Kitarat: soittaminen ›

Tähän väliin voisin sanoa että tunnen itseni saamattomaksi paskaksi. Jengi juttelee kaikenmaailman 10tuntisista treenisessioista ja mä vedän suklaata ja dataan ja harjottelen semmosia max 45 min pätkiä. :I. Pitää kai alottaa treenaamaan oikeen niska limassa jos meinaan päästä tästä säälittävästä nyyppätasosta eteenpäin :L

Jokseli: Tähän väliin voisin sanoa että tunnen itseni saamattomaksi paskaksi. Jengi juttelee kaikenmaailman 10tuntisista treenisessioista ja mä vedän suklaata ja dataan ja harjottelen semmosia max 45 min pätkiä. :I. Pitää kai alottaa treenaamaan oikeen niska limassa jos meinaan päästä tästä säälittävästä nyyppätasosta eteenpäin :L
 
Älä sure, siihen rytmiin pääsee nopeasti jos asennoituu oikein. Meikäläinen ei ole vuosiin harjoitellut käytännössä ollenkaan, mitä nyt vähän silloin tällöin. Siitä lähtien kun tämän ketjun avasin, on tullut treenattua 2-3h joka päivä ja tänäänkin "tajusin" äsken, että lähemmäs 8 tuntia sitä on tänäänkin tullut treenailtua, kun innostuin tutustumaan nelisointuarpeggioiden salattuun maailmaan. ;)

Jokseli: Tähän väliin voisin sanoa että tunnen itseni saamattomaksi paskaksi. Jengi juttelee kaikenmaailman 10tuntisista treenisessioista ja mä vedän suklaata ja dataan ja harjottelen semmosia max 45 min pätkiä. :I. Pitää kai alottaa treenaamaan oikeen niska limassa jos meinaan päästä tästä säälittävästä nyyppätasosta eteenpäin :L
 
Mä olin ihan samanlainen nahjustelija ennen monta vuotta.. jotain vaan naksahti päässä yks päivä, taisin löytää jonkun hyvän tonen vaffarista mikä innosti ja viikon huomasin soittaneeni joka päivä monta tuntia jotain rässikomppailua. Siitä se lähti..
 
Kerpele: Kesken herkkää elokuvakohtausta, takavasemmalta kuuluu järjetöntä tiluttamista. Aalataur, lähdetäänkö elokuviin?
 
Lähetää vaa ;) Tai no jos ostat kukkia ensin..

January: Ja sit tekniikasta. Eli se ei riitä, että keskittyy siihen tunteeseen, jos treenitekniikka on viturallaan. Älä jännitä kättä. Keskity siihen, että se homma menee rennosti. Aloita sieltä 40bpm temposta ja anna koko kehon olla ihan rentona. Jännittyneenä mitään ei pysty vetään nopeasti. Ja tää kehittyy ajan mittaan. Usko pois.
 
Kumpi sitten on tärkeämpää? Rennosti vai puhtaasti? Huomasin äärimmäiseksi harmikseni juuri, että en pysty soittamaan käytännössä mitään riffejäkään missä on kuudestoistaosia OIKEASTI rennosti, ellei tempo ole korkeintaan 100. Sitä nopeampaa soitto on joko epätarkkaa tai sitten jäykkää, tai esimerkiksi temmossa 160 sekä että. Onko tässäkin nyt ainoa keino sitten alentua harjoittelemaan siinä hitaassa temmossa kaikkea "alusta"?
 
Ongelmana tuntuu olevan, että rennosti soitettaessa pleku tuntuu pyörivän sormissa väärään asentoon, ja plekukäden liikkeistä tulee laajempia. Normaalisti puristan kuitenkin hieman plektraa ja jännitän rannetta sen verran, että liikkeet ovat pienempiä ja tarkempia. Olen aikaisemmin pitänyt sitä tekniikkaa rentona, mutta nyt tajusin että ei se aivan ole. Pitäiskö kaiken tosiaan mennä ihan rennosti?
 
