Muusikoiden.net
06.03.2021
 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Ulos kaapista - palstalaisten kitaristiesikuvat
1 2 3
LesPaul70
30.09.2020 17:22:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ja ei, tässä ei ole tarkoitus keskustella erilaisiin vähemmistöihin kuuluvista kitarasankareista vaan omista soittajaesikuvista. Kuka uskaltaa nimetä avoimesti omat suurimmat kitarasankarinsa?
 
Kun nyt tulin jo postanneeksi suunnilleen samansisältöisen sepustuksen TGP:hen joitakin viikkoja sitten, niin avaanpa pelin. Alla oma erittäin henkilökohtainen top 3. Kolme kitaristia, joita arvostin nuorena sällinä hyvin paljon ja arvostan yhä. Eivät ehkä millään absoluuttisella mittarilla maailman kolme taitavinta/merkittävintä/suurinta, joskin voisin kyllä väittää että ihan merkityksetön kukaan näistä kolmesta ei ollut. Ja yritän myös perustella tämän väitteen.
 
Kova on tietysti taso kun esim. Clapton, Beck, Gilmour tai Blackmore eivät mahtuneet kärkikolmikkoon.
 

 
3. Eddie Van Halen
 
Kaikkien nykyaikaisten tilusankarien kantaisä. Määritteli uudelleen teknisesti taitavan tilusoittamisen ja teki siitä seksikästä. On ollut esikuvana kaikille myöhemmille tilusankareille tai heidän esikuvilleen. Niin, ja yksin syypää siihen, että minunkin kaapistani pitää löytyä floikkakeppi.
Toki teknisesti taitavia nopeasormisia sähkökitaran veivaajia oli ollut ennenkin, nimettäköön vaikkapa Jeff Beck tai Ritchie Blackmore, mutta kyllä EVH nosti tuon kaiken aivan uudelle tasolle. Ja pisti alulle trendin, joka kulminoitui shred-kitaristien räjähdysmäiseen esiinmarssiin 1980-luvulla, jolloin kitaristin kikke..katu-uskottavuus mitattiin ennenkaikkea teknisellä sorminäppäryydellä ja tilutusnopeudella. Pitkä tukka myös pakollinen. Eikä nyt varsinaisesti tietysti haitannut, jos soitossa oli jotain ideaa ja melodisuuttakin (EVH:lla kyllä oli), mutta 1980-luvulla edes tuo ei ollut aina pakollista (tässä voisi mainita esim. erään CC Devillen).
Se, että EVH löytyy listaltani, on ennenkaikkea tunnustus miehelle itselleen pikemmin kuin bändin biiseille. Itse asiassa bändin biisit ovat mielestäni lähes pääsääntöisesti mauttomia ja kuuntelukelvottomia.
 
TJEU (tsekkaa jos et usko):
Nauhalle napattu lämmittelyharjoitus, joka aloitti kaiken: https://www.youtube.com/watch?v=sI7XiJgt0vY
Akustisellakin voi tiluttaa: https://www.youtube.com/watch?v=iDsa4uDM3zU
Mauton biisi ja pöljä video, mutta mainiota kitarointia: https://www.youtube.com/watch?v=6M4_Ommfvv0
 

 
2. Tony Iommi
 
Mies, jonka katkenneista sormista metallikitarointi sai alkunsa. Kaikki elementit olivat toki olleet olemassa jo ennen Black Sabbathia, mutta Iommi oli se, joka kokosi rakennuspalikat yhteen: massiivisen särötetyn (usein alavireisen) kitaran ja häijyn kuuloiset sävelkulut/harmoniat. Iommi on erityisesti tunnettu suurena riffinikkarina, ja kovin paljon liioittelematta voisi sanoa, että varmaan puolet maailman heviriffeistä juontavat juurensa johonkin, mitä Iommi aikoinaan teki. Ja riffien lainaajien joukosta löytyvät niin Slash, Kurt Cobain kuin James Hetfield, joista varsinkin viimeksi mainittu on lainannut Iommia useillakin levyillä. Itselleni kuitenkin musiikillisesti antoisinta Iommia ovat pehmeämmät akustiset ja instrumentaalit sekä varsinkin melankoliset blues-soolot, jotka ovat usein kuin pienoissävellyksiä. Mikä sinänsä onkin erikoista, kun ne olivat usein hetkellisiä yhden oton improvisaatioita, joita Iommi itsekään ei usein kyennyt toistamaan uusintaotoilla, vaikka olisi yrittänyt.
 
