| Aihe: Kitaristius ja psyyke | |
|---|
|
Kuinka paljon kitaran käsite, soittotaito ja yleensä musiikki vaikuttaa psyykkeeseen ja mielen tasapainoon? Vietättekö joskus unettomia öitä koska joku riffi pyörii päässä taukoamatta. Onko joskus pakko nousta keskellä yötä soittamaan jotain juttua kalsarit jalassa, ennenkuin saa mielenrauhan? Saatteko masennuskohtauksia jos joku musiikkiin tai kitaraan liittyvä homma ei skulaa? Onko kitarallanne mielestänne sielu, kohteletteko sitä (häntä) joskus kuin persoonallista olentoa? Tuleeko teillä sitä ikävä jos olette matkoilla? Tunnetteko huonoa omatuntoa jos ette ole jaksaneet harjoitella vähään aikaan? Kertokaa kokemuksianne, tuossa oli muutama omakohtainen. | |
Näin Slashiä lainatakseni "En kuulu niihin ihmisiin jotka kuvittelevat että kitaralla on tissit ja perse", mutta kyllä omatunto soimaa jos ei jaksa treenata.
Ja masennus on toisinaan valtava kun en ole yhtään niin erinomainen muusikko kuin tahtoisin olla. Unelmani rocktähteydestä unohdin jo ajat sitten.
Ihan päin vittua | |
Näin Slashiä lainatakseni "En kuulu niihin ihmisiin jotka kuvittelevat että kitaralla on tissit ja perse", mutta kyllä omatunto soimaa jos ei jaksa treenata.
Ja masennus on toisinaan valtava kun en ole yhtään niin erinomainen muusikko kuin tahtoisin olla. Unelmani rocktähteydestä unohdin jo ajat sitten.
Onneksesi rocktähteydellä ei ole mitään tekemistä soittotaidon kanssa. | |
Enemmän minua haittaa se, kun tuo teoriapuoli on jäänyt vähemmälle. Tekniikka (kitaralla) kyllä pysyy kunnossa vaikkei vähään aikaan treenaisikaan. Se on kuin pyörällä ajo. |  Keppi
14.04.2003 13:29:45 (muokattu 14.04.2003 13:34:43) | |
|
Kuulostaa tietysti kliseeltä, mutt itse soitan pelkästään, koska se on kivaa. Jos pitää nousta sängystä yöllä, niin se syy on ainoastaan se, ett tulee just sillon tulee himo soittaa joku juttu...tai on pakko kokeilla vieläkö muistaa jonkun makeen riffin, jota on illalla treenannu.
Eli ei mulla tuu ikinä sellastatarvetta, ett nyt pitää opetella joitain tiettyjä juttuja/tekniikoita, ku naapurin Virtanenkin on opetellut. Olen aina ollut tavallaan tyytyväinen sen hetkiseen"osaamiseeni", pitämättä itseäni kuitenkaan täydellisenä kitaristina. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etten tykkäis opetella uusia juttuja. Niistä saa aina motivaatioita lisää, kun entiset rupee tympimään. Joskus tulee jonkun jutun ympärillä ährättyä tuntitolkulla, mutt se syy ei oo se, ett ois pakko oppia...vaan ett se juttu on vaan niin mielenkiintoinen.
Täälläkin hirveesti tolkutetaan, ett on pakko opetella tätä...ja pakko treenata tota, jos meinaa tulla hyväksi kitaristiksi. TREENAA tai KUOLE! menttaliteetillä=) Mullakin on paljon kavereita, jotka on lopettaneet soittamsen, kun eivät oo mielestään kehittyneet tarpeeksi tai päässeet sille tasolle, mihin ovat halunneet. Mulla ei vaan tollanen ajattelu toimi. Tulen aina soittamaan, vaikka en kehittyis yhtään tai olisin huonoin kitaristi. Soittaminen on musta vaan niin hiton nastaa.