Vasemman käden kanssa ei ole niinkään ongelmia rentouden kanssa, mutta se vissiin johtuu siitä, että olen vasenkätinen ja soitan normaalia oikeakätisten skittaa.

cr4b: Kumpi sitten on tärkeämpää? Rennosti vai puhtaasti?
 
Miten niin tärkeämpää? :) Molemmat on tärkeitä.
 
cr4b: Onko tässäkin nyt ainoa keino sitten alentua harjoittelemaan siinä hitaassa temmossa kaikkea "alusta"?
 
Miten niin alentua? :) Hitaasti harjoittelu on ainoa keino oppia soittaan nopeesti. Monetkaan ei vaan tajua sitä, vaikka tuntuu että sitä joka tuutista toitotetaan.
 
Alusta aloittaminen on paras tapa puhdistaa tekniikka. Mä aloitan monesti ihan alusta seku vaan, vaikka tuntuu että joku juttu jo hyvin meniski. Monesti sit hokaan, että tässähän oliki vielä tällanen ja tällanen juttu, joita pysty hiomaan.
 
Sulla tuntuu olevan vähän asenneongelma, eikä se oo mitään ihmeellistä. Monilla kitaristeilla on. Se vaan, että mitä nopeampaa tajuat, että ainoa oikea harjoittelu on hitaasti harjoittelua, eikä mitään "nopeaa harjoittelua" olekaan, niin alat kehittymään.
 
Ongelmana tuntuu olevan, että rennosti soitettaessa pleku tuntuu pyörivän sormissa väärään asentoon, ja plekukäden liikkeistä tulee laajempia. Normaalisti puristan kuitenkin hieman plektraa ja jännitän rannetta sen verran, että liikkeet ovat pienempiä ja tarkempia. Olen aikaisemmin pitänyt sitä tekniikkaa rentona, mutta nyt tajusin että ei se aivan ole. Pitäiskö kaiken tosiaan mennä ihan rennosti?
 
Ei oo pakko, mut ku osaa jonku jutun rennosti, se tuo varmuutta. Ku aldimeolat ja guthriegovanit vetää jotain kimpuratiluja, niin näyttääkö se siltä, että ne jännittää? Jos joku juttu tuntuu epämukavalta, niin hidasta ja keskity siihen. Keskity mikä juttu tuntuu epämukavalta ja että miten saat sen korjattua.
 
Treenaa niin hitaasti ku haluat. Tekniikan hallitsemisen kannalta on ihan sama, kuinka nopeaa sä sun kättä liikutat, ei sun aivot tajua sitä eroa. Jos sä saat jonkun jutun vedettyä ihan rennosti tempolla 50, niin ei sun tarvi sit ku nopeuttaa sitä. Tietenkin sen tekniikan pitää hitaasti olla samanlainen ku nopeasti. Mitä tarkotan tolla, on että jos sä tempolla 160 teet sellasen yhtenäisen tremololiikkeen, niin et sä voi hitaammalla tempolla sitten alkaa pikkaileen niitä kieliä yksitellen, vaan sen liikkeen täytyy olla samanlainen, mutta vaan hidastettuna.

Ja se rentoushan ei tarkoita sitä että vedetään "löysästi", noissa nopeammissa tempoissa syntyy ihan pakostakin pientä jännitystä lihaksiin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=CpJNUGHxC3M
 
Eipä tuo Gilbertin käsikään mitenkään velttona tuossa ole, mutta soitto on aivan selvästi täysin rentoa ja tilu raikaa!
 
