Kitarat: soittaminen ›

Kyllä se minun mielest varsinkin tässä mättöhevissä on niin, että kun vedellään vaikka D vireessä, niin paksummat kielet = tiukempi soundi. Vaikkakin myös kitaran laadulla on vaikutuksensa. Mutta näin ainakin itselläni. Ja onhan siinä enemmän sitä mättämisen tuntua kun hakkaa pikkurillin paksuisia kieliä viimeistä päivää.
 
Edit-
Ja ohuilla kielillä korkeiden äänien pienehkö demppaus kuulostaa lussulta.

Joopa joo,mutta kertokaahan aloittelijalle miten saa E muotoisen barren soimaan kaikilla kielillä. Siis soimaan oikeasti ja kaikilla kielillä. Helppoahan siitä on saada barren näköinen voimasointu ,jossa kolme paksuinta kieltä soi , ja muut on syystä tai toisesta dempattuna. Eli pitääkö vaihtaa ohuempiin kieliin vai käydä punttisalilla.
Kauanko yleensä jengillä on mennyt aikaa kunnon barren tuottamiseen.
Pistin tän tänne ,koska mun mielestä kielten paksuus liittyy tähän aikasta lailla.
Barren harjottelussa on ainakin liian paksut kielet haitaksi.
 
Samoin joku vanha blues äijä sanoi telkkarissa ,vaivihkaa kameralle kun ne ihmetteli sen soittoa,että nuijat ei tajuu ,että käytän niin ohuita kieliä että ei tarvi repiä sormia verille bendauksissa ym., ja nauroi paskaset naurut päälle

Joopa joo,mutta kertokaahan aloittelijalle miten saa E muotoisen barren soimaan kaikilla kielillä. Siis soimaan oikeasti ja kaikilla kielillä. Helppoahan siitä on saada barren näköinen voimasointu ,jossa kolme paksuinta kieltä soi , ja muut on syystä tai toisesta dempattuna. Eli pitääkö vaihtaa ohuempiin kieliin vai käydä punttisalilla.
Kauanko yleensä jengillä on mennyt aikaa kunnon barren tuottamiseen.
Pistin tän tänne ,koska mun mielestä kielten paksuus liittyy tähän aikasta lailla.
Barren harjottelussa on ainakin liian paksut kielet haitaksi.
 
Samoin joku vanha blues äijä sanoi telkkarissa ,vaivihkaa kameralle kun ne ihmetteli sen soittoa,että nuijat ei tajuu ,että käytän niin ohuita kieliä että ei tarvi repiä sormia verille bendauksissa ym., ja nauroi paskaset naurut päälle
 
Mä uskaltaisin väittää, että tälläsessa legendassa barren vaikeudesta paksuilla kielillä on aika paljon paskaa. Monta kertaa ongelma varsinkin akustisen kanssa on, että kielet on säädetty liian korkealle ja säädöt on muutenkin vähän niin ja näin. Ihan sama mitkä rautatangot tai kumpparit siinä munanleikkurissa on, jos se on lähtökohtasesti paska soittaa.
 
Ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan sellaista hyvin säädettyä kitaraa, jossa ei voimat olisi järeällä kielisetillä riittänyt bendailuun tai barreisiin kun tässä vuosien mittaan olen ensin hionut jonkinnäköisen perustekniikan pohjalle. Omaan käteen tosin istuu vähän paksumpi satsi, ohuimmilla rimpuloilla kun katoaa itseltä tuntuma itse soittimeen. Soundissakin on silloin enemmän sellaista mojoa, mutta se on kuitenkin loppupeleissä makuasia.
 
Mä en yksinkertasesti siis näe mitä haittaa paksuista kielistä voi olla, jos soitin on muuten hyvin säädelty. Vaikka olis rautakaupasta ostetut vaijerit, niin ei se kitara nyt jumalauta mikään 20 kilon kahvakuula ole. Jos tuntuu liian vaikealta, niin kandee hommaa vaikka joku painottamaton kiippari. Ei tarvii bendaa ja tilutkin irtoo helpommin.
 
Mulle liian OHUET kielet antaa hyvästäkin pelistä hieman rimpulan kuvan, joten kyllä niistä enemmän haittaa on.