TJEU:
Soolot biisin rakenteen elimellisenä osana: https://www.youtube.com/watch?v=idn50Xj_CiY
Samalta levyltä biisi, joka ei olisi yhtään mitään ilman Iommin sooloja: https://www.youtube.com/watch?v=CJgHn7MeAwc
Alkusekoilun jälkeen maukkaan melodinen liveimprovisaatio: https://www.youtube.com/watch?v=zO0qBzgEFSQ&t=2566s
 

 
1. Jimi Hendrix
 
Ehkä yllätyksettömin valinta tällä listalla. Mahdollisesti suurin yksittäinen uudistaja sähkökitaroinnin historiassa. Nosti myrskyn lailla suuren yleisön tietoisuuteen aivan ennenkuulemattomia tapoja käyttää niin sähkökitaraa kuin vahvistinta ja erilaisia efektivimpaimia, sekä tietysti esitteli aivan ennennäkemättömän räväköitä ulkomusiikillisia show-elementtejä. Vaikutti aivan kaikkiin, niihinkin jotka eivät pitäneet hänen musiikkityylistään sinänsä. Hieman yksinkertaistaen voisi sanoa, että sähkökitaran soitossa vain kaksi aikakautta: ennen Hendrixiä ja Hendrixin jälkeen. Tietysti kun kokeilee paljon, niin joukkoon mahtui kosolti hutejakin, mutta esimerkiksi jo pelkästään mikä tahansa seuraavista näytöistä olisi riittänyt varmistamaan hänen paikkansa suuruuksien joukossa. Kaiken kruunaa täysin tunnistettava omalaatuinen tatsi ja soundi sekä pistämätön luontainen musiikillinen tyylitaju.
 
TJEU:
https://www.youtube.com/watch?v=IZBlqcbpmxY
https://www.youtube.com/watch?v=mGk-OK6BSMg
https://www.youtube.com/watch?v=TLV4_xaYynY
 
Kun tuota listaa katsoo, niin selviäähän siitä heti, miksi itsestä ei koskaan tullut mitään suurta: listan ykkönen ja kakkonen ovat molemmat vasureita, eihän tuossa skabassa oikeakätisellä ole mitään saumaa.
 
Kuka muu uskaltaa paljastaa omat esikuvansa?
 
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan.
hallu
01.10.2020 05:18:32
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onneksi olkoon :-) hieno aihe ja tuo listauksesi on tietenkin oivallinen. Aloin miettiä omia esikuviani, niin tulikin paha tenkkapoo kun niitä on niin monta ja eri aikoina erityyliset soittoniekat ovat olleet tärkeitä minulle. Jos siis kolme kitaristia pitää nimetä, niin yritetään :-D.
 
1. Jimi Hendrix on itseoikeutettu suuruus suuruuksienkin joukossa. Jimi oli lähes ensirakkauteni. Omaan soittooni varmaan vaikutti kuitenkin vielä enemmän Frank Marino johon sekosin sanoihin aikoihin teini-ikäisenä ( 10 vuotiaasta eteenpäin). Teininä en oikein ymmrätänyt tilu-ukkojen päälle, vaikka tietenkin EVH syöpyi omaankin tajuntaani. Kuitenkin sormisillan rakentelijoista menin EVH:takin enemmän sekaisin Stanley Jordanista joka räjäytti nuoren pojan tajunnan. Tiluttajista diggailin pentuna myös Paco de Luciasta, mutta en tottapuhuen ihan kamalasti sitä lapsena kuunnellut, se oli enemmänkin semmoinen kaukorakkaus :-D . Mutta kun vain yhden tärkeimmän nimeän, niin Jimi Hendrix...... siitäkin huolimatta, että Ritchie Blackmore oli tärkeämpi oman soittoni kehittymisen kannalta, mutta Jimi varmasti vaikutti enemmän siihen miten musaa ajattelen vielä tänäkin päivänä.
 
2. Varhaisaikuisuuden siirtymävaiheen sankaria on vaikeampi nimetä kun jälleen tapahtui niin paljon niihin aikoihin. Löysin varsinaisesti bluesin buberteettisen jazzin kanssa flirttailun jälkeen. Kolmesta kuninkaasta oma kuninkaani oli Freddie King, mutta tässä vaiheessa aloin herätä siihen tietoisuuteen että meillä oli täällä kotimaassakin Albert Järvinen, Dave Lindholm, Ben Granfelt, Vesa Kääpä, etc.
 
