Kitarat: soittaminen ›

Suuressa kitarakirjassa painotetaan hyvin voimakkaasti skaalojen tärkeydestä "kun olet kerran oppinut ne, voit soittaa mitä ikinä haluat ja että soittosi tulee olemaan edistynempää". Päätinpä sitten itsekkin alkaa treenaamaan ne, kun en ole laiskuuttani saanut aikaisemmin tehtyä sitä (ei siitä nyt ainakaan haittaa ole), ehkäpä tulos näkynee joskus tulevaisuudessa? Oikeastaan minun piti kysyä teiltä, jotka olette jo treenanneet skaalat sinne lihasmuistiinne/selkäytimeenne, niin onko soittonne parantunut merkittävästi ja millaista hyötyä muuten opituista skaaloista on ollut? Ihan vain näin mielenkiinnosta kuulisin:)

No kyllä nuo skaalat tuppaa olemaan melkosen tärkeitä, jos musiikkia meinaa tehdä. Muusiikki kun tuppaa perustumaan hyvin pitkälti skaaloihin. Kun skaalat on hallussa niin soitto tosiaan kulostaa edistyneemmältä ja on samalla tietoisempi mitä tekee. Eli skaalat kannattaa ehdottomasti opetella!

Kunhan ei liian tarkasti opettele ja jää sitten jumiin niihin.

Kunhan ei liian tarkasti opettele ja jää sitten jumiin niihin.
 
Ja vaara tässä on?

Ja vaara tässä on?
 
Sitten kuulostaa tusinasoittajalta kuten kaikki muutkin teoriaistit ;) Ei sitä "jännitysmomenttia" kun vain iänikuisia molli-duuri-harmonisia ilman "säröä." Ei siis äänensäröä, vaan "vääriä" nuotteja, jotka ovat parhaita mausteita mielenkiintoisen musiikin tekoon.
 
Tuo siis jos on "jumissa" siinä teoriassa.

Mnetin totuuksia,
 
jokainen nuotti kuuluu johonkin skaalaan.
 
Eli jos haluat päästä vähällä, opettele käyttämään jokaista nuottia otelaudalla.

Sitten kuulostaa tusinasoittajalta kuten kaikki muutkin teoriaistit ;) Ei sitä "jännitysmomenttia" kun vain iänikuisia molli-duuri-harmonisia ilman "säröä." Ei siis äänensäröä, vaan "vääriä" nuotteja, jotka ovat parhaita mausteita mielenkiintoisen musiikin tekoon.
 
Tuo siis jos on "jumissa" siinä teoriassa.
 
Silloinhan ne skaalat vasta kunnolla osaakin, kun osaa soittaa myös niistä ulos kuulostaen silti hyvältä.

Silloinhan ne skaalat vasta kunnolla osaakin, kun osaa soittaa myös niistä ulos kuulostaen silti hyvältä.
 
Mutta silloin ei ole enää jumissa teoriassa ;) Sitä tarkoitan.

Pitää kuitenkin muistaa, että skaalat on vaan työkaluja tai apuvälineitä... Kaikki soitto perustuu kuitenki aika pitkälti "plagiointiin" tai muilta opittuihin juttuihin jotka on syöpyny alitajuntaan... Sooloissakin kaikki mitä soittaa on lähestulkoon jotain kuvioita mitä on oppinut aikasemmin, skaalojen avulla niitä voi laajentaa ja monipuolistaa..
Ja skaalat auttaa biisien plokkailussa korvakuulolta ja monessa jutussa, mutta ei niitä pidä suoraan pelkästään sooloissa soittaa, muuten ainakin mun mielestä soitto kuulostaa aika tylsältä pitemmän päälle..
Mun mielestä skaaloja pitää lähestyä niin, että ne opetellaan tosi hyvin kaikissa sävellajeissa yms, mutta sitten ne jäävät taustalle. Skaalat on oikeastaan loppujenlopuks sellanen osa sitä perussoittotaitoa/soittamisen perustaa, mutta ei niitä voi pelkästään tai suoraan käyttää...

Sooloissakin kaikki mitä soittaa on lähestulkoon jotain kuvioita mitä on oppinut aikasemmin, skaalojen avulla niitä voi laajentaa ja monipuolistaa..
 
Höpö höpö. Minä olen oppinut lähes kaikki "soolokuvioni" ihan itse soittamalla asteikkojen säveliä ja kokeilemalla mitkä sopivat yhteen, plagioimatta ketään muuta. Totta kai olen ottanut vaikutteita, ei niiltä voi välttyä, mutta yhtäkään sooloa en ole opetellut yks yhteen. Osaan jokaiseen sävellajiin jonkinlaisen soolon tempaista, ja ainoastaan sen takia, että osaan asteikot. Tosin en osaa kuin mollin ja duurin, tietty pentanonisetkin, mutta korva hoitaa usein loput, että mitkä asteikon ulkopuoliset sävelet sopivat.

