Kitarat: soittaminen ›

Jaqqi1991: Se mitä tällä tekstillä yritin sanoa, että rentous on kaikki kaikessa ja väärin treenamalla ei tule oikeita tuloksia vaikka uhraisi siihen miten paljon tunteja tahansa.
 
Tämäkin on lukemattomia kertoja vastaan tullut tosiasia, mutta tällaisten videoiden katselusta ei varsinaisesti saa mitään ratkaisevaa informaatiota: voi ainoastaan todeta, etteivät omat kädet kykene fyysisesti tuollaiseen liikkeeseen. Olennaista olisi tietää, mitä pitää käytännössä tehdä löytääkseen oikeanlaisen rentouden. Jos itse yritän rentouttaa kättäni enemmän, seurauksena on plektran putoaminen. Kykenen tuollaiseen porakonepikkaukseen hetkellisesti, mutta siihen vaaditaan ehdottomasti olkapäästä saakka lähtevä liike. Ranteen hallittavuus on niin heikko, että sitä nitkuttamalla en mitenkään saa aikaan pientä ja nopeaa liikettä.

heviäijä: En tiedä onko tätä jo käsitelty tässä ketjussa, mutta melkoista asiaa
 
https://www.youtube.com/watch?v=JZ3f4uhQLkA
 
Eli siis jonkun sortin alternate picking/pickslanting homma kyseessä, en ole vielä kokeillut että onko itsellä tarvetta, mutta suhteellisen intohimoisesti kaveri analysoi soittoa. Paljon on muuten tyhjänjauhamista tuossa videossa, tulette huomaamaan.
 
Tämä pick slanting tulee aivan luonnostaan nopeammilla soitajilla, mikä taas liittyy soiton rentona pitämiseen plektrakäden ja plektraa pitelevien sormien osalta. Jotkut oivaltavat sen ja toiset taas eivät koskaan. Ainakin Batiolla on erittäin voimakkaasti ranteesta lähtevä liike, jota jatketaan peukalon ja etusormen lihaksilla.
 
Tuossa sanottiin että Paul Gilbert on two way slanter, ja itse vedän suhteellisen samankaltaisella tekniikalla paitsi että pidän keskisormen, nimettömän ja pikkusormen auki joskus ankkuroiden kitaran runkoon. Tuohon ei voi opetella muuten kuin analysoimalla omaa soittoaan ja yhdistämällä opetelluista asioista sen osa-alueen mikä tuntuu oman fysiikan rajoissa mukavalta.