3. Aikuisuuden kitarasankarini on ihan itseoikeutetusti John Scofield, joka liitelee korkealla muiden yläpuolella. Myöhäisherännäisenä löysin myös Larry Carltonin, jonka groovesta mä tykkään ihan todella, mutta sen taiturimaisuus tuntuu välillä kiilaavan musan edelle. Tietenkin nimilista tämänkin ajan sankareista olisi pitkä ja sisältää myös rockimpia soittajia, mutta tilu-ukoista en ole oppinut tykkäämään aikuisenakaan. Scofield on kuitenkin se joka on tehnyt tämän hetken lähtemättömimmän vaikutuksen meitsiin :-D.
 
Mä otan omat juttuni ihan liian tosissani, älä sinä ota :-)
LesPaul70
01.10.2020 08:57:12
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Juu, ei ole tietysti pakko listata juuri kolmea. Mitään sääntöjä ei formaatin suhteen ole. Voi yhtä hyvin listata vaikka 5, 10 tai 50, jos valinta on vaikeaa.
 
Itselleni tuo kolmen joukko kuitenkin valikoitui aika luontevasti sitä kautta, että nuo kolme tekivät suuren vaikutuksen jo nuorena kloppina, kun ei kitaransoitosta paljoa tajunnut, ja arvostus on säilynyt nykyvuosiin asti. Kovin montaa muuta tällaista ei ole. Sitten lista kasvaisi melkoiseksi, jos mukaan ottaisi sellaisia suuruuksia, joita on oppinut arvostamaan vasta myöhemmissä vaiheissa ja kypsemmällä iällä. Toisaalta monet nuoreen poikaan vaikutuksen tehneet soittajat ovat menettäneet arvostustani sitä mukaa kuin oma musiikillinen ymmärrys on parantunut. Esim. sekin herra, jonka soitto aikoinaan innoitti minut tarttumaan kitaran varteen, ei mitenkään enää mahtuisi top-listauksiini.
 
Sitä paitsi jos olisin yhtä pitkästi kirjoittanut useammasta kitaristista, eihän sitä kukaan olisi jaksanut lukea. Enkä minä kirjoittaa. :)
 
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan.
rautapieru
01.10.2020 08:59:15 (muokattu 01.10.2020 09:43:14)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen vähän myöhempään herännyt kitarahaihattelija ja uneksija. Esikuvat sen mukaan. Tuubistahan nää kaikki löytyy, siellähän se elämä on..
 
Rick Graham.
https://www.youtube.com/watch?v=Sjnd_NoaaXI
On niin saakelin mahtava tekniikka.
 
Guthrie Govan.
https://www.youtube.com/watch?v=bUZK9dasP8s
Tämä on poikkeuksellinen kaveri. Soittoa katsoo vähän niskakarvat pystyssä. Aika on intensiivistä. Näitä ei kasva joka puussa.
 
John Petrucci
https://www.youtube.com/watch?v=D3DwOuho8rQ Tässä soolo irrotettuna kontekstistaan. Silti toimii.
Minusta ei soittajana ehkä niin kova kuin nuo muut, mutta musiikki kokonaisuudessaan toimii hyvin. Best of times:n 3min loppusoolo on aivan mahtava, tippa meinaa tulla linssiin. On se vaan kova jätkä..
 
Piti hommata kaikki maailman pedaalit, vain huomatakseen että vahvistimen oma soundi on paras.
tomaattiorava
01.10.2020 19:30:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

rautapieru: Olen vähän myöhempään herännyt kitarahaihattelija ja uneksija. Esikuvat sen mukaan. Tuubistahan nää kaikki löytyy, siellähän se elämä on..
 
Rick Graham.
https://www.youtube.com/watch?v=Sjnd_NoaaXI
On niin saakelin mahtava tekniikka.

 
Rick Graham on niin pelottavan kova että kaikki kämmenet ja kainalot hikoo videoita kahtellessa.
 
abassimo
02.10.2020 08:24:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jimi Hendrixiltä on tullut varmaan omaan soittoon otettua aikalailla vaikutteita; mm double stop tekniikat, peukku kaulan yli, ottaen perussävel E tai A- kieleltä ja yleisesti jotain Jimi -tyylisiä lickejä tullut arsenaaliin haalittua. Kuuntelin nuorempana tosi paljon bluesia ja en löytänyt Hendrixistä tarpeeks tyydyttämään kaikkein sinisempiä fiiliksiä, joten siirryin kuuntelemaan enemmän soittajia kuten: SRV, Albert King ja Johnny Winter. Noilta kaikilta tuli varmaan myös imettyä vaikutteita aikalailla.
 
