Kitarat: soittaminen ›

Hei,
 
Olen soittanut kitaraa tosi kauan. En ole superhyvä, mutta perustaidot on ihan ok.
 
Viime vuosina Jazz on alkanut kiinnostaa. Kaikki alkoi siitä että opettelin vähän lisää sointuja, aloin kuunnella enemmän jazzia ja jazz-standardeja.
 
Sitten yritin opetella monta asteikkoa lisää. Kun oikeastaan osaan vain duuriasteikon ,pentatonisen ja (sen perus) bluesasteikon. Ostin pari kirjaakin aiheesta. Ja netistähän löytyy tietysti julmetusti materiaalia. Huomasin että minun on nykyään hirveän vaikea oppia uutta asteikkoa kitaralla. Saa jankata paljon, eikä siltä meinaa muistaa. Saati että siitä saisi työkalun, jonka ikään kuin näkisi sujuvasti eri puolilla otelautaa. Samalla tapaa kuin vaikka pentatoninen asteikko, jonka nuorena opettelin.
 
Oli ilo oppia, että arpeggiot ovatkin tosi tärkeitä myös, joten opettelin kaikki Maj7, molli7, seiska, ja m7b5 - arpeggiot lähes joka kohdasta kitaraa ja kaikin päin. Opettelin myös nelisoinnut ilman kvinttiä, ne vaikuttavat käyttökelpoisilta myös.
 
Nyt osaan siis duuriasteikon, pentatonisen, sekä paljon sointuja ja arpeggioita. Myös kolmisoinnuista olen treenannut soinnut ympäriotelautaa myös selaisina versioina joissa yksi ääni on seuraavassa oktaavissa.
 
Olen ymmärtänyt että sitten olisi tärkeää oppia ainakin harmoninen molliasteikko, melodinen molliasteikko, ja mahdollisesti joku Bebop-asteikko. nelisoinnuista pitäisi osata ilmeisesti paljon eri käännöksiä. Pitäisi osata soittaa samat soinnut myös ilman perusääntä, koska bändissä basisti kuitenkin ne äänet soittaisi usein. Sitten pitäisi opetella jotain quartal - arpeggioita, ja triadipareja ja mitä kaikkea. Sitten pitäisi opetella target-nuotteihin soittamista ja opetella mestarien likkejä ulkoa ja niistä sitten kehitellä omia variaatioita.
 
Olen löytänyt joitakin hyviä opetusvideoita ja blogeja aiheesta, kuten Jens Larsenin kanavan. Niistä saa paljon hyviä vinkkejä. Olisi kiva kuitenkin kuulla täällä kommentteja siitä mikä on kenties oppimisen kannalta ollut olennaista kenellekin. Mitä kannattaa ehdottomasti opetella, ja mihin ei kannata aikaansa käyttää. Mitkä asteikot olisivat tärkeitä, ja miten ne on paras opetella?
 
Tavoite olisi siis ehkä 4-5 vuodessa päästä sellaiselle tasolle, että voisin jonkun parikymmentä jazz-standardia osata niin että voisin niihin hyvin myös imprivisoida sooloja, ja sitten ehkä kehittyisi näkemystä että voisin itsekin säveltää omia jazz-biisejä, ja ylipäätään kaiken tämän oppiminen voisi sitten tukea kaikkea muutakin musiikin harrastamista ja tekemistä. Itsellä haasteena on jonkinlaiset oppimis/keskittymishäiriöt, joten soittotunteihinkaan en oikein pysty sitoutumaan, ja asteikot ei meinaa jäädä mieleen. Tuntuu että tietoa on enemmän kuin koskaan tarjolla, eli liikaa. Siitä on vaikea saada otetta. Monille muille toki, varmasti yksityissoittotunnit on hyvä vastaus alla oleviin kysymyksiin.
 
Kysymyksiä:
 
Jos soitat jazzia, mitä osaat? Mitä haluat vielä oppia?
Jos olet tosi fiksu, ja musiikkinero, niin ok. Mutta mistä olisi hyötyä myös vähempilahjaiselle, tai vähemmän kurinalaiselle soitonopiskelijalle?
Mistä on ollut eniten hyötyä? Mikä tuntuu tärkeältä?
Mitä oivalluksia on syntynyt?
Mitä metodeja tai kirjoja suosittelet?
Miten pääsit kunnolla vauhtiin Jazzin soittamisen opettelussa?
Mitkä. vaikkapa 10 jazz-standardia suosittelet opettelemaan ensin?
Mitä modernia (ei standardeja) jazzia suosittelet kuuntelemaan?
Miten korvaa kannattaa kehittää?
Miten tärkeää laulaminen on soiton opettelun tukena?
Sointuja on loputtomasti, mihin niiden opettelussa kannattaa keskittyä?
Asteikkoja on tuhat. Mitkä on osattava? Miten hiivatissa ne oppii hyvin?

