Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Terve vaan!
 
Olen opiskellut tässä vähän improvisointia ja esimerkkinä otan tällaisen sointukulun:
 
| Cm9 | Cm9 | Fm9 | Cm9 |
| Ab13 | G7#5 | Cm9 | Cm9 |
 
Eli tässä olen nyt improvisoinut ihan perus C-luonnollista molliasteikkoa käyttäen ja sitten tuossa G7#5 soinnun kohdalla käy hyvin G#-melodinen molli. Jos olen oikein ymmärtänyt tuon melodisen mollin käytön niin se kuulostaa (siis voi käyttää) hyvältä kun se soitetaan muunneltuihin dom.septimisointuihin (esim. G7#5#9) puolisävelaskelta ylempää koska tämä asteikko sisältää silloin suurimman osan mahdollisista muunnetuista sävelistä (b5, #5, b9, #9 jos muistan oikein). Siis olen huomannut, että molli sävellajissa tämä toimii hyvin.
 
Mutta se mikä kiinnostaa on mites muuten duurisävellajissa tämä asia tapahtuu? Siis milloin melodinen molli kuulostaa siinä hyvältä?
 
No nämähän asiat on aika yksilöllisiä. Jonkun korvaan joku kuulostaa hyvältä ja jonkun korvaan ei mutta kun en hirveästi tiedä teoriapuolesta vielä niin olisi kiva tietää mistä nämä asteikot johdetaan sointujen pohjalta.
 
Toinen esimerkki tulee siitä jos on tällainen perus 2-5 kierto menossa:
 
| Em7 | A7b9 | Dm7 | G7 | jne.. |
 
Niin tuossa taas ensimmäisen tahdin aikana on hyvä pysytellä D-duurissa ja taas A7b9 soinnun aikana kuulostaa (omaan korvaani ainakin) D-harmoninen molli hyvältä. Ja siitä eteen päin taas Dm7 aikana C-duuri jne.
 
Miten tuossa tapauksessa taas johdetaan D-harmoninen molli teorian mukaan kuvioon?
 
Hmmm.. tulipa taas sotkunen viesti (:
 
-Tomi

Eli tässä olen nyt improvisoinut ihan perus C-luonnollista molliasteikkoa käyttäen ja sitten tuossa G7#5 soinnun kohdalla käy hyvin G#-melodinen molli. Jos olen oikein ymmärtänyt tuon melodisen mollin käytön niin se kuulostaa (siis voi käyttää) hyvältä kun se soitetaan muunneltuihin dom.septimisointuihin (esim. G7#5#9) puolisävelaskelta ylempää koska tämä asteikko sisältää silloin suurimman osan mahdollisista muunnetuista sävelistä (b5, #5, b9, #9 jos muistan oikein). Siis olen huomannut, että molli sävellajissa tämä toimii hyvin.
 
Oikein. Ja salaisuus tähän juttuun on nimenomaan melodisen mollin 7. moodi eli alt-asteikko (1 b2 b3 b4 b5 b6 b7). Se sisältää ykkösen, dominanttiseiskan (b7), duuriterssin (b4=3) ja kaikki muunnesävelet (b5, b6=#5, b2=b9, b3=#9). Ja alt-asteikko G:stä on siis käytännössä sama kuin melodinen molli puolisävelaskelen ylempää G#:stä, eli tämä toimii hyvänä muistisääntönä.
 
Kokeile muuten luonnollisen mollin lisäksi myös C-doorista moodia. Saattaa kuulostaa monessa tapauksessa paremmalta, ainakin erilaiselta.
 
Mutta se mikä kiinnostaa on mites muuten duurisävellajissa tämä asia tapahtuu? Siis milloin melodinen molli kuulostaa siinä hyvältä?
 
En ole ihan varma mitä ajat takaa. Dominanttiseiskat muunnetuin sävelin toimivat ihan yhtälailla duuri- kuin mollisävellajeissakin ja alt-asteikko käy niiden päälle aivan samalla tavalla.
 
Toinen esimerkki tulee siitä jos on tällainen perus 2-5 kierto menossa:
 
| Em7 | A7b9 | Dm7 | G7 | jne.. |
 
Niin tuossa taas ensimmäisen tahdin aikana on hyvä pysytellä D-duurissa ja taas A7b9 soinnun aikana kuulostaa (omaan korvaani ainakin) D-harmoninen molli hyvältä. Ja siitä eteen päin taas Dm7 aikana C-duuri jne.
 
Miten tuossa tapauksessa taas johdetaan D-harmoninen molli teorian mukaan kuvioon?
 
Katsotaanpas. D-harmoninen on D E F G A Bb C#. A7b9 puolestaan on A C# E G Bb. Ei siis mikään ihme että toimii, kun kaikki sointusävelet löytyvät asteikosta. Tämä kuitenkin on erikoistapaus vain b9:n ja #5:n kohdalla; jos soinnussa olisi #9 tai b5, kuulostaisi harmoninen luultavasti aika pahalta.
 
