Kitarat: soittaminen ›

Heitetääs tässä nyt vähä omaakin mielipidettä. Sinänsä ymmärrän kyllä pointin että akkaria soittamalla oppii soittamaan KITARAA, mutta toisaalta sähkökitarassa on myös omia elementtejä joiden käyttöä ei akustisella oikein tahdo saada ns. hanskaan.
 
Eikä sen tarvitse automaattisesti tarkoittaa ultragainmörköheviä. Tässä esim yksi joka mielestäni soittaa nimenomaan SÄHKÖkitaraa
https://youtu.be/lw8fBR_XiPs
 
Edit: viä parempi https://youtu.be/howz7gVecjE

Lunnu: Heitetääs tässä nyt vähä omaakin mielipidettä. Sinänsä ymmärrän kyllä pointin että akkaria soittamalla oppii soittamaan KITARAA, mutta toisaalta sähkökitarassa on myös omia elementtejä joiden käyttöä ei akustisella oikein tahdo saada ns. hanskaan.
Ei kai siitä ole kyse? Tietty tuo Hallun aloitus olisi voinut olla vaikka muotoiltu niin että KANNATTAAKO kitaransoitto aloittaa akustisella ja mitä hyötyä siitä kun siirtyy sähkökitaraan.
 
Eikä sen tarvitse automaattisesti tarkoittaa ultragainmörköheviä.
No ei tietenkään, sehän ei ole musiikkia ;-)
 
Tässä esim yksi joka mielestäni soittaa nimenomaan SÄHKÖkitaraa
https://youtu.be/lw8fBR_XiPs
Kuuntelin taannoin Spottaria, kitaristeja laidasta laitaan ns radiotoiminnolla, Beckin sinänsä hienosta biisistä tuli originaaliversio ja olipahan aika falskia soittoa, kitara epävireessä yms, toki ei ollut ihan noin tiukka säestysbandikään.
 
Yllä olevaan viitaten varmaan jokaiselle on selvää se että tiettyjä juttuja ei voi soittaa/treenata akustisella, vai voiko sittenkin https://www.youtube.com/watch?v=8vksy6mD3Gw
No niin no, se siitä sitten.
 
https://www.youtube.com/watch?v=1rstnOz1EmQ
https://www.youtube.com/watch?v=NLOy0mxI4wE hehe...

ÄrGee: Voi hellanlettas teitä iskärokkareita... äärimetalli tuossa muodossaan on aivan oma taiteenlajinsa soittoteknisiltä seikoiltaan, kun tarkoitetaan ns. sähköistä instrumentin sointia.
 
Tässä modernin esimerkin aiheesta tarjoilee Analepsy :)
https://www.youtube.com/watch?v=dQPN3cA7tgU&t=522s
 
Ps. normaali musiikki on tylsää.
 
Täähän olikin ihan järkevä pätkä ja kitarasoundessakin oli ryhtiä eri lailla kuin siinä edellisen sivun ampiaispesäsurinassa.

Soitankoha mä "väärin" ku mulla kielet toooosi matalalla ja tykkään soittaa mallentavalla/ohjelmoitavalla vahvistimella. No joo..
 
Vuosi sitten kun aloitin soittamaan, niin oppi-isäni sanoi että kitaransoitto ja musiikki ylipäätään on siitä hieno juttu että siinä ei ole mitään sääntöjä. Jos se kuulostaa hyvältä niin se on hyvää.

WanhaWetäjä: Yllä olevaan viitaten varmaan jokaiselle on selvää se että tiettyjä juttuja ei voi soittaa/treenata akustisella, vai voiko sittenkin https://www.youtube.com/watch?v=8vksy6mD3Gw
No niin no, se siitä sitten.
 
Tuo on nerokas, ei mene kitarakaan epikseen vaikka enemmänkin kampeaisi. Pedaalimallinen ei sovi diu diu ukoille.

Matoleka: ............ Jos se kuulostaa hyvältä niin se on hyvää.
 