Sitten kun aletaan mennä yli omien kykyjen niin sitä yritetään paikata sillä liiallisella jännittämisellä ja lihaksien käytöllä, joka johtaa lähinnä kontrollin katoamiseen ja pahassa tapauksessa pitkällä aikavälillä esim. jännetupen tulehdukseen. Jonkinlaisena "mittarina" tuolle häilyvälle omien taitojen rajalle olen ainakin itse pitänyt sitä että pystyy polkemaan tahtia samalla kun soittaa niitä supertiluja. Siinä vaiheessa kun huomaa ettei pysy enää oman "sisäisen metronominsa" kanssa taimissa ollaan ylitetty se raja jolloin ei enää niinkään "soiteta" vaan koitetaan pusertaa se juttu väkisin = ei hyvä.

Jzci: Jonkinlaisena "mittarina" tuolle häilyvälle omien taitojen rajalle olen ainakin itse pitänyt sitä että pystyy polkemaan tahtia samalla kun soittaa niitä supertiluja. Siinä vaiheessa kun huomaa ettei pysy enää oman "sisäisen metronominsa" kanssa taimissa ollaan ylitetty se raja jolloin ei enää niinkään "soiteta" vaan koitetaan pusertaa se juttu väkisin = ei hyvä.
 
Ei sillä että tietäisin näistä jutuista paljoa, mutta tämä kyllä on aika hyvä pointti. Mitä ikinä soittaakaan, pitäis olla siinä groovessa mukana vahvasti.

cr4b:
Esim. Ynkkä kertoo soittaneensa nuorena 12 tuntia joka päivä, mutta ei se silti mikään maailman puhtain soittaja ole kun vertaa esim. Gilbertiin. Ynkkä tosin ei vetänyt ikinä harjoituksia, vaan soitti mitä mieleen tuli.
 
Tsekkaa Ynkän nuoruusvuosien soittoa. Niissä hän soittaa vielä todella puhtaasti.
Vanhemmiten sitä on tietty hieman laiskistunut, mutta taustallahan vaikuttaa se, että Ynkkä ajoi autokolarin, jossa käden hermosto vaurioitui (saatiin korjattua jotenkin). Onnettomuuden takia tarkkuus siis kärsi.
 
Tuli vaan tuo mieleen, kun itsellä käsi kipsissä nyt toista viikkoa, niin ei paljon tilutella. =(

January: Sulla tuntuu olevan vähän asenneongelma, eikä se oo mitään ihmeellistä. Monilla kitaristeilla on. Se vaan, että mitä nopeampaa tajuat, että ainoa oikea harjoittelu on hitaasti harjoittelua, eikä mitään "nopeaa harjoittelua" olekaan, niin alat kehittymään.
 
Mun on vaan vaikea uskoa, että tämä OIKEASTI pitäisi paikkansa. Tottakai hitaasti pitää harjoitella tekniikan puhdistamiseksi, mutta ei kai itse nopeus kehity muuta kuin itsensä pakottamalla äärirajoille? Suurin ongelma mulla on tämän sulattamisessa se, että hitaasti soittaminen on helppoa ja mukavaa - liian mukavaa että siitä voisi nopeus kehittyä... vai onko?
 
That being said, olen harjoitellut muutaman viikon nyt sillain, että lähdin tosi hitaasta temmosta liikkeelle ja olen nopeuttanut joka päivä tempoa yhdellä, yrittäen samalla saada soiton kuulostamaan aina puhtaammalta kuin edellisenä päivänä. Toistaiseksi se on toiminut hyvin, mutta nyt alkaa vaikeimmissa harjoituksissa ilmentymään hieman jäykistymistä, kun tempo alkaa nopeutua....
 
Neponen: Tsekkaa Ynkän nuoruusvuosien soittoa. Niissä hän soittaa vielä todella puhtaasti.
Vanhemmiten sitä on tietty hieman laiskistunut, mutta taustallahan vaikuttaa se, että Ynkkä ajoi autokolarin, jossa käden hermosto vaurioitui (saatiin korjattua jotenkin). Onnettomuuden takia tarkkuus siis kärsi.
 
