Kitarat: soittaminen ›

Voisko joku nyt sitten kertoa, että miten korvakuulolta voi soittaa...? Olen kysynyt tätä useasti, mutta en muista saaneeni sellaista vastausta, mikä olisi minulle asiaa tarpeeksi valoittanut. En enää haluaisi käyttää noita tabulatuurejakaan, kun se on kuulemma niin paha asia... Tähän mennessä kaikki mitä osaan, on ollut lähinnä tabulatuureista tai nuoteista ulkoaopiskelua.
 
Yritin opetella yli puoli vuotta sitten Irwinin - Ei tippa tapa. Mulla oli siihen soinnut valmiina, mutta en mä siltikään kuullut, että miten se kitara siellä vetelee. Ircissä sanottiin "Kuuntele sitä perkeleen biisiä tai osta basso.". Nyt olen katsonut soinnut Pelle Miljoonan "olen kaunis" biisiin. En kuule kuin sen alun rytmin, mutta kun muut soittimet alkavat jylläämään, en saa mitään selvää rytmistä. Enkä oikestaan ole ihan varma, että mikä siellä on kitara ja mikä tiesmikä marakassi. Eli tästä olis vielä aika pitkä matka siihen, että kuulen itse, mitä sointuja siellä soitetaan. Joku sanoin, että "kuuntele eka bassoäänet". Ai mitkä bassoäänet? Bassokitaran äänet vai? Mutta miten silloin tiedän mitä sointua KITARA soittaa? Eihän ne ole aina sama. Vai sointujen bassoäänet(??) ? Kertokaa nyt pliis... Luovun tabulatuureista jos joku kertoo.
 
Sointujen bassoäänet, kyllä. Niitä se bassokitara yleensä soittaa, eli siksi kuunnellaan bassoa.
 
Aloita sellasesta että otat ylös jotain melodioita biiseistä - laulumelodioita, kitaramelodioita, vaikka hanurimelodioita. Ei sillä ole väliä, mitä otat ylös kunhan aloitat jostain. Aluksi lähdet ihan siitä että etsit melodian ensimmäisen äänen. Sitten kuuntelet että onko seuraava sävel ylempi vai alempi kuin edellinen. Kun kuulet sen, otat selvää mikä se on. Samalla yrität tajuta mistä rytmeistä melodia muodostuu. Näin etenet kunnes saat koko melodian ylös. Sitten kun tuntuu että alat pikku hiljaa kuulla simppeleitä melodioita, nosta rimaa. Ei mitään opi hetkessä.
 
Homma perustuu siihen, että mitä enemmän harjoittelet ja kuuntelet, sitä isommaksi korvan resoluutio kasvaa ja sitä helpommin erotat mitä kaikkea äänimassassa on.

Riffit ja soolot löytyy korvilla, mut soinnut jossain rämpyttelybiiseissä tuntuu olevan vaikein pala, ellei mene sitten jonkun vakiokierron kautta. Joskus sitten ihan randomilla soinnutellessa huomaa, että joku kuultu biisi menee näin, vaikkei olis sitä etsinytkään.
Myös johonkin radiossa/TV:ssä taustalla soivaan biisiin löytyy melko nopeasti "oma" soolo otelaudalta, mut soinnutuksia taas yleensä ei.

Biisin oikeat soinnut löytyvät korvakuulolta eivätkä jonkin merkonominuotintajan kirjoittamasta nuotista.

En enää haluaisi käyttää noita tabulatuurejakaan, kun se on kuulemma niin paha asia... Tähän mennessä kaikki mitä osaan, on ollut lähinnä tabulatuureista tai nuoteista ulkoaopiskelua.
 
Jännä kysymys, koska nimenomaan syy miksi jotkut pitävät tabloja pahana asiana on juuri se, mitä sinä kysymyksessäsi kysyt;D Eli miksi ett opi soittamaan korvakuulolta.
 
Ymmärrän tavallaan ton ongelmas. Välillä kappaleet on niin "suttuisia", että on vaikee kuulla tarkasti, mitä kukakin soittaa. Tummasävyinen matalalta soitettu basso on välillä tosi hankala "paikantaa" tai miten kitara menee tarkasti, jos hammondi tuuttailee samaan aikaan taustalla jotain ihan muuta, suurinpiirtein samasta "rekisteristä".
 