Se on nimittäin juuri noin. Se millä kukanenkin tykkää soittaa on ihan jokaisen oma asia eikä sitä voi toinen soittaja arvostella. Se matala aktioni toimii jos nauhat on tarpeeksi paksut, mutta jos on ohuet nauhat, niin matala aktion on musta aika viheliäinen soittaa. Mutta sekin on vaan mun mielipide ja kysehän on soittotavasta minkälaiset säädöt siihen parhaiten sopii.

Se on loppupeleissä aivan sama, millä sitä paskaa lapioi ja millä vempeleellä sen lapioinnin on opetellut, kunhan se paska vaan lentää sit kun on tositilanne. Esim. keikkatilanteessa paras kitara on se, joka sillä hetkellä on kourassa - ja jos vieläpä vireessä, sen parempi.
 
Soittakaa välillä vaikka bassoa, rumpuja tai nokkahuilua - kaikki ne vievät joitain asioita eteenpäin. Akkarilla voi pääsääntöisesti ylläpitää sähkistaitoja ja päinvastoin, mutta onhan molemmissa etunsa ja rajoitteensa eikä kumpikaan korvaa toista sen enempää käyttöliittymänä kuin soundinkaan puolesta.

Jucciz: Se on loppupeleissä aivan sama, millä sitä paskaa lapioi ja millä vempeleellä sen lapioinnin on opetellut, kunhan se paska vaan lentää sit kun on tositilanne. Esim. keikkatilanteessa paras kitara on se, joka sillä hetkellä on kourassa - ja jos vieläpä vireessä, sen parempi.
 
Soittakaa välillä vaikka bassoa, rumpuja tai nokkahuilua - kaikki ne vievät joitain asioita eteenpäin. Akkarilla voi pääsääntöisesti ylläpitää sähkistaitoja ja päinvastoin, mutta onhan molemmissa etunsa ja rajoitteensa eikä kumpikaan korvaa toista sen enempää käyttöliittymänä kuin soundinkaan puolesta.
 
Se on muuten justiinsakin näin. Ostin tänään keikkapianon tarkoituksena opetella soittamaan sitä ja hyödyntää sitä paitsi midiohjauslaitteena mutta myös idis, että oppimisen ja uuden instrumentin kautta löytäisin biisin tekoon vähän toisenlaista kulmaa (aika moni käyttää nimenomaan pianoa sävellysvempeleenä). Lisäksi aattelin, että soittotaitojen karttuessa voisin ottaa sitä messiin tuohon bänditouhuun.

En ota kantaa aiheeseen sen kummemmin, mutta totean vain että itselläni on aina ollut helpompaa plokkailla biisien soinnut akkarilla kuin sähkiksellä, tai ainakin huomattavan nopeammin se onnistuu akkarilla. Biisin tyylilajista tai genrestä riippumatta.
 
Jos tästä sitten joku johtopäätös pitää vetää, niin kai se sitten on se, että akustinen on jollain tapaa musikaalisesti selkeämpi soitin itselleni kuin sähkökitara.

Pop Corn: En ota kantaa aiheeseen sen kummemmin, mutta totean vain että itselläni on aina ollut helpompaa plokkailla biisien soinnut akkarilla kuin sähkiksellä, tai ainakin huomattavan nopeammin se onnistuu akkarilla. Biisin tyylilajista tai genrestä riippumatta.
 
Jos tästä sitten joku johtopäätös pitää vetää, niin kai se sitten on se, että akustinen on jollain tapaa musikaalisesti selkeämpi soitin itselleni kuin sähkökitara.
 
Outoa. Mulle ei ainakaan oo tuossa tilanteessa mitään väliä, onko kädessä akkari, sähkis, basso tai vaikkapa melodica. Kunhan jostain voi halutessaan tarkastaa perussävelen. Ja tonaalisessa perus pop/rockissa riittää kun ekan soinnun saa oikein, sit loppu meneekin ilman soitinta. Soinnun laadut (duuri, molli vai jokin muu) on hyvä opetella joka tapauksessa kuulemaan. Tätä kaikkea voi - ja kannattaa - harjoitella.

Jucciz: Outoa. Mulle ei ainakaan oo tuossa tilanteessa mitään väliä, onko kädessä akkari, sähkis, basso tai vaikkapa melodica.
 
