Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Ystäväni norjalainen kitaristi kävi kylässä ja kiistelimme onko b sama asia kuin h ja onko h sama kuin bb. Soittelimme agentsin soittamaa valot biisiä lappuista ja siihen sitte sooloja treenasimme päälle. No tuli sitte bb ja sehän on alennettu h.Ja hän väitti että bb on sama kuin h.Eikös nuotit ole kansainvälisesti standardi musiikin kirjoitustapa?Oliko tarpeeksi sekavaa. Siis h ja b on sama vai onko? Ja bb on alennettu h.

Ystäväni norjalainen kitaristi kävi kylässä ja kiistelimme onko b sama asia kuin h ja onko h sama kuin bb. Soittelimme agentsin soittamaa valot biisiä lappuista ja siihen sitte sooloja treenasimme päälle. No tuli sitte bb ja sehän on alennettu h.Ja hän väitti että bb on sama kuin h.Eikös nuotit ole kansainvälisesti standardi musiikin kirjoitustapa?Oliko tarpeeksi sekavaa. Siis h ja b on sama vai onko? Ja bb on alennettu h.
 
Nonäinhän ne menee puurot ja vellit sekaisin. Ensinnäkin. Alennettu H ei voi koskaan olla Bb. Jos käyttää H merkintää niin silloin minun mielestä pitäisi käyttää pelkkää B:tä siitä alennetusta H:sta. Jos/kun taas käyttää kansainvälistä B merkintää siitä äänestä mitä vain suomalaiset ja saksalaiset nimittävät H:ksi niin silloin on käytettävä Bb merkintää. B alenettuna on luonnollisestikin Bb, eikö. H alennettuna on yksinkertaisesti B. Eli jos haluaa käyttää Bb merkintää Aiss sävelestä on jo tehnyt päätöksensä. Silloin ei jää muuta vaihtoehtoa kuin käyttää B siitä äänestä joka sijaitsee puolensävelen ylempänä.

Nonäinhän ne menee puurot ja vellit sekaisin. Ensinnäkin. Alennettu H ei voi koskaan olla Bb. Jos käyttää H merkintää niin silloin minun mielestä pitäisi käyttää pelkkää B:tä siitä alennetusta H:sta. Jos/kun taas käyttää kansainvälistä B merkintää siitä äänestä mitä vain suomalaiset ja saksalaiset nimittävät H:ksi niin silloin on käytettävä Bb merkintää. B alenettuna on luonnollisestikin Bb, eikö. H alennettuna on yksinkertaisesti B. Eli jos haluaa käyttää Bb merkintää Aiss sävelestä on jo tehnyt päätöksensä. Silloin ei jää muuta vaihtoehtoa kuin käyttää B siitä äänestä joka sijaitsee puolensävelen ylempänä.
 
Vaikka sä oot periaatteessa ihan oikeassa, niin merkinnöillä H ja Bb ei ole väärinkäsityksen mahdollisuutta.

Vaikka sä oot periaatteessa ihan oikeassa, niin merkinnöillä H ja Bb ei ole väärinkäsityksen mahdollisuutta.
 
Valitettavasti on, Baron... Saksalais-suomalaisessa nimistössäkin on Bb-niminen sävel, mutta se tarkoittaa kaksinkertaisesti alennettua H:ta eli enharmonisesti A:ta! Eihän sitä ainakaan reaalisointumerkeissä varmaan koskaan tarvitse käyttää, mutta kuitenkin...
 
Toinen ongelma tässä "sekakäytössä" on se, että sitä eivät nuotinnusohjelmat hyväksy, ei ainakaan Finale.
 
EDIT: Etukäteen pyydän anteeksi pilkunviilaamista, mutta tämähän on teoriapalsta... :)

Vaikka sä oot periaatteessa ihan oikeassa, niin merkinnöillä H ja Bb ei ole väärinkäsityksen mahdollisuutta.
 
No oikeassa olet sinäkin. Soittavana muusikkona(ei teoreetikkona) olen täysin samaa mieltä kanssasi vaikka se olisi kuinka väärin tahansa kenenkä tahansa pilkun*****an mielestä joka on käynnyt sibeliuksen ammattikoulun. Ei ole erehtymisen mahdollisuutta edes lennosta soitettuna jos käyttää H ja Bb merkintöjä soinnuista. Pääasiahan keikoilla on että soittaa oikein vaikka se olisi kuinka väärin tahansa.

