Kitarat: soittaminen ›

Eugen soitto on ollut vähiten mun mieleen tästä sarjasta, mutta hänen haastatteluaan seuratessani en kuitenkaan meinannut kuolla myötähäpeästä.
 
Ihan ihme syyt kyllä myötähäpeään, jos Dahlblom-jaksoa katsellessasi sitten meinasit. Mistä lähtien terve vähäsanaisuus on aiheuttanut noin voimakkaita reaktoita (keskimäärin vähäsanaisissa) suomalaisissa?

Juurikin näin. Itseäni ainakin kiinnostaa ensisijaisesti näiden vieraiden soitannollinen anti ja siitä ei löytynyt moitittavaa Tuomolla. Sitä paitsi turhat pulinat voikin säästää vaikka erillisiin keskusteluohjelmiin.
 
Kyllä kitaraklubi on mielestäni myös keskusteluohjelma. Jos pelkkä musa riittäis niin eiköhän se olisi melko sama istua JuuTuubissa ihastella ihmemiesten veivausta.
 
Vai onko kysymys nyt siitä että on mahdollista ihastella Suomalaisten ihmemiesten veivausta?
 
Itse en kokenut ko. jakson katsomista mitenkään erityisen vaivaannuttavaksi mutta jos katsoo useamman jakson peräjälkeen niin kyllä sieltä jollain tavalla erottuvat edukseen myös ne tyypit jotka osaavat tarinoida kitarismistaan.
(Dahlblomin kitarismi oli aivan rautaa, katoin just ennen keikkaa. Kylläpä oli kova inspis päällä ja idiootin virne naamalla :)
 
Eräs asia mikä on juolahtanut mieleen..ehkä uusia kysymyksiä voisi yrittää keksiä
ettei menis aivan Iso-Pebe osastolle..

"Itse en kokenut ko. jakson katsomista mitenkään erityisen vaivaannuttavaksi mutta jos katsoo useamman jakson peräjälkeen niin kyllä sieltä jollain tavalla erottuvat edukseen myös ne tyypit jotka osaavat tarinoida kitarismistaan..."
 
Se on totta. On mukava seurata hyviä puhujia ja esiintyjiä. On myös hienoa seurata huippumuusikon työskentelyä. Sillehän ei voi mitään, että nämä eivät aina kulje käsi kädessä, erilaisia persoonallisuuksia kun ollaan. Tässä jaksossa nähtiin kahden hienon ja persoonallisen muusikon vuoropuhelua, jota toivoisi kuulevan joskus lisää! Puhetta ja huumoriakin oli minun mielestäni ihan mukavasti; ei aina sanojen tasolla vaan vuorovaikutuksessa kokonaisuutena.
 
Eri ihmiset näkevät eri asioita - ehkä myös mitä haluavat nähdä.
Tässä ohjelmasarjassa riittää jokaiselle jotain, joten eiköhän lisätä vähän suvaitsevaisuutta peliin ja pipoa löysemmälle!
 
Uusia keskusteluaiheita toivotaan! Ja jos hyviä kitaristeja voi toivoa lisää, niin Heikki Silvennoinen olisi mun toive !

onkohan tämä vaan omaa kuvitelmaa vai olenko joskus lukenut jostain että kasper (kape) heikinen olisi vieraana?

edit...ei mittää

Haluan vielä palata tuohon Dahlblom-jaksosta käytyyn keskusteluun. Huomasitteko, että Marzin kysymykset meinasivat vähän rönsyillä ja niihin oli ehkä siksi vaikea vastata. Veikkaan, että tämä on ensimmäisiä kuvattuja Kitaraklubi-jaksoja. Toisaalta, vaikutti siltä, että Marzi tiesi vieraan hyvin tuntien jo etukäteen Tuomon vastaukset joka kysymykseen ja jotenkin johdatteli häntä ehkä liikaakin. Luulen, että jakson kummallisuus johtui ainakin osittain näistä syistä. Dahlblom ei kyllä muutenkaan ole sellainen tyyppi, että kertoisi omista asioistaan erityisen perusteellisesti ja juurta jaksaen.
 
Tuomo on aivan ilmiömäinen kitaristi. Minusta kaveria enemmänkin nähneenä ja kuulleena tuntuu vähän siltä, että Tuomon näyttö jäi tältä erää hieman vaisuksi. Harmi sikäli, että monille tämä oli nyt ensimmäinen kosketus koko kitaristiin.
 
Positiivista jaksossa oli aiempiin verrattuna se, että tässä oli enemmän soittamista - asioista keskusteltiin demoamalla pienin esimerkein. Ja mahtavaa pelimannihenkeä Tuomolta osoittaa jälleen se, että kamaa oli todella vähän! Kitara, vahvistin ja pari ihan hyvää pedaalia: näin ne hommat hoidetaan. Onko aina ihan pakko olla kaikki mukana?