Juuup! | |
Vietättekö joskus unettomia öitä koska joku riffi pyörii päässä taukoamatta
joo. eilenkin. laulua ja riffejä..
Onko joskus pakko nousta keskellä yötä soittamaan jotain juttua kalsarit jalassa, ennenkuin saa mielenrauhan?
harvemmin.
Saatteko masennuskohtauksia jos joku musiikkiin tai kitaraan liittyvä homma ei skulaa?
tosinaan.
Onko kitarallanne mielestänne sielu, kohteletteko sitä (häntä) joskus kuin persoonallista olentoa?
eihän ihmiselläkään oo..
Tuleeko teillä sitä ikävä jos olette matkoilla?
ei kitaraa, mut kitaran soittoa.
Tunnetteko huonoa omatuntoa jos ette ole jaksaneet harjoitella vähään aikaan?
en. mutta harjottelen kyllä välttääkseni tota. | |
Saatteko masennuskohtauksia jos joku musiikkiin tai kitaraan liittyvä homma ei skulaa?
En osaa lukea nuotteja vaikka olen suorittanut musiikin teorian 1/3 ja 2/3 kurssit. |  kimurantti1
14.04.2003 20:24:56 (muokattu 14.04.2003 20:26:45) | |
|
Tohon kun joku teistä kirjoitti, että monet kaverit on lopettaneet sen takia, kun ei ole päässyt sille tasolle mitä on halunnut, niin sihen mulla olis tällanen oma mielipide:
Siis joku ei oo päässy sille tasolle mille haluaa TARPEEKSI NOPEASSA AJASSA ! Onhan tottakai olemassa niitä epämusikaalisia henkilöitä jotka ei opi soittamaan vaikka kuinka soittaa, mutta harjoitteluhan on eri asia. Eli jos on tarpeeksi musikaalinen, ja intoa riittää, niin kyllähän siinä voi päästä vaikka kuinka pitkälle soitossa KUNHAN VAIN JAKSAA HARJOITELLA ! En tietenkään väitä että kaikista maailman musikaalisista ihmisistä tulisi jonkinlaisia virtuooseja, mutta jos kysyy sitten itseltään vanhana, että miksi minusta ei tullut kaikkien tuntemaa kitaravirtuoosia, on aivan sama kuin kysyisi, että miksi minusta ei tullut Suomen presidenttiä (aika karkea vertaus mutta ajatus on kuitenkin sama).
Suurin osa soitossa onkin siis vain omasta viitseliäisyydestä ja motivaatiosta kiinni? (Älkää kukaan ottako tuota äskeistä aivan kirjaimellisesti.)
Mutta kun harjoittelee aivan minkätahansa instrumentin soittoa, niin tottakai on hyvä jos on jotain tavotteita, ja niitä pitääkin olla jos halua kehittyä, mutta soittaja kehittyy koko elämän ajan, tai koko sen ajan kun soittaa jotain soitinta. Eli ei pitäisi asettaa mitään aikarajaa itselleen. Kehtaampa väittää, että esim. Petrucci ja Vaikin aivan tarkoituksellisesti HARJOITTELEVAT niitä asioita mitkä jo osaavat, ja vaikka molemmat ovat aivan tajuttoman hyviä siinä mitä tekevät, niin silti pyrkivät kehittymään siinä vielä lisää. Eli oma elämä on sopiva aikaraja soittajalle kehittyä!
