Aihe: Omien biisien teko
1 2 3 4 5 6
Ianuarius
12.12.2010 18:34:52
 
 
Trendkeel: Ihan näin asian vierestä: munsta The Dark Side Of The Moon menee enempi "classic rock" tahi semmosen enempi kuin "proge"-nimikkeen alle. Biisit lyhyitä, eivät perustu mihinkään itsetietoiseen kikkailuun jne. Tosin tietty jännä et Money, yhtyeen tunnetuimmista biiseistä, menee niinkin jännästi kuin se mänöö :) Ei sekään oo semmosta "uittu jes tehään biisi jännällä tahtilajilla ettei kukaan taho kuunnella sitä" vaan se on hyvin toteutettu.
 
Enempi niitä progeiluja löytyy nimenomaan bändin muilta levyiltä. Jatkakaa :)

 
Njoops, no eihän progen ja kikkailun välille tartte mitään yhtäläisyysmerkkiä piirtää... vaikkakin http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135244325944.gif
 
Onhan se monessa mielessä aika iisiäki menoa, toki...
Bloggailua englanniksi musiikillisista aiheista: The Musician Experience
Johann Onn
19.12.2010 14:35:09 (muokattu 20.12.2010 15:27:33)
Tonski: Mietittekö te jampat eka, mistä biisi kertoo ja lähdette siitä ihan käyntiin ?
 
Hmmm... ...ei. Kitara käteen ja antaa mennä, syntyy mitä syntyy / jos syntyy.
Scrobble
19.12.2010 16:43:52
Ite oon ollu tosi tuottelias viime aikoina, levyllinen kamaa tullu parin kolmen kuukauden aikana.
-daali
19.12.2010 17:21:53
Joopa joo...
 
Mulla on pari ihan hyvää savellyksen alkua, sellasta modernia, raskasta mutta melko melodista metallia, mutta yksi ongelma on... Jään junnaaamaan koko ajan samaan sävellajiin eli d-molliin (kitara drop d:ssä) ja samoihin sointuihin (ainakin ysisointuja löytyy aivan liikaa). Kaipa sitä pitäisi vaan väksin ruveta harjottelemaan eri skaaloja tasapuolisesti?
Numb
20.12.2010 10:14:06
 
 
-daali: Joopa joo...
 
Mulla on pari ihan hyvää savellyksen alkua, sellasta modernia, raskasta mutta melko melodista metallia, mutta yksi ongelma on... Jään junnaaamaan koko ajan samaan sävellajiin eli d-molliin (kitara drop d:ssä) ja samoihin sointuihin (ainakin ysisointuja löytyy aivan liikaa).

 
Tee siinä d-mollissa, ja transponoi sitten muualle, jos siltä tuntuu. Samat soinnut eivät ole mikään ongelma, jos biisit erottuvat toisistaan selvästi esimerkiksi melodiansa tai moodinsa puolesta.
Mrwggrgrgglrlrlrlrgrglrllgrl - Kampela77
M!Xu
22.12.2010 21:46:58 (muokattu 22.12.2010 21:47:41)
 
 
-daali: Joopa joo...
 
Mulla on pari ihan hyvää savellyksen alkua, sellasta modernia, raskasta mutta melko melodista metallia, mutta yksi ongelma on... Jään junnaaamaan koko ajan samaan sävellajiin eli d-molliin (kitara drop d:ssä) ja samoihin sointuihin (ainakin ysisointuja löytyy aivan liikaa). Kaipa sitä pitäisi vaan väksin ruveta harjottelemaan eri skaaloja tasapuolisesti?

 
Itse olen drop-D:ssä huomannut saman ilmiön. Tietynlaisen melodisen metallimätön säveltäminen drop-D:ssä on vain niin jumalattoman helppoa. Kymmenessä minuutissa saa tehtyä riffit neljään eri biisiin, eikä edes hengästytä. Kyllästyin siihen touhuun aika nopeasti, sillä vaikka säveltäminen oli vaivatonta, jokainen idea kuulosti lopulta samalta ja yleinen laatu oli heikko.
 
Yksi mahdollisuus on virittää rohkeasti takaisin standardivireeseen ja opiskella ne asteikot ihan kauttaaltaan.
 
