Kitarat: soittaminen ›

Tarvisin vähän neuvoja kun tuntuu että olen jumissa jossain soittamisen ja musiikin ymmärtämisen välissä. Oon soittanut noin 6 vuotta kitaraa ja nyt alkaa tuntuun siltä että soitto ei etene, osaan soittaa mielestäni hyvin ja bändikokemustakin on muutama kuukausi ja yks keikkakin heitetty.
 
Semmoinen olo kitaraa soittaessa että aivan kuin osaisin matkimalla puhua jotain ulkomaankieltä mutta ymmärtämättä siitä itse mitään. Mistä alottaisin harjoittelemaan että avartuisi taidot myös mekaanisen suorittamisen ulkopuolelle että oikeasti käsittäisin mitä tehen sillä kitaralla :D. Esimerkiksi jos olisin nyt porukassa soittamassa ja joku sanois että soitettaan vaikka A mollista, niin en osaa muuta kuin pentatonisen asteikon ja sitäkin vain sen verran mitä siihen pentatoniseen laatikkoon mahtuu ääniä, toisinsanoen siinäkin vain sitä pelkkää soittamista ilman tolkkua.
 
Hankala selittää mutta toivottavasti joku ymmärtäisi.

Kiljupönttö: Tarvisin vähän neuvoja kun tuntuu että olen jumissa jossain soittamisen ja musiikin ymmärtämisen välissä. Oon soittanut noin 6 vuotta kitaraa ja nyt alkaa tuntuun siltä että soitto ei etene, osaan soittaa mielestäni hyvin ja bändikokemustakin on muutama kuukausi ja yks keikkakin heitetty.
 
Semmoinen olo kitaraa soittaessa että aivan kuin osaisin matkimalla puhua jotain ulkomaankieltä mutta ymmärtämättä siitä itse mitään. Mistä alottaisin harjoittelemaan että avartuisi taidot myös mekaanisen suorittamisen ulkopuolelle että oikeasti käsittäisin mitä tehen sillä kitaralla :D. Esimerkiksi jos olisin nyt porukassa soittamassa ja joku sanois että soitettaan vaikka A mollista, niin en osaa muuta kuin pentatonisen asteikon ja sitäkin vain sen verran mitä siihen pentatoniseen laatikkoon mahtuu ääniä, toisinsanoen siinäkin vain sitä pelkkää soittamista ilman tolkkua.
 
Hankala selittää mutta toivottavasti joku ymmärtäisi.
 
Teorian osaaminen + se että tietää mitä löytyy mistäkin otelaudalla auttaa asiaan tosi paljon. Jo se että ei jämähdä soittamaan sitä A mollipentatonista yhdestä paikkaa, vaan osaa liikkua ylös ja alas otelautaa löytäen ne oikeat sävelet, tuo paljon mukaan. Ja sitten hiljalleen etsimään niitä sopivia lisäsäveliä pentatonisen ulkopuolelta.
 
Ei auta kuin hypätä kirjaimellisesti boksin ulkopuolelle ja kokeilla. Korvat on tärkeitä, eli periaatteessa jos kuulostaa kivalta, niin se on hyvä niin. Ihan sama meneekö teoreettisesti oikein vai ei.

Kiljupönttö: Tarvisin vähän neuvoja kun tuntuu että olen jumissa jossain soittamisen ja musiikin ymmärtämisen välissä. ............
 
Hankala selittää mutta toivottavasti joku ymmärtäisi.
 
Ymmärrän hyvin, puhut pulmasta jonka kanssa me kaikki painimme riippumatta soittovuosista. Roomaan menee monta tietä eikä tuohon kysymykseenkään ole vain yhtä vastausta. Teorian opiskelu on tietenkin hyödyllistä ja vaikka ei edelleenkään tajuaisi, niin oppii ainakin lukemaan ja kirjoittamaan.
 