Tästä syystä minä jaksan harjoitella joka päivä (ainakin melkein), ja renkata niitä harjoituksia, mutta mitään kiirettä minulla ei ole. Ja tottakai joskus tuntuu, että voi helvetti minkätakia jaksan renkata jotain ylivaikeaa lead lickiä päivästä toiseen mekaanisesti, vastaus on: haluan oppia sen, ja kehittyä soittajana niin huippuunsa kuin se vain on MINULTA mahdollista!! | |
Olen aina ollut tavallaan tyytyväinen sen hetkiseen"osaamiseeni", pitämättä itseäni kuitenkaan täydellisenä kitaristina. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etten tykkäis opetella uusia juttuja. Niistä saa aina motivaatioita lisää, kun entiset rupee tympimään. Joskus tulee jonkun jutun ympärillä ährättyä tuntitolkulla, mutt se syy ei oo se, ett ois pakko oppia...vaan ett se juttu on vaan niin mielenkiintoinen.
Sama täällä.
Joskus kun kuuntelen jotain tosi taitavaa kitaristia niin siinä tulee pikkasen surulliseksi, kun kuvittelee, ettei itse koskaan pystyisi siihen. P*skanmarjat, harjottelulla se lähtee.
Sitten ku joskus makoilee sängyllä ja yrittää saada unta, niin tulee vaikkapa jonkinlainen mielikuva siitä, että soittaa jossain keikalla ja yleisö on aivan haltioissaan. Sitten huomaa itsensä hiestä märäksi ja ei saa millään unta, kun haluaa jatkaa kuvittelua. | |
Vietättekö joskus unettomia öitä koska joku riffi pyörii päässä taukoamatta. Onko joskus pakko nousta keskellä yötä soittamaan jotain juttua kalsarit jalassa, ennenkuin saa mielenrauhan?
on muuten harvinaisen vittumaista kun ei saa yöllä unta kun musa soi vaan päässä....
...kyllä sakari kuosmanen yngwien voittaa... http://www.analthrone.cjb.net | |
on muuten harvinaisen vittumaista kun ei saa yöllä unta kun musa soi vaan päässä....
Ja kun tulee uusi biisi mieleen, mutta kun ei enää jaksa nousta ylös laittamaan sitä muistiin... Aamulla muistaa sitten että "olisi ollu hyvä biisi, mutta unohtu, miten se menee".
|  JR
14.04.2003 23:07:04 (muokattu 14.04.2003 23:09:44) | |
|
Mun kitara on nainen jolla on vittumainen luonne ja kiero sielu.
Sitä pitää aina välillä lyödä kunnolla jotta tottelisi. Kiroilu ja huuto tuntuu auttavan myös.
Ulos sitä onneksi ei tartte kovin usein viedä, mitä nyt joskus tuntuu väkisin roikkuvan seljässä asemabaarissa.
Mutta herkkinä hetkinä se otetaan syliin, työnnetään plugi reikään ja sitten rämpytellään reiän kohdalta niin jopa lähtee kaunista ääntä.
Jeff | |
Ja kun tulee uusi biisi mieleen, mutta kun ei enää jaksa nousta ylös laittamaan sitä muistiin... Aamulla muistaa sitten että "olisi ollu hyvä biisi, mutta unohtu, miten se menee".
Oon muuten huomannu yhden jäännän jutun just tohon liittyen. Mulle on tullut ihmeellisiä inspiksiä kun oon aamulla tai yöllä ollu puoliunessa. Siis sellasia ihan selkeitä hyviä biisejä. Ettei ees mitään osia vaan ihan kokonaisuus...muttkun ei jaksa nousta ottamaan ylös!?!?=) Tää on ihan totta! Sitkun on heränny oikeen kunnolla, niin on vaan muistikuva tapahtuneesta, mutt biisistä ei tietysti oo mitään hajua.=)
Näin on käyny ihan useita kertoja. Kaverillekkin kun kerroin tästä, niin se vaan nauro mulle. Mä mietinkin, ett onko ihminen tuollaisessa ihme unen välitilassa jotenkin luovempi?? Ei mulle ikinä muuten tule tollasta selkeetä kokonaisuutta noin kertaheitolla kun oon hereillä.
Ilmeisesti nyt sitt muillakin on tällaisia taipumuksia?!=) Hauska tietää...