Harmoninen johdetaan kuvioon mukaan siten, että sen V aste on dominanttiseiska. Melodisessa mollissa V aste on myös duuri, mutta soinnun b9 ei kävisi melodiseen. Luonnollisessa mollissa V aste on molliseiska.
 
A-alt (tai Bb-melodinen...) puolestaan olisi A Bb C Db Eb F G, se on todellakin aina toimiva, mutta tietysti erisävyinen. Lisäksi ainakin A-dominanttidimiskaala (A Bb C Db Eb E F# G) lienee toimiva tuohon nimenomaiseen sointuun.

Toinen esimerkki tulee siitä jos on tällainen perus 2-5 kierto menossa:
 
| Em7 | A7b9 | Dm7 | G7 | jne.. |
 
Miten tuossa tapauksessa taas johdetaan D-harmoninen molli teorian mukaan kuvioon?

 
Asteikkoja voi hakea myös vallitseva sointu -> kohdesointu pohjalta. Eli dominanttiin lisätään kohdesoinnusta puuttuvat äänet ja yritetään löytää tuttu asteikko
 
Esim.
 
A7b9 -> Dm7
 
A7b9 sisältää äänet A C# E G Bb ja Dm7 vastaavasti D F A C. Näistä muodostuu asteikko A Bb C C# D E F G eli D-harmonisen mollin viidennestä sävelestä lähtevä asteikko + C. Eli harmoninen molli saadaan myös tuota kautta "kuvioihin mukaan".

Kiitti vaan molemmille hyvistä vinkeistä ja selvityksistä!
 
Pitää kokeilla näitä enemmän kun saan kitaran kunnolla käteeni ja motivoitua itteni teoria puolelle. Se oiskin hienoa kun pystys sulauttamaan nää asiat omaan soittoon, että pystys sitten improvisoimaan lennosta. Kitaralla tällaset jutut tuntuu vaan niin tosi vaikeilta verrattuna pianoon kun on miljoona kohtaa mistä soittaa samat asteikot ja soinnut. Jep. Mut perässä tullaan, hitaasti mutta varmasti.

Kitaralla tällaset jutut tuntuu vaan niin tosi vaikeilta verrattuna pianoon kun on miljoona kohtaa mistä soittaa samat asteikot ja soinnut. Jep. Mut perässä tullaan, hitaasti mutta varmasti.
 
Eiks' kitaralla oo helpompaa? Opettelet asteikon yhdessä sävellajissa ja sitten samalla sormituksella saat sen kaikissa muissakin vain aloittamalla eri kohdasta.

Eiks' kitaralla oo helpompaa? Opettelet asteikon yhdessä sävellajissa ja sitten samalla sormituksella saat sen kaikissa muissakin vain aloittamalla eri kohdasta.
 
Ei se ihan noin yksinkertaista oo :) Vaikea selittää mut ei se mulla ainakaan noin toimi. Harvoin nimittäin soittaa kokoajan samasta kohdasta ja sävellajikaan ei oo sama kokoajan biisissä ja sit ku miettii vielä niitä muita asteikkoja mitä vois soittaa tiettyihin sointuihin ja murtosointuja plus miljoona muuta juttua, että sais vähän "jazzimpaa" niin siinä menee sormet ja silmät ihan sekasin että missäs sitä nyt mentiinkään. Pianolla taas (siis luulisin) kun tiedät vaan asteikkojen sävelet niin se on siinä. Noh, ehkä se on vaikeaa pianollakin!

Pianolla taas (siis luulisin) kun tiedät vaan asteikkojen sävelet niin se on siinä. Noh, ehkä se on vaikeaa pianollakin!
 
Kyllähän yleisesti kitaraa pidetään helppona soittimena nimenomaan sentakia, ett sillä tuo transponointi käy suhteellisen helposti...asemaa siirtämällä. Tietysti jos sä oot tottunut pianoon tai opetellut alunperin asiat pianolla, ni tilanne voi olla toinen.
Mun mielestä pianolla soittaminen eri sävellajeissa on aika vaikeeta. Soitan yleensä aina siinä yhdessä, kun en nyt hirveen vakavasti oo sitä harrastanu. Lähinnä kokeilumielessä. Soitujen päälle juttujen soittaminen taas on pianolla ehkä helpompaakin, kun kitaralla...mulle.
 
Pianon koskettimistohan on kuitenkin ehkä loogisempi, kun kitaran. Äkkinäiselle kitaran otelauta on varmasti aika hankala sisäistää. Albert Lee jossain haastattelussa kertoi, että hän ajattelee asioita pianopohjalta silloinkin, kun soittaa kitaralla...ja äijä on yksi kovimmista kantrikitaristeista?!