Outoa, etkö siis osaa haitarilla tai pianolla?
 
Kunhan jostain voi halutessaan tarkastaa perussävelen.
 
Kukaan ei nyt auta. On pärjättävä omillaan.
 
Ja tonaalisessa perus pop/rockissa riittää kun ekan soinnun saa oikein, sit loppu meneekin ilman soitinta.
 
Tuli mieleen tämä:
 
https://youtu.be/uYW177hXFE8?t=163
 
Soinnun laadut (duuri, molli vai jokin muu) on hyvä opetella joka tapauksessa kuulemaan. Tätä kaikkea voi - ja kannattaa - harjoitella.
 
Nääh, se apinointi vaihe kuuluu ehkä siihen ensimmäiseen, pariin soittovuoteen. Sen jälkeen tosimies ei enää toisten sointuja soita, vaan keksii omansa, ja varioi aina niitäkin jokaisella esityskerralla.
 
Ne on ihan toiset kaverit joista tulee kirjailijoita ja runoilijoita kuin ne, joista tulee pilkkua nussivia äidinkielenopettajia. Ja ne on toiset kaverit joista tulee kitarasankareita kuin ne, joista tulee konservatorion kitaransoiton opettajia.
 
:P
 
------------
 
e: No ei vaan, olet tietysti oikeassa, korvaa pystyy tottakai treenaamaan, ja mitä enemmän treenaa, sitä tarkemmaksi se tulee. Ja hyötyähän siitä on valtavasti, oli sitten se kitarasankari taikka se soitonopettaja. :D

Mulle taas melodian plokkauksessa on selvä ero... jokin löytyy helposti kitaralla, toinen haitarilla, kolmas pianon ääressä. Kertoo varmasti jotakin siitä miten mä hahmotan musiikkia, ettei se mene puhtaasti sävelkorkeuksien mukaan vaan jotenkin noiden soitinten kautta. Jopa niin että äsken bussilta kotiin kävellessä muistui mieleen yksi sävelmä jota olin plokannut haitari sylissä, ja löysin sen puuttuvan palasen. Siinä vielä mielessä kuvittelin haitarin koskettimiston ja testasin.

Onhan tässä ollut monta sivua hyvää pohdintaa. Vaikuttaa siltä että jokainen lopulta taklaa omalla tyylillään. Itse olen aina halunnut soittaa sähkökitaraa ja siksi päätin aikanaan aloittaa sen soittamisen. Omassa ajattelussani vain sähkökitara sopii minulle ja siihen kannatti varata aikaa. Sitä soittamalla on opittu se mikä on opittu ja sillä sipuli. Ehkä vaan olen niin yksinkertainen ihminen, että muu ei niin paljon ole kiinnostanut. Paitsi tietysti basso - sähköisenä sekin.

Klezberg: Kertoo varmasti jotakin siitä miten mä hahmotan musiikkia, ettei se mene puhtaasti sävelkorkeuksien mukaan vaan jotenkin noiden soitinten kautta.
 
Se, minkä vaikkapa viritysmittari havaitsee on pelkkä perustaajuus. Sen yläpuolella on likimain aina vaihtelevissa suhteissa perustaajuuden monikertoja, ylempiä harmonisia. Joko itse instrumentin, jonkun efektin tai molempien yhdessä luomina. Äänen attack, eli äänen syttymisnopeus voi olla sellomaisen hidas jne. (ADSR).
Kun demppaat kitaran kieliä, ylempien harmonisten osuus vähenee ja soundi muuttuu selvästi tummemmaksi. Vaikka viritysmittari kertookin, että vire pysyi samana. Kynsillä tai plektralla aivan tallan vierestä näppäileminen tekee päinvastoin. Ja tismalleen samanlainenkin tallamikki tuottaa hieman treblekkäämmän soundin (etenkin lähes tallassa kiinni), kuin kaulamikki. Viritysmittari ei noiden välillä mitään eroja "hoksaa", kunhan perustaajuus vain riittävän selvästi erottuu.
 