Juuup! | |
Ja joskus nukkuessani kuulen biisejä, aamulla vielä muistan niistä pätkiä ja lauleskelen ja rämpyttelen niitä kitaralla. | |
Ja kun tulee uusi biisi mieleen, mutta kun ei enää jaksa nousta ylös laittamaan sitä muistiin... Aamulla muistaa sitten että "olisi ollu hyvä biisi, mutta unohtu, miten se menee".
Heh... Perus... Sain loistavan bisnesidean, minusta olisi tullut miljonääri, etsin kynää ja paperia, pääsi unohtumaan....
Ihan päin vittua | |
Mielestäni kaikkien ei tarvitse olla hyviä soittamaan. Esimerkiksi joku osaa soittaa kitaralla kolme sointua (esim.A D E) ja osaa repiä kaiken irti osaamisestaan niin se se taito vasta on. Ku näkee myös näitä ihan helvetin taitavia kitaristeja jotka on liian hyviä tekemään biisejä ja olemaan leikkimielisiä musiikin kanssa...
OLIPAS VIISAS KIRJOITUS PRKL!! :-) | |
Petrucci ja Vaikin aivan tarkoituksellisesti HARJOITTELEVAT niitä asioita mitkä jo osaavat, ja vaikka molemmat ovat aivan tajuttoman hyviä siinä mitä tekevät, niin silti pyrkivät kehittymään siinä vielä lisää. Eli oma elämä on sopiva aikaraja soittajalle kehittyä!
Tästä syystä minä jaksan harjoitella joka päivä (ainakin melkein), ja renkata niitä harjoituksia, mutta mitään kiirettä minulla ei ole. Ja tottakai joskus tuntuu, että voi helvetti minkätakia jaksan renkata jotain ylivaikeaa lead lickiä päivästä toiseen mekaanisesti, vastaus on: haluan oppia sen, ja kehittyä soittajana niin huippuunsa kuin se vain on MINULTA mahdollista!!
Sellaset ihmiset lopettaa sottoharrastuksen, jotka eivät osaa nauttia soittamisesta. Jankkaavat itku kurkussa jotain kaavaa mikä ei sitt menekkään...ja turhaudutaan.
Kun miettii jotain VanHalenia, niin siinä on kyllä mies josta näkee tosissaan, ett se tykkää soittaa kitaraa. Niin paljon juttuja se on kehitellyt ja soundeja haeskellut, ett ei ihminen sillon pidä soittamista pelkästään työnään, vaan kyllä siinä todella näkee, ett se on myös himo. Jos jostain jututsta tosissaan tykkää, niin ei vaikeetkaan jutut tunnu niin vastenmieliseltä...ja sillon on myös pitkäjänteisempi.
Kyllä se välittyy kitaristin soitosta, kun on sellanen soittaja, ett se todella tykkää ja nauttii soittamisestaan.
Itse oon vuosien varrella huomannut, ett on ihan turha...ja tarkoituksetonta asettaa mitään aikarajoja. Soitan melkein joka päivä, mutt harjoittelen varsin harvoin mitään juttuja. Jotkut tietysti miettii päänsä puhki, miten sais "treenaamisestaan" eniten hyötyä irti, mutt itse en tollasia ajattele. Soittaminen kehittää aina! Soitti mitä tahansa.
Mitä tulee näihin herroihin Petrucci ja Vai, niin onhan noi kaverit tosi taitavia, muttakun ei ne nyt ole meikäläiselle mitään innoittajia. Ei niitten treenaamiset ja harjoitusohjelmat sitt kiinnostakaan itseäni. Näillä palstoilla on sellainen ihmeellinen käsitys vireillä, ett oletetaan kaikkien haluavan esim. Vain tai Petruccin tasoiseksi. Tottakai erillaisia kitaristeja kannattaa kuunnella...mutt niitä löytyy paljon muitakin, ku nämä kaks.