Haluan vielä palata tuohon Dahlblom-jaksosta käytyyn keskusteluun. Huomasitteko, että Marzin kysymykset meinasivat vähän rönsyillä ja niihin oli ehkä siksi vaikea vastata. Veikkaan, että tämä on ensimmäisiä kuvattuja Kitaraklubi-jaksoja. Toisaalta, vaikutti siltä, että Marzi tiesi vieraan hyvin tuntien jo etukäteen Tuomon vastaukset joka kysymykseen ja jotenkin johdatteli häntä ehkä liikaakin. Luulen, että jakson kummallisuus johtui ainakin osittain näistä syistä. Dahlblom ei kyllä muutenkaan ole sellainen tyyppi, että kertoisi omista asioistaan erityisen perusteellisesti ja juurta jaksaen.
 
Tuomo on aivan ilmiömäinen kitaristi. Minusta kaveria enemmänkin nähneenä ja kuulleena tuntuu vähän siltä, että Tuomon näyttö jäi tältä erää hieman vaisuksi. Harmi sikäli, että monille tämä oli nyt ensimmäinen kosketus koko kitaristiin.
 
Positiivista jaksossa oli aiempiin verrattuna se, että tässä oli enemmän soittamista - asioista keskusteltiin demoamalla pienin esimerkein. Ja mahtavaa pelimannihenkeä Tuomolta osoittaa jälleen se, että kamaa oli todella vähän! Kitara, vahvistin ja pari ihan hyvää pedaalia: näin ne hommat hoidetaan. Onko aina ihan pakko olla kaikki mukana?
 
Ihan kuin joku olisi ihan vähän fani?
 
Itselleni jäi tuo Dahlblom jotenkin etäiseksi persoonana ja soittajana, kyllähän tuo hyvin veivasi mutta mun mielestä jotenkin kliinisesti, verrattuna aikaisemmista vieraista vaikka Kämäräiseen tai Stephaniin. Eihän sitä kaikkien tarvi paljoa puhua mutta kun kerran kyseessä on haastattelu/keskusteluohjelma niin kyllä olisi mukava kuulla sitä juttua enemmänkin.
 
Ja tuohon viimeiseen lauseeseen: kaikki otetaan aina silloin mukaan kun niitä kaikkia tarvitaan. Jos joku tuntee tarvitsevansa jokaista muljutinta ja Mulinexia niin siitä vaan, ei sitä pidä olla niin true nakit ja muusi-mies.

Niin, josta Stephan -puhui- edellisessä jaksossa...
 
Kuka täällä mistään väantelystä on puhunut... Kaverin soittajan lahjoista ollaan kaikki vissiin samaa mieltä, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että on vittumaista seurata haastattelua, jossa kaverille pitää laittaa sanat suuhun. Häntä tietysti saattoi jännittää TV-esiintyminen...
Vai olisiko sittenkin mahdollista, että kyse ei ollut tässäkään tapauksessa mistään juroudesta yms. vaan ihan silkasta "mukanöyryydestä" ja ylimielisyydestä...
 
Eugen soitto on ollut vähiten mun mieleen tästä sarjasta, mutta hänen haastatteluaan seuratessani en kuitenkaan meinannut kuolla myötähäpeästä.
 
Jep, Euge puhui paljon vähästä ja Dahlbom puhui vähän paljosta...myötähäpeää mutta missä? Juu ei pitäisi provosoitua...

Jep, Euge puhui paljon vähästä ja Dahlbom puhui vähän paljosta...myötähäpeää mutta missä? Juu ei pitäisi provosoitua...
 
Kieltämättä Euge-jakson improvisaatio-osuus on tähän mennessä sarjan historiassa ollut semmoinen osio, jonka aikana oli kaikista vaikeinta päättää, miten päin olisi ollut ja itkisikö vai nauraisiko. Sana "myötähäpeä" sai kieltämättä ihan uutta sisältöä. Viihdearvoahan tuolla jaksolla oli sinänsä reippaasti. Ei voi olla läpeensä huono muusikko sellainen, jonka soitto vetää suupielet suurimman osan ajasta ylöspäin.

Eiköhän tässä voitaisi tehdä sellainen päätös, että Dahlbom oli vähäsanainen, mutta tämähän ei luonnollisesti kerro hänen soittotaidoistaan mitään. Jotkut pitävät sellaisesta ja toiset haluaisivat kuulla hieman muutakin kuin kitarointia. Jos nyt hyväksyttäisiin ihmisten, kai kitaristitkin ovat sellaisia, eroavaisuudet, joista voi kyllä keskustella, mutta mollaaminen on minusta hieman säälittävää. Mielestäni kenekään ei pidä olla vähäsanainen tai moottoriturpa, eikä edes mitään siltä väliltä.
 
Kova tarve täällä on kyllä puolustella omaa suosikkijaksoaan. Itsekin kyllä tykkään hieman suulaammista tyypeistä. Mikko Kososen vierailu on ollut oma suosikkini: taitavaa soittoa ja tähän mennessä parhainta läppää.