Tuli vaan tuo mieleen, kun itsellä käsi kipsissä nyt toista viikkoa, niin ei paljon tilutella. =(
 
Joo, olen kyllä Ynkkä-fani ja olen kuunnellut kaikki levyt - useimmat monta monta kertaa :) Olet oikeassa, että ekoilla levyillä soittaa kyllä todella puhtaasti. Viittasin just lähinnä nykyiseen tasoon. Mielestäni Ynkän soittotason laskeminen ei johtunut siitä autokolarista, koska muutamalla seuraavalla levyllä soittaa vielä puhtaasti. Noilla uudemmilla levyillä sen soundikin on muuttunut hirvittävästi, säröä ja diileitä tullut lisää, ja kuulostaa siltä että kovimmat tilut eivät pysy enää ihan tasaisesti timessä.
 
EDIT: Lisäys: ei tuokaan mitenkään erityisen rennolta näytä, vaikka nopeus on kova ja soitto puhdasta http://www.youtube.com/watch?v=H6jAx92JgPQ

cr4b:
Toistaiseksi se on toiminut hyvin, mutta nyt alkaa vaikeimmissa harjoituksissa ilmentymään hieman jäykistymistä, kun tempo alkaa nopeutua....
 
Pitäisköhän siinä tempossa sitten pysyä jokunen päivä ja mennä eteenpäin vasta kun se menee niin rennosti ja puhtaasti kun sen haluat menevän?

cr4b: Mun on vaan vaikea uskoa, että tämä OIKEASTI pitäisi paikkansa.
 
Ei kukaan vaadikaan mitään uskomaan. Se on ihan oma asia. Kokeile, niin tiedät toimiiko se. Minulle se on toiminut. Muuta on vaikea sanoa.

"Instrumenttia pitää pyrkiä soittamaan nopeasti, jos haluaa oppia soittamaan sitä nopeasti." Sanoi Tonski -niminen viisas mies.
 
Kyllä mun mielestä jos haluu tulla nopeaksi nopeasti, kannattaa soittaa paljon nopeasti ja vain vähän hitaasti. Sweeppauksessa tosin on ihan sama melkein soitatko hitaasti vai nopeesti, hitaasti sweeppaaminen on ihan yhtä vaikeeta kuin nopeesti sweeppaaminen.
 
Mutta reentitunteja pitää tulla. Jos soitat viikossa alle 10 tuntia niin ei kannata odottaa nopeaa kehitystä. Jotkut sanoo että reenin laatu on tärkeempää kun määrä, ehkä mutta väitän että 20 h treeni/vko vie sut pitemmälle teknisesti vaikket joka hetki jaksaiskaan olla niin 100% inspiroitunut, kuin 10 h laadukas treeni/vko. Tarkotan inspiroitumisella sitä, että ei sen tarvitse aina olla niin musiikillisesti innostavaa tai hauskaa, pääasia että koko ajan pystyy säilyttämään fyysisen skarppiuden ja paineen, pitämään kädet nopeessa liikkeessä, vaikka ajatukset oliskin muualla. Ja upstrokessa on mun mielestä usein heikon pikkaustekniikan alkujuuri, hit 'em where it hurts eli keskittyy just siihen asiaan mikä tuntuu tökkivimiltä. Muut osa-alueet tulee perässä ihan itsestäänkin kun tässä vaikeassa asiassa kehittyy, mikä se kellekin on.
 
Ja joskus oli puhetta plekun kulman vaikutuksesta soundiin ja sen vaihtelun hallinta. Mä oon hylännyt tän ajatuksen, soitan aina 100% samalla plekun kulmalla, ns. gilberttikulmalla. Muutenkin pikkaustapa on hyvin samanlainen mitä Gilbertillä, nopeus ja tarkkuus tosin ei ihan vielä :P Mut muutenkin koitan vakioida kaiken, että ei ole kuin yksi tyyli, asento ja tekniikka pikata, missä käsi on koko ajan lähellä kieliä, ranteella pikaten, pieni liike. Tarkkailen sitä vähän väliä, ettei asento hajoa nopeissa rypistyksissä, peilin kautta ja ilman peiliä.
 