Kyllähän hyvän soiton takana on aina se, ett tykkää siitä mitä tekee. Hyvät Jazzkitaristit on sen takia hyviä, ku ne on tykänneet siitä musasta ja kuunnelleet sitä paljon eri muodoissa...kuuntelee vaikka jotain George Bensonia, niin tosissaan näkee, ett äijä nauttii soittamisesta ja se välittyy kuulijalle. Vastaava juttu on vaikka Bluesissa, Rockissa tai Heavyssä.
Turha on siis Vain treeniohjelmia tarjota jollekkin kitaristille, joka ei yhtään pidä kyseisen ihmisen tuotoksista. Ei sellaisten soittaminen ole silloin kivaa...
Juuup! |  LaXu
16.04.2003 00:44:03 | |
|
Itse oon vuosien varrella huomannut, ett on ihan turha...ja tarkoituksetonta asettaa mitään aikarajoja. Soitan melkein joka päivä, mutt harjoittelen varsin harvoin mitään juttuja. Jotkut tietysti miettii päänsä puhki, miten sais "treenaamisestaan" eniten hyötyä irti, mutt itse en tollasia ajattele. Soittaminen kehittää aina! Soitti mitä tahansa.
Mä ajattelen soittamisesta juuri samalla tavalla. Ei minulla ole kiire mihinkään, mieluummin opettelen uusia juttuja omaan tahtiini ja silloin kun tekee mieli kasvattaa teorian tietämystä. Mielestäni jonkun päivittäisen treeniohjelman tekeminen saisi soittamisen helposti tuntumaan työltä (jollekin muulle treeniohjelmat sun muut voivat tietysti sopia kuin nappi otsaan). Tavoitteenani ei ole rocktähteys, Maailman Parhaan Biisin(tm) säveltäminen tai virtuositeetti, vaan ennemminkin soittamisesta nauttiminen.
Sitten kun tarvitsee uutta intoa soittamiseen opettelen jotain uutta teoriaa ja tekniikkaa. Tai ostaa uusia soittokamoja! ;) | |
Kitaransoitto tai musiikinteko yleensäkin on kyllä tehny mut aivan friikiks.
Hakkaan itteeni päivittäin kun en osaa tehdä yhtä hyvää musaa mitä kuulen jollain vanhoilla suosikkilevyilläni.
Toisaalta se on mulla aika maanisdepressiivinen ilmiö, koska joskus taas huomaan tehneeni jotain loistavaa ja luulen itsestäni liikoja.
Ja mitä nukkumiseen tulee, niin en takuulla saa unta tuntiin jos oon kuunnellu jotain rankkaa musaa, tai jos mulla on joku biisi häiritsevästi vaiheessa.
Monet yöt on valvottu kalsareilla tai ilman kitaran varressa.
Ennen tuli otettua jotain pulttia soitostakin, mutta nykyään lähinnä omista biiseistä. Soittopuoli on ollut hallussa viimeisimmästä alemmuuskompleksista jostain viiden vuoden takaa.
Puukkoo kurkkuun! | |
Siitä, että moni pyrkii Petruccin ja Vain tasolle, on aika hyvä tavoite, eihän se mahdotonta ole, ja haluaisin itskin olla TEKNISESTI yhtä taitava, mutta en todellakaan pitäisi siitä, jos soittoni sekoitettaisiin jomman kumman soittoon...tosin Vain soiton kyllä erottaa vaikka mikä olisi, mutta sehän nyt ei ollut kovin olennaista!
Mutta itsellenin Vai taas on suuri esikuva (ellei suurin), mutta hyvä pointi sinänsä, että aina kun puhutaan kitaravirtuooseista, niin tulee esille Vai tai Petrucci !!!
MUTTA, minulle tekniikka on vain yksi soiton osa, vielä enemmän pyrin erilaisuuteen, ja siihen että soittoni tunnistettaisiin!!! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
