Kitarat: soittaminen ›

Ehkä se haluaa pitää salaisuutensa tarkoin varjeltuna? Hyvin on ainakin toistaiseksi onnistunut. :)
 
Tai sitten se vaan teki yksinkertaisesti tietoisen valinnan musiikkityylinsä suhteen. Petrucci&Portnoy -kaksikko on tuottanut bändin levyt jo pidemmän aikaa, kyllä ne tietää tasan tarkkaan mitä haluavat soittaa. Kannattaa ottaa huomioon sekin seikka, etteivät nämä "tyylikkäämmät" soittajat juuri ole dollareiden kanssa kylpeneet. Kyllä itsekin ottaisin mieluummin sen hulppean lukaalin ja kolme autoa kuin säveltäisin olkihatun kanssa tunteikasta musiikkia.
 
Samaan skeneen kuului aikoinaan muuten esim. Al Pitrelli.
 
E: Karipiirto ehti ensin.

Kyllä itsekin ottaisin mieluummin sen hulppean lukaalin ja kolme autoa kuin säveltäisin olkihatun kanssa tunteikasta musiikkia.
 
Näinpä juuri. Eri ihmiset haluavat tulla muistetuiksi eri asioista: toiset tekevät tinkimättömästi sitä mitä haluavat, toiset puolestaan tekevät rahasta sitä, mitä lähinnä kaikki muut haluavat. Ensiksi mainittu ei ole taatusti aina helppo tie, mutta vähintään hatunnoston arvoinen: tulee mieleen vaikkapa säveltäjä-basistivirtuoosi Pekka Pohjola, joka on omaelämänkerran mukaan elänyt käytännössä aina hyvin niukalla toimeentulolla, mutta testamenttina jälkipolville jää kymmeniä niin hienoja kappaleita, ettei tässä maassa kukaan toinen ole säveltänyt. Syvä kumarrus hänelle.
 
Valintojen maailma.

Tätä minä en oikeen tajua kun jucciz tulee lähes jokaiseen topicciin sanomaan että "metalli on paskaa, ostakaa budda superdrive 30 ja soittakaa fuusiojazzia" näin karkeasti. Omat mielipiteet saa olla muttei niitä tarvii faktoina lausua - siltä se nimittäin kuulosta.
 
Soolosta, minusta yks Petruccin parhaimpia. Monipuolinen ja menevä luritus. Tuota tuli tahkottua joskus päivästä toiseen kun halusi saada menemään, tuo opetti ainakin sen että ei minun mielestä kannata reenata jotakin joka on saavutettavissa vasta monen monen monen jankkauksen päässä. Meni koko biisistä maku, ainakin vähäks aikaa.
 
E: Nii, ja uskon ettei miellytä jos ei ylipäätään kuuntele tuontyyppistä musiikkia. Vaikkapa kaikki jazzisoolot mitä oon kattonu nii oon miettiny että "jotaki se pilittää mutta emminä ymmärrä, kait tämä ihan jees on" tai jotenki tuohon tyyliin :D Muutaman kerran olen mieleni yrittänyt avata jazzille mutta huonolla menestyksellä.

Tähän paikkaan on silti sanottava se, että kyllä Petrucci on pitänyt suhteellisen tinkimättömästi kiinni siitä omasta jutustaan ja tehnyt sillä itselleen mainetta. Mitä muuta voi enää artistilta vaatia? Varmasti jokainen muusikko haluaa luoda laajempaa yleisöä musiikilleen.
 
Mielestäni hivenen naiivia tehdä näistä köyhistä taiteilijoista marttyyreita, joiden tuotokset ovat aina automaattisesti arvokkaampia.

Sellainen reality check tähän väliin, että myös Dream Theater on käynyt sen vaiheen läpi, kun bändi kiersi rupisia pikkuklubeja läpi, ei rahan, vaan soittamisen ilon vuoksi. Bändi oli myös ennen Images & Wordsia hajoamisen partaalla, kun sopivaa kokoonpanoa ei meinannut muodostua. Jos herrat eivät oikeasti olisi halunneet soittaa juuri sellaista musiikkia kuin soittivat, bändin tarina olisi todennäköisesti loppunut lyhyeen.
 
Eli se ei mennyt ihan silleen, että "Soitetaanpas nyt kromaattista nopeesti edestakaisin, että saadaan rahaa ja naisia, vaikka oikeesti sisimmässämme ollaan boheemeja taiteilijoita, jotka soittavat mieluiten Barry Manilow-covereita".