Muitakin konsteja on. Puhuit boksissa soittamisesta ja pentatonisesta asteikosta. Yksi hyödyllinen kikka päästä boksista ja asteikoista on opetella soittamaan sointuäänillä ympäri otelautaa. Esimerkiksi mainitsemasi Am koostuu kolmesta äänestä A, E ja C. Etsit otelaudalta nämä kolme nuottia ja opettelet liikkumaan niitä pitkin ikään kuin ylittäisit joen hyppimällä kiveltä kivelle. Teet tällaisia harjoituksia kaikkien tuntemasi sointujen äänillä, niin veikkaan että aika pian alat löytää luontevia tapoja soittaa sointuihin sopivia melodioita tai soololinjoja. Tietenkin kannattaa kuunnella edistyneempiä kitaristeja miten he sen tekevät, niin musiikin kontekstit alkavat varmasti avautua.
 
Periaatteessa kysymys, mitä musiikilla voi ilmaista liittyy ajatukseen että musiikki on kieli...... nimittäin tunteiden kieli. Kun opettelet soittamaan, niin opettelet tavallaan uutta kieltä. Kielen oppimisesta menee vielä pieni askel, että keksit mitä haluat sillä kielellä kertoa. Kun opettelet kielen, niin sitten pitää uskaltaa sanoa sanottavansa. Mutta ihan käyttökelpoinen juttu on laittaa kitara vähäksi aikaa pois käsistä ja puuhailla jotakin muuta. Tai voihan sitä puuhailla välillä vaikka toisen instrumentin kanssa. Basso, rummut, perkussiot, piano..... ihan mikä vaan avaa musiikin maailmaa lisää avaamalla sitä vähän toisesta näkökulmasta, mikä lopulta hyödyttää myös kitaran soitttoa ja samalla koulii itsessään myös taitoja joita tarvitsee myös kitaran soitossa kuten vaikkapa taimin tajua tai erilaisia tapoja käsitellä rytmiä tai lähestyä melodiaa ja harmoniaa.
 
Kuten sanottua, roomaan menee monta tietä.

Soita ensin vapaasti juuri niin kuin mielestäsi soitat; ilman tolkkua. Et ehkä ole vielä sinut musiikin tolkuttomuuden syvyyksien kanssa. (Se ON syvä reitti).
 
Myös soittoa rajoittamalla täytyy keksiä uusia keinoja selvitä tehtävästä.
 
"Mitä jos nyt pitää improvisoida vain neljäsosanuotein?"
"Mitä jos nyt pitää käyttää vain puhdasta kanavaa, ilman säröjä?"
"Mitä jos pyydän broidin paikalle ja esitän kappaleen vain hänelle?"
 
jne.

Opettele paljon biisejä. Ja kun opettelet niin ota selvää mitä niissä tapahtuu. Eli sävellaji ja soinnut. Sieltä jää sitte ajan saatossa mieleen hyviä lickejä, siirtymiä, uusia sormituksia ja sointumuunnoksia.
 
Hölmöintä on sortua siihen, että kun treenaa random biisejä niin lukee vain orjallisesti lappuja, eikä ajattele. Silloin menee paljon tärkeää infoa ohi.

Erittäin mielenkiintoinen ketju. Hyviä neuvoja. Ite vastaan ehkä ajan kanssa paremmin, mutta nyt äkkiseltään tähän:
 
Kiljupönttö: Esimerkiksi jos olisin nyt porukassa soittamassa ja joku sanois että soitettaan vaikka A mollista, niin en osaa muuta kuin pentatonisen asteikon ja sitäkin vain sen verran mitä siihen pentatoniseen laatikkoon mahtuu ääniä, toisinsanoen siinäkin vain sitä pelkkää soittamista ilman tolkkua.
 
Pentatoninen asteikko on oikeasti mainio lähtökohta. Parempi kuin esim. "kokonainen" molliasteikko monen tyylilajin pohjarakenteeksi imo.
 
