Kitarat: soittaminen ›

Tästä on jo tehty jonkin sortin keskustelu, mutta olkoot. Niin semmosta kysysin, että mitkä perus skaalat kannattas opetella? Sanokaa tarkat nimitykset niille ja jne.

Oma mielipide sopivassa opettelujärjestyksessä:
 
1. Pentatoninen molliskaala (samalla myös sen moodit)
2. Blues-skaala
3. Kromaattinen skaala (jotta oppii hahmottamaan otelautaa paremmin)
4. Duuri ja sen kaikki moodit
5. Melodinen molli
6. Harmoninen molli ja sen 5. moodi (eli fryyginen duuri)
7. Melodisen mollin moodit
8. Muut skaalat (kokosävelaskel, dimit, symmetriset, eksoottiset...)
 
Teoriapalstalta (esim.) löydät noista kaikista lisää.

1. Pentatoninen molliskaala (samalla myös sen moodit)
 
En ole vieläkään tajunnut tuota yhteyttä. Itse käsitän moodit moodeina (kirkkosävellajit) enkä löydä alan opuksista tietoa. Pittää kohta varmaan hakea uus satsi vaikka just luvussa nuo Linnalan muusiikkioppi-teokset.
 
Jos joku jaksaa selventää mulle tämän asian niin voisi irrota plussaa. Wikipedia kertoo asian juuri niinkuin olen sen käsittänyt. " Länsimaisessa musiikissa moodilla tarkoitetaan useinmiten keskiajalla kehitettyä asteikkojärjestelmää, ns. kirkkosävellajeja."

En ole vieläkään tajunnut tuota yhteyttä. Itse käsitän moodit moodeina (kirkkosävellajit) enkä löydä alan opuksista tietoa. Pittää kohta varmaan hakea uus satsi vaikka just luvussa nuo Linnalan muusiikkioppi-teokset.
 
Jos joku jaksaa selventää mulle tämän asian niin voisi irrota plussaa. Wikipedia kertoo asian juuri niinkuin olen sen käsittänyt. " Länsimaisessa musiikissa moodilla tarkoitetaan useinmiten keskiajalla kehitettyä asteikkojärjestelmää, ns. kirkkosävellajeja."
 
Käsitän itse asian näin: Olkoon mikä tahansa n-sävelinen asteikko (skaala) joka alkaa vaikkapa sävelestä y. Sen äksäs (x) moodi kertoo monennestako kyseisen asteikon sävelestä ko. moodi alkaa. Y-sävelestä alkava on siis 1. moodi, Y:stä seuraavasta sävelestä taas 2. moodi jne. Sävelten määrästä riippuu montako moodia kullakin asteikolla on. 7 sävelinen asteikko (esim. Duuriskaala) omaa 7 moodia, pentatoninen skaala (5 säveltä) taas 5 moodia.
 
Eli esim. C-duurin 1. moodi on C-duuri itse (wanhalta nimeltään jooninen), 2. moodi taas sama asteikko aloitettuna toisesta sävelestä eli D:stä (perinteiseltä nimeltään doorinen) jne.

Jos joku jaksaa selventää mulle tämän asian niin voisi irrota plussaa.
 
Sä voit johtaa moodit aivan mistä tahansa skaalasta, niin duurista, harmonisesta- ja melodisesta mollista, pentatonisesta jne. Skaaloissa on asteita niin monta, kun niissä on ääniä -> pentatonisessa on 5 astetta. Pentatonisen mollin ensimmäisen asteen moodi olisi siis pentatoninen molli. Toisen asteen saat, kun soitat pentatonisen mollin toisesta äänestä lähtien oktaavin päähän jne.
 
Mutta en mä kyllä näe syytä lähteä opettelemaan pentatonisen mollin moodeja ainakaan alussa. Ne eivät ole mun mielestä millään tavalla olennaisia, riittää kun osaa pentatonisen mollin ja duurin.
 
Mutta yleensä jos joku puhuu moodeista, sillä tarkoitetaan duurin moodeja, ellei toisin ole mainittu.
 
Edit: Pande oli minuutin nopeampi..