Tässä tuleekin nyt se oleellinen kysymys, että onko biisin mentävä yks yhteen alkuperäisen kanssa, vai haetaanko kenties vaan biisin runkoa ja tiettyjä oleellisia teemoja mahdollista...omaa versiota varten?
 
Jos lukee näitä juttuja, mitä tänne yleensä kirjoitetaan, niin voisi kuvitellaa, että toi ensin mainittu vaihtoehto on todellisempi. Minulle riittää, että pystyn hahmottamaan "harmonisen kokonaisuuden". Eli kun pystyt hahmottamaan melodian, soinnut ja rytmin, niin vain mielikuvitus on senjälkeen rajana, mitä kaikkea voi biisille tehdä. Kappaleilla on kuiteskin aina joku "punainen lanka", jota ne noudattavat.
 
Tuntuu vaan välillä, että jotkut ihmiset jopa ajattelee, että ei ole olemassa kuin yksi tapa soittaa joku kappale. Esim. jos on joku biisi, missä kitaristi soittaa vain vitossointuja käyttäen(ei siis duuri eikä molli -sointu), niin oletetaan, ettei voi käyttää mitään muuta, kuin viitossointuja. Jos soitat samasta biisistä vaikkapa oman akustisen version biisistä niin kyllä melodia antaa raamit sille, mitkä vitossoinnut voi korvata molli- ja mitkä duurisoinnulla, jolloin saadaan kenties akustisella toimivampi ratkaisu.
Ajattelen vaan joskus, että oisko tablat juuri se syy tähän, että orjallisesti noudatetaan kirjoitettua, eikä tätäkautta edes tulla ajatelleeksi mitään muuta vaihtoehtoa?!
 
Vielä kysymykseesi. On kuitenkin aika vaikea antaa sellaista yleispätevää ohjeta, miten vois plokkailla helposti biisejä. Voi toki käyttää juuri tota konstia, ett poimii bassosävelen ja kokeilee, käykö siihen kohtaan molli- vai duuri sointu. Tämähän ei vaan toimi, jos käytettään esim. käänteissointua, jolloin basso soittaakin muuta säveltä, kuin soinnun kantasäveltä. Näitäkään ei biisit välttämättä paljon sisällä(varsinkaan Irwinin biisit), joten jos molli- ja duurisointu kuulostaa kummalliselta, niin voidaan olettaa, että kyseessä on esim. käänteisointu.
 
Silloin kun minä alottelin soittamisen, niin tabloja ei ollut hirveesti tarjolla tai edes nuotteja, joten korvalla kuuntelu oli usein ainut tapa oppia soittamaan joku tietty kappale. Sitäkautta se korva vaan pikkuhiljaa tottuu. Toisaalta tämänpäivän nuoret kitaristinalut plokkailee biisejä tabloista varmasti huomattavasti nopeemmin ja tarkemmin, kun meikäläinen. Se on jokaisen oma valinta, miten hommat hoitaa. Teet yhdellä tavalla, niin silloin opit sen tavan hyvin. Joku toinen tekee hommat toisella tavalla ja oppii sen tavan hyvin, mutta ei osaa taas niin hyvin sitä tapaa, millä sinä hommat teet;D

Ihmiset siellä saavat musiikista jopa enemmän hengenravintoa kuin me, joilla on todella paljon kaikkea, mutta ei se määrä vaan se laatu. Jos vaikka opit yhden kappaleen hyvin, niin voit nauttia enemmän musiikista kuin räpeltäjä, joka soittaa monia huonosti.
 
Joo...tää oli hyvä pointti! Jos katsoo juuri noita flamencokitaran tai mustalaisjazzin mestareita, niin juttu nimenomaan perustuu siihen, että he ovat niin syvällä asian ytimessä ja eläneet kenties koko elämänsä rakastuneena tähän musiikkiin.
 
Sitten voi taas olla kitaristeja, jotka hallitsevat lähes kaikki tyylit, mutta eivät pääse samanlaiseen lopputulokseen, koska eivät ole niin syvällä tuossa musiikissa...johtuen tietysti siitä, että ovat opetelleet niin paljon kaikkea muutakin, eikä ihmisikä vain riitä sisäistämään kaikkea "täydellisesti".
 
Eli enemmän tai vähemmän heidän soittonsa perustuu kopioimiseen tai tiettyjen elementtien tuntemiseen aiheesta, mutta tätä kautta he eivät voi saada yhtä voimakkaita tunteita soittoon, koska eivät tiedä asiasta läheskään niin paljon.

