Kitarat: soittaminen ›

Skaalojen opettelemisesta ollaan paljon puolesta ja vastaan. Itse jokin aikia sitten aloin takomaan niitä omaan lihasmuistiini (ihan vaikka sormia verytelläkseni). Itselläni on ollut kaikki ns. perus-soinnut aika vahvassa muistissa jo aikoja sitten, joten funtsin että miten paljon yleensä kaikkien skaalojen hallitseminen laajentaa tällaisen rytmikitaristin luovuutta loppupelissä?

funtsin että miten paljon yleensä kaikkien skaalojen hallitseminen laajentaa tällaisen rytmikitaristin luovuutta loppupelissä?
 
Eipähän tarvitse koko ajan vedellä pelkkiä vitossointuja.

Skaalojen opettelemisesta ollaan paljon puolesta ja vastaan. Itse jokin aikia sitten aloin takomaan niitä omaan lihasmuistiini (ihan vaikka sormia verytelläkseni). Itselläni on ollut kaikki ns. perus-soinnut aika vahvassa muistissa jo aikoja sitten, joten funtsin että miten paljon yleensä kaikkien skaalojen hallitseminen laajentaa tällaisen rytmikitaristin luovuutta loppupelissä?
 
Kiinnostaako jazz/fuusiosoitto tai -komppaus yhtään? Jos kiinnostaa, skaalojen opettelu on varsin hyödyllistä puuhaa. Kun komppaa jotain liikkuvaa sointulinjaa, löytyvät äänet varsin paljon helpommin kun skaalat "näkee" otelaudalla. Neuvoisin myös kirjoittamaan skaaloja paperille ja tutkimaan että mitä harmoniaa niistä löytyy.

miten paljon yleensä kaikkien skaalojen hallitseminen laajentaa tällaisen rytmikitaristin luovuutta loppupelissä?
 
Se riippuu ihan musatyylistä mitä soitat. Jos soittosi rajoittuu vain rock- ja heviriffien soittoon, huomaat varmaan nopeasti, että niitä on aivan turha minkään skaalojen pohjalta miettiä. Jos taas kevyempi musiikki (siis musiikki, jossa soinnut ovat isommassa osassa kuin rockissa ja hevissä) kiinnosta, niin suosittelen lämpimästi skaaloihin ja sointuihin tutustumista. Suosittelen kyllä muutenkin, vaikka pelkkää raskaampaa musaa soittaisitkin. Antaa paljon ajattelemisen aihetta, ja uuden lähestymistavan soittoon.

Se riippuu ihan musatyylistä mitä soitat. Jos soittosi rajoittuu vain rock- ja heviriffien soittoon, huomaat varmaan nopeasti, että niitä on aivan turha minkään skaalojen pohjalta miettiä. Jos taas kevyempi musiikki (siis musiikki, jossa soinnut ovat isommassa osassa kuin rockissa ja hevissä) kiinnosta, niin suosittelen lämpimästi skaaloihin ja sointuihin tutustumista. Suosittelen kyllä muutenkin, vaikka pelkkää raskaampaa musaa soittaisitkin. Antaa paljon ajattelemisen aihetta, ja uuden lähestymistavan soittoon.
 
Kts. henilökuvaukseni, se kertoo hieman musiikkimakuani (joskin pelkistetysti).

Kts. henilökuvaukseni, se kertoo hieman musiikkimakuani (joskin pelkistetysti).
 
Ok. Tuossa tapauksessa suorastaan vaadin sinua tutustumaan skaaloihin ja sointuihin. ;-) Kunhan pidät mielessä, että skaala ei ole sama asia kuin sormitus kitaran otelaudalla.
 
Hae vaikka musaliikkeestä 1/3 teoriavihko. Niissä selitetään todella selvästi ja rautalankaa apuna käyttäen homma aivan alusta asti. Ja se on paljon helpompaa kuin moni luulee.

