Kitarat: soittaminen ›

Rake
 
Erittäin hyvä huomio. Tuota tulee käytettyä jatkuvasti omassakin soitossa, mutta sitä ei osaa mieltää erityiseksi 'tempuksi' kun alkaa olla luontainen osa soittoa.
 
Slide
 
Samaan luontevuuskategoriaan lukisin ehkä pienet slidet (liu'ut) sävelien alkuun ala- tai yläkautta. Alakautta parin nauhavälin matkalta varsinkin tulee maustettua paljon. Yläkautta jos ottaa 3...4...5 nauhan matkalta nopean liu'un, saa hieman efektin omaisemman vaikutelman.

Noniin.
 
Ketju on saatu siivotuksi, ja alkuun on lisätty suorat linkit joka aiheeseen. Muutamia postauksia editoitu varovasti, ottaen huomioon keskustelussa saatu palaute. Lisätty myös joitain juttuja, kuten avovirityksiä. Halukkaiden kannattaa siis silmäillä ketju läpi päivityksiä bongaillen.
 
Have fun.

WAHIN KÄYTTÖ

Wahittelu on sinänsä yksinkertaista puuhaa: painetaan jalalla pedaalia, ja ääni muuttuu treble-leikatusta basso-leikatuksi. Wau wau... Sitten sen wahin käyttäminen fiksusti. Niin, sepä se.

Rytmikäs ja tasaisenjatkuva wakuttelu sopii funkkimeininkiin mainiosti. Soundin elävöittämiseksi kannattaa harrastaa vaikkapa poljennon syvyysvaihtelua, esimerkiksi 1- ja 3-iskuilla hieman vähemmän, 2- ja 4-iskuilla vähän enemmän. Rokki ja hevi kaipaavat hieman enemmän vaihtelua, ettei touhu ala kuulostaa pidemmän päälle ankkalammelta.

Sooloillessa kandee kokeilla seuraavia juttuja:
- jos on tilua tai nopeampaa rytmijuttua, wahia kannattaa polkea rauhallisesti
- pitkiä säveliä / linjoja voi elävöittää vähän nopeammalla poljennolla
- kannattaa myös varoa ettei wahi jää paikalleen jos soittaa kieli keskellä jotain tiukkaa lickiä - paitsi tietysti jos on tarkoitus käyttää buusterina. Voipi kuulostaa höynältä.

Kuuntelu on kaiken a ja o. Periaatteessa sooloillessa wahin käyttöön kannattaa panostaa yhtä paljon kuin soolon säveliinkin, ainakin jos tekee jotain suunnitelmallista. Huono wahittelu voi myös pilata muuten hyvän jutun.

Fiilistelyt, blues jne, tietenkin hoituvat parhaiten juuri perstuntumalla. Mutta tuntumaakaan ei opi kuin soittamalla, eli kaivataan ahkeraa vatkausta. Ja korvien käyttöä. Oman soiton äänittäminen ja kriittinen analysointi on erittäin kehittävää. Se palauttaa nopeasti maan pinnalle. Kokeilunomaisesti voi myös äänittää normaalilla soundilla pätkän, jota wahittelee vasta kuunteluvaiheessa, tällä tapaa voi kokeilla minkälainen wauwau sopii, minkälainen ei.

Muutamia tunnettuja wahijuttuja: (hieman mielipidekysymys)

Jimi Hendrix - Voodoo Child
Rage Against the Machine - Bulls on Parade
Metallica - Enter Sandman soolo

...Ainakin nuo ovat helppoja löytää kuunteluun.
 
Kuuntelun arvoista materiaalia löytyy ainakin Symphony X:ltä, Steve Vailta, sekä Slashilta. Yksittäisenä palasena In Flames:in kappaleessa Swim on yksinkertainen mutta onnistunut juttu. Metallica / Kirk Hammett ei välttämättä ole laadultaan parasta oppimateriaalia, vaikkakin wahisooloa on ko. herralla varsin paljon. Lisää esimerkkejä vain kehiin.

Kampikikkojakin kysytään täällä aika usein. Nämä kaksi threadia löysin kun heräsi kiinnostus jälleen näistä floikkatempuista. Pitäisikö nämäkin lisätä aloituspostaukseen? Ainakin muutamia kattavia kirjoituksia löytyi noiden seasta.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=106541&o=0
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=118961&o=0

Lisään tänne myös yhden sähkökitara tekniikan/kikan, kun en sitä löytänyt aiemmista kirjoituksista.
VOLUME SWELL
Tästä soittotavasta on olemassa hyvinkin monenlaisia eri muotoja. Volume potikkaa voi käyttää normaalisti "sen oikean" äänen sävyn etsimiseen, mutta potikkaa on myös mahdollista hyödyntää soittamisessa.
 
