Kitarat: soittaminen ›

Minusta E. Van Halen on mainio pelimanni ja orkesterinsa erinomainen rock-bändi. Ei mitään nysväämistä vaan kulkevaa meininkiä, julkean iskeviä riffejä ja eh... jopa mieleen jääviä melodioita.
 
Tuntuisi siltä, että Edward on solistina näitä vaistonvaraisia soittajia, jotka eivät sooloillessaan juurikaan pohdi sointukulkuja yms. vaan antavat mennä tour-de-force meiningillä ja kuin ihmeen kautta putoavat loppupeleissä kuitenkin jaloilleen. Väittäisin tuommoista musikaalisuudeksi. Eikä velipojastaankaan liene oikein sessiorumpaliksi mutta po. bändiin mies kyllä sopii oivasti.
 
Toisaalla taas väijyvät Scofieldit, Abercrombiet, Carltonit yms.
 
Musa on, Luojan kiitos, hyvin monimuotoista.

Niinkin kovan kitaristin kuin Edward Van Halenin olisi kuvitellut edes voivan virittää kitaransa ennen kuin tuota kuuluisaa sooloa lähti purkittamaan.
 
Eddie ei pahemmin yleensäkkään perustanut kitaran virittämisestä johonkin tiettyyn vireeseen. Eräässä Guitar Worldin haastattelussa hän sanoi, että monesti tulee viritettyä kitara vain siten, että kielet ovat keskenään vireessä. Sitten vain viritetään basso kitaran mukaan ja annetaan mennä. Äijä ei todellakaan ole mikään perfektionisti ja sen kyllä kuulee levyiltä, jotka ovat täynnä kaikennäköisiä virheitä. Mutta mitä sitten? Fiilis on pääasia ja se on tavoitettu hyvin varsinkin Van Halenin varhaisilla levyillä.
 
Lisäksi, Beat It on letkeä pop/rock -kappale, johon mielestäni Eddien soolo sopii suurin piirtein yhtä hyvin kuin vaniljajäätelö höyryävän maksalaatikon päälle. 80% nuoteista pois ja vähän tunnetta kehiin ja lopputulos olisi ollut paljon musikaalisempi.
 
Beat It ei ole letkeä pop rallatus ensinkään vaan perin agressiivinen kappale (ainakin r&b mittarilla) ja siihen sen takia sopii myös agressiivinen soolo. Minusta se soolo on helvetin hyvä ja on ko. kappaleen ehdoton huipennus. Eipä tuota kappaletta enää jaksaisi yhtään kuunnella jos siinä ei olisi tuota sooloa.

Tuntuisi siltä, että Edward on solistina näitä vaistonvaraisia soittajia, jotka eivät sooloillessaan juurikaan pohdi sointukulkuja yms. vaan antavat mennä tour-de-force meiningillä ja kuin ihmeen kautta putoavat loppupeleissä kuitenkin jaloilleen. Väittäisin tuommoista musikaalisuudeksi.
 
En väitä vastaan...=)

Eddie ei pahemmin yleensäkkään perustanut kitaran virittämisestä johonkin tiettyyn vireeseen.
 
Beat itin kitaravireen vääryydessä yksi syy on varmasti miehen tuohon aikaan käyttämä Frankenstein ("customoitu" strato). Kitara pysyi huonosti vireessä, etenkin jos käytti kampea. Jokainen trem barilla vähänkin leikkinyt tietää kuinka paljon säätämistä vireen muuttaminen vaatii esim. tallan jousiin yms.
 
Epävireistä kappaleessa ei ole pelkästään soolo sillä jo itse kappale alkaa epävireisesti. Michaelin ensilaini päätyy muutaman sentin alavireeseen (here), vaikka sävelkorkeus pitäisi olla täsmälleen sama milla laini alkoi (They told him don’t you...). Jo näiden faktojen pohjalta on helppo tulla siihen johtopäätökseen että kappaleesta ei tule hittiä, levy ei tule menestymään ja Michaelin edesottamukset eivät kiinnosta ketään. Jos olisin ollut levyn tuottaja en olisi koskaan antanut julkaista tällaista paskaa. Olisin vaatinut että kappaleesta tehdään hidastempoinen balladi johon vedetään smooth jazz -soolo.

Minun mielestäni kannattaa melkein kenen tahansa hard rock/heavy diggarin kuunnella se Van Halenin ykkös levy se on todellakin perkeleen kova rokkilevy. Minun mielestäni nuo kaksi seuraavaa eivät pääse sen tasolle. Vaikka kakkonenkin on aika hyvä. En tosin olekkaan vielä kaikkia levyjä kuullut.
 
Tuossa David Lee Rothin laulussa on kyllä asennetta aika pirusti.

Edwaartti on mun suosikkikitaristi nummer ett. Aivan mieletön soolokitaristina ja komppikitaristina.. Van Halenin levytkin on hauskaa kuunneltavaa koska niissä on niitä kivoja "virheitä"..
 
Toinen kova "EVH -tyylinen" kitaristi oli Extremen Nuno Bettencourt, jolla oli sitä saman tyylistä rytmiikkaa ja hauskaa kikkailua kuten Eddiellä.

Van Halenin levytkin on hauskaa kuunneltavaa koska niissä on niitä kivoja "virheitä"...
 