Myöhemmin alkoi enemmän kiinnostaa folk ja akustinen musiikki kaikissa muodoissa ja Neil Young, Bert Jansch alkoi olemaan itelle hyvin suuria kitarasankareita ja varsinkin biisinikkareita. Sitten Jack Bruce vaikuttanut suuresti itsellä, vaikka ei ole pääasiassa kitaristi; hienoja kappaleita tehnyt soolourallaan.
 
Lunnu
03.10.2020 21:23:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vuosikymmenien aikana on tullut ihasteltua ja hämmästeltyä niin kovin monia loistavia ktaristeja eri kategorioista ja tyylisuunnista.
Omien eri ajanjaksojeni suhteen on ollut useita eri johtotähtiä.
Alkuaikojen rautalanka/instrumentaaliaikojen idoli oli eittämättä Ventures kitaristeista Nokie Edwards (RIP). Esimerkiksi Ventureksen Caravan oli omana aikanaan aika eri kategoriaa kuin shadowsin jutut. Siinä oli menoa ja meninkiä.
Hauska huomata että Frank Marino on ollut muillakin vaikuttanut kepittäjä. Aikoinaan Whats Next albumi ja esim Something is coming our way oli mielen poksauttanut juttu ja miehen tyyli vaikutti omaan soittamiseeni vuosien ajan (ja vaikuttaa edelleen).
Al Di Meola ja jaskahtavammat luutunsoittajat alkoi vallata sittemmin alaa, Steve Morse, Pat Metheny jne mutta ei voi olla ihailematta myöskään Steve Vain mielikuvituksellisuutta tai Steve Lukatherin ihokarvat nostattavia sävelkulkuja monia monia muita mainitsematta.
 
Nostalgy is not what it used to be
GiovanniDiRondo
04.10.2020 18:25:06
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Carlos Santana, Mark Knopfler ja Malcolm Young.
 
Pakko laittaa pidempi lista silti:
 
Joni Mitchell, Dave Davies, Andy Latimer, J.J.Cale, Dave Gilmour, Michael Schenker, John Lennon, Johnny Ramone, Tom Johnston, Robin Trower, James Hetfield, Merle Haggard, David Lindley, Danny Kustow, Mississippi John Hurt, Robert Fripp, Jake Burns, Billie Joe Armstrong, Ralph Towner, Slash.
 
Olen käynynnä Piutissa, Lousissa, Retulaatsissa, Miiamissa
Stone
05.10.2020 13:48:11 (muokattu 05.10.2020 20:31:03)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No onhan niitä, mutta esikuvista huolimatta, oma soitto mennyt silti jotenkin "aivan omaan suuntaan" ellei lopulta aika paljonkin.
 
#1 Itse "Iso paha kivi" Keith Richards
 
Brian Jones
Chuck Berry
Alvin Lee
Jimi Hendrix
Pete Townshend
Richie Blackmore
Jimmy Page
Peter Green
Mick Taylor
Eric Clapton
Tom Petty
Mick Ronson
Heikki Silvennoinen
Jarmo Nikku
Albert Järvinen
Esa Pulliainen...........
 
"If you want heavy metal, listen to John Lee Hooker, listen to that motherfucker play. Thats heavy metal. Thats armour"! - Keith Richards
WanhaWetäjä
05.10.2020 16:50:10
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Näitä muiden muassa tuli kuunneltua juniorina : Hendrix, Clapton, Jimmy Page, Johnny Winter, Peter Green, Alvin Lee, George Harrison, Terry Katz, Rory Gallagher, Leslie West, Mick Box, Ritchie Blackmore, Pete Townshend, Santana etc.
Myöhemmin iski progekausi ja kitarahommat jäi vähemmälle kun musa oli kokonaisvaitaisempaa kuten Yes, Genesis, Camel, Focus(no tämä oli tietty kitarvoittoista) ELP, Pink Floyd.
Sitten tuli nämä Larry Carlton, Al Di Meola, Lee Ritenour, Robben Ford tyyppiset osastot, kuin myös Allan Hollsworth, siitä etiäppäin ja vasta muutan vuosi sitten löytyi nämä Greg Howe, Scott Hendersson tyyppiset fuusiokitaristit, nyt on sitten kuuntelussa myös ns YouTube kitaristeja kuten Matteo Mancuso, Lari Basilo, Jack Thammarat, Alex Hutchings.
 