Volume boost:
Kitaran volume nupin voi asettaa esimerkiksi hieman yli puolen välin, kun vahvistimen kanava on säröllä (ja miksei myös cleanilla). Tällä tavoin on mahdollista tehdä ajoittain esimerkiksi tiettyihin ääniin yksittäisiä buustauksia. Kokeilkaa esim. soittaa joku yksittäinen sävel, jota alatte sitten buustata volumenupilla. Riippuen vahvistimen perussoundista volumenupilla on tällaisessa tilanteessa mahdollisuus ajaa vahvistin esim. cleanista särölle. Volumea lisäämällä saat myös tiettyihin säveliin lisää sustainia.
 
Jousisoitin tyyliset swellit:
Nyt tulemme siihen tekniikkaan, josta yleensä puhutaan kun esille tulee tekniikka volume swell. Eli kyseessä on tekniikka, jossa volume-potikkaa ikäänkuin nytkytetään edestakaisin samalla kun soitetaan eri säveliä otelaudalta. Ulos tulevaa "ääniefektiä" on hankala lähteä kuvailemaan (kokeilkaa itse, ja kuunnelkaa), mutta sitä voisi jokseenkin kuvata samanlaiseksi kuin jousisoittimen jousella soitettavat sävelet. Tähän tekniikkaan on olemassa monia erilaisia soittotapoja ja ne on soittajakohtaisia. Tässä kuitenkin pari esimerkkiä. Eli näppäilet kieliä plektralla tai plektrakäden sormilla samalla kun pikkurillin alareuna ja kämmensyrjä liikuttavat volumepotikkaa. Toinen tapa on, että painelet säveliä otelautakädellä ikään kuin tekisit hammer-oneja ja samalla pyörität potikkaa plektrakädellä.
 
Vielä tähän loppuun: Volumepotikalla saa hyvin paljon muuteltua kitarasoundia, joten suosittelen sen käyttöä. Se elävöittää soundimaailmaa tone potikoiden rinnalla.
Muutamia esimerkki soittajia, jotka käyttävät volume swellejä:
Jeff Beck - Cause we've ended as lovers
Ritchie Blackmore - Fools (soolo)
Slash - Estranged (loppusoolo)

olis tosiaan hhyvä jos tekisit noista kaiken maailman pinch jutuista videoita vaikka video googleen, ku noista selityksistä älyää kyllä jonkun verran mut ei tarpeeks. alkaa ottaa päähän jo vähän ku tuntuu et ite on ainoo joka ei osaa noita :/

Vois koittaa värkätä videoita, kun vain ehtis! Pistetään things-to-do -listalle ny ainakin.

Palatakseni aiemmin mainittuun "volume swell" keskusteluun täytyy todeta, että mulla meni koko soittotapa uusiksi kun rakensin Vox AC-30:seni eteen Dallas Rangemaster - tyyppisen treble boosterin. Aiemmin en käyttänyt volumea juuri ollenkaan, mutta nyt on KAIKKI volumen ja plektrakäden takana. Ero on ihan uskomaton! Kitara kuin kitara, niin soundit ovat aivan toisesta maailmasta. Efektipedaalit reagoivat selkeämmin ja nopeammin ja soundi kuulostaa volumen ollessa pienelläkin siltä, että reserviä löytyy. En suosittele kohinaa ujosteleville. THD Hot Plate keinokuorma on nyt korvaamaton. Normaali kanava täysille, treble booster melkein täysille ja volumesäätö hoidetaan potikalla ja keinokuormalla.
 
Eka kertaa studiossa ko. efektin kanssa ja eipä ole tarvinnut soundeja ruuvailla.
 
Matti Mikkonen

Vaikka kitarasi olisi nauhaton, löytyisivät huiluäänet silti niitä fysikaalisesti vastaavista paikoista. Kokeile huviksesi etsiä luonnollisia huiluääniä kaulamikin tienoilta, varmasti löydät jotain. Sama huiluääni on muuten 5. nauhalla, että turhaan kukaan kaulan loppupäässä muutenkaan niiden takia kurottelee.

Onko tuo alun plektranpito-ohje tehty istuen soittaville? Minä en seisten saa mitenkään käännettyä rannettani niin, että soitto olisi mukavaa tai muutenkaan toimivaa plektran ollessa silloin liian vinossa kieliin nähden. Istuallaan se toimii, mitä nyt en täysin vielä hallitse demppaamista kämmenlihalla. Tuntuu kömpelöltä.. Ongelma siis on siinä, että etusormi pitäisi koukistaa ja se vaikuttaa em. kulmaan.

Voisko pistää jonkun helppikerhoketjun käyntiin, jossa voisi esittää sekalaisia kysymyksiä tästä ketjusta löytyvistä asioista? Jos tän olis tarkoitus toimia FAQ:ina, niin pelkään vain että ketju meneepi tukkoon pikkukysymyksistä melko harmittavasti. Juuri ne useimmin kysytyt voisi sitten poimia ja hyödyntää niitä tässä alkuperäisessä. Esimerkiksi. Ylläpidolta toivoisin näkemystä asiaan.
 
Mod.huom. Aloittakaa joku se Helppikerho-ketju, siivoan tämän ja laitan aloitusviestiin ilmoituksen tämän ketjun luonteesta.