Jes! Tuleekin mieleeni, Dancin` the night away biisi, Dave hörähtää falsetilleen. Tuo fiilistä, kun kaikki ei ole 100% hiottua.

Beat Itin soolo on ehkä loistavin koskaan :D
Tulee kylmät väreet aina kun lähtee. Ja loistava piisi muutenkin.

Toinen kova "EVH -tyylinen" kitaristi oli Extremen Nuno Bettencourt, jolla oli sitä saman tyylistä rytmiikkaa ja hauskaa kikkailua kuten Eddiellä.
 
Nuno oli soittajana vielä "ovelampi" kuin Eddie, mutta hänen kuvionsa olivat toisaalta pidemmälle suunnitellut kuin Eddien. EVH ja Nuno ovatkin kaksi mun soittooni eniten vaikuttanutta skebaristia, Van Halen ja Extreme taas olivat kaksi parasta bändiä ever.
 
Niin ja vielä yksi EVH:n tyylinen soittaja: White Lionin Vito Bratta. Kannattaa tutustua.

Eeh...ei nyt mennä liian pitkälle?
 
Missä vaiheessa muka mentiin?
 
Ja Panama on kyllä Van Halenin paras biisi. Se on loistava.

Missä vaiheessa muka mentiin?
 
Ja Panama on kyllä Van Halenin paras biisi. Se on loistava.
 
Kyllä! ja väliajalla kaasutellaan prätkällä, wrooom...

Van Halenin fair warning ja toimii!!!

Panama!

Kyllä! ja väliajalla kaasutellaan prätkällä, wrooom...
 
Tiesittekö, että Runnin' With The Devilin introssa on kuuden (vai seitsemän) auton töötit takaperin soitettuna?

Tiesittekö, että Runnin' With The Devilin introssa on kuuden (vai seitsemän) auton töötit takaperin soitettuna?
 
Mikäs se on sitten se joka Poundcaken alussa vinkuu? Itse veikkaisin sähköporaa. Ekan kerran kun kuuliin tuli vähän sellanen wtf-fiilis...

Jes! Tuleekin mieleeni, Dancin` the night away biisi, Dave hörähtää falsetilleen. Tuo fiilistä, kun kaikki ei ole 100% hiottua.
 
Tuossa kipaleessa on muuten minusta yksi iskevimmistä aloituksista mitä olen rokkibiiseissä kuullut. Eh... "raikas" sointuriffi sekä Alexin aseistariisuvan yksinkertainen rumpuvyörytys ja toimii!
 
Toinen lempparistyge on "Dreams". Tuon hymnin kun kuuntelee isolla volyymillä, niin turha arkinen paska häipyy pääkopasta jonnekin sinne minne se kuuluukin. Skittasoolossa ei yht'äkkiä kuulemalta ole päätä eikä häntää mutta ajaa asiansa kuin tikkuaski suhteessa ruutitynnyriin. Ja biisin loppupuolella tulee todistetuksi, kuinka erinomainen kikka on vetää jo moneen kertaan laulettu melodia vaihteenvuoksi isolla kädellä kitaralla. Heeboilla on ollut jutuissaan, rämistelyn lisäksi, sovituksellista ideaa.

Mikäs se on sitten se joka Poundcaken alussa vinkuu? Itse veikkaisin sähköporaa. Ekan kerran kun kuuliin tuli vähän sellanen wtf-fiilis...
 
Porahan se.
 
Kuka muuten keksi poralla soittamisen? Paul Gilbert?
 
Toinen lempparistyge on "Dreams".
 
Se on hengeltään samanlainen biisi kuin McGyverin tunnari, mutta jopa parempi.

Toinen lempparistyge on "Dreams". Tuon hymnin kun kuuntelee isolla volyymillä, niin turha arkinen paska häipyy pääkopasta jonnekin sinne minne se kuuluukin.
 
Juu toi on todellinen hyvän tuulen luoja vaikka onkin hieman ylimakea :)

Kylhä EVH rokkaa. Ja kuuluuhan Eddie tunnustetusti esim. Guitar One lehden mukaan maailman 4 kovimman kitaristin mukaan.
 
Ja ehkäpä Van Halenin suosiokin kasvaa entisestään, jos huhut come bäkistä ovat totta. Kyllä itse lähen niit kattomaan vaikka pitäis ruotsiin tai tanskaan lentää. Sen verran hieno kokemus oli nähä Eddien sooloilut ja koko muu bändi livenä -97 (vai olikos -98?) , vaikkei ikää tollon ollukaan ku 11.
 
Tuli tästä kirjottelusta sen verran hyvä fiilis et pakko lähtee Eruptionia soitteleen :)

Kannattaa tsekata Vankkarien ykköslätyn "I'm the one", jos haluaa kuulla kunnon rokkikomppia ja sooloilua. Kuulin tuon ekan kerran joskus 1982 Rockradiosta, ja siihen loppui kiinnostus pianonsoittoa kohtaan... 8)
 
Esityksessä on niin h***etisti menoa, ettei heti tule ajatelleeksi, että biisissä olla vain yksi kitararaita. Koko levy on vedetty melko livenä ja vähin dubbailuin narulle.
 
Jos haluaa kehittää biisien blokkailutaitoa, niin suosittelen biisin kimppuun käymistä; sisältää aika metkoja jippoja, ei aukea kokeneemmallekaan blokkailijalle ihan heti.