Itellä toi pentatoninen molliskaala ilmestyi sinne selkäytimeen niin yllättäen että olin tipahtaa tuolilta huomattuani että pystyin soittamaan pitkää sooloa ihan vain improna ja se jopa kuulosti hyvältä. Kyllä skaalojen opettelu on maksanut ittensä takaisin ja nykyisin kuulee tyttöjenkin suusta(tämähän se tärkein asia onkin;D) Että herrajestas sähän osaat soittaa.

Ei tarvitse hapuilla niitä nuotteja yksitellen kun tietää skaalan mikä sopii.

Vääriä ääniä ei olekkaan! Sopimattomia ääniä tosin on.

Oman kokemukseni perusteella just ne tyypit(siis kaveripiiristä), joiden soitto on kuulostanu parhaimmalta ja joiden jutut on ollu kaikkei toimivimpia on lähes poikkeuksetta olleet tietämättömiä mistään skaaloista. Eli siis toisinsanoen lähestyneet hommaa sointujen kautta. Skaalatietäväisten keskuudessa kuulee huomattavasti enempi sitä turhanpäivästä huttua.

Skaalatietäväisten keskuudessa kuulee huomattavasti enempi sitä turhanpäivästä huttua.
 
höpöhöpö :)

höpöhöpö :)
 
Hyvin perusteltu väite on hieno asia!

Eikö näitä asteikkotopikkeja muka löytynyt hakuakaan käyttämällä?
 
Suuressa kitarakirjassa painotetaan hyvin voimakkaasti skaalojen tärkeydestä "kun olet kerran oppinut ne, voit soittaa mitä ikinä haluat ja että soittosi tulee olemaan edistynempää". Päätinpä sitten itsekkin alkaa treenaamaan ne...
 
Ei se nyt ihan niin yksinkertaista ole kuin siinä kirjassa väitetään.
 
Muuten, "niistä" asteikoista: asteikkoja on maailmassa kymmeniä ellei satoja. Ovatko "ne" kaikki sinulla työn alla? Lykkyä tykö:) Pääasia on, että sinulla on jotain treenattavaa.
 
...onko soittonne parantunut merkittävästi ja millaista hyötyä muuten opituista skaaloista on ollut?
 
Vaikea sanoa, kun asteikot eivät todellakaan ole olleet ainoa asia, mitä on tullut treenattua. Suurin hyöty on ehkä otelaudan visualisoimisen kehittyminen; lauta organisoituu luontevasti asteikkoharjoittelulla. Ja tietysti, sormi tietää paremmin minne mennä.
 
Jos ajattelee improvisointia, niin sointuarpeggioiden treenaaminen on monin verroin kannattavampaa. Asteikot on tietysti hyvä lähtökohta, jos ei ole aikaisemmin treenannut mitään sellaista.
 
Tärkein asia olisi opetella levyiltä biisejä ja sooloja, sieltä ne asteikotkin tulee sikäli kuin niitä lopulta tarvitsee.

Mutta silloin ei ole enää jumissa teoriassa ;) Sitä tarkoitan.
 
On niillekin teoriansa. Mutta ei tarvi olla "jumissa" jossain asiassa tietääkseen mitä tekee kuitenkin myös nauttien siitä. Kyllä kovat jätkät, jotka soittavat "ulos ilman, että avaimet jäävät sisäpuolelle", tietävät mitä tekevät.
 
Toivottavasti.

Silloinhan ne skaalat vasta kunnolla osaakin, kun osaa soittaa myös niistä ulos kuulostaen silti hyvältä.
 
Tiedostamatonta teorian käyttöä.

Hyvin perusteltu väite on hieno asia!
 
Anteeksi.
Siispä, kyllähän ne skaalat ovat varsin hyödyllisiä kitaransoitossa.
Kun on duuri ja molli asteikot hallussa, niin sitten helpottuu sointuasteiden ymmärrys,
joka taas auttaa esim. uusien biisien blokkailussa. (näin ainakin minulla)
 
Ja toki asteikoiden osaaminen on myös oiva apu melodian soitossakin.
Kuuntelet jotain uutta biisiä, ja kuulet että veisu meneekin Mollissa..
Enää mietitäänkin sävellaji, ja vóila!
 
Jos asteikkoja osaamattomalle lätkäistään nenän eteen joku kimurantti jazzbiisi, jossa soinnut on Amaj9,E(add9)/G#,F#m9,E13(#11)/C# luokkaa ja pyydetään soittamaan sooloa päälle,niin voipi mennä sormi suuhun (edellyttää toki että niitä asteikkoja osaa myös käyttää oikein)
 
Ei asteikkojen osaamisesta ainakaan mitään haittaa mielestäni ole, päinvastoin aukeaa uusia ovia kohti soittelun ihmeellistä maailmaa!