Kitarat: soittaminen ›

oiva tumpeloinen: Eikun just toisinpäin.
 
Eli pitäiskö tän kielisetin olla sit tuhdimman tuntuinen kuin 24-skaalaisessa?

M!Xu: Miten esimerkiksi sweeppaus olisi mahdollista tällä tekniikalla?
 
Millä tekniikalla?

Vladi: Eli pitäiskö tän kielisetin olla sit tuhdimman tuntuinen kuin 24-skaalaisessa?
 
Nauhojen määrällä ei ole mitään tekemistä kitaran skaalan kanssa. Mutta jos otetaan esimerkiksi kitarat, missä toisessa skaala (siis kielen soivan osan pituus) on 25,5" ja toisessa 24,75", niin lyhyemmässä skaalassa sama kielisetti on löysempi.

M!Xu: Miten esimerkiksi sweeppaus olisi mahdollista tällä tekniikalla? Siinä lakaistaessako nostaisit plektraa jokaisen kielen kohdalla? Alas kielten väliin, takaisin ylös näpäten kieltä, sitten hyppy yli ja sama uudestaan seuraavalla. Asiat voi tehdä helpomminkin.
 
Eikös se plektra pompsahtele itsestään kielten yli, kun sitä nojaa vähän "menosuuntaan". Totta kai kieletkin antavat jonkun verran soittaessa periksi, mutta itsekin kuvittelisin että kaikki tilanteet, joissa kielten yli joutuu hyppimään, tulevat hankalammiksi syvältä kaivaessa.

oiva tumpeloinen: Nauhojen määrällä ei ole mitään tekemistä kitaran skaalan kanssa. Mutta jos otetaan esimerkiksi kitarat, missä toisessa skaala (siis kielen soivan osan pituus) on 25,5" ja toisessa 24,75", niin lyhyemmässä skaalassa sama kielisetti on löysempi.
 
Sori, ilmaisin itteäni huonosti. Kyllä mä ymmärrän, että nauhojen määrällä ja skaalalla ei oole mitään tekemistä toistensa kanssa. Olin vaan laiska enkä jaksanu kirjoittaa 24,75", joten kirjoitin 24.
 
Pitänee koittaa säätää kitara kuntoon ja kattoa, josko kielten vaihto paksumpiin olis paikallaan. Ehkäpä se auttais.

Vladi: Eli pitäiskö tän kielisetin olla sit tuhdimman tuntuinen kuin 24-skaalaisessa?
 
Lyhyempi skaala on vähän sama kuin olisi capo ekalla nauhalla. Silloinhan tietysti jos haluat sen alakielen pysyvän edelleen e:ssä, on kieltä löysättävä. Toisin sanoen lyhyemmällä skaalalla sama vire ja kielen paksuus tarkoittaa löysempiä kieliä.
 
Eikös se plektra pompsahtele itsestään kielten yli, kun sitä nojaa vähän "menosuuntaan". Totta kai kieletkin antavat jonkun verran soittaessa periksi, mutta itsekin kuvittelisin että kaikki tilanteet, joissa kielten yli joutuu hyppimään, tulevat hankalammiksi syvältä kaivaessa.
 
Ei kai tässä helppoudesta puhuttukaan, vaan tiukasta saundista. Itse taidan rouhia aika syvältä kieliä, kun meinaa välillä pleku tipahdella, varsinkin kun vähän hikoilee. Mutta jotenkin tykkään siitä raskaammasta tatsista. 12-setti ja violetti tortex, minkä paksuinen se nyt olikaan, en ole vuosiin sitä miettinyt kun kerran löytyi sopiva.

Kampela77: Eikös se plektra pompsahtele itsestään kielten yli, kun sitä nojaa vähän "menosuuntaan". Totta kai kieletkin antavat jonkun verran soittaessa periksi, mutta itsekin kuvittelisin että kaikki tilanteet, joissa kielten yli joutuu hyppimään, tulevat hankalammiksi syvältä kaivaessa.
 
Sry jos vähän off topic...
 
Pompsahtelehan se se mutta kyllä siinä plekutekniikallakin on tekemistä. Tuli satumoisin tämä vastaan. Katelkaapa siitä 2 eri tapaa soittaa, nimenomaan oikean käden toiminta
 
http://www.youtube.com/watch?v=uUcy4dsFfjw

Bändisoitossa auttaa yllättävän paljon, kun keskittyy aktiivisesti kuuntelemaan ja seuraamaan soitollaan virvelirumpua. Sitä huomaa yhtäkkiä soittavansa paljon tarkemmin ihan yllättävän helpolla tavalla.

MaQ: Sry jos vähän off topic...
 