Tässä taas mun ajatuksia joissa voi olla toistoakin kun ei muista mitä kirjotellut. Nämä siis aiheesta "Nopeuden kehittäminen", siitähän tässä oli puhe. Ei "Miten tulla hyväksi kitaristiksi". Mutta.. itse oon keskittynyt oikeestaan pelkkään nopeuteen viimesen 1.5 vuoden ajan, siitä huolimatta jotkut on nyt ruvennut sanomaan että oon hyvä kitaristi, vaikka aiemmin en kyllä kenenkään mielestä sellanen ollut, kun ne ensimmäiset 3 (?) vuotta vetelin hitaita melodiapohjaisia sooloja.

Mielenkiinnosta kyselen, että te jotka treenaatte 10-20h/vko, niin teettekö muutakin? Mulla ei ainakaan aika ja kiinnostus riitä. Ekaksi klo 8-16 duunissa, ruokaostoksille, ruoan teko + vähän chillailua ja kello on jo 19. Sitten tuleekin töllöstä salkkarit ja pikkuhiljaa rupeaa rauhoittumaan ja klo 22 pintaan nukkumaan. Viikonloput on tietysti vapaampia, kun ei ole töitä, mutta tuolloin on yleensä siivoilua, kavereiden näkemistä yms yms. Ja naisen kanssa kun asusutelee, pitää sillekin antaa aikaa.
 
Eli, mistä ihmeestä otatte ajan treenaamiseen? 10h/tekee joko 2h/arkipäivä taikka 5h/vl päivä tai sopivasti jaotellen 1,75h/päivä. Ei mulla ainakaan tuollaiseen ole aikaa eikä jaksakaan.
 
Toki nämä on niitä asioita, että kukin tekee sitä, mitä tärkeimmäksi näkee, mutta kuitenkin. Mulla soittelua on keskimäärin 2h/vko. Eilen koskin ekaa kertaa kitaraan tälle viikolle.

aalataur: "Instrumenttia pitää pyrkiä soittamaan nopeasti, jos haluaa oppia soittamaan sitä nopeasti." Sanoi Tonski -niminen viisas mies.
 
Mun mielestä toi on yleispätevä oikeestaan joka osa-alueelle instrumentin hallinnassa.. Vertaa "Instrumenttia pitää pyrkiä soittamaan hyvällä tatsilla, jos haluaa oppia soittamaan sitä hyvällä tatsilla" ja niin edelleen. Jos on parikytä vuotta soittanu bluesia eikä ynkkaet lähe suvereenisti niin syitä voi pohdiskella:D
 
Ton sun vikan kappaleen suhteen oon ihan samaa mieltä, mut alussahan ne hommat on mietittävä läpi ennenkun vetää jonkun tottumuksen täysin vakioksi. Noista treenitunneista, tapoja on niin monta kuin on soittajia.. Olennainen osa kuitenkin musta on se treenisten kirjottaminen ja sellanen soittaminen, että se soitettava asia käy aivojenkin kautta jossain vaiheessa ja musiikillinen itseilmaisu kehittyy johonkin suuntaan, sillonhan se tekniikka palvelee oikeaa tarkotustaan.

aalataur:
Mutta.. itse oon keskittynyt oikeestaan pelkkään nopeuteen viimesen 1.5 vuoden ajan, siitä huolimatta jotkut on nyt ruvennut sanomaan että oon hyvä kitaristi, vaikka aiemmin en kyllä kenenkään mielestä sellanen ollut, kun ne ensimmäiset 3 (?) vuotta vetelin hitaita melodiapohjaisia sooloja.
 