Onko tuo alun plektranpito-ohje tehty istuen soittaville? Minä en seisten saa mitenkään käännettyä rannettani niin, että soitto olisi mukavaa tai muutenkaan toimivaa plektran ollessa silloin liian vinossa kieliin nähden. Istuallaan se toimii, mitä nyt en täysin vielä hallitse demppaamista kämmenlihalla. Tuntuu kömpelöltä.. Ongelma siis on siinä, että etusormi pitäisi koukistaa ja se vaikuttaa em. kulmaan.
 
Kitaran soittaminen rock-uskottavalla tavalla harvemmin sopii näihin tekniikka-ideaaleihin.
 
Pitää valita joko visuaalisuus tai äärimmilleen viilattu teknikka. Suosituksiahan nämä kaikki soittotekniikat ovat, kukaan ei niitä pakota käyttämään. Terveyden ja käsien kunnon kannalta toki kitaran pitäminen ylhäällä olisi hyvä asia, mutta rock-turhamaisuussyistä siihen ei aina kykene :)

Lukekaa tämä ennen kuin poustaatte:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=138931
 
EDIT: Linkit fiksattu eka viestistä.

VIBRATOsta eräs huomio. Tämä on hieman makuasia, mutta pohdittuani asiaa nyt pari viikkoa, uskoisin että tämä pitää yllättävän hyvin paikkansa.
 
Eräänä kauniina päivänä kolahti tajuntaan sellainen havainto että, hieman yksinkertaistaen, vibraaton laajuuden pitäisi olla verrannollinen liikkeen nopeuteen. Mitä hitaampi vibra, sen pienempi sävelkorkeuden vaihtelu. Silloin kun taas soitetaan vaikkapa tuliseen sooloon nuotti johon kaivataan nopeaa, intensiivistä vibraa, pitää sävelkorkeudenkin vaihtua isolla alueella.
 
Eli sekä rauhallisuus että intensiivisyys korostuvat molemmissa ääripäissä. Homma toimii vähän kuin Leslie-kaiutin; hillitty huojunta, rauhallinen meininki - tai vastaavasti jännittynyt ja korostetun intensiivinen wäbätys.
 
Tämä selittää osaltaan, miksi Kirk Hammetin ja vaikkapa Whitesnaken sooloissa on jotain outoa. Hammetin vibra on hiton nopea ja hermostunut, mutta sävelkorkeus vaihtuu vain vähän. Whitesnaken 1987-levyllä on muutamia sooloja (Here I Go Again) jossa on suuriliikkeinen vibra, mutta valitettavan hidas sellainen. Kuulostaa hieman kuin soittaja vasta opettelisi ko. tekniikkaa.
 
Melko pilkunviilaustahan tämä on, mutta pureksikaa aihetta ja kokeilkaa. Ja kommentteja vaan reilusti kehiin! Puidaan tuolla helppi-klubissa ja tiivistetään loppusaldo tänne.

VIBRATOsta eräs huomio. Tämä on hieman makuasia, mutta pohdittuani asiaa nyt pari viikkoa, uskoisin että tämä pitää yllättävän hyvin paikkansa.
 
En muista kenen suuruuden vinkki pitkän äänen vibratoon oli antaa äänen soida aluksi "suorana" ja sitten lisätä vibratoa loppuun. Toimii.

osaan yhden hienon kikan voitin sillä kerran anjalankosken piirin kisan kun soiitin Iron-meiden trooper:ia pyörin maassa ja soitin samalla.D

Tää nyt varmaan on joku näistä täällä jo mainituista kikoista, mutta mikä on se ikäänkuin vingautus, jota esim. Zakk Wylde käyttää paljon? Onks se vaan jonkinsortin huiluääni vai..? Mutta mä en sit ymmärrä, kuinka se saa siihen sitä nopeeta, intensiivistä vibraa, kun sillä ei edes ole niissä signature-malleissa kampea tai mitään...
 
Valaiskaaa pliis.

Tää nyt varmaan on joku näistä täällä jo mainituista kikoista, mutta mikä on se ikäänkuin vingautus, jota esim. Zakk Wylde käyttää paljon? Onks se vaan jonkinsortin huiluääni vai..? Mutta mä en sit ymmärrä, kuinka se saa siihen sitä nopeeta, intensiivistä vibraa, kun sillä ei edes ole niissä signature-malleissa kampea tai mitään...
 
Valaiskaaa pliis.
 
Se on pinch harmonic-tekniikka. Wylde-vibra tulee ranteesta! ei kammesta tai sormista!

Atheist:in kitaristillä on mun mielestä pirun hyvä vibra, eikä se pelkää käyttää sitä...no joo,
kattokaa ite ja kommentoikaa, heti biisin introssa tulee hyvin esille äijän tekniikka
 
http://www.youtube.com/watch?v=Gq0NtLTA2MQ

Atheist:in kitaristillä on mun mielestä pirun hyvä vibra, eikä se pelkää käyttää sitä...no joo,
kattokaa ite ja kommentoikaa, heti biisin introssa tulee hyvin esille äijän tekniikka

http://www.youtube.com/watch?v=Gq0NtLTA2MQ
 
Se on vasuri! Pisteet siitä. :)