Hitaalla treenillä rakennetaan lähinnä käsien synkronointia, rentoutta, ekonomisuutta ja itse tarkkuutta. Kun nuo ovat kunnossa niin niiden pitäis myös pysyä vaikka vauhtia lisätään reippaastikin. Jos ei pysy niin takapakkia sen verran että pysyy. Siitä sitten voi nostaa sen verran että ollaan tosi rajoilla tai vähän ylikin. Siitä sitten hetken kuluttua isompi kunnon harppaus ja kärvistelee sen kanssa aikansa jonka jälkeen edeltävä raja-alue tödennäköisesti on siirtynyt ylemmäs.
Niinkun monesti ollaan kuultu, se pitää täysin paikkaansa että kun saat sen jonkun tietyn vauhdin mukavuusalueellesi, ikään kuin saa isomman vaihteen silmään niin yhtäkkiä kaikki rentoutuu kummasti ja asiat tuntuvat ihan erilaisilta kuin samat jutut hitaana. Sen huomaa myös päässä kun tuntuu siltä että sä oikeestaan isket vaan niitä aksentoituja nuotteja ja loput nuotit tulevat ikään kuin itsestään. Kuuden nuotin kierrosta sun täytyy keskittyä vaan ekaan ja neljänteen iskuun ja loput hoitaa itte ittensä.
Vasemman käden "pyörivä" liike ei vaan pääse oikeuksiinsa hitailla 120bpm harjoituksilla, se vaatii sen tietyn miniminopeuden jotta tulee se "ahaa tältähän tän kuulis tuntua". Kyllä juokseminenkin tuntuu varmaa aika vammaselta jos ei kuitenkaan saa ylittää kävelyvauhtia.
Oikee käsi onki se kusisempi kaveri.
Pickslantingin konseptia nyt muutaman kuukauden integroinut plektratekniikkaan ja aluksi oli hidasta kun piti tarkkaan keskittyä aina kielenvaihtoa edeltävään iskuun ja mihin suuntaan siinä tilanteessa kättä väännät ja mitä lihaksia käytät. Nyt tuo slanting alkaa olemaan suht automaattista, samaten kuten aksentoinnit alkuaikoina.
Pari päivää putkeen vääntelin tosi rankasti näitä treenejä ja huomasin että pieniä lihaskipuja ilmestynyt oikeassa kädessä täysin uusiin paikkoihin. Tulkitsen tämän siten että teen jotakin oikein, koska tota slantingia ei pysty tekemään käyttämällä vain ja ainoastaan samoja lihaksia mitä käytän itse pikkaamiseen.
Tarvii kyllä sanoa että oudolla tavalla tosi siistin tuntuista kun tuon slänttäämisen myötä ne vanhat esteet kieleltä toisella siirtyessä vaan murenee veke. Tuntuu ihan erilaiselta ja uudelta ja mikä näteintä on se että pystyt oikeesti keskittymään näihin uusin tuntemuksiin kun kädet on käytännösä autopilotilla.
Mainittakoon vielä että kun tätä shred-osastoa yritetään saavuttaa, niin yks mitä ei missään nimessä kannata jättää huomiotta on itse kielet ja käyttämäsi plektra. Suosittelen kokeilemaan silloin tällöin kieliremppaa tehdessä yhden pykälän köykäsempiä ja/tai raskaampia settejä samalla vireellä ja miltä erilaiset plekut tuntuu niitä vasten.
Jotkut ovat kovasti sitä mieltä että paksummat kielet (suurempi jännitys) tarvii ohuemman plektran ja ohuemmat kielet paksumman plektran. Toiset taas täysin päinvastaista mieltä.

ÄrGee: Tämä pick slanting tulee aivan luonnostaan nopeammilla soitajilla, mikä taas liittyy soiton rentona pitämiseen plektrakäden ja plektraa pitelevien sormien osalta. Jotkut oivaltavat sen ja toiset taas eivät koskaan. Ainakin Batiolla on erittäin voimakkaasti ranteesta lähtevä liike, jota jatketaan peukalon ja etusormen lihaksilla.
 
Tuossa sanottiin että Paul Gilbert on two way slanter, ja itse vedän suhteellisen samankaltaisella tekniikalla paitsi että pidän keskisormen, nimettömän ja pikkusormen auki joskus ankkuroiden kitaran runkoon. Tuohon ei voi opetella muuten kuin analysoimalla omaa soittoaan ja yhdistämällä opetelluista asioista sen osa-alueen mikä tuntuu oman fysiikan rajoissa mukavalta.
 
Sen huomasin että lievempi slanting vaikuttaisi helpommalta omaksua. Saa nähdä onko tarvetta pyrkiä soittamaan kyseisellä tekniikalla, mielenkiinnosta voisi kokeilla.

Oma pikkaustekniikka on kyllä mennyt erittäin tarkkaan syyniin noiden Troy Gradyn videoiden jäljiltä. En ikinä aktiivisimpina tekniikkatreenausaikoina keksinyt, että mikä hitto siinä on kun välillä pystyy vetelemään puhtaasti nopeita juttuja, ja toisinaan taas ulos tulee lähinnä suttua. Ja silti 1234 -tyyliset treenit sujui aina melko hyvin. Koitin vaan metronomin kanssa tahkoa itsepäisesti, mutta kehitys ei ollut tietyn pisteen saavuttamisen jälkeen enää merkittävää, eikä toisaalta enää riittänyt aika tai kiinnostus teinivuosien tyyliseen useiden tuntien treenaamiseen päivässä - lähinnä yksinomaan tekniikkaan keskittyen.
 