Mutta en mä kyllä näe syytä lähteä opettelemaan pentatonisen mollin moodeja ainakaan alussa. Ne eivät ole mun mielestä millään tavalla olennaisia, riittää kun osaa pentatonisen mollin ja duurin.
 
Niinno pent. duurihan on sen moodi esim. Mutta joo, olet oikeassa, pent. duuri ja molli on olennaisia, ei nuo muut 3 moodia.

Eli esim. C-duurin 1. moodi on C-duuri itse (wanhalta nimeltään jooninen), 2. moodi taas sama asteikko aloitettuna toisesta sävelestä eli D:stä (perinteiseltä nimeltään doorinen) jne.
 
Sama asteikko ääniltään vaiko sormitukseltaan? Oletan että äänistä puhutaan joten jatkuisiko tämä putki näin?
 
C-duurin 3. moodi = fryyginen
C-duurin 4.moodi = lyydinen
 
jne...?

Mä juuri tuolla toisessa ketjussa saarnasin siitä, ettei ole järkeä lähteä opettelemaan vain skaaloja, mutta laitanpa mäkin tähän joitan mistä kannattaa lähteä. Nämä on lähinnä niitä, joita yleisimmin länsimaisessa kevyessä musiikissa voi kuulla:
 
Pentatoninen molli ja -duuri, duuriskaala (eli jooninen moodi), luonnollinen- ja harmoninen molli, doorinen, lyydinen, miksolyydinen.
 
Melodinen molli (tai siis jazz-molli, ei kukaan ajattele improvisoidessaan oikeasti melodista mollia, eikä ole tarkoituksen mukaistakaan) on vähän niin ja näin. Se on erittäin olennainen jos esim. jazzmusaa soittaa, mutta perinteisessä rockissa siihen törmää aika harvoin. Blues-skaalaa mä en edes ajattele erillisenä skaalanaan, koska pentatonisestahan se on johdettu. Mä vain ajattelen sitä ylinousevaa kvarttia (tai alennettua kvinttiä, miten vaan) omana sävynään, jonka voin soittaa jos haluan. Pelkästään se usein tuo sen sävyn fraasiin, jota blues-skaalalla yleensä haetaan. Myöskään kromaattinen asteikko ei ole mun mielestä kovin oleellinen, Pande voi varmaan selvittää millä tavalla sen opetteleminen hänen mielestään auttaa hahmottamaan otelautaa?

Sama asteikko ääniltään vaiko sormitukseltaan? Oletan että äänistä puhutaan joten jatkuisiko tämä putki näin?
 
C-duurin 3. moodi = fryyginen
C-duurin 4.moodi = lyydinen
 
jne...?
 
Kyllä. Ja C-duurin toinen moodi on nimenomaan D-doorinen, 3. moodi E-fryyginen. Jos sä soitat doorisen moodin C:stä, niin silloin soittaisit Bb-duurin toista moodia.

Kromaattinen. Sillä pärjää kuoppaan asti.
 
E: Opettelee vaan käyttämään sitten oikeitä ääniä sointujen mukaan.
 
Blues-asteikko on kuitenkin pakko osata! :D

Kymmenen pistettä ja papukaija merkki kimuranti1:lle ja Pandelle. Täähän selvensi taas asiaa.

Mä juuri tuolla toisessa ketjussa saarnasin siitä, ettei ole järkeä lähteä opettelemaan vain skaaloja, mutta laitanpa mäkin tähän joitan mistä kannattaa lähteä. Nämä on lähinnä niitä, joita yleisimmin länsimaisessa kevyessä musiikissa voi kuulla.
 
Pentatoninen molli ja -duuri, duuriskaala (eli jooninen moodi), luonnollinen- ja harmoninen molli, doorinen, lyydinen, miksolyydinen.
 
Melodinen molli (tai siis jazz-molli, ei kukaan ajattele improvisoidessaan oikeasti melodista mollia, eikä ole tarkoituksen mukaistakaan) on vähän niin ja näin. Se on erittäin olennainen jos esim. jazzmusaa soittaa, mutta perinteisessä rockissa siihen törmää aika harvoin. Blues-skaalaa mä en edes ajattele erillisenä skaalanaan, koska pentatonisestahan se on johdettu. Mä vain ajattelen sitä ylinousevaa kvarttia (tai alennettua kvinttiä, miten vaan) omana sävynään, jonka voin soittaa jos haluan. Pelkästään se usein tuo sen sävyn fraasiin, jota blues-skaalalla yleensä haetaan. Myöskään kromaattinen asteikko ei ole mun mielestä kovin oleellinen, Pande voi varmaan selvittää millä tavalla sen opetteleminen hänen mielestään auttaa hahmottamaan otelautaa?
 