Olen huomannut, että olen kehittynyt jonkun verran korvakuulolta soittamisessa lähiaikoina. Vaikka en ole edes varsinaisesti yrittänyt opetella. Kingston Wallia ja Tasavallan Presidentin juttuja on tullut plokkailtua. Hauskaa se on, se tunne kun huomaa että näin se menee!

Sointujen bassoäänet, kyllä. Niitä se bassokitara yleensä soittaa, eli siksi kuunnellaan bassoa.
 
Aloita sellasesta että otat ylös jotain melodioita biiseistä - laulumelodioita, kitaramelodioita, vaikka hanurimelodioita. Ei sillä ole väliä, mitä otat ylös kunhan aloitat jostain. Aluksi lähdet ihan siitä että etsit melodian ensimmäisen äänen. Sitten kuuntelet että onko seuraava sävel ylempi vai alempi kuin edellinen. Kun kuulet sen, otat selvää mikä se on. Samalla yrität tajuta mistä rytmeistä melodia muodostuu. Näin etenet kunnes saat koko melodian ylös. Sitten kun tuntuu että alat pikku hiljaa kuulla simppeleitä melodioita, nosta rimaa. Ei mitään opi hetkessä.
 
Homma perustuu siihen, että mitä enemmän harjoittelet ja kuuntelet, sitä isommaksi korvan resoluutio kasvaa ja sitä helpommin erotat mitä kaikkea äänimassassa on.
Millä mä sitten otan ne ylös? Nuottien kirjoittaminen ei nyt ole ihan parasta alaani, enkä osaa niitä edes kunnolla lukea. Ja mitä melodiaoita sitten kannattais alkaa plokkailemaan, kun ei noita sooloja nyt viittis lähteä edes kokeilemaan.
 
Tuosta yhestä tätä alemmasta viestistä olin ymmärtävinäni, että sointu "rämpytykset" oli vaikeampi plokata, kuin vaikka rokkiriffit. Tuntuu aika oudolta ajatukselta. Ite arvasin oikein Pellen Olen kaunis biisitä D soinnun. Loput menikin päin...
 
Ai, että tunnen itteni pullamössöksi taas, kun en oikein yhtään tiedä, että mistä aloittaa
 
Kiitos kuitenkin kaikille vastauksista

Niin ja siis, että millä mä kuulen, että mikä sävel se on? Pitääkö kokeilla tosta ylimmältä kieleltä jokaista säveltä ja siitä yrittää saada se?
 
Mutta kun ongelma onkin se, että mä en oikeenymmärrä, että mitä samaa on kahdessa mukamas samassa sävelessä. Kun soitan E:tä viidenneltä väliltä ja samaan aikaan A:ta, kyllä kuulen, ettäne on sama. Tavallaan. Tai ainakin kuulen, että jos soitan A:tä nelosväliltä, ymmärrän, että se on ainakin vähemmän sama kuin se vitonen, mutta en vain saa päähäni, että mikä niissä sävelissä muka on samaa?

Millä mä sitten otan ne ylös? Nuottien kirjoittaminen ei nyt ole ihan parasta alaani, enkä osaa niitä edes kunnolla lukea. Ja mitä melodiaoita sitten kannattais alkaa plokkailemaan, kun ei noita sooloja nyt viittis lähteä edes kokeilemaan.
 
Aikaisemmin kyllä puhuit, että olet opetellut kaiken tabloista tai nuoteista?! Voithan sinä plokkailla vaikka laulumelodioita kitarallas. Ne yleensä on melko simppeleitä?!
 
Yksi juttu, mitä en ihan käsitä on just toi, ett miksi ihmiset pitää niin kummallisena asiana sitä, että voi lennosta soittaa jonkun melodian ihan suoralta kädeltä. Kuitenkin nämä samat ihmiset, vaikka eivät niin musikaalisia olisikaan, pystyvät vaikkapa viheltämään, hyräilemään tai laulamaan jonkun melodian, joka on jäänyt heidän päähänsä...ihan samalla tavalla ilman nuotteja. Eihän se ole kitaralla tai pianolla yhtään sen ihmeellisempi asia?! Sävel joko nousee tai laskee?!
 