Kieltämättä Euge-jakson improvisaatio-osuus on tähän mennessä sarjan historiassa ollut semmoinen osio, jonka aikana oli kaikista vaikeinta päättää, miten päin olisi ollut ja itkisikö vai nauraisiko. Sana "myötähäpeä" sai kieltämättä ihan uutta sisältöä. Viihdearvoahan tuolla jaksolla oli sinänsä reippaasti. Ei voi olla läpeensä huono muusikko sellainen, jonka soitto vetää suupielet suurimman osan ajasta ylöspäin.
 
No johan nyt mehustellaan.
 
Annan oman panokseni:
 
Kitaraklubi voisi hankkia vieraaksi ihmisiä, joiden puolesta ei tarvitse pelätä, että kakkivat housuihinsa jännittäessä.
 
Ja muutenkin ei voisi vähempää kiinnostaa hissuttelijat, jotka näppäilevät hillityn tyylikkäästi patinoitunutta stratocasteria ja venyttävät kikulia siitä kuinka vanha se on. Näitä jaksoja on jo liikaa nähty Kitaraklubissa. Heti jakson alussa tietää, että tylsää tulee olemaan.
 
15min lässytetään jostain jazz / bluess -juurista soiton alkutaipaleella. Sitten impropätkä, jossa kyseinen "artisti" näppäilee hitaasti muutamaa sointua.
 
Tämän jälkeen kitarakamaosio, jossa vierailija viisastelee, että vähällä pärjää ja hieroo samalla likaista stratocasteria.
 
Lopuksi elävää musiikkia, jossa marsi soittaa paremmin.

Näitä jaksoja on jo liikaa nähty Kitaraklubissa. Heti jakson alussa tietää, että tylsää tulee olemaan.
 
Onneksi on idols.

Kieltämättä kun kyseessä on kitarakamojen esittelyyn osaksi pohjautuva talk show, niin miusta ihanteellinen vieras a) puhuisi, ja b) esittelisi niitä kamojaan eikä jättäisi niitä kotiin. Mutta toisaalta, kun Suomen TV:hen kerrankin on alan tuotantoa saatu, niin ei pitäisi valittaa. Kaikki jaksot on kuitenkin katsonut ihan mielellään, vaikka Stephan onkin ollut vieraista selkeä ykkönen.

15min lässytetään jostain jazz / bluess -juurista soiton alkutaipaleella. Sitten impropätkä, jossa kyseinen "artisti" näppäilee hitaasti muutamaa sointua.
 
Jos samalla linjalla jatketaan...
 
Sua siis oikeasti kiinnostaa enemmän kuulla se, että kaveri on kuunnellut nuorena Metallicaa ja sen jälkeen sahataan kammottavalla soundilla jotain päätöntä räpellystä? Ja sitten kaiken kukkuraksi vielä tutustutaan siihen, millä kamoilla noin huono soundi on ylipäätään mahdollista saavuttaa.
 
Sanaseppoilun sivuttaakseni ja vain kaksi ääriesimerkkiä kaivaakseni, Dahlblom sanoi kitarallaan kahdessa soinnussa enemmän kuin Euge koko lähetyksen (soitannollisen uransa?) aikana.
 
Mut hienoohan se on, että soittajat herättää tunteita - ohjelmahan on silloin onnistunut hyvin. Siispä samaa mieltä atimocin kanssa myös: hienoa, että ylipäätään tämmöinen ohjelma on - voisihan olla, ettei olisi ollenkaan.

Jos samalla linjalla jatketaan...
 
Sua siis oikeasti kiinnostaa enemmän kuulla se, että kaveri on kuunnellut nuorena Metallicaa ja sen jälkeen sahataan kammottavalla soundilla jotain päätöntä räpellystä? Ja sitten kaiken kukkuraksi vielä tutustutaan siihen, millä kamoilla noin huono soundi on ylipäätään mahdollista saavuttaa.
 
Sanaseppoilun sivuttaakseni ja vain kaksi ääriesimerkkiä kaivaakseni, Dahlblom sanoi kitarallaan kahdessa soinnussa enemmän kuin Euge koko lähetyksen (soitannollisen uransa?) aikana.
 
Mut hienoohan se on, että soittajat herättää tunteita - ohjelmahan on silloin onnistunut hyvin. Siispä samaa mieltä atimocin kanssa myös: hienoa, että ylipäätään tämmöinen ohjelma on - voisihan olla, ettei olisi ollenkaan.
 
Joku provosoituneempi yksilö voisi nipottaa sulle makuasioista.

Joku provosoituneempi yksilö voisi nipottaa sulle makuasioista.
 
Joo, mut nyt ei ollukaan kyse niistä. ;)

Jos samalla linjalla jatketaan...
 
No niin. Tässä kuulimme taas Oikean Mielipiteen (kuten monessa muussa ketjussa johon Jucciz on osallistunut).
 
Case closed.

No niin. Tässä kuulimme taas Oikean Mielipiteen (kuten monessa muussa ketjussa johon Jucciz on osallistunut).
 
Case closed.
 
Se on helppoo kun sen osaa.

Se on helppoo kun sen osaa.
 
Tärkeintä on ettei tee elämässä virheitä.

Tärkeintä on ettei tee elämässä virheitä.
 
Muutenhan ärsyttäis. Vähän väliä.