Ja heti ekana tulee jatsia osaamaton hevijuntti kommentoimaan, mutta seuraan aika paljon jatsiteoriaukkoja ja onpa tullut jokunen jatsikirjakin luettua. Nää on myös mua kiinnostavia kysymyksiä siis.
 
Pariin viimeseen kyssäriin...
 
Toi, että osaat sointuja noin hyvin on tosi hyvä. Näkisin, että oleellista on myös se, että osaa muodostaa sointuja. Jonkinlainen käsitys äänenkuljetuksesta lienee käytännöllinen taito myös ja sointujen funktionaalisuuden hahmottaminen, niin lähtee helpommin kakkosvitoset, sointukorvaukset ja muut.
 
Soinnut voi olla just se avain liidisoittoon. Eli ei välttämättä tarvikaan opetella ihan hirveää läjää asteikoita kun soitat sointuääniä (esim. vahvoille tahdinosille) ja väliin niihin johtavia ääniä. Tostahan se Larsenkin aina puhuu.
 
Mielestäni oleellista on myös alkeellisesti ymmärtää, miltä intervallit itsestä tuntuu, eli että esim. b9 ei ole pelkästään numero, vaan sulle tulee siitä jonkinlainen mielikuva ja odotus jne. Intervalleja ei montaa ole ja niihin on lopulta suht helppo muodostaa henkilökohtainen suhde.
 
Kannattaa myös pitää mielessä se, että vaikka jatsiteoriaa on akateemistakin, niin melkein kaikki ajattelee teoriaa eri tavalla. Joskus todella esoteerisestikin. Kannattaa olla avoimin mielin näiden suhteen ja kerätä sellaset kermateoriat päältä, jotka omaan ajatteluun sopii, oli ne sit kuinka outoja tahansa. Uskon, että kannattaa olla myös oma teoreetikkonsa.
 
Ja seuraavat klisee-neuvot varmaan jatsimateriaalia opiskelleena oot kuullutkin sataan kertaan: Tärkeintä on rytmi, eli svengi. Toiseksi tärkein on jatsia soittamalla ja kuuntelemalla opittu ilmaisun jatsimaisuus, eli se kuuluisa jatsikieli (vocabulary... vocabulariral... se joku, kyl sä tiiät).
 
Tällasta pohdintaa siis jatsia osaamattomalta, eli ota ripauksella suolaa. Odotellaan viisauksia viisaammilta.

Hei
 
Olen vain kitaristi, joka harrastaa jazzia. En ole kouluja käynyt, vaikka luen ja kirjoitan nuotteja, ja yritän soittaa kevyttä musiikkia laidasta laitaan. Eli taustani on niin kutsuttu vanhanpolven ravintolamuusikko maantiekoululla.
 
Jos soitat jazzia, mitä osaat? Mitä haluat vielä oppia?
- Minulle musiikki on loputonta oppimista. Opettelen uusia jazzsävellyksiä korvalla ja nuotinnan niitä, mikäli siihen ei mene tolkuttomasti aikaa. Osaan aika pitkälle niitä asioita, joita olen korvalla opetellut. Eli melodioita, kappaleiden harmonioita, korvauksia soinnutuksiin, soolojen opettelua korvakuulolla, ja soitan päivittäin eri tavoin edes 30 minuttia.
 
Jos olet tosi fiksu, ja musiikkinero, niin ok. Mutta mistä olisi hyötyä myös vähempilahjaiselle, tai vähemmän kurinalaiselle soitonopiskelijalle?
- Soittamaan oppii soittamalla. Toisella menee yhteen asiaan viikko, toisella vuosi. Olemme yksilöitä.
 
Mistä on ollut eniten hyötyä? Mikä tuntuu tärkeältä?
- Ymmärtää harmonioita ja miten soinnut rakentuvat. Ja niiden käsittely myös kuulokuvassa.
 
Mitä oivalluksia on syntynyt?
- Yritä kuulla mitä soitat mielessäsi vähän etukenossa. Kehittää mielikuvitusta ja reagointia
 
Mitä metodeja tai kirjoja suosittelet?
- Teemu Viinikaisen molemmat kirjat ovat hyviä. Max Tabell on julkaissut suomenkielisen jazzharmoniaopuksen. Vanha kunnon Mickey Bakerin jazzkitaraopus on ollut minulle joskus hyvä apu alkuun. Charlie Parker Omnibook auttaa alkuun myös.
 
Miten pääsit kunnolla vauhtiin Jazzin soittamisen opettelussa?
- transkriptioiden teko ja fraseerauksien opettelu levyiltä
 
Mitkä. vaikkapa 10 jazz-standardia suosittelet opettelemaan ensin?
- Opettele vaikka Miles Davisin Kind of blue-levyn teemat ja Milesin soolot. Yritä ensin korvakuulolla.
 
Mitä modernia (ei standardeja) jazzia suosittelet kuuntelemaan?
- Kuuntele kaikkea musiikkia. tyylilajilla ei ole väliä.
 
Miten korvaa kannattaa kehittää?
- matki ja laula soolojen perässä.
 
Miten tärkeää laulaminen on soiton opettelun tukena?
- Kyllä tuo auttaa fraseerauksien opettelussa
 
Sointuja on loputtomasti, mihin niiden opettelussa kannattaa keskittyä?
Asteikkoja on tuhat. Mitkä on osattava? Miten hiivatissa ne oppii hyvin?
 
- Ajattele, että 4-äänisiä sointujen runkoja on vain Maj7, Mb7 tai min7 ja niihin kaikkiin vielä #5 ja b5, eli 15 erilaista sointua. Aloita siitä ja mieti 5- ja 6-ääniset soinnut sitten päälle kuten esimerkiksi C9, C7b9, C7#9, Cm11, C7#11, C13, C13b9.
 
- Opettele kirkkosävellajit, melodisen mollin moodit, harmonisen mollin moodit, muutamat pentatoniset, dimi-skaalat. Mutta yksi kerrallaan oikein ajan kanssa.
 
Jos itseopiskeluna ei onnistu, hanki itsellesi opettaja. Suomessa valmistuu joka kevät muusikoita ja soitonopettajia työttömäksi. Tarjontaa on varmasti paljon.

Spontaanit kiitokset OP:lle aloituksesta joka on mielestäni täydellinen malliavaus keskustelulle. Olen myös samalla viivalla jazz kitaroinnin aloittamisessa joten on mielenkiintoista lukea vastauksia.

Täällä tulikin jo hyviä kommentteja. Selvästi tuo korvakuulolta soolojen ja likkien opettelu tuntuu olleen monelle sellainen hyvä harjoitusmetodi. Aloinkin laittaa ylös hyviä kohtia sooloista joita voin harjoitella kitaralla. (Miles Davis, Chet Baker yms.) Täytyy sitten vaan perehtyä että missä kohtaa biisin soinnuissa ollaan menossa, jotta saan paremmin kiinni siitä miksi joku tietty sävelkulku kuulostaa omaan korvaan hyvältä. Muistin että kirpputorilta on joskus tarttunut kirjakin mukaan "parhaista jazz-sooloista" jossa on tabut ja nuotit. On vaan jäänyt kellariin, enkä koskaan ole kirjaa perusteellisesti tutkinut. Täytyy palata siihen myös.
 
Tuo ajatus että miltä mikäkin intervalli kuulostaa ja mikä fiilis siitä tulee on varmasti hyvä. Täytyy treenata korvaa tuon suhteen, jotta tulen tietoisemmaksi asiasta.
 
Sain uutta pontta nyt alkaa treenata seuraavaksi harmonista mollia, sekä sen diatonisia sointuja. Sekä tuo asteikko, että sen 7 nelisointua ovat sormituksiltaan kitaralla mielestäni hankalampia kuin duuriasteikko, ja sen soinnut (vaikka osa soinnuista onkin jo samoja) Muistin että hyvä tapa aloittaa on etsiä otelaudalta ensin nuo yhden oktaavin kuviot asteikolle, ja sitten kahden oktaavin. Ilman että yrittää heti saada hallintaan kaikki 7 positiota. 7 position hahmottamiseenkin löytyy ainakin kaksi versiota, toinen sellainen jossa joka kielelle tulee 3 säveltä.
 
Toki sitten on vielä se CAGED - systeemi, mutta olen nyt itse enemmän tykästynyt tuohon 7 position tapaan ajatella. Silloin jokaiselle asteikon diatoniselle soinnulle on ikään kuin oma kohta kitaran otelaudalla myös asteikon harjoitteluun.
 
Yritän etsiä vielä jotain muita tapoja asteikon harjoitteluun. Ehkä jotain sellaista diagonaalia tapaa, joka menisi laajemmin otelaudan läpi. Mutta sellaisia voi toki kehitellä itsekin.
 
Duuriasteikkko, sekä sen diatoniset soinnut ja niiden arpeggiot on minulla hyvin hallussa, ja se on tuntunut hyödylliseltä taidolta, jotta voin halutessani treenata ja soittaa tietyssä sävellajissa pysyen monin eri tavoin, ja sitten alkaa nähdä otelaudalla että missä on lähin saman sävellajin arpeggio, tai sointu josta voi jatkaa. Yritän päästä nyt samaan myös harmonisen mollin osalta.
 