No, noista videoista sitten lopulta selvisi, että itellä on erittäin vahva downward pickslant, joten ei ole mitenkään yllättävääkään että kielen vaihtaminen downstrokella on sekä hankalaa, että usein aiheuttaa jotain virheääniä kolhiessaan väärää kieltä. Ja siinä myös melko ymmärrettävä selitys myös siihen, että 1234 -tyyliset treenit kulkivat kuitenkin aina aika puhtaasti - silloinhan kieli vaihtuu aina nätisti upstrokella. Ja koska olin jotain kirjoja ja videoita opiskelemalla käsittänyt, että kovat jätkät kuten Gilbert soittaa aina alternatella, en ikinä antanut käsien luonnostaan alkaa kehittää mitään Ynkkä/Eric Johnson -tyylisiä economy picking -ratkaisuja.
 
Juurikin tuon selkeän downward pickslantin takia treenailin sitten viimeiset n. puoli vuotta vetämään mm. kolme nuottia per kieli -hommat economyllä, ja kyllä se lopulta ihan sujuukin. Kuitenkin, koska niin kauan yritin soittaa kaiken alternatella kuten olin käsittänyt olevan se "oikea" tapa, niin tuo 2-way pickslanting oikeastaan teki selkeimmän muutoksen tekniikkaan pienimmällä vaivalla. Saundi ja fiilis näissä kahdessa tuntuu tosin olevan ihan erilainen; downward pickslantilla ja economyllä saan helposti isompaa kontrastia dynamiikkaan ja enemmän "fiilistä", ja two-way pickslantilla taas tarkempaa mutta vähän "robottimaista" soittoa.
 
Toki tämä kaikki on vielä treenin alla, mutta on ollut ihan mielenkiintoista miten paljon tuollaisista pienistä havainnoista on oman pystynyt oman soiton ja treenailun kannalta saamaan irti.
 
E: Ja soppaa vielä enemmän hämmentääkseni olen myös on/off testaillut tätä sormista lähtevää ratkaisua pikkaukseen: https://youtu.be/uGbMEPhl7rg?t=304

Govanin videota katsellessani aloin pohtia tarkemmin tuota ainaista rentouden käsitettä. Minusta kyseessä on yksioikoistettu termi, helppo hokema, josta finninaamaiset sankarinalut saavat kipinän etsiä "täydellistä rentoutta" koskaan onnistumatta, sillä kaikenlaisen liikkeen aikaansaamiseksi tarvitaan lihasten jännittämistä. Paljon olennaisempaa olisi rentouden painottamisen sijaan eritellä, mitä lihaksia, ja millä tavalla niitä tulisi käyttää. Govanin esittelemät pyrähdykset vaikuttavat syntyvän niin, että liikkeen aikana jotakin osaa kädestä nimen omaan jännitetään tietynlaisen vastaliikkeen aikaansaamiseksi, mikä voisi vertautua rumpaleiden nopeisiin virvelipäristyksiin.
 
Itselläni eivät toki nuo Govanin jutut luonnistu edes sen vertaa että tietäisin mihin suuntaan lähteä tuntumaa muuttamaan, mutta ongelmana pelkkään rentouttamiseen keskittyessä on se, että käsi alkaa räpsyä holtittomasti ympäriinsä, ja plektran kallistus kieliin ei pysy enää vakiona. Tällöin joko peukalon pää tai väärään kulmaan kääntynyt plektra tökkää kieliin lopettaen liikkeen välittömästi.

En voi vastustaa kiusausta pistää oman näkemykseni tähän tilutus ketjuun.
 
Eihän sillä paljonkaan merkitystä ole kuinka nopeasti voitte jonkun soittaa? Ei siis tosiaan.
 