Hae vaikka musaliikkeestä 1/3 teoriavihko. Niissä selitetään todella selvästi ja rautalankaa apuna käyttäen homma aivan alusta asti. Ja se on paljon helpompaa kuin moni luulee.
 
Itse olen käyttänyt apuna Suurta Kitarakirjaa, jossa on kaikki skaalat ja sormitukset ja olen käynyt niillä otelautaa läpi. Poikkeaako tämä 1/3 teoriavihko kuinka paljon Suuren Kitarakirjan teoriasta edukseen ymmärtämisen suhteen ja mistä sitä kannattaisi tiedustella ,sekä onko arvokas?

Itse olen käyttänyt apuna Suurta Kitarakirjaa, jossa on kaikki skaalat ja sormitukset ja olen käynyt niillä otelautaa läpi. Poikkeaako tämä 1/3 teoriavihko kuinka paljon Suuren Kitarakirjan teoriasta edukseen ymmärtämisen suhteen ja mistä sitä kannattaisi tiedustella ,sekä onko arvokas?
 
Mä en ole ikinä katsellut Suurta Kitarakirjaa, mutta skaalat eivät ole vain sormituksia. Ja siellä ei ihan varmasti ole kaikkia mahdollisia sormituksia kaikista skaaloista. Kyllä mä suosittelen ostamaan 1/3-teoriakirjan.

Mä en ole ikinä katsellut Suurta Kitarakirjaa, mutta skaalat eivät ole vain sormituksia. Ja siellä ei ihan varmasti ole kaikkia mahdollisia sormituksia kaikista skaaloista. Kyllä mä suosittelen ostamaan 1/3-teoriakirjan. Muistaisitko mahd. ko. opuksen tekijän?

Muistaisitko mahd. ko. opuksen tekijän?
 
Onhan noita vaikka kuinka. Mä käytin opistolla joskus sellaista sarjaa kun "Klaavi", ja se oli musta toimiva. Toinen mikä tulee mieleen, on enemmän tuolla teoriapalstalla huomiota kerännyt "Tohtori Toonika".

Onhan noita vaikka kuinka. Mä käytin opistolla joskus sellaista sarjaa kun "Klaavi", ja se oli musta toimiva. Toinen mikä tulee mieleen, on enemmän tuolla teoriapalstalla huomiota kerännyt "Tohtori Toonika".
Tarkoitatko ehkä sittenkin "klaavin" sijaan "Skaala rytmi- ja säveltapailu harjoituskirjaa 1/3"? Voin tosin olla väärässäkin, sillä tuo "klaavi" opuskin on, mutta en vaan saanut tarpeeksi ongittua siitä tietoa googlesta. Myös tuo "tohtori toonika" kuullosti ihan hyvältä käsikirjalta hyllyyn (250 s.), jos vaiun skaalat löytyy sieltä (kumpi kirjoista lienee pätevämpi skaala opiskeluun). Miten muuten.. onko musiikki kirjoitettu nuotti vai tabulatuuri muotoon näissä? Osaan lukea nuotteja sanotaan vaikka tyydyttävästi, mutta nyk. olen käyttänyt enemmän tabulatuuri kirjoitusta.

Hommaas Stone sellanen ohjelma kun scaletool koneelle. Freeware ohjelma eli ihan luvan kanssa ilmaiseksi ladattavissa. Laitan linki jos jaksan alkaa etsimään sitä.

Hommaas Stone sellanen ohjelma kun scaletool koneelle. Freeware ohjelma eli ihan luvan kanssa ilmaiseksi ladattavissa. Laitan linki jos jaksan alkaa etsimään sitä.
 
http://www.google.fi/search?client= … ool+&meta=&btnG=Google-haku

Tarkoitatko ehkä sittenkin "klaavin" sijaan "Skaala rytmi- ja säveltapailu harjoituskirjaa 1/3"?
 
