Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Nykyään sitä törmää aivan liiankin usein ihmisiin joiden mielestä sooloissa pitää unohtaa kaikki ja soittaa mistä sattuu, täysin vailla minkäänlaista melodian käsitystä, aiheuttaen mahdollisimman paljon riitasointuja.
 
Tarkoituksena on luultavasti soittaa jotain nopeasti ja käyttäen kaikkia kitarasta löytyviä välejä ilman että sormet osuvat kahta kertaa samaan paikkaan.
 
Mutta kun omaan korvaan tämä ainakin särähtää erittäin pahasti, joten ihmettelenkin miten ihmeessä tämä voi kuulostaa jonkun mielestä hyvältä??

Kuka on sanonut että se kuulostais hyvälle?

Jotkut astuvat asteikon ulkopuolelle aivan tarkoituksella. Jos joku oikeasti soittaa mitä sattuu(ja myöntää tämän), niin silloin on syytä hänen tehdä asialle jotain.

Onko tonaalinen- ja atonaalinen fraaseeraus tuttu käsite?

Onko tonaalinen- ja atonaalinen fraaseeraus tuttu käsite?
 
Tonaalinen noudattaa sävelasteikkoa ja atonaalisessa ei taas ole mitään rajoja. Eikös se näin mene? Ja polytonaalisessa on sitte kaks (eri) asteikkoa päällekkäin.

Onko tonaalinen- ja atonaalinen fraaseeraus tuttu käsite?
 
Jos se on soittajalle selvä, niin kaikki on kunnossa. En tunne/tiedä ketään, kuka soittaisi sooloon mitä sattuu.

Jos basisti (tai miksei kitaristikin) on sitä mieltä että hänellä on oikeus ja kyky soittaa mistä laatikosta vaan, ja jopa useammasta laatikosta yhtäaikaa, niin hänellä on myös velvollisuus sanoa komppikitaristille ja/tai keyboard'in soittajalla kuinka kalliin soinnun hän on ajatellut soitettavan sen soolonsa alle. Jos "soolotaitilijalla" ei ole harmaintakaan aavistusta soinnusta niin on kyllä parempi jättää se soolokin soittamatta. Ärsyttävää sellainen ylimielisyys joka ei sitten kuitenkaan pohjaudu mihinkään.