Joopa joo,mutta kertokaahan aloittelijalle miten saa E muotoisen barren soimaan kaikilla kielillä. Siis soimaan oikeasti ja kaikilla kielillä. Helppoahan siitä on saada barren näköinen voimasointu ,jossa kolme paksuinta kieltä soi , ja muut on syystä tai toisesta dempattuna. Eli pitääkö vaihtaa ohuempiin kieliin vai käydä punttisalilla.
Kauanko yleensä jengillä on mennyt aikaa kunnon barren tuottamiseen.
Pistin tän tänne ,koska mun mielestä kielten paksuus liittyy tähän aikasta lailla.
Barren harjottelussa on ainakin liian paksut kielet haitaksi.
 
Kylläpä nuo barret taitaa kaikille hankaluuksia tuottaa. Kannattaa kokeilla, että otat joko sen barre-otteen, tai sitten vaikka vaan etusormi esim. 5. väliin niin että se painaa kaikkia kieliä. Sitten kieli kerrallaan kokeilet että soiko puhtaasti ja harjoittelet niin kauan että kaikki kielet soivat kunnolla. Ja tuo nyt ei ole mikään parin tunnin homma jos ihan alusta lähtee, eli kyllähän siinä oppimisessa kestää.

Ainakaan itselle ei ole vielä tullut vastaan sellaista hyvin säädettyä kitaraa, jossa ei voimat olisi järeällä kielisetillä riittänyt bendailuun
 
Kyse ei ole siitä riittääkö voimat vaan kuinka helppoa soittaminen on. Ainakin itse olen havainnut, että bendit on helpompia ohuemmilla kielillä, mikä sinällään ei ole mikään kauhean suuri yllätys kun tietää, että ohuemmat kielet on löysemmät. Bendaaminen on nopeampaa ja kivempaa, samoin tietysti muukin soittaminen.

Onhan noilla ohuemmilla kielillä jollain tapaa tietenkin "helpompi" soittaa, mutta musta ainakin on mukavampi kun bendatessa kitara pistää vähän vastaan. Paljon helpompi hallita bendin vire ja vibra. Musta.

Mä en ymmärrä näitä kirjoituksia, joissa mentaliteetti on osastoa "No jos et kerran jaksa ysisettiä vahvemmilla soittaa, ni kannattaa siirtyä kiippareihin". Mikä vitun kitarismin mitta toi kielten vahvuus oikeasti on? Anssi Kela oli pätkässään kyllä hyvin oikeassa ;)
 
Ja toisekseen, mitä vikaa on sillä, jos joku soittaa ohuemmilla kielillä, kuin just sinä?

Ja toisekseen, mitä vikaa on sillä, jos joku soittaa ohuemmilla kielillä, kuin just sinä?
 
Täähän ei ole mulle osoitettu, mutta sanon mun mielipiteen. Ohueissahan kielissä ei ole mitään vikaa, ennen soitin itse aika ohuilla. Musta vain tuntuu yhtä lailla vain, että tietyt ihmiset ei voi sulattaa sitä, että toiset soittavat paksummilla kielillä kun "niillä ei voi bendata ja soitto on rankkaa". Tietysti ohuemmat kielet ovat kevyemmät, mutta liian ohuet on liian kevyet, eikä semmoisilla ole kiva soittaa. Jokaisella sitten henkilökohtainen juttu, mikä kielisetti on lähinnä "sopivaa".
 
Bendaaminen on nopeampaa ja kivempaa, samoin tietysti muukin soittaminen.
 
Mikset sitten vaihda vieläkin ohuempiin kieliin? Bendaaminen olisi vieläkin nopeampaa ja kivempaa, samoin tietysti muukin soittaminen :)

Kyse ei ole siitä riittääkö voimat vaan kuinka helppoa soittaminen on. Ainakin itse olen havainnut, että bendit on helpompia ohuemmilla kielillä, mikä sinällään ei ole mikään kauhean suuri yllätys kun tietää, että ohuemmat kielet on löysemmät. Bendaaminen on nopeampaa ja kivempaa, samoin tietysti muukin soittaminen.
 