Vaikka sä oot periaatteessa ihan oikeassa, niin merkinnöillä H ja Bb ei ole väärinkäsityksen mahdollisuutta.
 
näin minäkin käytän H ja Bb, eipähän tule sekaannuksia!

Saksalais-suomalaisessa nimistössäkin on Bb-niminen sävel
 
Eihän toi ole mitään pilkunviilaamista vaan faktaa. Jos käyttää H:ta, ja sitten anglo-amerikkalaisittain (tai whatever) Bb:tä, tulee käyttäneeksi kahta eri nimistöä, joissa on samannimisiä mutta eri merkityksen omaavia asioita. Mun mielestäni tuo on sotkemista, niin ongelmattomalta tuo jonkun mielestä vaikuttaisikin.
 
Tämähän on tämmöinen ikuisuuskysymys, joka aina vähän väliä toistuu täällä. Selvä FAQ tähän liittyen olisi ihan paikallaan.

Jos soittaa keikalla prima vistana lapuista (sitäkin tapahtuu, vaikka ei pitäisi) niin aina kun tulee B-sointu vastaan, on epävarma.

Jos soittaa keikalla prima vistana lapuista (sitäkin tapahtuu, vaikka ei pitäisi) niin aina kun tulee B-sointu vastaan, on epävarma.
 
Mun lukemista lapuista ei ole tietääkseni kuin kerran ollut
B saksalais-suomalaisena merkintönä...

Mun lukemista lapuista ei ole tietääkseni kuin kerran ollut
B saksalais-suomalaisena merkintönä...
 
Joululaulusäestyskeikka, jossa mulla oli joku Fazerin joulualbumi, joka käytti B:tä tarkoittaen Bb:tä.
 
No ei ongelma paha ollut kun tuttuja lauluja.
Käytännössä tulee kovin harvoin vastaan (tai ei siis tule)

Soittavana muusikkona(ei teoreetikkona) olen täysin samaa mieltä kanssasi vaikka se olisi kuinka väärin tahansa kenenkä tahansa pilkun*****an mielestä joka on käynnyt sibeliuksen ammattikoulun.
 
Opettelin aikanaan musiikin alkeita ostamastani painotuoreesta Ilpo Saastamoisen Kitarakirjasta (Tammi 1974), ja siinä sanottiin näin:
 
"Ärtymystä varmaankin herättää klassisen musiikkikoulutuksen saaneissa se, että kirjassa käytetään saksalaisen merkintätavan mukaisesta H-sävelestä ns. englantilaista B-nimitystä. Pop- ja jazzmusiikkikirjallisuudessa sekä -nuoteissa käytetään yleisesti viimeksi mainittua tapaa, sillä rytmimusiikki ei ole syntynyt Saksassa. Valintani perustuu käytäntöön."
 
Vaikka tuo "sibeliuksen ammattikoulukin" tuli sittemmin käytyä, olen pitäytynyt tässä poikasena oppimassani. Käytäntö taas on opettanut, että jos jossain nuotissa lukee "H" tai "Hm" niin on paljon mahdollista, että siinä on muutakin pielessä... :)
 
Ei ole erehtymisen mahdollisuutta edes lennosta soitettuna jos käyttää H ja Bb merkintöjä soinnuista. Pääasiahan keikoilla on että soittaa oikein vaikka se olisi kuinka väärin tahansa.
 
Jos itse kirjoittaa johdonmukaisesti oikein, niin se on kyllä soittajan vika jos soittaa väärin.

Käytännössä pärjää, kun tulkitsee B:t ja H:t säveleksi, joka on kokosävelaskelen korkeampi kuin A.
 
(Tää on kivaa, jankataan tästä kauan :-)

Nonäinhän ne menee puurot ja vellit sekaisin. Ensinnäkin. Alennettu H ei voi koskaan olla Bb. Jos käyttää H merkintää niin silloin minun mielestä pitäisi käyttää pelkkää B:tä siitä alennetusta H:sta. Jos/kun taas käyttää kansainvälistä B merkintää siitä äänestä mitä vain suomalaiset ja saksalaiset nimittävät H:ksi niin silloin on käytettävä Bb merkintää. B alenettuna on luonnollisestikin Bb, eikö. H alennettuna on yksinkertaisesti B. Eli jos haluaa käyttää Bb merkintää Aiss sävelestä on jo tehnyt päätöksensä. Silloin ei jää muuta vaihtoehtoa kuin käyttää B siitä äänestä joka sijaitsee puolensävelen ylempänä.
 