Itse taas pistin nuo lähinnä aloittelijan näkökulmasta. Blues skaalan tritonus-sävel ei välttämättä aloittelijalta löydy pentatonisesta mollista jollei "nuori korva" sitä löydä, kyllä se munmielestä on ihan järkevää opetella "erikseen".
 
esim. Lokrinen moodi jota et maininnut taas on munmielestä järkevää opetella siksi että kun opettelee kaikki duurin moodit hahmottaa paljon paremmin sointujen muodostusta ja ymmärtää eri sointujen (ja miksei moodien ja skaalojen) sävyerot paremmin. Lisäksi, koska lokrinen on duuriskaalan "pimein" moodi (ja fryyginen toiseksipimein) pitää nuo tietysti osata jos ja kun haluaa soittaa tosiranggaa progeheviä (tm) :P
 
Kromaattinen asteikko taas on hyödyllinen siksi, että monella aloittelijalla ei ole oikein hajua miten ne sävelet kitaran otelaudalla oikein sijoittuvat. Kyllä siitä ihan ei-aloittelijoillekin on hyötyä -- kokeilkaa itse soittaa kromaattista skaalaa (tietysti jättämättä mitään säveliä pois tai soittamatta mitään säveltä kahdesti) niin huomaatte uskoakseni mitä iloa siitä on jollette ole vielä huomanneet. (Esim. intervallien hahmottamisen kannalta jne.) :)

Blues skaalan tritonus-sävel ei välttämättä aloittelijalta löydy pentatonisesta mollista jollei "nuori korva" sitä löydä, kyllä se munmielestä on ihan järkevää opetella "erikseen".
 
Joo, kyllä sitä aluksi kannattaa erikseen jauhaa ihan skaalana. Mutta siis tuollainen havainto sen skaalan musikaalisesta käytöstä, vähän pidemmälle ehtineen näkövinkkelistä. Loppujenlopuksi sitä ylinousevaa kvarttia lukuunottamatta se on sama kuin pentatoninen molli.
 
esim. Lokrinen moodi...
 
Jep, täysin oikeassa olet siinä, että ne kaikki kannattaa opetella niin asiakokonaisuus hahmottuu paremmin. Muttä minäpä sanoin ylempänä maininneeni sellaisia skaaloja, joihin länsimaisessa kevyessä musiikissa useimmin törmää. Lokrinen ei kuulu niihin. :-)
 
Kromaattinen asteikko...
 
Niin no, kyllähän siitä tehokkaita treenejä saa, mutta en mä silti niitä kromaattisina miellä. Esim. ottaa intervalliksi vaikka pienen terssin, ja lähtee sillä hyppimään. Eli näin:

A |-----------5---6---7-5-8
E |-5-8-6-9-7---8---9------

Tuossa siis kokoajan ajattelee sitä pientä terssiä, eli 1,5 sävelaskeleen hyppyä. Sitten puolisävelaskelta ylöspäin jne. Ikäänkuin siksakkia mennään. Mutta tuossa siis ajatellaan nimenomaan intervalleja, eikä kromaattista asteikkoa.

Vielä kromaattisesta...
 
Jos kromaattista skaalaa ei ole koskaan harjoitellut, saattaa aloittelija soittaa pyydettäessä C-kromaatisen esim. näin:
 

------------------5-6-7-8-----
----------5-6-7-8-------------
--5-6-7-8---------------------
------------------------------
------------------------------
------------------------------

 
Tämän sijaan:

------------------4-5-6-7-8---
----------5-6-7-8-------------
--5-6-7-8---------------------
------------------------------
------------------------------
------------------------------

 
..koska ei hahmota miten sävelet oikeasti otelaudalla sijaitsevat.
 