Ei pidä unohtaa myöskään Wes Montcomerya eikä Joe Passia, puhumattakaan Tommy Emmanuelista tai Sylvain Lucista, kaikki käy nykyään joskaan ihan sitä raskainta hevijyystöä kera örinän en jaksa vaikka himassa kuunneltiin poikien toimesta mm Cannibal Corpsia. Toki ko genresta löytyy eteviä soittajia ja mielenkiintoista kitarointia, joskus tuli kuunneltua Symphony X:ää joka lienee jotain hevin, progen ja fuusion välimaastoa.
 
Tuohon kun laittaa vielä reilut 40 vuotta keikkailua joista 30 ammattimaisesti niin
aikamoinen sekasotku omasta soittotyylistä on kehittynyt.
 
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla!
GiovanniDiRondo
05.10.2020 21:20:17
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hauska nähdä miten vaihtelevista lähteistä kitaristit rakentavat omaa tyyliään. Kuvastaa miten moneen soitin taipuu.
 
Olen käynynnä Piutissa, Lousissa, Retulaatsissa, Miiamissa
2Lman
05.10.2020 23:21:31
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

1. Hendrix ja Prince
2. Clapton, Blackmore ja Page
 
KaRa
06.10.2020 02:44:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Frusciante, SRV ja jimi.
Nyt menen takas sinne kaappiin --->
 
Offtopic on paras topic.
fcpr
06.10.2020 14:19:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eka ajatus oli, että onpas vaikea listata. Mutta lopulta jos mietin aidosti soittajia, jotka itseeni ovat vaikuttaneet, niin:
 
1. Adrian Smith. Kellontarkkaa työskentelyä ja upeita sooloja. Omaan makuun juuri sopiva määrä kitarasankaruutta vailla liiallista kikkailua.
2. Kovat "rytmisoittajat", kuten vaikka Malcom Young, Hetfield jne. Onhan noita.
3. Kerry King. Tää oli nuorena kova juttu. Oli vaan "pakko" oppia soittamaan yhtä nopeasti riffit (noin niin kuin tavoitteen tasolla, todellisuus sitten asia erikseen).
 
joka2112
06.10.2020 16:11:12
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Steve Hackett, Robert Fripp ja Alex Lifeson olivat varmaan aikoinaan pääsyyt siihen miksi kitaran varteen tartuin. Hienoja, omaperäisiä kitaristeja kaikki.
 
LesPaul70
07.10.2020 09:21:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eddie Van Halen RIP. :(
 
Hatunnosto suuruudelle myös tähän ketjuun.
 
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan.
Heroin
08.10.2020 20:31:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joku japanilainen modulaatiosukka kasarilta, kuha o viikset ja havajipaita.
 
Volcom
09.10.2020 08:53:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä se omalla kohdalla on ehdottomasti Tony Iommi. Aloituspostauksessa olikin pitkälti jo kerrottu perusteet. Teinipoikana Tonyn kitarointia kuunnellessa, muistaakseni ensimmäiset albumit mitä kuuntelin olivat Paranoid ja Heaven and Hell, päätin että nyt opetellaan soittamaan kitaraa tosissaan (perussointuja lähinnä rämpytellyt ennen tuota). Näistä ajoista on se 16-17 vuotta, ja opettelu jatkuu edelleen...
 
Iän ja soittovuosien lisääntyessä sitä on oppinut arvostamaan ja ihailemaan hyvinkin montaa kitaristia. Monen nimi on tässä ketjussa jo mainittu. Mitä enemmän itse on oppinut soittamaan ja ymmärtämään kitaraa, sitä enemmän on arvostus noussut näitä mestareita kohtaan.
 
"Music comes first; lyrics are secondary"
zedder
09.10.2020 09:48:06
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mark Norton, Vincent Cusano, Paul Frehley, Kirk Hammett sekä Kai Hansen.
 
Joskus etanolin käyttö lähtee käsistä..
Drawbars
10.10.2020 19:12:16
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen ollut lähinnä keyboardisti, mutta viime vuosina aloin soittaa sähkökitaraa. Aina olen ihaillut - Claptonista ja kumppaneista selvittyäni - kolmea Kingiä, Otis Rushia ja T-bonea. Soittelin pitkään keyboardilla kitarasampleja, mutta aloitettuani oikean kitaran soiton huomasin että soitto kitaralla on eri asia kuin samplausten soittaminen keyboardilla, erityisesti mitä tulee venytyksien ja vibraattojen ilmaisullisuuteen. MIDI pitchbend on liian mekaaninen ja LFO vibraatto ei vakuuttanut.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2021, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti