Kitarat: soittaminen ›

korvaoo: tais olla joku irkku ja soittimena säkkipilli, mutta melki sama asia :) en tosin oo ihan 100 varma.
 
Mulla on kans muistikuva tästä versiosta itselläni.

Isoveljen soitto näytti niin siistiltä että pitihän se itekkin ottaa kitara kauniiseen käteen ja alkaa rämpyttelemään. Onhan tuota tullut yli kaksi vuotta soiteltua. :)

Kitaristit kuulemma välttyvät useimmiten panohommilta, joten valinta oli helppo. Adrian Smithin mulletillakin oli jotain tekemistä asian kanssa.

Kitaristit kuulemma välttyvät useimmiten panohommilta, joten valinta oli helppo. Adrian Smithin mulletillakin oli jotain tekemistä asian kanssa.
 
Edit: Kah, tuplat.

Sain 5v synttärilahjaksi akustisen kitaran. Isoveljeni opetti heti ekaks kaikkein tärkeimmän: Smoke on the waterin riffin. Sen jälkeen vuorossa oli Teuvo Maanteiden Kuninkaan sekä Symphony of Destructionin riffit. Noita sitten soittelin jonkun aikaa kunnes kyllästyin ja soittelin enää harvoin. Innostus kuitenkin alkoi uudestaan, isoveljeni osti Guitar Heron ja sitä aikani pelattuani tuumasin että miksen alottaisi kitaran soittoa. Minut ilmoitettiin Rockopisto bändikouluun joka meni konkurssiin alkuvuodesta. Vaihdoin sitten Rocktehtaaseen johon opettajani Alexander Kuoppalakin siirtyi. Nyt on 2,5 vuotta soiteltu.

Faijalla oli akustinen kitara. Se näytti peilin edessä paremmalta kuin tennismaila.
Johan tästäkin näkee kuka se stara on : http://www.youtube.com/watch?v=_YUBI2dFgIs&feature=related
 
Myöhemmällä iällä tosin musiikillisemmat seikat ovat päässeet vaikuttamaan - onneksi niin. Mutta alkuahan Gabe kyselit, eikö ? :)

Osteri: Faijalla oli akustinen kitara. Se näytti peilin edessä paremmalta kuin tennismaila.
 
Myöhemmällä iällä tosin musiikillisemmat seikat ovat päässeet vaikuttamaan - onneksi niin. Mutta alkuahan Gabe kyselit, eikö ? :)
 
Alkuapa juuri :) Onhan se imago toki tärkeä jatkossakin :D

Ihan omaa kapeakatseisuuttani valitsin kitaran. Joskus silloin se vingutus (joka nykyisin aiheuttaa vain päänsärkyä) oli mukamas jotenkin musiikillista ja makeeta. Toisaalta olen nyttemmin kyllä ruvennut pitämään kitaran soundista. Bill Frisell oli yksi herättäjä. Mutta joo, ollappa kosketinsoittaja niin toi arraaminen ja säveltäminen olisi helpompaa (todellinen intohimo).

Kitara tuli valittua soittimeksi Ritchie Blackmoren "takia". Kun innostuin aikoinani Rainbow-yhtyeestä nautin todella paljon Ritchien kitarasoundista ja halusin tietty itsekin oppia niitä. Kaverini sai minut innostumaan sitten kunnolla kun sain soitella hänen kitarallaan sen mitä osasin ja hommahan vaikutti "helpolta" joten ostin oman kitarani, tosin vasta 2 vuotta myöhemmin.
 
No soittamaan en oppinut kuin Blackmore mutta soittimeksi kitara on itselleni se juuri passeli soitin.

Kaverilla oli kitara ja sitte siitähän se omaki piti saaha :D Innostus oli kova ja eihän sillä Harley Bentonilla tehny yhtään mitään enää vuoden jälkeen nii sitte laitettiin mopo myyntiin ja parempi kitara tuli sitten. Ja ei oo soittoinnostus vähentyny ainakaan.

Se oli se Iron Maiden, sitten kun koulun musiikkiluokasta löytyi strato ja marshallin vahvistin niin yhtälö on aika selkeä. Hetken jaksoi vaan siellä käydä soittamassa, kun sitten piti alkaa omaan kitaraan säästämään rahaa! Sillä tiellä mennään.
 
(Plussana vielä silloinen musamaikka antoi korotusta todistuksen numeroon kun oli kiinnostunut soittamisesta! :D )

Nämä miehet ja tämä biisi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=jKBLSkN2sRk
 
Siitä se lähti, aluksi sointuja ja perusasioita opettelen. Sen jälkeen aloin siirtyä opiskelemaan teoriaa ja sahaamaan ankarasti skaaloja. Halusin palavasti oppia soittamaan kuin Alex, ja päivässä saattoi tulla soitettua jopa 6-10 tuntia.

Lähinnä siksi, kun millään muulla soittimella ei voi kyetä tähän:
http://www.youtube.com/watch?v=_TrGxEtTC7k

JezzeZ: Nämä miehet ja tämä biisi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=jKBLSkN2sRk
 
Siitä se lähti, aluksi sointuja ja perusasioita opettelen. Sen jälkeen aloin siirtyä opiskelemaan teoriaa ja sahaamaan ankarasti skaaloja. Halusin palavasti oppia soittamaan kuin Alex, ja päivässä saattoi tulla soitettua jopa 6-10 tuntia.
 
Hoo opettelinpa soittelemaan juuri tämän tässä tänä viikolla, hieno kipale ja mielenkiintonen bändi.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään syytä miksi kitara,kerron vain oman tarinani.Olin 7 vuotias kun porukat osti mulle pianon ja laittoivat soittotunneille.Olisin silloin halunnut kitaratunneille!Vasta aikuisiällä tajusin,et kyse olikin siitä et naapuriinkin ostettiin piano...vi**u,on sitä meilläkin varaa!No,kaksi vuotta kävin tunneilla aina pakotettuna ja sit vihdostaviimein se loppu.Ei tuu pojasta pianistia niin ei sitten :)
Mut eipä tullut kitaristiakaan.Miks ostaa sulle kitaraa,kun et halunnut pianoakaan soittaa...ja se siitä.
No,eipä musta ole kitaristia tullut vieläkään.Eikä tule,jos ei koskaan opettele.Siispä liki kaksi vuotta sitten vihdosta viimein otin itseäni niskasta kiinni ja ostin sen ensimmäisen kitarani..ja ihan omilla rahoilla :) Nyt on jo 40v. ikää ja koko ajan ollut palava halu opetella.Tää on vaan tuskastuttavan hidasta opetella pelkän netin välityksellä.Youtubea,sit näitä sivuja,joista löytyy biiseihin tabit.
Enivei.Olen kaikesta huolimatta tyytyväinen päätökseeni opetella.Kun ostin sen ekan kitaran se oli Fenderin resonaattori.Miksi,koska se kuulosti niin hienolta.En osannut ottaa minkäänlaista ääntä kys.soittimesta,joten pyysin myyjää esittelemään sitä.Hieno laite..tää on mun.Kahden kuukauden jälkeen kuitenkin alkoi selviämään,et tuntuis olevan liian lyhyet sormet.Ei muutakuin tänne vaihtoilmoitus ja kohta jo löytyikin tilalle kapea/ohut kaulainen ESP/Ltd EC-256.Sittemmin olen vaihtanut mikit S.Duncanin Jeff Beckiin ja Pearly Gatesiin.
Ja nyt kun asiasta etsitään jotain todella positiivista,niin naapurit on tunnistanut mitä rämpytetään.Toinen sanoi:"Taidat tykätä Ac/Dc:stä?" ja toinen "Voisko Ramstainia soittaa hiljempaa?"(Asun ok-talossa ja vahvistin Vox Mini 3)
Vaikka yksin opettelu on hidasta,on se sitäkin palkitsevampaa huomata ihan itse miten jonkun asian saa tehtyä.Ja eipähän oo ihan sieltä helpoimmasta päästä instrumenntejä.Haastetta riittää niin kauan,kuin on elonpäiviä...ellei joku naapureista pistä kylmäks :)

arska72: Mulla ei ole koskaan ollut mitään syytä miksi kitara,kerron vain oman tarinani.Olin 7 vuotias kun porukat osti mulle pianon ja laittoivat soittotunneille.Olisin silloin halunnut kitaratunneille!
 
No,eipä musta ole kitaristia tullut vieläkään.Eikä tule,jos ei koskaan opettele.Siispä liki kaksi vuotta sitten vihdosta viimein otin itseäni niskasta kiinni ja ostin sen ensimmäisen kitarani..ja ihan omilla rahoilla :) Nyt on jo 40v. ikää ja koko ajan ollut palava halu opetella.Tää on vaan tuskastuttavan hidasta opetella pelkän netin välityksellä.Youtubea,sit näitä sivuja,joista löytyy biiseihin tabit.
 
Täytyy kyllä nostaa hattua :) Ei mun mielestäni ole koskaan liian myöhäistä aloittaa uutta harrastusta. Suosittelen myös kirjaston koluamista, esim. Suuri kitarakirja ja Kitara soittajan käsikirja on mielestäni oikein hyviä opuksia itseopiskeluun.

Tilapäinen mielenhäiriö.

Joskus skidinä automatkalla sain valita huoltoasemalta kasetin, mukaan tarttui Black Sabbathin Vol.4, ja se oli sitten kerrasta menoa, kun syksyllä alkoi kansalaisopistossa kitaratunnit. Taisin olla 9 tai 10v.

Ajattelin että saisin pillua paljon jos soittaisin kitaraa. En ole kahdenkymmenen soittovuoden aikana kitaralla pillua saanut. Mitä nyt yhdellä backstagella kädellä koitin kolmetoistavuotiaana. Olisi pitänyt kai ryhtyä pelaamaan jääkiekkoa.

Kun kuulin ensimmäisen kerran tilutusta, niin mietin, että hitto toi kuulostaa siistiltä! Sitten halusin itsekkin aloittaa soittamaan.