Pompsahtelehan se se mutta kyllä siinä plekutekniikallakin on tekemistä. Tuli satumoisin tämä vastaan. Katelkaapa siitä 2 eri tapaa soittaa, nimenomaan oikean käden toiminta
 
http://www.youtube.com/watch?v=uUcy4dsFfjw
 
Hesus Christus mitä soittoa! Diggailen tosta Mikon plegutekniikasta enemmän, mutta molemmat on todella kovia. Huh.
 
Ansaitset plussan linkittämisestä. Ton vois linkittää tonne tilukitaristien videoiden joukkoon...

http://maihinnousu.net/s/?song_id=4571
 
Laitanpa näytteeksi ton viimeisimmän sooloskabavetoni.
 
Tän ketjun myötä vaihdoin kielisetin 11-52:seen ja plekuksi tuli dunlopin jazz III. Kumpaankin meni totutella ehkä pari kolme päivää mutta sen jälkeen olen ollut erittäin tyytyväinen. Myös oikeampi ranteella tapahtuva pikkaus on alkanut löytyä selvästi paremmin.
 
Onhan tuossa vedossa tatsi edelleen sellainen puolilöysä mutta jos vertaa esim. edellisiin vetoihini(profiilistani löytyy) niin parannusta on havaittavissa.

Vladi: http://maihinnousu.net/s/?song_id=4571
 
Laitanpa näytteeksi ton viimeisimmän sooloskabavetoni.
 
Tän ketjun myötä vaihdoin kielisetin 11-52:seen ja plekuksi tuli dunlopin jazz III. Kumpaankin meni totutella ehkä pari kolme päivää mutta sen jälkeen olen ollut erittäin tyytyväinen. Myös oikeampi ranteella tapahtuva pikkaus on alkanut löytyä selvästi paremmin.
 
Onhan tuossa vedossa tatsi edelleen sellainen puolilöysä mutta jos vertaa esim. edellisiin vetoihini(profiilistani löytyy) niin parannusta on havaittavissa.
 
Kyllä toi minusta oli rytmisesti ihan tarkkaa, siitä kai se tatsi muodostuu? Ei mitään valittamista mulla ainakaan. Mutta 11-52 tsiisus.. Mä en ikinä sais irtoomaan noita tiluja mitä tohon skabaan vedin 11-setillä.
 
E: Jos siis e-vireisestä kitarasta kyse.

Mä vedin 11-52 -setillä viimeisimmän sooloskabavetoni - kuten myös noin 80 aikaisempaakin.

Jucciz: Mä vedin 11-52 -setillä viimeisimmän sooloskabavetoni - kuten myös noin 80 aikaisempaakin.
 
Hullua.. sulla oli aika nopeitakin juttuja, mutta oliko legatoon perustuvia? Legato on mun mielestä se vaikein asia paksuilla naruilla. Mä oon tämmönen heikkosorminen heppu, nivelet tosiaan ihan paskana muutenkin jo.

aalataur: Hullua.. sulla oli aika nopeitakin juttuja, mutta oliko legatoon perustuvia? Legato on mun mielestä se vaikein asia paksuilla naruilla. Mä oon tämmönen heikkosorminen heppu, nivelet tosiaan ihan paskana muutenkin jo.
 
Varmasti siellä on legatoa seassa (tekisi mieli kysyä: "Mitä sitten, jos onkin?"). Mä kuulun niihin soittajiin, jotka ei mieti "nyt alternatea, nyt legatoa, nyt sweeppiä, nyt outside/inside/whatever pickingiä". Mä vaan vedän sitä, mitä mieleen juolahtaa ja toivon, että siinä samalla kun soittotilanne on menossa, sormet löytäisivät jollain konstilla sinne mihin pitääkin. Luultavasti saavuttaisin paljon parempia tuloksia teknisesti, jos rupeaisin oikein tosissani funtsimaan, miten mitkäkin jutut soitan, mut se ei vaan oo ollu mun tyyli tähänkään asti ja on aika vaikea ottaa yhtäkkiä ihan uusi lähestymistapa, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
 
Mulle tärkeintä on melodiat, eli äänivalinnat ja se, että sävelet synnyttävät taustan päälle välillä jännitteitä ja välillä taas sopusointua, toivottavasti suht sopivassa suhteessa. Sillä ei ole mulle merkitystä, onko pickattuja nuotteja korvattu hammer-on:eilla, pull-offeilla, liu'utuksilla tai tappingillä - ei omassa eikä muidenkaan soitossa. Soitto vaan joko puhuttelee tai sitten ei.
 