Teidän pitää osata kompata ja pistää bassosäveliä tarvittaessa mukaan. Tälläiseen "nuotiokitara" soittoon kuuluu tietty rentous eikä kättä niin mitenkään erityisesti lukita vaan liike syntyy luonnostaan.
 
Tilutus puolesta en paljon muuta osaa sanoa kuin mutta sen mitä soitan se on alternate, niinkuin tuo rämpytys/harjaus myös. Jotain tukea ehkä varmaan käytän, enkä ole kovin nopea, mutta se syntyy niinkuin siinä sivussa. Miettimättä.
 
Jos vain vedätte jotakin tiluttelu treeniä päivät pitkät, niin eikö se rupea myös kyllästyttämään? Ja aina löytyy se nopein, jonka suorituksiin te ette koskaan pysty ja jonka soittoa kukaan muu kuin kitaristi ei edes juuri osaa arvostaa?

Jarmo_S: En voi vastustaa kiusausta pistää oman näkemykseni tähän tilutus ketjuun.
 
Eihän sillä paljonkaan merkitystä ole kuinka nopeasti voitte jonkun soittaa? Ei siis tosiaan.
 
Teidän pitää osata kompata ja pistää bassosäveliä tarvittaessa mukaan. Tälläiseen "nuotiokitara" soittoon kuuluu tietty rentous eikä kättä niin mitenkään erityisesti lukita vaan liike syntyy luonnostaan.
 
Tilutus puolesta en paljon muuta osaa sanoa kuin mutta sen mitä soitan se on alternate, niinkuin tuo rämpytys/harjaus myös. Jotain tukea ehkä varmaan käytän, enkä ole kovin nopea, mutta se syntyy niinkuin siinä sivussa. Miettimättä.
 
Jos vain vedätte jotakin tiluttelu treeniä päivät pitkät, niin eikö se rupea myös kyllästyttämään? Ja aina löytyy se nopein, jonka suorituksiin te ette koskaan pysty ja jonka soittoa kukaan muu kuin kitaristi ei edes juuri osaa arvostaa?
 
Luulen että monella tähän ketjuun kirjoittaneilla nopeus on se viimeinen pieni mauste siihen soittoon, ei sen soitettavan biisin, soolon, lickin perusajatus. Itse ainakin tähtään siihen että se nopeus ja tekninen taito avaa ovia uudenlaisiin maailmoihin, siihen vielä simppeliä musiikin teoriaa päälle niin ávot. Soittajia on monenlaisia, nuotiokitarointi on hienoa, mutta kyllä minulle tilukin uppoaa.

Kitarointi on suoraan verrannollinen urheilusuoritukseen. Siihen tarvitaan tekniikkaa, paljon muskeleita (varsinkin vatsan alueella) ja tuhansia litroja hartsporttia. Nuotiosahaaminen bassoäänillä on varmaan kiva harrastus.

Jarmo_S: En voi vastustaa kiusausta pistää oman näkemykseni tähän tilutus ketjuun...
 
Uskoisin jokaisen bändissä soittavan tajuavan sen, että kitaristin hommista noin 90-100% on säestystä tavalla tai toisella ainakin pop/rock-hommissa.
 
Muttanii asiaan. Tulil mieleeni tällainen perus kolmisointu/ sointukäännösreeni, joka on varmaan käyty jo aiemminkin, mutta käy täppinki- ja alternatereenistä melko kivasti. Kieliyhdistelmillä 1.-3. ja 2.-4. lienee käyttökelpoisin reenata.
 
Idea: Kolmisointukkäännöksiä 12-sivuisella nopalla arvotun asteikon sointuasteiden mukaan ylhäältä alas tai alhaalta ylös, kaksi nuottia per kieli. Tabiksi kirjoitettuna vaikkapa G-duurista 2-4. kielillä:
 
https://dl.dropboxusercontent.com/u … nin%20paskoja/Kolomisointureeni.txt
 
Samaa meininkiä siis ylöspäin ja/tai alaspäin. Alternatee koko ajan. Tietty seuraava askel on ottaa nelisointuja kileillä 1-4.
 