Tämä on muuten jännä ilmiö. Ite harvemmin soittelen itetarkotusellisesti nopeeta tilutusta ihan vaan tiluttamisen ilosta, sen takia kaverit ja nettituttavuudet on pitäny mua semmosena riffijyränä. Jännästi rupes kehua satamaan kun vittuillessani tein pari Symphony X coveria. Minen ymmärrä mikä siinä nopeudessa kiehtoo niin jumalattomasti, se on varmaan tämä alexi4life sukupolvi.
 
Topicin aiheeseen liittyen nopeasti soittamaan oppii soittamalla nopeasti. Eipä siinä muuta.

ooidort: Minen ymmärrä mikä siinä nopeudessa kiehtoo niin jumalattomasti, se on varmaan tämä alexi4life sukupolvi.
 
Ohan se nyt hienoo :P On sitä nopeutta ihannoitu ennen Bodomiakin, kasarillahan shreddaus oli voimissaan. Ja Slowhand-lempinimihän on käänteismerkityksellinen, tai siis sillä tarkotetttiin just sitä että widdu Kläpä on sairraaaan nopee!!11 ja ihmiset ihannoi sitä. Pelkkä nopeus ei ole hienoo, mutta yhdistäpä hyvään melodiatajuun tyyliin Nuno niin perkele! Mikä muka on hienompaa? :D
 
tender.insanity: Mielenkiinnosta kyselen, että te jotka treenaatte 10-20h/vko, niin teettekö muutakin?
 
Enpä juuri, musa on sitä mitä rakastan eikä kiinnosta muu. Urheilen minkä kerkeen, muita harrastuksia ei ole kuin soitto. Mitään muita arvokkaita esineitä en omista kuin kitarat ja asun pienessä kopissa jonne mahtuu just just soittimet ja sänky, nopee siivota. Televisiota ei ole, netissä räplään lähinnä vain mnettiä. Uutiset katson jos muistan, politiikka ei kiinnosta. Ruoan laitan niin nopeasti ja halvasti kun mahdollista, en kokkaile.
 
Sossusta saa taiteilija-apurahaa jos ei kerkee töitä tekemään :P Jos joku sormiväritöhertäjä jonka virtsanäytteitä on Kiasmassa esillä, saa apurahan, niin vittu eipä paljoa omatuntoa paina pieni tai isompikaan siipeily. Parisuhteessa oon nyt, mut asutaan tällä hetkellä eri kaupungeissa ja näkeminen rajoittuu viikonloppuihin. Otan kitaran mukaan kun meen beiben luo, ja tiluttelen sen sylissä.. =) Mut toikin on kieltämättä leikannut hieman viikottaista treenimäärää..
 
E: tiivistystä..

aalataur: Ohan se nyt hienoo :P On sitä nopeutta ihannoitu ennen Bodomiakin, kasarillahan shreddaus oli voimissaan. Ja Slowhand-lempinimihän on käänteismerkityksellinen, tai siis sillä tarkotetttiin just sitä että widdu Kläpä on sairraaaan nopee!!11 ja ihmiset ihannoi sitä. Pelkkä nopeus ei ole hienoo, mutta yhdistäpä hyvään melodiatajuun tyyliin Nuno niin perkele! Mikä muka on hienompaa? :D

 
Jepa, en nyt tarkottanut sitä sillä että nopeesti soittaminen ei olisi hienon kuulosta yms, vaan sitä että se on sellanen instant fame tabu jota en oikein ymmärrä. Arvostan ite paljo korkeemmalle kellontarkkaa rytmiikkaa ja helvetin kieroja riffejä. Mutta mä nyt kuuntelenki lähes pelkästään progressiivista musaa muodossa tai toisessa.
 