Eikun kyllä sen sarjan nimi on "Klaavi". Niitä löytyy 1/3, 2/3 ja 3/3 vihot erikseen. Kaikki musiikki on lähtökohtaisesti nuoteilla eikä tabulatuureina. Tabulatuurit ovat ainoastaan apuväline kitaristeille, mutta nuotit ovat yhteinen kieli kaikille soittimille, ja näin ollen parempi tapa ilmaista kaikille soittimille yhteisiä asioita.
 
Mutta sama se melkein on mitä sarjaa perustason teoriavihko on. En mä ole toistaiseksi törmännyt yhteenkään oikeasti huonoon opukseen. Perustason (eli 1-3/3) asiat on kuitenkin niin simppeleitä vielä.
 
Jake.e:
Hommaas Stone sellanen ohjelma kun scaletool koneelle. Freeware ohjelma eli ihan luvan kanssa ilmaiseksi ladattavissa. Laitan linki jos jaksan alkaa etsimään sitä.
Mä en tiedä tuosta, voihan se olla hyväkin ohjelma, mutta musiikin teoriassa on niin paljon muutakin kun vaan skaalat.

Mä en tiedä tuosta, voihan se olla hyväkin ohjelma, mutta musiikin teoriassa on niin paljon muutakin kun vaan skaalat.
 
Näin se meneekin, mutta kun skaaloista oli otsikon mukaan puhe.

Näin se meneekin, mutta kun skaaloista oli otsikon mukaan puhe.
 
Niin oli, mutta mä nimenomaan haluan painottaa, ettei ole mitään järkeä repiä yhtä osa-aluetta teoriasta ja lähteä vain sitä opettelemaan. Kun alkaa opiskella skaaloja vähän syvemmin, törmää väkisinkin esim. sointuihin, koska ne ovat loppuviimeksi samaa asiaa.
 
Ja kaikki teorian osa-alueet selittävät myös toisiaan. Jos päättää vain tutustua yhteen (ja tässä tapauksessa tutustuminenkin jää aika suppeaksi), jää aivan varmasti huomaamatta monia tärkeitä asioita. Mun mielestä ei kannata lähteä opiskelemaan tiedon sirpaleita, koska asiat on helpompi ymmärtää kokonaisuuksina.
 
Esimerkiksi skaaloja voi kyllä päntätä ulkoa vaikka millä mitalla, mutta paljon syvällisemmän ymmärryksen niistä saa, kun hoksaa miten ne liittyvät toisiinsa, sointuihin, miten minkäkin biisin harmoniaan, mitkä ovat niiden tunnusmerkkejä (karakteerisäveliä, jotka tekevät skaalasta oman kuuloisensa) jne.
 
Sitten kaikkein tärkein asia: Skaaloista ei soiteta, eikä soitossa pitäisi ajatella, että "soitanpa nyt skaalaa X". Niitä kannattaa ajatella ennemminkin jonain sävynä, ja työkaluna hahmottaa otelautaa.

Ja kaikki teorian osa-alueet selittävät myös toisiaan. Jos päättää vain tutustua yhteen (ja tässä tapauksessa tutustuminenkin jää aika suppeaksi), jää aivan varmasti huomaamatta monia tärkeitä asioita. Mun mielestä ei kannata lähteä opiskelemaan tiedon sirpaleita, koska asiat on helpompi ymmärtää kokonaisuuksina.
 
Oma tiedonjano kannattaa aina yrittää tyrehdyttää. Itsellä ainakin tulee sellainen olo kun lukee teoriaopuksia että uuden asian jälkeen saapu kysymys "no miksi".
 
Sitten kaikkein tärkein asia: Skaaloista ei soiteta, eikä soitossa pitäisi ajatella, että "soitanpa nyt skaalaa X". Niitä kannattaa ajatella ennemminkin jonain sävynä, ja työkaluna hahmottaa otelautaa.
 
Aivan kannattaa lähteä miettimään asiaa adjektiiveilla. Soitella yhtä asteikkoa ja miettiä vähän miltä se saundaa ja saman tien miettiä sitä että mikä sävel tekee sen. Homma helpottuu sitten soitossa kun voi ajatella "vois heittää tähän jotain tumman sävystä" ja antaa vedellä vaan.