Ja täppinkiharjoituksena muuten sama homma mutta otetaan se ylöspäin seuraava sointu mukaan täppäämällä.
 
Kitarointi on suoraan verrannollinen urheilusuoritukseen. Siihen tarvitaan tekniikkaa, paljon muskeleita (varsinkin vatsan alueella) ja tuhansia litroja hartsporttia. Nuotiosahaaminen bassoäänillä on varmaan kiva harrastus.
 
Nyt ollaan perkele asian ytimessä. Amen, brother.
 
Ja tosta viä työkalua lihaskuntoharjoituksiin otelaudalla:
 
http://bestdrumtrainer.com/st/
 
Tässä vielä 1d12 asteikonarvontataulukko:
 
tulos etumerkintä
1 6 alennusta Gb tai Ebm
2 5 alennusta Db tai Bbm
3 4 alennusta Ab tai Fm
4 3 alennusta Eb tai Cm
5 2 alennusta Bb tai Gm
6 1 alennus F tai Dm
7 ei etumerkintää C tai Am
8 1 ylennys G tai Em
9 2 ylennystä D tai Hm
10 3 ylennystä A tai F#m
11 4 ylennystä E tai C#m
12 5 ylennystä H tai G#m
 
Sitten ku kolmisoinnut pitkästyttää, niin vaihtaa penaboxin eri sormituksiin, dimiasteikkoon, kokosävelasteikkoon, puoltoistasävelasteikkoon tai johonkin eksotiikkalaatikkoon. Esmes kaksoisharmoninen molli on IHQ.
 
Sen jälkeen kun on pään räjähdykseen asti hinaillu liikeratoja, pickslantingia ja muuta hommaa kohilleen, tsekkaa yhden dixie dregsin livevedon ja toteaa, että ei tästä mitään tuu.

Jarmo_S: Eihän sillä paljonkaan merkitystä ole kuinka nopeasti voitte jonkun soittaa? Ei siis tosiaan.
 
Teidän pitää osata kompata ja pistää bassosäveliä tarvittaessa mukaan. Tälläiseen "nuotiokitara" soittoon kuuluu tietty rentous eikä kättä niin mitenkään erityisesti lukita vaan liike syntyy luonnostaan.
 
Opastaisitko myös esimerkiksi jazz-muusikkoja niin, ettei heidän tarvitse mitään ihmeellisiä synkooppeja, sävellajivaihdoksia ja sointulaajennuksia käyttää, kun ihan hyvin pärjää peruskompilla ja kolmisoinnuilla? Entä jos haluan soittaa otteita vaikka Paganinin viuluteoskokoelmasta 24 kapriisia; siihenkin riittää ihan periaatteesta sointujen rämistely, eikä sitä tarvitse kovin nopeastikaan soittaa? Sulkevatko "nuotiokitaroinnin" ja "tilutuksen" osaaminen automaattisesti toisensa pois? Millä ilvellä koko komppaamiskysymys bassosävelineen liittyy mitenkään käynnissä olevaan keskusteluun? Kohtalaisen epärelevantti kannanotto noin kokonaisuudessaan.

Zed: Opastaisitko myös esimerkiksi jazz-muusikkoja niin, ettei heidän tarvitse mitään ihmeellisiä synkooppeja, sävellajivaihdoksia ja sointulaajennuksia käyttää, kun ihan hyvin pärjää peruskompilla ja kolmisoinnuilla? Entä jos haluan soittaa otteita vaikka Paganinin viuluteoskokoelmasta 24 kapriisia; siihenkin riittää ihan periaatteesta sointujen rämistely, eikä sitä tarvitse kovin nopeastikaan soittaa? Sulkevatko "nuotiokitaroinnin" ja "tilutuksen" osaaminen automaattisesti toisensa pois? Millä ilvellä koko komppaamiskysymys bassosävelineen liittyy mitenkään käynnissä olevaan keskusteluun? Kohtalaisen epärelevantti kannanotto noin kokonaisuudessaan.
 