Joku Mokoma tai Lamb of God on onnistunut pitämään droppiviretouhunsa vielä mielekkäänä, mutta suurin osa drop-D:ssä sävelletystä metallista on mielikuvituksetonta ja tylsää. Tämä johtuu nimen omaan säveltämisen vaivattomuudesta ja tekijöiden laiskuudesta. Kun riffejä suorastaan putoilee syliin, itsekritiikki ja laaturaja laskee matalalle. Omaa mukavuusaluetta ei uskalleta jättää.
 
Rohkeutta, mielikuvitusta, teorian ja käytännön osaamista. Niillä pääsee sävellyskynään kiinni.
Many hours of music / Many drops of blood
hola gibson
27.12.2010 13:54:24
Itse olen drop-D:ssä huomannut saman ilmiön. Tietynlaisen melodisen metallimätön säveltäminen drop-D:ssä on vain niin jumalattoman helppoa. Kymmenessä minuutissa saa tehtyä riffit neljään eri biisiin, eikä edes hengästytä. Kyllästyin siihen touhuun aika nopeasti, sillä vaikka säveltäminen oli vaivatonta, jokainen idea kuulosti lopulta samalta ja yleinen laatu oli heikko.

Yksi mahdollisuus on virittää rohkeasti takaisin standardivireeseen ja opiskella ne asteikot ihan kauttaaltaan.

Joku Mokoma tai Lamb of God on onnistunut pitämään droppiviretouhunsa vielä mielekkäänä, mutta suurin osa drop-D:ssä sävelletystä metallista on mielikuvituksetonta ja tylsää. Tämä johtuu nimen omaan säveltämisen vaivattomuudesta ja tekijöiden laiskuudesta. Kun riffejä suorastaan putoilee syliin, itsekritiikki ja laaturaja laskee matalalle. Omaa mukavuusaluetta ei uskalleta jättää.

Rohkeutta, mielikuvitusta, teorian ja käytännön osaamista. Niillä pääsee sävellyskynään kiinni.

 
En kyllä ihan allekirjoittaisi tuota laiskuus ja mielikuviteksottomuus-juttua, mutta kyllä siinä hitunen totuuttakin on. Drop-D on käyttökelpoinen vire metalliin/raskaaseen musaan, mutta onhan standardi E ylivoimaisesti monipuolisin. Olen mieltynyt droppi-Deehen koska se saundaa hyvältä ja sopii mun rajoittuneelle soittotekniikalle. Ehkä jonain päivänä palaan standardivireeseen kokonaan, nyt soittelen vaan huvikseni akustisella, mutta bändihommassa pidän tiukasti kiinni ko. vireestä, vaikka siitä pientä vääntöä muiden jäsenten kanssa käydäänkin.
 
Minä muuten hengästyn säveltäessä.
Spike
27.12.2010 14:30:45
Aika paljon tulee Drop-A:ssa kirjotettuu riffit Beehen, ei tuu sitä pelkkää avoimen kielen jynkytystä niin helposti.
Aalimupina
27.12.2010 14:44:13
M!Xu: Itse olen drop-D:ssä huomannut saman ilmiön. Tietynlaisen melodisen metallimätön säveltäminen drop-D:ssä on vain niin jumalattoman helppoa. Kymmenessä minuutissa saa tehtyä riffit neljään eri biisiin, eikä edes hengästytä. Kyllästyin siihen touhuun aika nopeasti, sillä vaikka säveltäminen oli vaivatonta, jokainen idea kuulosti lopulta samalta ja yleinen laatu oli heikko.
 
Joku Mokoma tai Lamb of God on onnistunut pitämään droppiviretouhunsa vielä mielekkäänä, mutta suurin osa drop-D:ssä sävelletystä metallista on mielikuvituksetonta ja tylsää. Tämä johtuu nimen omaan säveltämisen vaivattomuudesta ja tekijöiden laiskuudesta. Kun riffejä suorastaan putoilee syliin, itsekritiikki ja laaturaja laskee matalalle. Omaa mukavuusaluetta ei uskalleta jättää.
 
Rohkeutta, mielikuvitusta, teorian ja käytännön osaamista. Niillä pääsee sävellyskynään kiinni.

 
Droppibändejä kuunnellessa minua ainakin alkaa puuduttaa se, että lähes kaikki biisit menevät sitten samasta sävellajista. Vapaata dropattua kieltä kun on niin mukava tumpsuttaa koko ajan.
M4ss3 m/
27.12.2010 22:26:33 (muokattu 27.12.2010 22:32:21)
Missä muuten sitten menee se väkisin väännetyn raja? Eikö saa yhtään miettiä, että mitenkö tästä nyt saa hyvän/paremman kuuloiset tai miten jatketaan? Vai kun kiristellään hampaita ja vuodatetaan verta ja kyyneliä niin siinä vasta menee väkisin väännetyn raja?
 