Voit muuten olla varma, etten hahmotellut sooloani (tai aikaisempiakaan vetojani) pätkääkään mihinkään paperille tai koneelle ennen äänitystä. Mulle soolon soittaminen on aina "lennossa säveltämistä" ja pyrin pitämäänkin sen niin - tuleepahan tuoreempaa tavaraa. Välillä mennään päin metsiköitä, mutta mennään silloinkin täysillä. ;)

Jucciz: Mulle tärkeintä on melodiat, eli äänivalinnat ja se, että sävelet synnyttävät taustan päälle välillä jännitteitä ja välillä taas sopusointua, toivottavasti suht sopivassa suhteessa. Sillä ei ole mulle merkitystä, onko pickattuja nuotteja korvattu hammer-on:eilla, pull-offeilla, liu'utuksilla tai tappingillä - ei omassa eikä muidenkaan soitossa. Soitto vaan joko puhuttelee tai sitten ei.
 
Voit muuten olla varma, etten hahmotellut sooloani (tai aikaisempiakaan vetojani) pätkääkään mihinkään paperille tai koneelle ennen äänitystä. Mulle soolon soittaminen on aina "lennossa säveltämistä" ja pyrin pitämäänkin sen niin - tuleepahan tuoreempaa tavaraa. Välillä mennään päin metsiköitä, mutta mennään silloinkin täysillä. ;)
 
Joo. No sulla on vahvat sormet. Äänivalinnat tietty tärkeimpiä, pikkaamalla saatu kovempi atakki vs. täppäyksen soljuva soundi on sitten hifistelyä. Mä kyllä kokeilen noihin sooloskaboihin useampia ottoja, ensin improilen muutaman kerran siihen päälle ja pohdin mitä soittais, ennen kun alan edes äänittään.. ja suhtaudun soolon säveltämiseen kuten laulun säveltämiseenkin, paitsi en vaan hirveen kauaa jaksa noitten skabojen takia kärvistellä. Omiin biiseihin ja juttuihin sitten kärvistellään enemmän.
 
Mut tosta kielijutusta.. kuuleeko kukaan millä kielisetillä kunkin soittajan veto esim. tuolla skabassa on soitettu? Soundiin kun vaikuttaa niin paljon sormet, pleku, kitara, mikit ja ennen kaikkea vahvistinsäädöt ja spedut ja tietysti se mitä soittaa. Kuka ihme sieltä erottaa seasta, että onko soolo vedetty 9-setillä vai 11-setillä. En minä ainenkaan. Eli mun näkemyksen mukaan kannattaa vetää sillä setillä millä soittaminen tuntuu helpoimmalta itselle. Joillein se on 12, joillein 9.
 
E: Ja niin en mäkään koskaan mieti että nyt sitä ja tätä tekniikkaa, täppäämällä pystyn soittaan tällä hetkellä vaan nopeimmat ja laajimmat arpeggiot kun sweepata en vielä ossoo, ja se onnistuu parhaiten (mun mielestä) ohuella setillä.

Mulla ei ole tähän juttuun muuta sanomista, kuin että ei se tekniikan treenaaminen ole niistä äänivalinnoista ja musikaalisuudesta välttämättä mitenkään pois. Sen sijaan on aivan sama kuinka hienoja ja nokkelia ideoita on, jos niitä ei saa hyvän kuuloisesti soittimesta ulos. Enkä mä nyt meinaa hyvällä soittotekniikalla sitä, että pitäisi pystyä soittamaan sweep arpeggioita 200+ tempoissa. Hyvään tekniikkaan kuuluu, tai oikeammin sen seurauksena on hyvä time ja hyvä soundi, ja noi ne kaksi tärkeintä ideoiden ohella musta onkin. Jos on ideoita, hyvä time ja hyvä soundi, niin sellaista soittoa voi kuunnella vaikka maailman tappiin, mutta jos joku noista kolmesta kusee, niin ei auta vaikka kuinka hyvin osaisi jotain muuta.
 
Aika monet kovat soittajat sitä _riittävää_ tekniikan treenaamista, kuten myös sointujen ja asteikkojen tuntemistä, painottaa. Jos nyt otetaan suomalaisia kovia jamppoja, niin ekana tulee mieleen Teemu Viinikainen ja Tuomo Dahlblom, jotka näin on aivan suoraan sanoneet. Soittotekniikan pitäisi olla sen verran hyvä, ettei 98% ajasta joudu soittamaan tekniikkansa äärirajoilla. Jos joutuu soittamaan tekniikkansa äärirajoilla, niin ensimmäisenä kärsii nimenomaan time ja soundi. Jos sattuu diggailemaan teknisempää kamaa, oli se sitten Joe Pass -henkisiä sointumelodioita tai Nuno Bettencourtmaista särökaahausta, niin tekniikkaa on treenattava voidakseen soittaa niitä juttuja sujuvan kuuloisesti.
 
Pelkän soittotekniikan jumalointi on toinen ääripää, mutta ei musta yhtään sen järkevämpää ole systemaattisesti kieltäytyä soittamasta mitään, minkä joku voisi luokitella "tekniikkaharjoitukseksi".