Eli sama sävel ja sama perustaajuus, mutta silti aivan eri soundi. Tuonkaltaisista jutuista johtuen pan-huilun, sellon ja vaikkapa flyygelin soundi on samoillakin sävelillä varsin erilainen. Joten ei mikään ihme, että samat sävelet joskus luovat hyvinkin erilaisen fiiliksen. Vaikka ei edes olisi mitään ulkoisia efektejä, joilla saadaan tarvittaessa vielä suuremmat soundierot. Flyygelissä on hirmuinen ulottuvuus ja oma mahtava soundinsa. Sähkökitarassa on usein vibrakampi ja aina mahdollisuus vibratoon ja kielen venytyksiin sormien avulla, sekä slide-soittoon, täppingiin, huiluääniin ja vaikka mihin. Jotkut instrumentit ovat aina tiukasti yksiäänisiä, toiset eivät jne.
 

 
Kyllähän monikin riffi kuulostaa melkoisen laimealta, surkealta tai vähintäänkin erilaiselta, jos sen vetäisee ilman Wah-pedaalia, Octaveria, Harmonizeria, Whammy-pedaalia tms. efektiä. Jostain kitarasyntikasta tms. puhumattakaan. Joskus efektit ovat suorastaan välttämättömiä, sillä muutoin riffiä ei edes tunnistaisi samaksi. Toki monet riffit toimivat vallan mainiosti monellakin instrumentilla ja vallan ilman efektejä. Osa kenties paremminkin, kuin sillä alkuperäisellä instrumentilla. Tosin makuasia sekin.
 
Lopputuloksena saattaa joskus olla niiden varsinaisesti soitettujen sävelien lisäksi myös ylempiä ja/tai alempia säveliä tai harmonisia monikertoja niin, että kokonaisuus on ihan musiikkiteoriankin mukaan toinen. Koska syntyy aivan uusia ja suhteellisen voimakkaita säveliä omine uusine sävelkorkeuksineen ja harmonisine suhteineen.
Erityisen selvästi silloin, luodaan vaikkapa alempi kvintti efektillä. Harmonisoijalla voi luoda vaikkapa haluamansa kolmisoinnun, soititpa minkä tahansa yksittäisen sävelen. Osa niistä on "älykkäitä", eli ne noudattavat esim. G-duuria, jos niin halutaan.

Soittaa semmoista kepukkaa mikä inspiroi tarttumaan siihen yhä uudestaan ja uudestaan. En mä ainakaan soita akustista että musta tulisi parempi sähkökitaran soittaja vaan siksi kun välillä tuntuu siltä. 20-vuoden fiilispohjaisen soittelun jälkeen oon alkanut harjoitella metronomin kanssa 1234-reeniä ku tempo ja taimi on niin paskoja :) Noo-o, huomannut että puutteellisen musiikin teorian korvaa hyvä nuottikorva mikä on aika kovaa valuuttaa bänditouhuissa. Tarvi pläräillä niitä papereita koko ajan..

Groke:
Eli sama sävel ja sama perustaajuus, mutta silti aivan eri soundi. Tuonkaltaisista jutuista johtuen pan-huilun, sellon ja vaikkapa flyygelin soundi on samoillakin sävelillä varsin erilainen. Joten ei mikään ihme, että samat sävelet joskus luovat hyvinkin erilaisen fiiliksen.
 
Tuo on kyllä tuttua, mutta ajattelin (myös) sitä että mulla taitaa tuossa vaikuttaa sekin kuinka mitäkin soitinta soitetaan. Siihen viittaa tuokin että selvitin haitarin koskettimisto mielessäni sävelmän kulun. Jos soittaa monta soitinta, niin ainakaan näin harrastelijatasolla ne eivät ole noin vain vaihdettavissa, yhdellä sujuu yhtä ja toisella toista, myös riippuen siitä mitä on milläkin soittanut. Soundiltaan jokin haitarin rekisteri on klarinetin tapainen, mutta soittotekniikka, jo ihan sormitukset, ihan eri maailmasta.
 
Tuosta plokkaamisesta vielä... jotenkin luulen ettei se mene mulla puhtaasti intervallipohjalta vaan jotenkin niin että sitä muistaa millaisia kuvioita on soittanut, ja hahmottaa niitä sitten kuulemistaan sävelmistä.
 