Edit: Ja onko paha jos joka biisissä menee sointukulku aina drop-d:ssä D5-A#5-(?5-?5) tai päinvastoin?
....ieeesssssss
Karipiirto
27.12.2010 23:13:57
 
 
Vähän hämärää. Mulla on joku pakottava tarve löytää aina uusia tapoja soittaa joten jos olen tehnyt riffin, lähden seuraavaa kappaletta tehdessä ihan eri tavalla lähestymään. Inhoan sitä että toistaisin jatkuvasti jotain modulaatiopohjaista intervallipyöritystä joten kokeilen erilaisia rytmityksiä ja välillä koitan napata jotain ihan randomeja säveliä väliin jolloin ehkä tilanteen spontaaniuden takia vahingossa keksisin jotain mielenkiintoista. Tykkään välillä hakuammunnasta, sillä se auttaa pääsemään maneereista ja välillä löytyy jotain varsin siistejäkin juttuja, joita en taatusti ole aiemmin käyttänyt. Jos taas on joku valmis idea päässä saatan vähän levittää niitä "käytössä olevia leegoja" ja kattoa olisiko niistä saatavissa haettua tunnelmaa.Jos taas vähän vapaammin koittelen, saatan heivata ne "leegot" sivuun ja koittaa rakentaa enempi puhtaalta pöydältä. Myöhemminhän noista tuolleen syntyneistä jutuista tulee uusia palikoita käyttöön. :)
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä.
tender.insanity
28.12.2010 10:19:26
Tempolla kikkailu on kanssa kivaa. Yksinkertaisista jutuista saa tosi veemäisiä helpostikin. Hieno tempokikkailu on esim. Dream Theaterin "The Mirror" -veisussa. Vaikken ko. bändistä juurikaan tykkää.
Ianuarius
28.12.2010 11:34:25
 
 
M4ss3 m/: Missä muuten sitten menee se väkisin väännetyn raja?
 
Kyl taitaa olla planeetan parhaat biisit niitä väkisin väännettyjä.
 
Enneminki täs taitaa olla kyse siitä, että mitkä kuulostaa vaan yksinkertasesti paskoilta. Ku tekee progebiisissä huonon vaihdoksen vaikka johki kohtaan, niin sit se kuulostaa tällaselta "väkisin väännetyltä", vaikka todellisuudessa koko biisi on väkisin väännetty ja se on vaan yks paska kohta siinä.
 
Tota efektiä voi yrittää välttää sillä, että on vaan kriittisempi oman sävellystyönsä suhteen. Ei kuuntele niitä omia biisejä silleen että "kyllähän toi ny voi tossa toimia" vaan "kuulostaako tää nyt mun mielestä ihan helvetin hyvältä?" Jos ei kuulosta, niin rajusti vaan pyyhkäri käteen ja tekeen jotain muuta tilalle.
Bloggailua englanniksi musiikillisista aiheista: The Musician Experience
M4ss3 m/
28.12.2010 13:22:55
Ianuarius:
Tota efektiä voi yrittää välttää sillä, että on vaan kriittisempi oman sävellystyönsä suhteen. Ei kuuntele niitä omia biisejä silleen että "kyllähän toi ny voi tossa toimia" vaan "kuulostaako tää nyt mun mielestä ihan helvetin hyvältä?" Jos ei kuulosta, niin rajusti vaan pyyhkäri käteen ja tekeen jotain muuta tilalle.

 
Hoho, juuri tuollainen tilanne tuli eilen vielä kun lähetin kaverille uusimman valmiin biisini. Ja usein tulee just sitä, että etenkin sooloissa haluaa väkisin jonkun kohdan mukaan vaikka sitä olisikin lähes mahdotonta sovittaa siihen.
....ieeesssssss
tender.insanity
28.12.2010 14:05:17
Laitetaan nyt tänne tällainen. Varsin veemäinen biisi soittaa (nauhoittelut kesken), eikä kyllä helppo ole rumpalillekaan =) Tuossa siis rumpunuotit kyseiseen omaan biisiin.
 
http://dl.dropbox.com/u/5738957/rummut.pdf
author
28.12.2010 14:15:06 (muokattu 28.12.2010 14:15:38)
Joskus sitä vaan on sävellyspäällä ja joskus taas ei. Saattaa lähteä ihan vaan rämpyttelystä kunnes ottaa vahingossa jonkun kivalta kuulostavan otteen -> syntyy idea jota kautta lähtee rakentamaan biisiä sen idean ympärille.
 
