin olen kehittelemässä tollasta uuttä biisiä jossa alussa on vaan piano, sitten niitä soittimia lisäillään sopivasti ja koko hommaa kasvatetaan sinne loppuun asti. eri soitinten sovittaminen on aina hauskaa