Tuosta yhestä tätä alemmasta viestistä olin ymmärtävinäni, että sointu "rämpytykset" oli vaikeampi plokata, kuin vaikka rokkiriffit. Tuntuu aika oudolta ajatukselta. Ite arvasin oikein Pellen Olen kaunis biisitä D soinnun. Loput menikin päin...
 
Tässä luultavasti tarkoitettu sitä, että sointuhan sisältää vähintään sen kolme eri säveltä ja riffit on yleensä vain yksi tai kaksiäänisiä "melodiakulkuja"(yleensä!). Siis mitä enemmän soitetaan yhtäaikaa, niin sen vaikeammaksi sen plokkaus menee. Perus kolmisointu on yleensä helpompi plokata, kun joku eksoottisempi ja monensta intervallista koostuva sointu.

Oon soittanut koko ikäni korvakuulolta. en osaa(ymmärrä) ensimmäistäkään nuottia, ja Jos vedän covereita En vedä "alkuperäisiä" sooloja ellei oo biisin takia ihan pakko. voin toki soittaa samalla tyylillä ja tehdä samoja juttuja kuin mitä kyseinen kaveri olisi voinut ehkä tehdä. Puutteita tietysti tällä metodilla tulee mutta kaupanpäällisiksi tulee omaa persoonallista soitantoa ja vapautta toteuttaa omia näkemyksiään ja ideoitaan.

Korvakuulolta opettelen. Olen sen verran laiska etten jaksa nuottien kanssa tahkota. Nyt tosin tekisi pitkästä aikaa mieli opetella jotain klassisen puolen tavaraa (hameväkeä ajatellen) ja nuottien lukemiseksi se sitten menisi.
 
Sähkiksen kanssa olen mielestäni aika hyvin pärjännyt korvakuulolta kokeillen. Vaikeimpien sointujen kanssa menee arpomiseksi, mutta pohjaäänet ja melodiat löytyvät kokeilun ja erehdyksen kautta ajan kanssa melko hyvin. Siis jos soittelee samojen biisien päälle uudestaan ja uudestaan. Ja radiosta tulevan random-tavaran päälle kyllä korvan avulla löytyy sopivia, ristiriidattomia ääniä melko vaivattomasti. Absoluutista sävelkorvaa mulla ei ole, mutta se suhteellinen sävelkorva on kohtuullinen. Ei mikään salamannopea... mutta olen tyytyväinen. Parin mielestäni kohtalaisen haastavankin biisin kitaraosuudet olen lopulta onnistunut plokkaamaan ilman materiaalin hidastamista, mutta yleensä kyllä kärsivällisyys ei ole riittänyt aivan jokaisen kohdan opetteluun. Sitten niitä soitellessa vetää edelleenkin aina ne samat mutkat suoriksi eli vetää "päästä" jotain omaa niihin tiettyihin kohtiin. Ei sais olla niin laiska. No, joskus vielä opettelen nekin kohdat. Sitten voisin vihdoin sanoa, että olen opetellut jonkun kokonaisen biisin. Jihuu :)
 
Materiaalin hidastamiseen turvaudun kyllä nyt, kun ajattelin opetella hampaat irvessä jotain Guthrie Govanin materiaalia. Ensimmäisessä pätkässä, jonka otin työn alle, huomasin että menee yksinkertaisesti liian nopeasti joissain kohdissa että mun aivot ymmärtäisivät ne yksittäiset äänet sieltä. Joku voisi tietysti sanoa, että mikä soolo se sellainen on jos ei ääniä edes erota. Vastaukseni on, että ne nopeatkin pätkät kuulostavat kokonaisuutena loistavilta, mutta mulla ei vaan hahmotuskyky enää riitä niissä "pysähtymään" yksittäisten äänien kohdalle. Pakko siis hidastaa, jotta yksittäisten äänien kautta pääsee kärryille niistä juoksutuksista kokonaisuuksina.

Niin ja siis, että millä mä kuulen, että mikä sävel se on? Pitääkö kokeilla tosta ylimmältä kieleltä jokaista säveltä ja siitä yrittää saada se?
 
Mutta kun ongelma onkin se, että mä en oikeenymmärrä, että mitä samaa on kahdessa mukamas samassa sävelessä. Kun soitan E:tä viidenneltä väliltä ja samaan aikaan A:ta, kyllä kuulen, ettäne on sama. Tavallaan. Tai ainakin kuulen, että jos soitan A:tä nelosväliltä, ymmärrän, että se on ainakin vähemmän sama kuin se vitonen, mutta en vain saa päähäni, että mikä niissä sävelissä muka on samaa?
 