Yhtä oikeaa tietä ei ole, etkä maininnut tyylilajia, mutta yleisesti, jos pitäisin tunteja, ja olisit mun oppilas, niin seuraavaksi me varmaan mietittäisiin, miten me voidaan muokata sitä asteikkoa kun soinnut vaihtuu, esim. kun siinä Am-sointukierrossa tuleekin E duuri, niin voidaankin lisätä siksi aikaa G# siihen asteikkoon ja mitä se tekee, eli mihin se tuntuu olevan menossa (spoiler alert se on menossa A:han).
 
Voit kokeilla miltä mikäkin sävel tuntuu vaikka just a-molli pentatonisessa a-mollin päälle tai ihan kaikki sävelet mukaan heittäen ja merkata joko mieleen tai ihan paperille ylös, miltä ne susta kuulostaa. Jos et osaa teoriaa, niin älä merkkaa sävelnimeä tyyliin "C sopii hyvin A-mollin päälle" vaan piirrä vaikka kuva otelaudasta ja ympyröi mitkä kohdat kuulostaa millekin A-mollin päällä.
 
Ja ne ylösmerkattavat mielikuvat tosiaan saa olla just niin hulluja kuin ovat. Jos joku sävel kuulostaa "törkeydeltä" ja toinen "appelsiinilta", ne on molemmat valideja muistiinpanoja. Ajatuksena on se, että alat muodostaan henkilökohtaista suhdetta harmoniaan ja tässä ei ole vääriä vastauksia.
 
Jos on yhtään intoa opetella teoriaa, niin tosi merkittävä mutta suht helppo teoriajuttu oppia on miten muodostat (duuri- tai molli)asteikosta kolmisointuja (enkuks triads).
 
Heh, tulipas rönsyilevä ja varmasti hämmentävä viesti. Pahoittelut tästä.

hallu: Muitakin konsteja on. Puhuit boksissa soittamisesta ja pentatonisesta asteikosta. Yksi hyödyllinen kikka päästä boksista ja asteikoista on opetella soittamaan sointuäänillä ympäri otelautaa. Esimerkiksi mainitsemasi Am koostuu kolmesta äänestä A, E ja C. Etsit otelaudalta nämä kolme nuottia ja opettelet liikkumaan niitä pitkin ikään kuin ylittäisit joen hyppimällä kiveltä kivelle. Teet tällaisia harjoituksia kaikkien tuntemasi sointujen äänillä, niin veikkaan että aika pian alat löytää luontevia tapoja soittaa sointuihin sopivia melodioita tai soololinjoja. Tietenkin kannattaa kuunnella edistyneempiä kitaristeja miten he sen tekevät, niin musiikin kontekstit alkavat varmasti avautua.
 
Kuten sanottua, roomaan menee monta tietä.
 
Kiitos, tuo oli hyvin sanottu ja varsinkin tuo ''kiveltä kivelle'' vertauskuva, tuo käy kyllä järkeen. Pitääpä alkaa testaileen.

Bokseissa ei ole mitään vikaa. Ensin opettelee asteikon boksit koko otelaudalta ja sitten boksien väleihin luo uudet boksit. Ja sitten lisää ja poistelee säveliä. Sen mukaan kuinka paljon teoria kiinnostaa, niin voi etsiä millä nimillä näitä asteikkoja erilaisilla lisätyillä ja poistetuilla sävelillä kutstutaan.

KaRa: Bokseissa ei ole mitään vikaa. Ensin opettelee asteikon boksit koko otelaudalta ja sitten boksien väleihin luo uudet boksit. Ja sitten lisää ja poistelee säveliä. Sen mukaan kuinka paljon teoria kiinnostaa, niin voi etsiä millä nimillä näitä asteikkoja erilaisilla lisätyillä ja poistetuilla sävelillä kutstutaan.
 
Täältä löytyy asteikot. Käytän useasti.
 
https://ianring.com/musictheory/scales/finder/