Kun tuota kromaattista soittaa eri asemista ja eri sormituksilla mielestäni oppii otelaudan rakenteen paremmin kuin muita skaaloja soittaessa (jos tavoitteena on se, että oikeasti tietää mitä soittaa eikä vaan yritä opetella ulkoa 9 miljardia eri sormitusta!).

Jos kromaattista skaalaa ei ole koskaan harjoitellut, saattaa aloittelija soittaa pyydettäessä C-kromaatisen esim. näin:
 
Toi on aivan totta, eikä mitenkään ihmeellistäkään. Ei sitä aloittelijan korva välttämättä erota, että tuossa ylimmässä on nyt joku pielessä. Mutta en mä silti ole ikinä osannut mieltää otelautaaa kromaattisen asteikon avulla, mä hahmotan sen paremmin sointujen ja intervallien avulla. Mutta kaikille kokeilemisen arvoinen tuo ideasti varmasti on, ties vaikka siitä olisi apua. Kaikki ei kuitenkaan ajattele niin kuin minä. :-)

Toi on aivan totta, eikä mitenkään ihmeellistäkään. Ei sitä aloittelijan korva välttämättä erota, että tuossa ylimmässä on nyt joku pielessä. Mutta en mä silti ole ikinä osannut mieltää otelautaaa kromaattisen asteikon avulla, mä hahmotan sen paremmin sointujen ja intervallien avulla. Mutta kaikille kokeilemisen arvoinen tuo ideasti varmasti on, ties vaikka siitä olisi apua. Kaikki ei kuitenkaan ajattele niin kuin minä. :-)
 
Joo niin siis, pitää vielä tarkentaa että en mäkään siis _pelkästään_ tuon kromaattisen skaalan avulla lähtis otelautaa hahmottamaan :) Intervallit on äärimmäisen tärkeitä oppia (soinnut ja skaalathan osaa muodostaa senjälkeen automaagisesti kunhan tietää niiden rakenteen).

Joo kiitos tuo nyt jonkin verran valaisi asiaa... mutta tossa lopussa oli semmonen kommentti, että sointujen ja skaalojen muodostamisen osaaminen on "oikotie onneen". Noh mistä vois sitten opetella tota muodostamista? Entäs intervallit?

Tai tarkennan sointujen ja skaalojen rakennetta.

Teenkö aivan harhaan kun opettelen heti alusta pitäen tai siis olen opetellut soittamaan ihan perus Am, Hm, Cm jne? Noin minä oon lähtenyt liikkeelle ja en ees oo kattonu noita asteikkoja ennen ku oon tienny mitkä soinnut mihinkin asteikkoon kuuluu. Musta paljon helpompi ajatella asteikkoja sointujen kautta. Jotenkin outoa, että jauhetaan niin paljon noista asteikoista. Onhan ne tietenkin musiikin perusta mut ku kattoo niitä tilusankareita ni ei mun mielestä soittamisen tarkoitus oo höylätä asteikkoja vaan. Mut mä oonki mä. Jatkakaa.

Annan täyden tukeni blackorwhitelle. Nykysoittajien suurimipia ongelmia on se, että kysellään hirveästi skaaloja (ja vieläpä pahimmassa tapauksessa tarkoitetaan niillä pelkästään yksittäistä sormitusta) eikä keskitytä siihen, mikä musiikissa on paljon olennaisempaa, eli sointuihin. Kun soinnut ja niiden muodostaminen (keskeisimmät sävelet jne) on selvillä, myös musiikin "seassa" eläminen on paljon helpompaa. Pelkät skaalat ilman kunnollista tarttumapintaa (sointuja, biisin sävellajia) jäävät valitettavan usein kovin irrallisiksi ajatuksiksi - siksi niitä minun mielestäni ehdottomasti pitäisikin käyttää vain työkaluina, joilla päästään käsiksi sointuihin, eli itse biisiin: musiikkiin!
 
Ja sitten kun on muutaman vuoden soittanut, niin huomaakin sen, että soinnut ja skaalat ovat yksi ja sama asia: toisessa äänet soitetaan yhtä aikaa, toisessa peräkkäin. Sointujen kautta asioiden tarkastelu vaan saa paljon enemmän syvyyttä ja palvelee sekä soittajan omaa musiikillista kehitystä että yhteissoittotilannetta kuin skaalojen kaahailu eestaas.