| Aihe: Kitaran otelauta hallintaan? | |
|---|
|
Minkälaisia konsteja olette käyttäneet opetellessanne kitaran otelautaa?
Itsellä vakaa aikomus oppia otelauta siten että aina tietää mkä ääni sormen alta löytyy. Kyselin tätä samaa tuossa viime viikolla sfnetin keskustelupalstalta ja siellä joku kehotti soittamaan arpeggioden kanssa sointuja eripuolelta otelautaa. Se näin yhtäkkiä tuntui hyvältä konstilta ja siinä avautuu tuo sointujen maailmakin eritavalla kuin pelkästään valmiilla otteilla soittaessa.
Mutta ajattelin kysäistä vielä täältä kun kehuivat että tämä on huomattavasti vilkkaampi keskustelu palsta. Joten mimmoisia harjoituksia olette käyttäneet ko. harjoittelussa??
T: Samppa |  pira
10.04.2005 10:12:49 | |
|
Mä olen tuon arpeggiometodin ohella tehnyt bendausharjoittelua tiettyyn nuottiin eri puolelta otelautaa.
Eli erillisessä bendiharjoituksessa vaikka bendaa vain A:han joka puolelta samana päivänä. Tällöin tulee harjoiteltua samaan aikaan bendausta, otelaudan tuntemusta (kun se A pitää löytyä joka paikasta) sekä korvakuuloa (miltä tietyn nuotin pitää kuulostaa).
Vaihtaa vaikka nuottia joka päivä, niin parissa viikossa tulee käytyä läpi kaikki nuotit. Vuodessa tulee käytyä läpi tietty nuotti 26 kertaa. Kyllä siinä vähän pakostikin nuottikorva herkkenee samalla jo pelkästään sillä.
Vibrato lähtee syrämmestä. | |
Mä oon harjotellu esim. sillain että soitan mollipentatonista asteikkoo edestakas. Sitten aina siirryn seuravaan nauhanväliin ja vdän taas edestakas. Sitten kun ollaan kaulann korkeimmilla sävelillä niin takaperin takas.
Äh, vaikee selittää!
Copyright ...And Justice For All.
All Rights Reserved. |  enema
10.04.2005 11:49:12 (muokattu 10.04.2005 11:50:14) | |
|
Mä oon harjotellu esim. sillain että soitan mollipentatonista asteikkoo edestakas. Sitten aina siirryn seuravaan nauhanväliin ja vdän taas edestakas. Sitten kun ollaan kaulann korkeimmilla sävelillä niin takaperin takas.
Äh, vaikee selittää!
Ei millään pahalla, mutta miten tää auttaa otelaudan tuntemiseen?
e. Tuo arpeggio treeni on ihan hyvä, tosiaan mä oon nyt treenannut sitä että oppis kaikki sävelet ulkoa ensin viidenteen väliin asti. Siitä sitten 12 nauhalle.
Naula päähän ja baanalle. | |
Ei millään pahalla, mutta miten tää auttaa otelaudan tuntemiseen?
Mua se on auttanu helkkaristi.
Tuntumaa ja säveliä on oppinu ulkoo.
Mutta eihän siitä varsinaisesti apua oo.
Copyright ...And Justice For All.
All Rights Reserved. | |
Opettele viikossa 4 nauhaa ulkoa niin hyvin kuin osaat, niin hyvin menee. | |
Tapoja on jos jonkinlaisia. Periaatteessa ihan tavallinen asteikkoharjoittelu on otelaudan hahmotusharjoitusta, jos sen tekee niin, että opettelee samalla katsomaan, missä ne äänet on sen sijaan että yrittää vain saada ne sormimuistiin.
Mulla on tällainen "metodi":
- on olemassa 12 sävellajia
- on olemassa 12 sormitusta
- tärkeimpiä asteikkoja on 20 kpl (duurin ja jazz-mollin moodit, harmonisen mollin I ja V aste, harmonisen duurin I ja V aste sekä dimi, dominanttidimi ja kokosävelasteikko)
- tärkeimpiä sointutyyppejä on 10 kpl (maj7 / +5, -5, dom7 / +5, -5... jne.)
- soinnut voi soittaa joko arpeggioina tai sointuotteina
Nämä kaikki siis käydään läpi, ja tarkoituksena on ensisijaisesti opetella _näkemään_ ne äänet siinä otelaudalla. Sehän onnistuu, jos tietää asteikkojen ja sointujen rakenteet.
Pitkälle pääsee, jos vain käy rauhallisesti läpi vaikka duuriasteikon jossain sävellajissa, koko otelauta ylös ja alas. Prosessin tärkein vaihe on juuri se hetki, kun ei tiedä missä seuraava haluttu ääni on, ja joutuu sen spontaanisti etsimään. Ei kannata korvalla kokeilla ja arvailla, vaan ennemminkin katsoo että "jaahas, tässä kohtaa piti olla kokosävelaskel, mistäs se nyt löytyy tässä asemassa". Tarkoitus ei ole ns. saada jotain asteikkoa "menemään", vaan ennemminkin pysähtyä tutkiskelemaan nauha- ja kieliviidakkoa. Asteikko tai sointu on siis ensisijaisesti harjoittelun väline. Sivutuotteena asteikon saa haltuun sitten kuitenkin.
Asteikko- ja sointuharjoittelu on siis otelaudan kartoittamista erilaisilla järjestelmillä, joista lopulta muodostuu tiheä verkosto. Siksi mukaan on otettu kaikki sävellajit ja noinkin paljon asteikkoja ja sointuja.
Visualisointia voi treenata myös ilman kitaraa, mielikuvaharjoitteluna. Sen kun vaan bussissa istuessa alkaa kuvittelemaan otelautaa silmiensä eteen, ja etsii sieltä ääniä.
Nuottien opettelu on oma juttunsa, hyödyllistä sinällään.
Lisätään nyt vielä ne muutkin tavat, eli
- yhdellä kielellä soittaminen
- asemasoitto vs. aseman vaihtaminen (eli diagonaalit)
- intervalliyhdistelmien kuljettaminen otelaudalla jonkin asteikon mukaan, esim. kvarttisoinnut
Otelauta saadaan siis haltuun visualisoinnin kautta. Korvatreeni on erikseen, joskin sen voi yhdistää tähän, kuten myös erilaiset teorian kautta tapahtuvat lähestymistavat.
No problemo! |  Boldari
10.04.2005 21:08:05 (muokattu 10.04.2005 21:08:43) | |
|
Itse olen opetellut E:n ja A:n jokapaikasta kaulaa, ja loppu onkin matikkaa...
E: Typotalamus
Laine, ajattele. Koita miltä se tuntuu. | |
Kirjoittelin seuraavanlaisen litanian ensin omaan ketjuunsa aloittelijat palstalle, syyksi valittelin että ei ihan tästä aiheesta sopivaa tai ainakaan tuoretta ketjua löytynyt toissapäivänä haulla. Olisi pitänyt tarkistaa uudet kirjoitukset tietenkin vielä uudelleen, tämä oli ilmestynyt kuin tilattuna. Siirrän köntin tänne niin saavat modet lytätä sen toisen ketjun pois kun ehtivät.
Muutaman vuoden olen kitaraa kiusannut ja seuraavanlainen kysymys on pulpahtanut esiin äskettäin: Mitenkä päin kannattaisi otelautaa oikein katsoa soolotessaan sointujen päälle? Oma tyylini tähän asti on ollut selvittää kulloinkin taustalla soivasta soinnusta pelkästään juurisävel, ja sitten sahailla siihen päälle jotakin, hyväksikäyttäen päähän iskostuneita kuvioita skaaloista ja arpeggioista. Selvennys(yritys), olen siis toisinsanoen opetellut ulkoa vain asteikkojen ulkomuodon tai kaavion otelaudalla, eikä minulla siten soiton tiimellyksessä ole mitään havaintoa soittamieni sävelien nimistä. Korkeintaan tiedän että niiden pitäisi periaatteessa sopia alla kulloinkin olevaan sointuun.
Tässä kuitenkin teoriatietojen vähitellen kasvaessa olen alkanut miettiä toistakin lähestymistapaa (kenties itsestäänselvyys kaikille ammattilaisille/musiikkiopissa olleille). Josko opettelisinkin otelaudan ja sointujen sisältämät nuotit tarpeeksi hyvin jotta pystysin improvisoimaan pelkästään niiden perusteella? Eli kun taustalla alkaisi soimaan esim. Dmaj7, näkisin sieluni silmin otelaudan jokaisen D, A, C# ja F# sävelen kohdalle syttyvän ledin ja koko kitaran kaula olisi siten käytettävissäni, enempiä miettimättä.
Niiden, joiden mielestä ketjuilla tulisi olla jokin pointti, tässä tulee: Toivoisin tähän siis vastaukseksi kommentteja ja kokemuksia jo hieman kokeneemmilta, erityisesti kielisoittimiin perehtyneiltä musikanteilta yllä mainittujen tapojen käyttökelpoisuudesta ynnä hyvistä ja huonoista puolista. Lähinnä siis askarruttaa se, saako mielestänne jälkimmäistä tapaa tarpeeksi nopeaksi, jotta pystyisi vaikkapa lennosta jammailemaan kaverin kanssa muutakin kuin progea. Vieläpä niin, että sisäistäisi kulloinkin soittamansa sävelen suhteen sointuun (edellisen kappaleen esimerkissä tajuaisi siis aina soittaessaan F#:n että jaaha, suuri septimihän se tässä).
Tyhmä kysymys ehkä, mutta on jäänyt vaivaamaan enkä huomannut aikanaan edes kitaranmaikan preferenssiä tiedustella, joten ajattelin kysyä teiltä. Mieluusti siis jonkinnäköistä mielipidettä tulemaan siihen, pystyykö ei-enää-aivan-nuori, sointuotteet ja skaalat aikaisemmin vain kuvioiden mukaan muodostanut ummikko oppia tällaisia uusia temppuja. Ja kannattaako se? | |
Josko opettelisinkin otelaudan ja sointujen sisältämät nuotit tarpeeksi hyvin jotta pystysin improvisoimaan pelkästään niiden perusteella? Eli kun taustalla alkaisi soimaan esim. Dmaj7, näkisin sieluni silmin otelaudan jokaisen D, A, C# ja F# sävelen kohdalle syttyvän ledin ja koko kitaran kaula olisi siten käytettävissäni
Kannattaa kyllä lähteä liikkeelle noista asteikoista, koska niistä voit sitten muodostaa haluamasi soinnut ja arpeggiot. Jos opettelet esim. pelkästään Dmaj7-soinnun sävelet ilman, että tutkit myös niitä asteikkoja joihin nuo äänet kuuluvat, niin soitosta tulee tylsän kuuloista, koska silloin käytössäsi on ainoastaan neljä säveltä.
Kannattaa muistaa kolmiyhteys:
asteikko - arpeggio - sointu
Käytännön tasolla on ehkä helpointa lähteä treenaamaan yhtä duuriasteikkoa ja sen moodeja. Kuten on jo käynyt ilmi, niin tätä kannattaa toteuttaa moni eri tavoin, asemissa, yhdellä kielellä, 3-, 4- tai 5-nuottia per kieli. Sitten kun on tämä yksi asteikko hallussa niin siitä muodostuu ns. sabluuna jota "siirtelemällä" loput 11 duuriasteikkoa on helppo oppia. |  valmiste
11.04.2005 11:04:28 (muokattu 11.04.2005 11:08:09) | |
|
Kannattaa kyllä lähteä liikkeelle noista asteikoista, koska niistä voit sitten muodostaa haluamasi soinnut ja arpeggiot. Jos opettelet esim. pelkästään Dmaj7-soinnun sävelet ilman, että tutkit myös niitä asteikkoja joihin nuo äänet kuuluvat, niin soitosta tulee tylsän kuuloista, koska silloin käytössäsi on ainoastaan neljä säveltä.
Totta. Kirjoituksessani en tajunnut näköjään mainita että usein vain lähestyn improvisointia arpeggioiden kautta, en siis pelkästään noita neljää säveltä käyttäisi. Niiden paikantaminen otelaudalla tuntuu kuitenkin riittävän siten, että löydän niiden avulla tarpeeksi nopeasti ja helposti kaikki muut (kromaattisen)asteikon intervallit (esim. ylinouseva kvartti, kvartti ja kenties duuriterssi löytyisi kvintin ja terssin välistä) . Edellyttäen tietenkin että muistaisin soinnun sävelien lisäksi mikä niistä on mikäkin intervalli juureen nähden keskellä soittelua.
Mikäli nyt tuosta jotain tolkkua saa, toivoisin saada tietää käyttääkö täällä joku kyseisenlaista lähestymistapaa? Ja kuinka nopeaksi ja luonnolliseksi sen olette mahdollisesti saaneet, vai meneekö se soolottelu tiukan paikan tullen sitten kuitenkin berberituntumalla?
Käytännön tasolla on ehkä helpointa lähteä treenaamaan yhtä duuriasteikkoa ja sen moodeja. Kuten on jo käynyt ilmi, niin tätä kannattaa toteuttaa moni eri tavoin, asemissa, yhdellä kielellä, 3-, 4- tai 5-nuottia per kieli. Sitten kun on tämä yksi asteikko hallussa niin siitä muodostuu ns. sabluuna jota "siirtelemällä" loput 11 duuriasteikkoa on helppo oppia.
Tämä on toki hyvä, tähän asti olen pyrkinytkin opettelemaan asteikot ja arpeggiot viidestä eri asemasta joita soveltamalla ainakin teoriassa pystyy liikkumaan koko otelaudan alueella. Kuitenkin mielestäni esimerkiksi harppaukset eri puolille lautaa tai vapaiden kielten hyväksikäyttö tuntuvat vaikeammilta sisäistää tässä lähestymistavassa. Harjoituksen puutetta, hyvin mahdollisesti; jos en nyt kannatusta sävelpohjaiselle mikälie tyylille saa, niin täytyy kai vain luottaa että treenaamalla paranee nämä sabluunat tarpeeksi sujuvaksi. | |
Totta. Kirjoituksessani en tajunnut näköjään mainita että usein vain lähestyn improvisointia arpeggioiden kautta, en siis pelkästään noita neljää säveltä käyttäisi.
Joo, tätä ounastelinkin.
kuinka nopeaksi ja luonnolliseksi sen olette mahdollisesti saaneet, vai meneekö se soolottelu tiukan paikan tullen sitten kuitenkin berberituntumalla?
Oma lähestymistapani on erilainen, mut voisin kuvitella että tuo sopii hyvin tietenlaiseen soittoon, mutta jos haluaa soittaa esim. nopeita asteikkojuoksutuksia, niin silloin saattaa tulla vaikeuksia.
Kuitenkin mielestäni esimerkiksi harppaukset eri puolille lautaa tai vapaiden kielten hyväksikäyttö tuntuvat vaikeammilta sisäistää tässä lähestymistavassa.
Harppaukset helpottuvat sormituksia muuttamalla. Jos rakennat paljon arpeggioiden varaan, niin silloin ehkä kannattaa treenata niihin erilaisia sormituksia, joilla pääset paikasta A paikkaan B kätevästi.
esim. Em7-arp.
e-------------------7-10--------------------
h----------------8------------------------
g-----------7-9----------------------------
d--------9--------------------------------
a--7-10-------------------------------------
e----------------------------------------
sitten lähdetään ylöspäin kaulaa....
e-------------------------10-------------
h---------------------12-----------------
g-----------------12---------------------
d-------9-12-14-----------------------------
a-7-10------------------------------------
e--------------------------------------
e-----------------------------12-15--------
h-------------------------15-------------
g-----------------12-16--------------------
d-------9-12-14-----------------------------
a-7-10------------------------------------
e--------------------------------------
e---------------------------------15-19--------
h-------------------------15-17------------
g-----------------12-16--------------------
d-------9-12-14-----------------------------
a-7-10------------------------------------
e--------------------------------------
e-----------------------------------15-19-t22/s24~~~---
h-----------------------12-15-17-------------------
g------------------------------------------
d-------9-12-14-t17----------------------------
a-7-10------------------------------------
e--------------------------------------
...mahdollisuuksia on lähes miljoona....
en tiedä tuliko nyt ihan turhaa asiaa, mut kivaa oli silti =) | |
Minkälaisia konsteja olette käyttäneet opetellessanne kitaran otelautaa?
Opettele soittamaan nuoteista sujuvasti jos kyseinen taito ei vielä ole hallinnassa. Auttaa ymmärtämään otelautaa paljon tehokkaammin. :)
Kritiikin tulee olla ei ainoastaan häikäilemätöntä vaan myös henkilökohtaista. -PB / Taiteilija ei harjoittele vaan kokee. -CC | |
Parhaiten tossa oppimisessa auttaa se kun näkee vaivaa ja vain soittaa,soittaa ja soittaa.Itellä n.15 vuotta soittoa alla ja "sävelkartta" on hahmottunu matkan varrella ihan mukavasti.
Kannattaa muistaa että mikään ei tuu ilmaseksi ja että pelkät kirjat ja skaalat ei riitä,pitää olla ns.näppituntuma siihen kitarointiin. | |
Zoom505 näyttää bypass-tilassa mikä nuotti soi. Tosin se on vähän hidas, sekunti pari menee ennenkuin se näyttää sen. En kyllä tiedä oppiiko tuolla sitten sen paremmin muistamaan otelaudan nuotit. |  Pande
12.04.2005 09:02:37 (muokattu 12.04.2005 09:09:06) | |
|
Tästä saattanee olla apua:
http://www.cc.jyu.fi/~mkkoykka/face-systeemi.png
Näin ton tekemiseen paljon vaivaa, ja toi on übertop megasecret mun privaoppilaille suunnattua matskua, joten nyt sitten sitä plussaa hyypiöt, lumppujussit, kurpitsat, makean veden piraatit sekä ektoplasmat!
En sentään jaksa nähdä niinpaljoa vaivaa että selittäisin miten tuota käytetään, mutta nähdäkseni aika paljon voi tosta pelkästä kuvastakin päätellä.
When asked, "What is the greatest obstacle to enlightenment?" the Buddha replied, "Laziness." | |
Tästä saattanee olla apua:
http://www.cc.jyu.fi/~mkkoykka/face-systeemi.png
Tää systeemi muistuttaa Reijo Hiltusen metodia. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille. | |
Tää systeemi muistuttaa Reijo Hiltusen metodia. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille.
Kukas tämä Reijo Hiltunen on ja miksi se kopioi mun metodeita? :P
(vitsivitsi)
Mutta joo, erittäin helppo muistaa toi FACE kirjainyhdistelmä (Fmaj7 soinnun sävelet), ja helppo muistaa miten se nuottiviivastolla sijoittuu. Opeteltavaksi jää miten ne vastaavat sävelet sijottuvat otelaudalla. Jokainen keksii siihen tarkotukseen itse harjotuksia.
When asked, "What is the greatest obstacle to enlightenment?" the Buddha replied, "Laziness." | |
Kukas tämä Reijo Hiltunen on ja miksi se kopioi mun metodeita? :P
menee ehkä vähän mainostuksen puolelle, mutta menköön:
http://www.sjoki.uta.fi/~zzrehi/onlycomplete/findex.html
Tää juttu oli erittäin hyödyllinen aikoinaan, ja miksei vieläkin. | |
Pande:
Tästä saattanee olla apua:
http://www.cc.jyu.fi/~mkkoykka/face-systeemi.png
Blop!! Kätsyn näköinen systeemi, josta voi olla paljon apua erityisesti kankeaan nuotinlukutaitooni. Olkoonkin kuinka yksinkertainen vain, ei näitä aina tule huomattua ilman että joku antaa vihjettä. Komea kuva tietty helpottaa mieleenpainamista entisestään ;)
Mitään suurempaa yhteyttä Hiltusen Reijon metodiin (jos kyseessä nyt on tämä "Only complete guitar chord method") en nyt pysty näkemään, paitsi että kummatkin ovat yksinkertaisen nerokkaita :) Hiltusen systeemistä on ollut suuri apu otalaudan intervallien hahmotukseen ja tietty sointujen muodostamiseen, mutta otelaudan sävelien/nuottien opettelusta siinä ei muistaakseni asiaa juurikaan ollut. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