No niin.Eiköhän asia nyt tullut selväksi.Täytyy kertoa ystävälleni asian oikea laita. kiitos vaan kaikille.

Onko jo jossakin musiikkiopistossa siirrytty käyttämään b-bb -merkintätapaa tämän h/b -tavan sijasta? Olisi sangen hyvä, onhan meillä sitten bes ja bis -vaihtoehdot alennetun ja ylennetyn (nykyisen) h:n sanomiseksi.
Siis b/bb -merkinnän käyttöön vaan! Ja kaksoisalennukset teoreetikkojen syyhyksi ja kiusaksi meiltä käytännön muusikoilta pois hus!

Onko jo jossakin musiikkiopistossa siirrytty käyttämään b-bb -merkintätapaa tämän h/b -tavan sijasta?
 
En tiedä, että kokonaan, mutta niiden kevyen puolen osastot toki jo pakonkin sanelemana.
 
Olisi sangen hyvä, onhan meillä sitten bes ja bis -vaihtoehdot alennetun ja ylennetyn (nykyisen) h:n sanomiseksi.
Siis b/bb -merkinnän käyttöön vaan! Ja kaksoisalennukset teoreetikkojen syyhyksi ja kiusaksi meiltä käytännön muusikoilta pois hus!
 
En osaa nyt sanoa esimerkkiä, mutta tietyissä, harvoissa tapauksissa kaksoisalennusten ja -ylennysten käyttö on perusteltua - mutta kannattaa käyttää vaan ääritapauksissa.
 
Sinänsä nykyään havinaisen B:n käytön alennetun H:n kohdalla (Suuri Toivelaulukirjakin käyttää merkintöja H ja Bb, joita itsekin tulee puhekielessä viljeltyä) tulee harvemmin sekaannuksia, sillä voimaassoleva sävellaji kuitenkin yleensä luonnostaan kertoo, onko B H vai Bb.

En osaa nyt sanoa esimerkkiä, mutta tietyissä, harvoissa tapauksissa kaksoisalennusten ja -ylennysten käyttö on perusteltua - mutta kannattaa käyttää vaan ääritapauksissa.

 
Itselle tuli mieleen, että jos vaikka sävellajiksi olisi paiskattu Des-duuri, niin V-asteen soinnuksi voisi hyvin tulla Ab7b9. Silloin en missään tapauksessa haluaisi lukea b9-ääntä a-nuottina vaan ihan reilusti kaksoisalennettuna b:nä. Varsinkin prima vista-soitossa kaikkien alennusten keskeltä yhtäkkiä hyppäävä palautettu a-sävel saisi kyllä olon tukalaksi. Jotenkin sitä virittäytyy lukemaan tuollaisissa tapauksissa kaikki nuotit alennettuna...

Hyvä pointti, Villa!

Onko jo jossakin musiikkiopistossa siirrytty käyttämään b-bb -merkintätapaa tämän h/b -tavan sijasta? Olisi sangen hyvä, onhan meillä sitten bes ja bis -vaihtoehdot alennetun ja ylennetyn (nykyisen) h:n sanomiseksi.
 
Käsittääkseni näin on. Olen kuullut, että itä-Helsingin musiikkiopistossa käytetään nimityksiä B ja Bb, joista jälkimmäinen kuitenkin lausutaan Bes. Oon tässä nyt pohtinut tota muutaman kuukauden ja tullut siihen tulokseen, että ihan ok systeemi. Ne keitä asia kismittää; lähdetään porukalla Saksaan kusemaan sen munkin haudalle, joka kopsas siitä engelsmannien kirjasta ton b:n h:ksi. Fuck mikä moka! Täytyy miettiä tarkkaan mitä kirjottelee.

Käsittääkseni näin on. Olen kuullut, että itä-Helsingin musiikkiopistossa käytetään nimityksiä B ja Bb, joista jälkimmäinen kuitenkin lausutaan Bes. .
 
Tietenkin!
Jos sanotaan "as" ja "des" niin tietenkin "bes" eikä "beebee"
 
Miks'en mä ite tajunnut?

B (engl.) = H (suom.)
 
Bb (engl.) = B (suom.), eli alennettu H
 
Bes (suom.) = alennettu B (suom.), eli enharmonisesti A.
 
Bes ei siis missään tapauksessa ole sama asia kuin Bb.