Tätä minä en oikeen tajua kun jucciz tulee lähes jokaiseen topicciin sanomaan että "metalli on paskaa, ostakaa budda superdrive 30 ja soittakaa fuusiojazzia" näin karkeasti.
 
Unohit ne Telefunkkenien kaupustelut.

Unohit ne Telefunkkenien kaupustelut.
 
Ai perkules. rölölöö täytettä vai riittikö yks kokonainen lause..

Sellainen reality check tähän väliin, että myös Dream Theater on käynyt sen vaiheen läpi, kun bändi kiersi rupisia pikkuklubeja läpi, ei rahan, vaan soittamisen ilon vuoksi. Bändi oli myös ennen Images & Wordsia hajoamisen partaalla, kun sopivaa kokoonpanoa ei meinannut muodostua. Jos herrat eivät oikeasti olisi halunneet soittaa juuri sellaista musiikkia kuin soittivat, bändin tarina olisi todennäköisesti loppunut lyhyeen.
 
Eli se ei mennyt ihan silleen, että "Soitetaanpas nyt kromaattista nopeesti edestakaisin, että saadaan rahaa ja naisia, vaikka oikeesti sisimmässämme ollaan boheemeja taiteilijoita, jotka soittavat mieluiten Barry Manilow-covereita".
 
Aivan. Itse viittasin enemmänkin tuohon tuotantopuoleen. Esimerkiksi Train of Thoughtilla haettiin tarkoituksellisesti modernia hevisoundia.

Tulipa tosta atimocin kirjoituksesta vielä mieleen, että eipä DT-tyylistä lottoprogea varmaan ihan rahankiilto silmissä ole alunperin lähdetty tekemään. Ei mikään kovin kaupallinen lähestymistapa musiikkiin. Tai ei ollut bändin aloittaessa, sittemminhän asian laita on ollut toinen. Omalla tavallaan aika kunnioitettavaa että pystyy tahkoamaan tahtilajikikkailulla ja virtuositeetillä dollareita niinkin hyvin kuin tässä tapauksessa ja suurinpiirtein samalla tulee luoneeksi yhden musiikkigenren.

Kyllä minä Petruccilta voisin ottaa muutamia tekniikkatunteja, sen verran surkeasti omat sormet vaeltelevat otelaudalla tätä nykyä varsinkin.
 
Kannattaiskohan sun siinä tapauksessa käyttää aikaasi mielummin aiheena olevan soolon treenaamiseen kuin oman musiikkimakusi ylivertaisuuden esilletuomiseen. :D

Images and words on ainut Dream Theater levy, mitä oon enemmän jaksanu kuunnella. Syystä, et se on helevetin hyvä levy. Yks soolo on siellä mun mielestä ylitse muiden ja sehän on tietenkin Under a Glass Moonin soolo. Se vaan istuu hyvin kokonaisuuteen. Jos kuuntelee pelkän soolon, niin ehkä siitä saa vaikutelman, et tää on tämmönen sillisalaatti. Mut kun kuuntelee koko biisin alusta loppuun niin kyllä se soolo mun mielestä siellä toimii ja todella hyvin vielä. Kaikkihan sen varmaan ymmärtää et biisit on kokonaisuuksia ja niitä tulis silleen tarkastella. Se vaan tuntuu unohtuvan tosi helposti.

Hmm... Ihan sama miten päin tuota kuuntelen, niin se kuulostaa sillisalaatilta. Tuossa soolossa ei ole kunnon kaarta. Tuntuu, että se on vain hyppäyksiä (teknisestä) asiasta seuraavaan.
 
Eikös se olekaan fakta, että tuo soolo on tarkoituksella sävelletty sillisalaatiksi? SRV-osio, Vai-osio,jne...

Tätä minä en oikeen tajua kun jucciz tulee lähes jokaiseen topicciin sanomaan että "metalli on paskaa, ostakaa budda superdrive 30 ja soittakaa fuusiojazzia" näin karkeasti. Omat mielipiteet saa olla muttei niitä tarvii faktoina lausua - siltä se nimittäin kuulosta.
 
Soolosta, minusta yks Petruccin parhaimpia. Monipuolinen ja menevä luritus. Tuota tuli tahkottua joskus päivästä toiseen kun halusi saada menemään, tuo opetti ainakin sen että ei minun mielestä kannata reenata jotakin joka on saavutettavissa vasta monen monen monen jankkauksen päässä. Meni koko biisistä maku, ainakin vähäks aikaa.
 