Mikä nyt sitten kenellekin on helppoa. Musta on helpompi varsinkin vähän ronskimmalla otteella soittaessa vedellä paksummalla setillä. Bendaaminen on tarkempaa ja kivempaa, samoin tietysti muukin soittaminen. Enkä saa ohuemmilla seteillä yhtään kovempia kierroslukemiakaan kellotettua.
 
Mä en ymmärrä näitä kirjoituksia, joissa mentaliteetti on osastoa "No jos et kerran jaksa ysisettiä vahvemmilla soittaa, ni kannattaa siirtyä kiippareihin".
 
Kyse on enemmänkin mentaliteetista, että jos haluaa välttämättä mennä sieltä missä aita on matalin, niin kannattaa ehkä ensin miettiä sitä omaa soittomotivaatiota. Suurinosa soittoniekoista kuitenkin joutuu opettelemaan ja harjoittelemaan sitä perustekniikkaa eikä se aina niin helppoa ole. Kielisetistä tai soittimesta riippumatta.

Kyse on enemmänkin mentaliteetista, että jos haluaa välttämättä mennä sieltä missä aita on matalin, niin kannattaa ehkä ensin miettiä sitä omaa soittomotivaatiota.
 
Onko kyse halusta silloin, jos ei vaikkapa fyysisesti kykene soittamaan paksummilla kielillä? Aloittelijan on aika paljon helpompaa ja (todennäköisesti) mielekkäämpää soittaa ohuemmilla kielillä. Vai meneekö aloittelijat usein sun mielestä siitä, mistä aita on matalin? Onko se papukaijamerkin paikka silloin, jos aloittaa soittamisen väkisin vääntämällä 13-setillä?
 
Ja mitä ihmeen soittomotivaation puntaroimista se vaatii, jos on tottunut vetämään ohuemmilla kielillä?

Itsekin soittelin ennen muinoin ohuemmilla kielillä (10-setti). Vuosien saatossa 10-setti vaihtui 11-settiin ja nykyisin käytän 12-settiä punotulla G:llä.
 
Toki bendaaminen on raskaampaa kuin vaikkapa 10-setillä, mutta mielestäni bendeistä tulee tarkempia kun on vähän enempi vastusta. Ja se saundi...
 
Olen ollut myös huomaavinani, että nopeat jututkin lähtee helpommin kun on hieman "jäykemmät" kielet. Johtuiskohan soittotyylistä ja 2-3mm plekuista...tiedä häntä...

11-millisil lähtee blues kaike parhate. Kuulemma...

Kandee vetää ihan hirvittävän paksuilla teräksillä...toimii baarissakin kun kertoo rokkipirkoille, että skulaan trilogyt ihan tosta vaan vaikka basson kielillä...

Lähtee "Kalteriblues" hyvin, kun on sellaset parin sentin paxut tangot kitaritsassa kii.

Onko kyse halusta silloin, jos ei vaikkapa fyysisesti kykene soittamaan paksummilla kielillä? Aloittelijan on aika paljon helpompaa ja (todennäköisesti) mielekkäämpää soittaa ohuemmilla kielillä. Vai meneekö aloittelijat usein sun mielestä siitä, mistä aita on matalin? Onko se papukaijamerkin paikka silloin, jos aloittaa soittamisen väkisin vääntämällä 13-setillä?
 
Ja mitä ihmeen soittomotivaation puntaroimista se vaatii, jos on tottunut vetämään ohuemmilla kielillä?
 
Voisitko sä ehkä kertoa et mikä niillä ohuilla kielillä soittamisessa on helpompaa? Mä väitän et hyvin säädetyillä kamoilla soittaminen ei kielisetistä riippumatta ole mikään voimalaji. Pitääkö vääntää rautalangasta? (pun intended) Jos mulla on himassa kahdet ihan kelvolliset kengät, lenkkarit ja maiharit, ja lähden hakemaan kaupasta muusikon lempijuomaa kirnupiimää, niin kummilla se on helpompaa? Jos olis ihan älytön kiire, niin lenkkareilla pääsisin varmaan vähän nopeemmin, mut toisaalta jos ulkona sataa niin vituttaa vähemmän maiharit jalassa, kun jalat ei kastu? Meneekö jakeluun?

Voisitko sä ehkä kertoa et mikä niillä ohuilla kielillä soittamisessa on helpompaa? Mä väitän et hyvin säädetyillä kamoilla soittaminen ei kielisetistä riippumatta ole mikään voimalaji.
 