Oma tiedonjano kannattaa aina yrittää tyrehdyttää. Itsellä ainakin tulee sellainen olo kun lukee teoriaopuksia että uuden asian jälkeen saapu kysymys "no miksi".
 
Miksi näin? Tieto lisää tuskaa, sitä en kiellä. :-) Mutta ihan oikeasti, jos lähtee järjestelmällisesti alusta asti opettelemaan teoriaa (eli se 1/3-opus), saa paljon kokonaisvaltaisemman käsityksen hommasta. Juurikin jos yrittää opetella vain yhtä osa-aluetta (tässä tapauksessa skaaloja), törmään liian moneen miksi-kysymykseen, joihin ei välttämättä saa vastausta.

Mutta ihan oikeasti, jos lähtee järjestelmällisesti alusta asti opettelemaan teoriaa (eli se 1/3-opus), saa paljon kokonaisvaltaisemman käsityksen hommasta. Juurikin jos yrittää opetella vain yhtä osa-aluetta (tässä tapauksessa skaaloja), törmään liian moneen miksi-kysymykseen, joihin ei välttämättä saa vastausta.
 
Varmastikkin näin. Tuli vain kuitenkin mieleeni näistä opuksista eli "klaavi 1/3" sekä "tohtori toonika", että antaako se kuinka uutta tai erinlaista näkökulmaa asiaan, koska itse olen opiskellut n. 10 v. kitaraa yksityistunneilla. Käytimme siellä oppimateriaalina sellaista kirjaa kuin "A Modern Method For Guitar (vol 1)/ William Leavitt", joka on kuulemma maailman käytetyin teos kitaranopiskelussa (en tiedä, olen vain kuullut). Hyvä kirja, sieltä kyllä löytyy varmastikkin kaikki, tosin opus on englannin kielinen ja itselläni se kieli on korkeintaan välttävä ja tuosta 10 v. itselleni skaaloista on jäänyt mieleeni vain E-duuri skaala. Hommasin sitten sen mainitsemani "Suuren kitarakirjan", jota oli paljon kehuttu. Sehän on hyvin teoria painotteinen kirja, mutta löytyyhän sieltä muutakin ja mielestäni siellä on skaalat esitetty hyvin kaavioina juuri kitaristin näkökulmasta, joten ainakin itse olen kokenut sen aika hyväsi omaksua asioita.

Varmastikkin näin. Tuli vain kuitenkin mieleeni näistä opuksista eli "klaavi 1/3" sekä "tohtori toonika", että antaako se kuinka uutta tai erinlaista näkökulmaa asiaan, koska itse olen opiskellut n. 10 v. kitaraa yksityistunneilla. Käytimme siellä oppimateriaalina sellaista kirjaa kuin "A Modern Method For Guitar (vol 1)/ William Leavitt", joka on kuulemma maailman käytetyin teos kitaranopiskelussa (en tiedä, olen vain kuullut). Hyvä kirja, sieltä kyllä löytyy varmastikkin kaikki, tosin opus on englannin kielinen ja itselläni se kieli on korkeintaan välttävä ja tuosta 10 v. itselleni skaaloista on jäänyt mieleeni vain E-duuri skaala. Hommasin sitten sen mainitsemani "Suuren kitarakirjan", jota oli paljon kehuttu. Sehän on hyvin teoria painotteinen kirja, mutta löytyyhän sieltä muutakin ja mielestäni siellä on skaalat esitetty hyvin kaavioina juuri kitaristin näkökulmasta, joten ainakin itse olen kokenut sen aika hyväsi omaksua asioita.
 
Tohtori Toonika selvensi ainakin mulle aivan kaiken. Tuo kirja opettaa perusasiat niin perusteellisesti, että ah! Esim. Asteikkoja/Sointuja veivataan laulamalla, joka osoittautui todella hyödylliseksi harjoitukseksi.
Suosittelen varauksetta aivan kaikille.