E: Nii, ja uskon ettei miellytä jos ei ylipäätään kuuntele tuontyyppistä musiikkia. Vaikkapa kaikki jazzisoolot mitä oon kattonu nii oon miettiny että "jotaki se pilittää mutta emminä ymmärrä, kait tämä ihan jees on" tai jotenki tuohon tyyliin :D Muutaman kerran olen mieleni yrittänyt avata jazzille mutta huonolla menestyksellä.
 
Nyt vedellään niin hatarilla ja väkinäisillä argumenteilla, että kannattaa tarkistaa aluksi vaikkapa niiden ketjujen otsikot, joissa olen suositellut esimerkiksi mainitsemaasi vahvistinta. Olisiko ketju saattanut kenties liittyä kitaravahvistimiin ja viestini näin ollen ihan asiaankuuluvassa paikassa? Sanopa, montako vahvistinta olen suositellut tässä ketjussa, monestiko olen opastanut ihmisiä jazzmusiikkiin tai monestiko olen sanonut kaikkea metallimusiikkia paskaksi?
 
Jazzmusiikkia kannattaa lähestyä vaikkapa Miles Davisin levystä "Kind of Blue" käsin. Siellä on aika helpostikin lähestyttävää tavaraa ja aivan ymmärrettävissä olevia sointukiertoja.

Kannattaiskohan sun siinä tapauksessa käyttää aikaasi mielummin aiheena olevan soolon treenaamiseen kuin oman musiikkimakusi ylivertaisuuden esilletuomiseen. :D
 
En ymmärrä lauseesi loppuosaa. Jos kerron perustellusti, miksi en välitä tuosta kertakaikkisen mahtavasta soolosta, se ei vielä mielestäni tarkoita, että musiikkimakuni olisi sen parempi kuin kellään muullakaan. Kai keskustelupalstalla sentään keskustella saa, vaikka kaikesta ei olisikaan lottometallidiggareiden kanssa samaa mieltä?
 
Tekniikan treenaamiseen keksin paljon korvaystävällisempääkin materiaalia, onneksi. Kiitos silti vinkistä. :)

Tai sitten se vaan teki yksinkertaisesti tietoisen valinnan musiikkityylinsä suhteen. Petrucci&Portnoy -kaksikko on tuottanut bändin levyt jo pidemmän aikaa, kyllä ne tietää tasan tarkkaan mitä haluavat soittaa. Kannattaa ottaa huomioon sekin seikka, etteivät nämä "tyylikkäämmät" soittajat juuri ole dollareiden kanssa kylpeneet. Kyllä itsekin ottaisin mieluummin sen hulppean lukaalin ja kolme autoa kuin säveltäisin olkihatun kanssa tunteikasta musiikkia.
 
Samaan skeneen kuului aikoinaan muuten esim. Al Pitrelli.
 
E: Karipiirto ehti ensin.
 
Kerrotaanpa nyt tähän väliin, että jos joku luulee Dream Theaterin äijien kylpevän dollareissa, niin aikas ruusuiset kuvitelmat on. Wikipediaan luotetaan varmaan sen verran että ei nää luvut ainakaan alakanttiin ole: "Dream Theater has sold over two million albums in the U.S.,2 and over 8 million albums and DVDs worldwide.3"
Joka ei oo todellakaan mitenkään ihan vitusti jos se jaetaan 23 julkaisun (plus tais olla vielä muutamat dvd:t päälle) kesken - alle 400 000 per julkaisu maailmanlaajuisesti, miinus jokaiseen liittyvät kiertue/promo/yms. kustannukset. Vaikkapa Metallicalle Wikipedia ilmoittaa: "The band has sold an estimated 100 million records worldwide as of the release of their latest album Death Magnetic." Vaatimattomat 12 kertaa enemmän kuin Berkleen äpärät. Vaikka sinkutkin laskettaisiin mukaan, jokainen julkaistu tsydeemi on myynyt melkein 2 000 000 tsibaletta.
 
Ihan varmasti DT:n äijät tulee toimeen, no problem, ja jää ylimäärästäkin taskuun kivasti, mutta ei niistä kukaan mikään porho ole. Jos se, että progemetallin ykkösnimi on myynyt uudella albumillaan huimat 90 000 kappaletta Jenkeissä, ylittää uutiskynnyksen niin voi vain kelata kuinka hikistä on muilla genren bändeillä. Em. Metallican levy myy jossain jumalanhylkäämässä Suomessa ton verran ilmestyessään. Jos Britneyn uus myis 90 000 niin tuottaja menettäisi työnsä.
 