Allekirjoitan kimurantin tekstin, näin määkin ajattelen. Tekniikasta on turha tehdä itsetarkoitus, mutta liian huono tekniikka haittaa jo ilmaisua. Tekniikan olisi oltava sen verran hyvä, että saa siirrettyä ajatuksensa otelaudalle ja sieltä eteenpäin kuulijoille onnistuneesti ja vakuuttavan kuuloisesti. Hyvä tekniikka on vähän niinkuin hyvä kompressori: kun semmoinen on, homma vaan kuulostaa hyvältä eikä sen olemassaoloon erityisesti edes kiinnitä huomiota ennenkö se otetaan pois.
 
Sitä on vaan valitettavan usein nykyisin törmännyt tyyppeihin, jotka ovat jotenkin kokonaan irroittaneet tekniikan ja musiikin toisistaan: ne saattaa yhtenä päivänä treenata pelkkää tekniikkaa, toisena päivänä taas soittavat ihan oikeasti musiikkia. Mulle nämä kaksi asiaa ovat jokseenkin erottamattomat: hyvän kuuloinen musiikki edellyttää sitä, että tekniikka on kunnossa, mutta teknisesti moitteeton soitanta saattaa sisältää musiikkia yhtä paljon kuin eineslihapullat lihaa.
 
Loppuun vielä semmoinen ajatus, että hyvä tekniikka on aina musiikkityylisidonnainen juttu: huikea jazzkitaristi saattaa olla täysin kyvytön soittamaan tyylinmukaisesti heviä, koska näiden musatyylien soittotekniikat poikkeavat tietyiltä osin paljon toisistaan, vaikka instrumentti on sama. Tekniikkaan kuuluu paljon muitakin osa-alueita kuin nopeus. Esimerkiksi soiton puhtaus, ergonomisuus, hyvä time (tästä Kim puhuikin jo) ovat tunnusomaisia hyvälle tekniikalle. Jos joku jamppa soittaakin koko ikänsä pelkästään hitaita biisejä ja lopputulos on kauniin kuuloista, on soittajalla mielestäni tekniikka aivan kunnossa.

Hyviä pointteja tuossa kimurantilla ja Jucciksella, ja muutenkin mielenkiintoinen aihe.
 
Se vielä tähän että todellakin kannattaa panostaa siihen että mitä soittaa, eikä pelkästään että kuinka tekninen kyseinen asia on.
Antaa vaan mielikuvituksen juosta ja sitä kautta harjoitella tekniikkaa että saa ne päässä pyörivät äänet siirettyä soittimeen.
 
Eli en tässä mitään uutta nyt sanonut mutta komppaan näitä edellisten postaajien sanomia koska (aloitteleva) kitaristi voi helposti jämähtää niihin skaalojen läpirullaamiseen ja 10 vuotta myöhemmin sieltä tulee edelleen ne samat skaalat samassa järjestyksessä.
 
Avoimena vaan eri musiikkityyleille ja sieltä poimimaan niitä inspiraatioita.
Ei kaiken tarvitse mennä niin kuin ne on "ennenkin" tehty.

Loppuun vielä semmoinen ajatus, että hyvä tekniikka on aina musiikkityylisidonnainen juttu: huikea jazzkitaristi saattaa olla täysin kyvytön soittamaan tyylinmukaisesti heviä, koska näiden musatyylien soittotekniikat poikkeavat tietyiltä osin paljon toisistaan, vaikka instrumentti on sama. Tekniikkaan kuuluu paljon muitakin osa-alueita kuin nopeus. Esimerkiksi soiton puhtaus, ergonomisuus, hyvä time (tästä Kim puhuikin jo) ovat tunnusomaisia hyvälle tekniikalle.
 
Kuuluuko sun mielestä hevin tyylinmukaisuuteen se, että soitto on nopeaa, mutta epäpuhdasta, jäykkää ja soitettu huonolla timella? :D Mä kun näkisin, että nimenomaan nuo mainitsemasi puhtaus, ergonomisuus ja hyvä time ovat aivan elintärkeitä juttuja nopeassa soitossa, mikäli halutaan kuulostaa oikeasti hyvältä. Kyllä sen "ronskin hevisoundin" saa kitarasta kaivettua täysin rennolla tekniikalla, jos osaa. Korjaa ihmeessä mikäli käsitin sun sanomiset väärin.

-Gitaristi-: Korjaa ihmeessä mikäli käsitin sun sanomiset väärin.
 
Käsitit mun sanomiset väärin. Puhuin vaan yleisellä tasolla, koska on niitäkin, joiden mielestä soitto on teknistä vasta kun se on nopeaa ja välttämättä ei oivalleta kaikkia muita juttuja, joita hyvään tekniikkaan kuuluu.