Onhan siinä jumalauta vissi ero soittaa ysisetillä tai 13-setillä, säädöistä riippumatta (siis lennosta vaihtaa vahvuutta). Ei ehkä sulle, ku oot niin kova jätkä ja vielä osaat laittaa näin loistavan esimerkin aiheesta:
 
Jos mulla on himassa kahdet ihan kelvolliset kengät, lenkkarit ja maiharit, ja lähden hakemaan kaupasta muusikon lempijuomaa kirnupiimää, niin kummilla se on helpompaa? Jos olis ihan älytön kiire, niin lenkkareilla pääsisin varmaan vähän nopeemmin, mut toisaalta jos ulkona sataa niin vituttaa vähemmän maiharit jalassa, kun jalat ei kastu? Meneekö jakeluun?
 
Ei vaan taida sulle itelle menna jakeluun.

Onhan siinä jumalauta vissi ero soittaa ysisetillä tai 13-setillä, säädöistä riippumatta (siis lennosta vaihtaa vahvuutta).
 
Joopa joo. Se on erilaista. Ei yhtään sen helpompaa. Vai onko esim. basso sit helvetisti vaikeempi soitin?

Joopa joo. Se on erilaista. Ei yhtään sen helpompaa. Vai onko esim. basso sit helvetisti vaikeempi soitin?
 
Epäilemättä se on fonistille hiukan haastavampi, kuin joku toinen puhallin. Miten tää sun mielestä liittyy aiheeseen?

Laitetaanpas alkuun termit "mun mielestä, IMO, olen henkilökohtaisesti todennut, mulle toimii...". Näyttää lämpö nousevan tässä ketjussa :-)
 
Soitin aikanaan std 9 tai 10 setillä, ja jäykemmät setit tuntuivat pahalta. Tyylisuuntana on aina ollut rock / pop / hevi.
 
Mulla tuli aikanaan sitten eteen valinta, että ryhdyn treenaamaan ns oikeasti, tai sitten suosiolla tyydyn siihen, että oma soitto ei kuulosta tyydyttävältä itselleni.
 
Valitsin ekan vaihtoehdon, ja yksi ensimmäisitä asioista mitä opettajani sanoi, oli se, että kannattaa hankkia lisää voimaa vasempaan käteen. Yksi helpoimpia konsteja oli vaihtaa settiä vähän paksummaksi, ja totutella soittamaan niillä.
 
Mä sitten hieman liioittelin ja laitoin Teleen 13 hiotut kielet, ja Stratoon 13 hiomattomat kielet. Oli kyllä alussa aikamoista tuskaa, mutta parin viikon jälkeen alkoi helpottaa.
 
Hyvä puoli oli se, että kontrolli venytyksille, hammer-oneille + kaikille muille plekuttomille lurituksille parani huomattavasti, koska niihin piti kiinnittää huomiota oikeasti. Lisäksi vasemman ja oikean käden koordinaatio parani huomattavasti, kun ei enää voinut lipsutella ns. sinnepäin, vaan jos halusi, että joku kuulosti joltain, se piti soittaa oikein.
 
Pleku vaihtui jäykemmäksi ihan itsestään, koska niihin jäykempiin kieliin ei vaan saanut mitään tatsia ohuella plekulla.
 
Pikkuhiljaa järkeistin niitä settejä alaspäin, koska eihän sellaisella hiotulla 13- setillä (+ punottu G) oikeasti kyllä venytelty yhtään, pelkkä vibraton hallinta vaati aikamoista ponnistelua.
 
Nykyisin (n. 10 v eteenpäin) kun soitto- / treenimäärät on valitettavan pieniä, niin käytän normi 11-50 settiä kaikissa kitaroissani, ja se tuntuu sopivalta.

oikean käden koordinaatio parani huomattavasti, kun ei enää voinut lipsutella ns. sinnepäin, vaan jos halusi, että joku kuulosti joltain, se piti soittaa oikein.
 
Jokin tässä kuulostaa kovasti väärältä. Meinaan, monet maailman parhaimmista kitaristeista käyttää ohuita kieliä. Niille ei kai kerrottu, että pitää laittaa paksut kielet ja soittaa telecasterilla.