Edit. haha. kuulostin melkein Lynchiltä nyt kun luin tuon :D
Trendkeel
28.12.2010 19:17:21
M4ss3 m/: Edit: Ja onko paha jos joka biisissä menee sointukulku aina drop-d:ssä D5-A#5-(?5-?5) tai päinvastoin?
 
Täähän on sama homma ku Iron Maidenilla mut sävelaskeleen matalemmalta :) Kyllä se mun korvaan särähtäisi pikkasen, mut sehän riippuu 100% kuulijasta. Jonkun mielestä toi kuulostaa hemmetin siistiltä, meikäläisen mielestä luultavasti ei.
 
Mutta ei siinä oo mitään väärää rakentaa ton pohjalle biisiä/osaa/riffiä. Kunhan siellä on joku koukku, olkoon se sitten rytminen tai "kaavasta" poikkeava. Tai ihan mitä vaan. Silloin se on enempi laatua kuin "teenpäs nyt viidessä minuutissa biisin". Toki ei jokainen riffi oo maailman paras, ihan hyvä vaan että säveltää ne huonot alta poies :)
 
Ja vielä. Onhan se biisi muutakin kuin yksi kitaristi vatkaamassa tuota sointukulkua. Runpalisti, passon soittelia poika, laulu. Se on kokonaisuus. Oishan se aika tyhmää vääntää yhtä biisiä viittä vuotta, kun jokaisen osan täytyy olla edellistä parempi. Eli eipä ihan jokaisen kitaraosan tarvitse olla sitä parhainta priimaa. Kunhan siellä on joku kantava idea siellä taustalla.
 
Mut ei joka biisiin, kaikesta huolimatta. :)
"Ok
T. aku ankka"
Numb
29.12.2010 11:45:50
 
 
Täs nyt mennään mun mielestä liikaa kitaravinkkelillä. Kiinnostaako yleisöä, että biisit menevät droppi-D:stä? Tai että sointukierto on C-Am-F-G? Vaikuttaako se levymyyntiin? Vai olisiko sittenkin niin, että yleisö hakee sitä henkeä salpaavan hienoa melodiaa, uljasta sovitusta ja hienoa soundia?
 
Toki saattaa tuntua puuduttavalta, jos koko pitkäsoitto mennään samassa sävellajissa vaikka...
Mrwggrgrgglrlrlrlrgrglrllgrl - Kampela77
Aalimupina
29.12.2010 11:53:55
Numb: Täs nyt mennään mun mielestä liikaa kitaravinkkelillä. Kiinnostaako yleisöä, että biisit menevät droppi-D:stä? Tai että sointukierto on C-Am-F-G? Vaikuttaako se levymyyntiin? Vai olisiko sittenkin niin, että yleisö hakee sitä henkeä salpaavan hienoa melodiaa, uljasta sovitusta ja hienoa soundia?
 
Toki saattaa tuntua puuduttavalta, jos koko pitkäsoitto mennään samassa sävellajissa vaikka...

 
Eipä näillä em. asioilla paljoa väliä ole.
 
Mua ainakin puuduttaa koko levyllinen samassa sävellajissa menevää droppimatskua. Eihän se droppivire itsessään paha asia ole, mutta monet käyttävät sitä vain, niin että sitä vapaata droppikieltä rumpsutetaan lähes koko ajan...
 
Jos levytätte pelkkää droppimatskua, niin vaihtakaa kitaran virettä levytyksen tiimellyksessä.
aalataur
29.12.2010 14:32:17 (muokattu 29.12.2010 14:32:43)
 
 
tender.insanity: Hieno tempokikkailu on esim. Dream Theaterin "The Mirror" -veisussa. Vaikken ko. bändistä juurikaan tykkää.
 
Joo, hyvä kikka tuo. Vaikka ko. bändistä aika paljon tykkäänkin. (Awake ja sitä vanhemmat) Sittemmin aika apinoitu taitaa olla vaan...
http://hikipedia.info/wiki/Tilutus
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)