Olen kyllä aika huono jazzissa.
 
Mutta eiväthän ne toisiaan pois sulje tekniikan kannalta. Pelkkä tilutus voi sulkea? Halusin vain korostaa ettei mitään jännitystyylejä siihen plektrankäyttöön syntyisi. Ja siihen tuo mainitsemani peruskomppaus antaa rentoutta. Mielestäni.

Jarmo_S: Olen kyllä aika huono jazzissa.
 
Mutta eiväthän ne toisiaan pois sulje tekniikan kannalta. Pelkkä tilutus voi sulkea? Halusin vain korostaa ettei mitään jännitystyylejä siihen plektrankäyttöön syntyisi. Ja siihen tuo mainitsemani peruskomppaus antaa rentoutta. Mielestäni.
 
Tuo rentous on kyllä ihan hyvä pointti, mutta yleensä näissä tilutus-topiceissa se rentous tulee mukaan jo heti toisessa viestissä ja sitä puidaan loppuun asti.

En osaa tiluttaa, mutta sen olen tässä pikkuhiljaa oppinut, että ne plektankäyttötavat jotka tekevät minusta suht hyvän komppikitaristin ovat vain esteenä sooloillessa. Hyvä komppi muodostuu ihan erilaisesta plektankäytöstä kuin tilut. Siihen vielä hybridipikkaukset päälle. Valitettavan vähän on siirtymää tekniikasta toiseen. Jos näin ei olisi hyviä allaround-kitaristeja olisi paljon enemmän.

gary field: En osaa tiluttaa, mutta sen olen tässä pikkuhiljaa oppinut, että ne plektankäyttötavat jotka tekevät minusta suht hyvän komppikitaristin ovat vain esteenä sooloillessa. Hyvä komppi muodostuu ihan erilaisesta plektankäytöstä kuin tilut. Siihen vielä hybridipikkaukset päälle. Valitettavan vähän on siirtymää tekniikasta toiseen. Jos näin ei olisi hyviä allaround-kitaristeja olisi paljon enemmän.
 
Tämä oli hyvä pointti. Pieni käsivarresta lähtevä liike ei laiskatempoisessa nuotiokitarakomppauksessa haittaa, mutta aloitahan tiluttamaan siten, joku pystyy siihen joku ei.

Jazzista puheen ollen, harrastan vain tilutusta kun kuuntelen sitä. Myöskin minun mielimusiikkiani.
 
Jotenkin yritän uida mukana levyjä kuunnellessa ja se on sitten paljon paaljon hankalampaa, jos siihen pitäisi vielä sointuja muodostaa. Mutta ne syntyisi vain ainoastaan ylemmissä positioissa, jossa soolotkin. Arpeggioita tietysti onnistuu.
 
Mystinen kokonaisuus tuo jazzin analysointi kaikenkaikkiaan. Ihmekavereita :)
 
Minulla on käsivarressa jonkin verran liikettä kompatessa, vaikka aina ranne myös keinuu. Soolosoitossa vain ranne keinuu/pyörii, jos jotain yritän soittoani analysoida. Noh kyllähän siinä samalla myös käsivarsi hieman pyörii. Mikään supernopea tiluttelija en siis ole.

Jarmo_S:Eihän sillä paljonkaan merkitystä ole kuinka nopeasti voitte jonkun soittaa? Ei siis tosiaan.
 
Aivan samaan tapaan nopea alternate on työkalu musiikin luomiseen, kuin mikä tahansa muukin soittotekniikka.
 
Usein hyvät "soolokitaristit" ovat kovia myös komppaamaan ja hakkaavat ne vähemmän tiluttavat soittajat 100-0 vähintäänkin teknisesti. Kuten tuo Ambitus, joka tuli viiltämään sarkasmillaan...

gary field: En osaa tiluttaa, mutta sen olen tässä pikkuhiljaa oppinut, että ne plektankäyttötavat jotka tekevät minusta suht hyvän komppikitaristin ovat vain esteenä sooloillessa. Hyvä komppi muodostuu ihan erilaisesta plektankäytöstä kuin tilut. Siihen vielä hybridipikkaukset päälle. Valitettavan vähän on siirtymää tekniikasta toiseen. Jos näin ei olisi hyviä allaround-kitaristeja olisi paljon enemmän.
 