Dream Theaterin äijissä diggasin 3 uusimpaan levyyn saakka juuri siitä rehellisyydestä ja musiikillisesta kunnianhimosta millä hommaa tehtiin, nykyisin se tuntuu hiukan kadonneen. Aikaisemmat levyt ovat ihan hirvittävän uutteraa nypläystä joka saralla, ei pelkästään vaikeiden likkien määrässä vaan muutenkin. Ei se rehellisyys eroa mun mielestä millään tavalla pohjimmiltaan siitä, että Neil Young haluaa tehdä sen akkarin kanssa sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä.
Lähtien ihan siitä, että ei kukaan ennen Images&Wordsia ollut tehnyt sen kaltaista musiikkia, ei kukaan tiennyt myisikö se vai ei. Eikä kukaan myöskään ollut soittanut sellaisia sooloja - mikä nyt ehkä sekin jollain tavalla sotii Juccizen mielipidettä vastaan. Se on eri asia, tykkääkö lopputuloksesta, mutta kyllä Pendereckiä ja Ligetiä aika nerokkaina herroina pidetään vaikka aika harva niiden musiikkia pistää soittimeen vähän diggaillakseen. Einsteinista moni varmasti moni hiroshimalainen sanoisi että käytännön sovellutukset olisi voitu jättää väliin, mutta ei kukaan muu kuin diletantti silti hauku herraa umpi-idiootiksi fysiikasta mitään ymmärtämättömäksi nyplääjäksi.
 
Voin hoitaa Jucciz sulle kyllä parin terapeutin nrot jos progemetalli oikeesti ahistaa noin paljon. En edelleenkään tosin voi käsittää miten moinen on mahdollista.

Ai nää m.netin sooloskabat on siirtyny tänne sanalliseen muotoon. Eihän täällä oo kun yks osallistuja, sekin feidas heti kärkeen...
 
E: musta toi oli hyvin vedetty (se lekterin veto nääs juutuutissa). Ei taittuis multa.

Marty Friedman & kaahailu.
 
Höpönpöpönpöppöö..
 
Cacophonyyn yritin viittailla, mutta epäonnistuin. Sittemmin Friedman on - kuten todettu tässä ketjussa - tehnyt paljon muutakin kuin kaahannut. Erityisesti nämä orientiin viittaavat jutut ovat olleet kiehtovia.

Marty Friedman & kaahailu.
Cacophonyyn yritin viittailla, mutta epäonnistuin. Sittemmin Friedman on - kuten todettu tässä ketjussa - tehnyt paljon muutakin kuin kaahannut. Erityisesti nämä orientiin viittaavat jutut ovat olleet kiehtovia.
 
Cacophonyn kipeimmät kaahailut olivat kuitenkin Jason Beckerin soittamia, kuten Friedman itse on todennut hieman kieli poskessa (GW, Dec/1991).
 
Mutta aiheeseen, eikö kukaan tosiaan ole ottanut haastetta vastaan? Haluaisin säästää ihmiset omalta vedoltani...

"Jätkät sanoo studiolla, että kädet puutuu"
http://www.youtube.com/watch?v=71GUN0Yxidc

Miksi kaikki itkee Juccizen (ja monen muun) tavasta kirjoittaa omat mielipiteensä "totuuksina". Pitää olettaa ne "minun mielestäni" sanat sinne jos niitä ei ole kirjoitettu -- silloin kun kyseessä ei ole sitaatti tai asiaa ei olla sen kummemmin perusteltu. Silloinhan ei muusta voida koskaan puhuakaan kuin omasta mielipiteestä, sen pitäisi olla nykymaailmassa itsestäänselvää.
 
Eipä tuo musiikillisesti mikään mahtava soolo ole, mutta Jucciz esim. (joka on MINUN MIELESTÄNI erittäin lahjakas ja musikaalinen soittaja, jonka kompastuskivi on tekniikassa) hyötyisi kyllä paljon jos opettelisi sen siitä huolimatta soittamaan - siinä olisi se tekniikkaoppitunti Petruccilta, ja luultavasti tehollisesti parempi kuin minkä äijä itse antaisi...
 
PS. Marty Friedmanin TÄYSIN OBJEKTIIVISESTI MAAILMAN ENSTEKSPARAS biisi on "Loneliness" levyltä Introduction (josta nyt vähän saa kuvaa jos katsoo youtubesta tällaisen jampan ilmeisesti guitar pro:n kanssa soittaman version: http://www.youtube.com/watch?v=keBzEizGRO0 )