Vaikka noin aluksi jos tarve vaatii. Aloita vaikka Ukko Nooasta tms. Ei korvakuuloa oikein pysty kehittämään muuten ku kovalla duunilla...

Itseäni jeesasi pikkaisen intervallien oppiminen. Oma korva on ollut suht tarkka jo pienestä, mutta jossain vaiheessa kun aloin ajattelemaan nuotteja meiningillä "tää hyppää ylöspäin vähän, mut ei kovin paljoa, varmaan terssiin" alkoi biisien blokkaaminen helpottumaan.
 
Ja siinä vaiheessa kun joudut jossain vaiheessa soittamaan biisiä, jonka kerran olet kuullut ja rumpali laskee jo tahtia, säkäsoinnuttaminen muuttuu melko paljon tarkemmaksi jos pystyt päättelemään sointujen asteita (oliko tämä nyt oikea sana). Sama logiikka kuin intervalleissakin. Perusrokkibiisit menevät aika järjestään I - IV - V, soinnuilla ja kertsi alkaa melko säännönmukaisesti IV-soinnusta. Tutuimpana esimerkkinä ehkä C - F - G rällätykset.

Kuulo on musiikkia harrastavan tärkein aisti.. Mut kuinka moni teistä harjoittelee kipaleita korvakuulolta?? ilman nuotteja tai tabulatuureja..
 
nyt viimeisen puoli vuotta harrastanut tätä korvien "kehittämistä"...
Eli korvakuulolla.
 
aika yllättävän moni asia tällä tavalla avautuu, kun jaksaa vaan kokeilla niitä kaikkia säveliä mitä missäkin voisi soittaa... ensin kuuntelee, että miten soitettu sävel reagoi sitä ennen soitettuun säveleen, ja sen kautta pystyy jo helposti sanomaan, että onko kyseessä diatoninen sävel skaalaan nähden vai ei, siitä kuulee myös helposti sen, että onko sävel noussut vai laskenut edelliseen nähden, ja kaikkea tällaista.
 
Suosittelen!

Kyllähän sitä aika paljon tulee korvakuulolta soiteltua. Ikinä en ole tabuista kokonaista biisiä opetellut, vaan yksittäisiä riffejä.
Ja nyt kiperä kysymys, arvon m.nettiläiset! Kummat ovat _sinulle_ tärkeämmät? Korvat, vai kädet?

Ja nyt kiperä kysymys, arvon m.nettiläiset! Kummat ovat _sinulle_ tärkeämmät? Korvat, vai kädet?
 
Korvat...

Korvat. Kädet ovat korvattavissa mut korvat ei. Edes silmävakuutus ei korvaa korvaa.

Korvakuulolta tulee opeteltua,aluks kompaten ja sit ku alkaa kulkea,soolot ym.mukaan:D

Mulla tuli tabit mukaan vasta n.10 vuoden soittamisen jälkeen, eihän sitä kakarana tiennytkään mistään tabeista, nettiä kun ei ollut tyyliin olemassakaan.
Sitten amiksessa sain luokkakaverilta metallican black albumit tabit lainaan, ja mun mielestä homma meni jotenki, hmmm, lukemiseksi enempi.
Mutta nykyään se on niin helppoa vaan aukaista netistä se sivu, ja opetella sitä kautta. Täytyy myöntää itsekkin, että melkeempä joka kerta, kun haluan jotain uutta oppia, niin avaan sen sivun...

Riippuu aikataulusta ja siitä kuinka tarkkaan alkuperäsellä tavalla on tarkotuksenmukasta soittaa. Yleisesti ottaen käytän nuotti/tablat/korvakuulo menetelmiä aikalailla toisiaan tukevina enkä suinkaan poissulkevina. Jos on pakko jostain syystä opetella biisi äkkiä ja tarkasti niin sitte kyllä helposti tulee kaivettua nuotit/tablat/komppilappu esille, mutta korvakuulolta opettelu on kuitenki eräs mukavimpia tapoja viettää aikaansa selvinpäin ja/tai housut jalassa. Suosittelen erityisesti kaikille niille joilla on vaikeuksia pysyä pois baaritiskiltä... :P
 
Niin... enkä mä nuoteista osais varmaan soittakaan suoraan kuulematta biisiä ensin.