Kirkkosävellajit, moodit on mulle edelleen hieman vaikea aihe hahmottaa. Tuntuu olevan kahta koulukuntaa siitä miten tärkeitä moodien miettiminen on tai ei ole. "Influensserini" Jens Larsen esim sanoo ettei aloittelevan jazz-kitaristin kannata moodeihin aikaa käyttää, kun sen voi hyödyntää tehokkaammin muulla tavoin, kuten Duuriasteikon, harmonisen ja melodisen molliasteikon parissa.
 
https://www.jazz-guitar-licks.com/p … c-minor-scale-guitar-positions.html
 
https://jenslarsen.nl/pdf-downloads-charts/#7POSITIONS
 
https://jenslarsen.nl/tag/harmonic-minor/

Itse opiskelen parhaillaan Petri Krzywackin kirjaa "Jazzkitara Sointupohjainen improvisointi". Kirjan nimi kertoo jo paljon ja netistä löytyy lisätietoa. Mielestäni kirja on helppotajuinen ja sopii hyvin aloittelijankin itseopiskeluun. Lisäksi kirja on kierrekantinen, mikä helpottaa kummasti sen käyttöä. Lisäksi voin suositella Garrison Fewellin kirjoja Jazz Improvisation for Guitar - A Melodic Approach Book/Online Audio ja Jazz Improvisation for Guitar - A Harmonic Approach Book/Online Audio. Näistä kannattaa ensin opiskella tuo ensin mainittu. En osaa sanoa, mitä tuo online audio tarkoittaa käytännössä näissä kirjoissa. Itse hankin ne silloin, kun niissä oli mukana cd.

Looper-pedaali on kätevä treenatessa. Soittaa siihen kappaleen sointukierron tai jonkun osan siitä tai bassokulun ja kuuntelee ja kokeilee mikä toimii sen yhteydessä, miltä haluaa kuulostaa. Jos tuon saa sujuvaksi ollaan hyvällä tiellä. Rytmiikka ja tyypilliset biisien rakenteet, jos vielä jotain korostaisi, ja se että treenaaminen olisi hauskaa ja jollain tapaa palkitsevaa, ei kaikkea yhdellä kertaa.

play: En osaa sanoa, mitä tuo online audio tarkoittaa käytännössä näissä kirjoissa.
 
Onko sulla kiire vai tehdäänkö tietokoneella?

Aloitin kitaransoiton uudelleen elokuussa 2018 n. 40 vuoden tauon jälkeen. Rokkia tuli aikanaan soitettua bändissä usean vuoden ajan. Kävin 70-luvulla vuoden Oulunkylän Pop&Jazz opistoa. Homma jäi kesken liian pitkän matkan takia, kun olisi pitänyt käydä opistolla kolmesti viikossa.
 
Kävin 2018-2019 kerran viikossa soittotunnilla. Materiaalina oli William Leavittin Modern Method for Guitar. Olen soittanut läpi em. kirjasarjan kirjat 1 ja 2 sekä Melodic Rhythms for Guitar kirjan. Lisäksi soittotunnilla käytiin Real Bookin standardeja lävitse eli opettelin melodian ja kompin sekä "yritin" improvisoida soolon kuhunkin biisiin.
 
Viimeisen neljän vuoden ajan olen käynyt jazzkitaristin tunneilla kahdesti kuussa. Pääasiassa sävellysten kautta jazzin tyylisuuntien, harmonioiden ja improvisoinnin opiskelua. Lisäksi olen osallistunut Otavan Opiston Klassisen Jazzin yhtyesoittoleirille vuosina 2020-2024.
 
Vuoden 2021 alusta olen soittanut Otavan opiston leiriläisten jazzbändissä (foni, basso, rummut ja kitara) muutaman kerran kuussa. 2024 lopussa porukkaan liittyi laulaja.
 
Syksyllä 2021 minut hyväksyttiin Taideyliopiston avoimen yliopiston lukuvuoden kestävälle kurssille Jazz yhtyesoitto ja improvisointi Jari Perkiömäen johdolla.
 
Arkadics Jazz Orchestrassa (big band) olen ollut mukana nyt kahden vuoden ajan. Tämä vaatii nuotinlukutaitoa, koska kitaralle kirjoitetaan linjoja sointujen lisäksi.
 
Kaikken yllämainitun lisäksi todella paljon omaa harjoittelua. Nyt reilun kuuden vuoden jälkeen soittaminen ml. improvisointi alkaa sujua.