Ambitus The Viiltäjä, tuo sarkasmin surkea ruoska: Miten niin ovat esteenä? Kyse on plektran kontrollista!!! Ei ole olemassa mitään erikoistekniikoita erikseen komppikitaraa ja sooloilua varten! Ihan samanlaisesti sitä plektraa länkytetään kieleltä toiselle. Jos ei ole halua treenata pikkauskäden kontrollia, niin siitä voi syyttää ihan omaa laiskuuttaan, ei jotain salaisen tilukiltan hybridisoolotekniikkaa.
 
Ärsyttää aivan vietävästi kaikenlaiset "erikoistekniikka/kat"-maininnat ja mukamas-niksit jolla yhtäkkiä voikin sitten olla soolokitaristi. Kaikkein eniten ärsyttää ne soittajat, jotka soittaa "tekniikoita" vuorotellen.

Ambitus: Ambitus The Viiltäjä, tuo sarkasmin surkea ruoska: Miten niin ovat esteenä? Kyse on plektran kontrollista!!! Ei ole olemassa mitään erikoistekniikoita erikseen komppikitaraa ja sooloilua varten! Ihan samanlaisesti sitä plektraa länkytetään kieleltä toiselle. Jos ei ole halua treenata pikkauskäden kontrollia, niin siitä voi syyttää ihan omaa laiskuuttaan, ei jotain salaisen tilukiltan hybridisoolotekniikkaa.
 
Ärsyttää aivan vietävästi kaikenlaiset "erikoistekniikka/kat"-maininnat ja mukamas-niksit jolla yhtäkkiä voikin sitten olla soolokitaristi. Kaikkein eniten ärsyttää ne soittajat, jotka soittaa "tekniikoita" vuorotellen.
 
Ollaanpas täällä herkkiä. Ettei vaan nyt lueta mun kommenttiin jotain omia päänsisäisiä puolustusasetelmia.
En puhu mistään erityistekniikoista vaan käden asennoista. Kaikenlaiset opitut syvälle juurtuneet tavat ovat esteenä. Se on hienoo että olet niiltä välttynyt. Ota ja dokaa pari vuosikymmentä ja tuu kertoon, että lopettaminen on kiinni kontrollista. Tavallaanhan tuo on totta, tavallaan ei.
Mistä tuo "yhtäkkiä" muuten tuohon tuli?

gary field: Ollaanpas täällä herkkiä. Ettei vaan nyt lueta mun kommenttiin jotain omia päänsisäisiä puolustusasetelmia.
En puhu mistään erityistekniikoista vaan käden asennoista. Kaikenlaiset opitut syvälle juurtuneet tavat ovat esteenä. Se on hienoo että olet niiltä välttynyt. Ota ja dokaa pari vuosikymmentä ja tuu kertoon, että lopettaminen on kiinni kontrollista. Tavallaanhan tuo on totta, tavallaan ei.
Mistä tuo "yhtäkkiä" muuten tuohon tuli?
 
Ei ole päänsisäisiä, eikä suonen. Eikä kyse ole puolustusasetelmasta ainakaan omaan suuntaani. Itsehän juuri tuossa ylemmässä kommentissa puolustelit, että alkoholismi ei ole katkaistavissa kontrollilla ja viittaat tällä myös soittotapoihin. Aikasempi kommenttini ei ollut pelkästään sinulle vaan ihan yleisesti jauhoin dadaa mikä nyt ärsyttää. Sinä et ärsytä minua. Kyllä mä silti väitän, että kontrolli on opittavissa vaikka kuinka huonossa jamassa olisi ja dokattu 20-vuotta.