Mutta olen kyllä huomannut senkin että kun käyttää jotain ear training -ohjelmaa, niin sillä hyvinkin on vaikutusta millä soitinäänellä niitä kuuntelee.

Jos sinä et pysty bendailemaan akkarilla niin se on sinun murheesi se.
 
No lyön vaikka vetoa, että kukaan ei soita tavallisella teräskielisellä akustisella esim. Yngvie Malsteenin tai Kirk Hammettin kitarasooloja.
 
ja mun akkarissa muuten on punomaton G-kieli. Ja on muuten niin v*tun jäykkä tatsi, että ei taivu. Ja kyllä multa voimaa löytyy, mutta siinä vaiheessa kun kieli menee poikki, niin... Niinpä. Eli: ei voi bendailla. Kunnolla. Voi tietty joiltakin kieliltä.

Brownie: No lyön vaikka vetoa, että kukaan ei soita tavallisella teräskielisellä akustisella esim. Yngvie Malsteenin tai Kirk Hammettin kitarasooloja.
 
Paitsi Yngvie Malsteen ja Kirk Hammet itse..... ja kenempä niitä muiden tarvitsisikaan soittaa. Jokainenhan soittelee vaan ihan omia soolojaan.
 
ja mun akkarissa muuten on punomaton G-kieli. Ja on muuten niin v*tun jäykkä tatsi, että ei taivu. Ja kyllä multa voimaa löytyy, mutta siinä vaiheessa kun kieli menee poikki, niin... Niinpä. Eli: ei voi bendailla. Kunnolla. Voi tietty joiltakin kieliltä.
 
Sulla on kitara huonoissa säädöissä jos sillä on vaikea soittaa.

Samperi666: Soittaa semmoista kepukkaa mikä inspiroi tarttumaan siihen yhä uudestaan ja uudestaan. En mä ainakaan soita akustista että musta tulisi parempi sähkökitaran soittaja vaan siksi kun välillä tuntuu siltä. 20-vuoden fiilispohjaisen soittelun jälkeen oon alkanut harjoitella metronomin kanssa 1234-reeniä ku tempo ja taimi on niin paskoja :) Noo-o, huomannut että puutteellisen musiikin teorian korvaa hyvä nuottikorva mikä on aika kovaa valuuttaa bänditouhuissa. Tarvi pläräillä niitä papereita koko ajan..
 
Soitteletko noita 1234-treenejä, siksi että ne inspiroivat, etkä siksi että sinusta tulisi parempi sähkökitaran soittaja? :)

Täällä on nyt jauhettu kaikennäköisiä tekniikoita jne jne. Topiccia lueskellessani huomasin jonkun toisen vieneen sanat suustani. Eli kun pidän taukoa, osaan soittaa paljon paremmin kuin ennen taukoa. Sorminäppäryys on lisääntynyt ja bendit taittuu mukavammin. Kun taas soitan putkeen 2kk niin asia jää junnaamaan paikoilleen jolloin kyllästyn ja pidän taukoa. Ja kuten mainitsin jo niin soittaminen luistaa taas paremmin. Musiikin kuuntelusta ikinä en pidä taukoa. Aina pauhaa Maiden tai välillä irwin ja joskus reggae (en jatka listaa).
Olen miettinyt kyllä toisen soittimen soittamista, harmonikka tai kiippari. Nuotteja en osaa joten en tiedä mitä jostain harmonikan soittamisesta tulisi :'D. Ehkä sanoisin vielä että kun soittaa paskalla sähkiksellä (itsellä on williams risa kiinalainen) ja olen soittanut kitarapajalla käynyttä epiphone les paul kopiota. Sillä soittaminen meni vielä paljon paremmin. Enkä halua päteä kenellekkään ihmiset on erilaisia eri asiat vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Itse olen nylonkieisellä alottanu soitteleen black sabbathia :D jumalauta ku ärsytti se kun paranoidia ei voinu soittaa koska sillä ei pääse kunnol 12 nauhaa edemmäs. Miks niissä joissain akustisissa on nin pitkälle niitä nauhoja vaikka sinne ei pääse kunnolla?