Edit-
Toisaalta tämä näkemys voipi muuttua, olihan sitä meikällä kausi kun en kuunnellutkaa mitään muuta kun hirveetä tilutusta. Siitä sitten tavallaan heräsi; "Hei, haluanko mä oikeesti soittaa tuolleen?" On jotenkin hirmusen vapauttavaa kun tajuaa että ei ole mikään pakko olla yhtä nopee ku ynkkae tai romeo. Toisaalta, se että pitää tajuta tuommonen asia kertoo ehkä jonkin verran soittajasta. ;D

aalataur:
Enpä juuri, musa on sitä mitä rakastan eikä kiinnosta muu.
 
Joo, ei mua sun muut harrastukset kiinnosta. Ootko duunissa? Opiskeletko? Vai eikö nekään kiinnosta? Hyvällä pohjalla mennään sitten, jos näin =)
 
Lähinnä vain tätä työ- ja perhepuolta mietin. Kuinkas paljon esim. m.netin kolmivuorotyössä olevat perheelliset pystyvät treenaamaan viikossa?

tender.insanity: Joo, ei mua sun muut harrastukset kiinnosta. Ootko duunissa? Opiskeletko? Vai eikö nekään kiinnosta? Hyvällä pohjalla mennään sitten, jos näin =)
 
Lähinnä vain tätä työ- ja perhepuolta mietin. Kuinkas paljon esim. m.netin kolmivuorotyössä olevat perheelliset pystyvät treenaamaan viikossa?
 
Perhettä ei ole eikä tule, lapsia en hanki varmaankaan ikinä. Jos haluun kuulla pienten jalkojen tepastelua kämpilläni, vuokraan kääpiön. Töissä käyn välillä jos on, välillä en. Yliopistolta on kandin paperit viittä vaille lapasesa. Mun nainen onneksi on kiinnostanut lähinnä minusta, eikä lompakostani.
 
Se on just toi Salkkarit-osasto mistä pitää karsia. Mä olen kerran elämässäni nähnyt Salattujen Elämien jakson, kuolin sisäisesti ja oli pakko kun olin duunissa, enkä voinut poistua huoneesta.
 
Kyllä se on paljon kiinni miten elämänsä järjestää, ne pienet asiat. 8 tunnin työpäivän jälkeen pystyy helposti soittelemaan vielä 4 tuntia ja jää aikaa siihen roskasarjojen kattomiseen/chillailuunkin. Esim. tossa raksalla missä olin oli ihan vitun löysä työmoraali, äijät vaan kaivoi muniaan ja tarinoi ryyppreissuistaan suurimman osan aikaa, jos yritti tehdä duunia niin ne sano että älä poika huhki! Semmosen päivän jälkeen on vielä runsaasti akuissa latinkia. Ja esim. koiran tai muun söpön karvaisen turhakkeen hankkiminen on kohtuu typerä idea, sellainen sitoo älyttömästi. Jos auto on niin pitäähän sitäkin sitten olla puunaamassa ja korjaamassa.
 
Jos sattuu oleen niin onnekas että saa puolipäiväistä työtä, 6-8 tuntia kitaraa päivässä on ihan vitun helppo nakki. Viikonloppuna vääntää niin että veri tippuu sormista. Illalla on aikaa sitten vaihtaa vapaalle. Ihmiset harrastaa niin saakelin turhia asioita, jotaan eräjormailua, nahkahanhien bongausta, golffausta (oikeessa urheilussa tulee hiki), pilkkimistä, hornuloiden seuraamista (brööööMMMM!), jotain saatanan viinien ja juustojen maistelua, Big Brötherin "fanitusta" ja kännyäänestyksiä, feng shuin pohdiskelua ja Feisbuukkiin kirjottavat 5min syklillä että "pesin just kädet ja kohta aattelin mennä katsomaan televisiota"... haistakaa hanskaa, se on ihan siitä priorisoinnista kiinni..

Tässä on erään kitaristin aika hyvä kirjoitus nopeuden treenaamisesta, kannattaa lukea:
 
http://lorinator.feminoise.com/the-real-secret-to-playing-fast/