Musiikin teoria ja säveltäminen ›

"Tonaalisuudessa eri sävelten välille syntyy erilaisia ja erivoimaisia jännitteitä, jotka tähtäävät perussäveleen purkautumiseen"
elikkäs voisko joku selittää että mitä toi niinku tarkottaa..??

"Tonaalisuudessa eri sävelten välille syntyy erilaisia ja erivoimaisia jännitteitä, jotka tähtäävät perussäveleen purkautumiseen"
elikkäs voisko joku selittää että mitä toi niinku tarkottaa..??
 
Sitä että pelataan länsimaisten musiikkisääntöjen mukaan.

Eletään jossain sävellajissa tyyliin duuri/molli ja soinnutetaan sen mukaan.

selvä..kiitoksia=)

"Tonaalisuudessa eri sävelten välille syntyy erilaisia ja erivoimaisia jännitteitä, jotka tähtäävät perussäveleen purkautumiseen"
elikkäs voisko joku selittää että mitä toi niinku tarkottaa..??
 
elikkäs kun sä soitat vaikka dominanttiseiskasoinnun niin sitten tuntuu ikäänkuin luontevalta purkaa se toonikaan, eli esim C-duurissa kun soittas niin jos lopettaa soiton G7 sointuun niin se jää vähän niinku odottamaan että siihen tulis se C

Juu eli sävellajien asteilla on eri tehoja, esim C-duurissa:

C  D  E  F  G  A  H
I  II III IV V VI VII -aste

Ensimmäinen aste on Toonika, perussävel. Sillä ei ole mitään "jännitettä" eli se ei ikäänkuin halua purkautua mihinkään.
Neljäs aste on subdominanttitehoinen, se liikkuu usein toonikaan tai dominanttiin(V aste). Sillä ei ole niin suurta jännitettä kuin dominantilla:
Viides aste on siis Dominanttitehoinen, se suorastaan "hinkuu" tulla puretuksi ensimmäiselle asteelle.
 
Tässä niitä oman käsitykseni mukaan... Tietysti kaikilla asteilla on omat tehonsa, nämä ovat kuitenkin ne huomattavimmat. Lisäksi II aste(myös VI aste?) voidaan tulkita subdominantiksi, III aste toonikatehoiseksi ja VII aste dominantiksi.

se on muuten tosi metkaa kun soittaa jotain ja lopettaa biisin dominanttiseiskalle ja/tai melodian johtosävelelle... kuulijat jää vaivautuneena ihmettelemään että tähänkös tämä nyt jäi...

Tässä niitä oman käsitykseni mukaan... Tietysti kaikilla asteilla on omat tehonsa, nämä ovat kuitenkin ne huomattavimmat. Lisäksi II aste(myös VI aste?) voidaan tulkita subdominantiksi, III aste toonikatehoiseksi ja VII aste dominantiksi.
 
III aste on medianttiteho, ja eroaa selkeästi toonikasta. III aste tuntuu usein pyrkivän IV asteen subdominantille.

Eletään jossain sävellajissa tyyliin duuri/molli ja soinnutetaan sen mukaan.
 
Ja sitten polytonaalisuus on kun vaihdellaan sävellajia ja atonaalisuudessa ei sitten ole enää mitään varsinaista sävellajia.
Olenko ymmärtänyt oikein?

Ja sitten polytonaalisuus on kun vaihdellaan sävellajia ja atonaalisuudessa ei sitten ole enää mitään varsinaista sävellajia.
Olenko ymmärtänyt oikein?
 
Polytonaalinen tarkoittaa kahta erillistä sävellajia, jotka soivat samanaikaisesti. Esim. tehdään biisi, jossa osa tavarasta menee vaikka D-duurissa ja osa as-mollissa. Polytonaalinen musiikki voi täten kuulostaa varsin riitasointiselta. Modulaatio on sävellajin vaihtamista.
 
Atonaalinen tarkoittaa ei-tonaalista, mutta eroaa esim. polytonaalisuudesta siinä, että atonaalisuus ei perustu tonaalisuuden perusteille, kuten polytonaalisuus.

Onko siis sointukulku C-Eb-G polytonaalinen?

Onko siis sointukulku C-Eb-G polytonaalinen?
 
Ei, Es-duuri tuossa on lainamuunnesointuna.
 
Polytonaalisuus tarkoittaa sitä, että esim. kitara soittaa G-duurissa menevää tavaraa, ja samaan aikaan vaikka tulee f-molli - tavaraa jostain muualta. Eli soitetaan samaan aikaan eri sävellajeissa.

1.) tahti Ceetä sitten Äffää SITTEN G SEISKAA TOSI LUJAA ja takaisin Ceelle.... (kvarttiseksti kadenssi)
2.)
 
Jokamiehen humppaa:)

1.) tahti Ceetä sitten Äffää SITTEN G SEISKAA TOSI LUJAA ja takaisin Ceelle.... (kvarttiseksti kadenssi)
2.)
 
Pidetääs homma taas faktalinjalla. Tossa kadenssissa ei ole kvarttisekstisointua missään. Jos siihen pistetään ennen G7:aa (V asteen sointu) C/G (kvinttikäännös I asteen soinnusta), saadaan tällöin I asteen kvarttisekstisointu.

 
Polytonaalisuus tarkoittaa sitä, että esim. kitara soittaa G-duurissa menevää tavaraa, ja samaan aikaan vaikka tulee f-molli - tavaraa jostain muualta. Eli soitetaan samaan aikaan eri sävellajeissa.
 
Niin tarkemmin sanoen tässähän on kysymys bitonaalisuudesta, yleinen ilmiö esim. modernissa jazzmusassa.

Polytonaalinen tarkoittaa kahta erillistä sävellajia, jotka soivat samanaikaisesti.
 
Niin siis ymmärtääkseni polytonaalinen tarkoittaa useaa (2 tai enemmän) yhtäaikaista sävellajia, bitonaalinen kahta. En oo kyllä ihan varma tästä.

Niin siis ymmärtääkseni polytonaalinen tarkoittaa useaa (2 tai enemmän) yhtäaikaista sävellajia, bitonaalinen kahta. En oo kyllä ihan varma tästä.
 
Näinhän tuo "virallisesti" on (bi- = kaksi, poly- = usea), joten bitonalisuus on vain yksi muoto polytonaalisuutta. Mutta yleensä riittää tehdä jako "yhden" ja "useamman" välille.

Niin tarkemmin sanoen tässähän on kysymys bitonaalisuudesta, yleinen ilmiö esim. modernissa jazzmusassa.
 
Aivan, tässä tapauksessa on kyse bitonaalisuudesta = 2 eri sävellajia soi päällekkäin. Mutta polytonaalisuus on yleistermi sille, kun 2 tai useampia sävellajeja soi päällekkäin (poly = monta, mono = yksi).

Tuli vaan mieleen, että tiedättekö yhtään polytonaalista sävellystä, jossa olisi 3 tai useampi sävellaji päällekkäin? Olisi vaan hassua kuulla.

Tuli vaan mieleen, että tiedättekö yhtään polytonaalista sävellystä, jossa olisi 3 tai useampi sävellaji päällekkäin? Olisi vaan hassua kuulla.
 
Onhan niitä, varsinkin jossai 1960-70 -lukujen vaihteessa. Hindemithillä tais ainaki olla jotai, en nyt muista nimiä. Mut pitääpä tutkia :)