Kitarat: soittaminen ›

niin.. jos se Ynkkä niin paska on mitä täällä kaikki koko ajan haukkuu, niin miksi ihmeessä Vai ja Satriani ottivat hänet mukaan ylipäätänsä?
 
Ehkä Joe Satriani katsoi että tuo tyyppi kaipaa hieman opetusta ja otti hänet mukaan vain säälistä:0)
 
Ei vaiskaa. Kaipa se on niin että maine ratkaisee. Eli jos sinulla on jo entuudestaan kova maine niin liittyessäsi johonkin yhtyeeseen, tuot fanisi mukanasi jne.

niin.. jos se Ynkkä niin paska on mitä täällä kaikki koko ajan haukkuu, niin miksi ihmeessä Vai ja Satriani ottivat hänet mukaan ylipäätänsä?
 
Hyvä kysymys! Kyllä se nyt vaan niin, että se on Juhani Tammisenkin mielestä maailmanluokan fakta, että Ruotsin patu on vaan ihan perkeleellisen hyvä tuossa kepin käsittelyssä. Ajoittaisesta mauttomuudesta huolimatta Legenda IMO. Olisipa muuten mukava kuulla tuossa G3:ssa yhtenä pyöränä M. Friedman. Missä voi äänestää? :D

Taidan olla ainut tyyppi täällä, joka liputtaa ynkän puolesta?!;D En mä nyt voi sanoa, ett hirveesti intoilisin noiden tyyppien perään, mutt jos tosissaan noista pitää valita.
No joo siis ensinnäki täytyy myöntää, ett en oo kuullu ton G3 porukan levyä...tän Johnsonin kanssa tehtyä levyä kylläkin.
 
Ynkkä on kolmikosta se, joka on kuitenkin luonut selkeiten oman tyylin ja säveltänyt itsensä näköisiä kappaleita. Ynkän soittohan jakaa ihmisten mielipiteen aika radikaalisti, enkä itsekkään suoraansanottuna jaksa sitä hirveen pitkään kuunnella. Mulla on vaan vähän sellainen kutina, ett nää kaks muuta ei oikeen tiedä itsekkään, mitä ne haluis ja millasta musaa he haluis soittaa.
 
Eddie Van Halen teki ne temput 80-luvulla, jotka vielä sillon jakso innostaa. Van Halen ei tosin tyytynyt vaan temppuilemaan vaan teki oikeasti tukun hyviä ja...merkittäviä biisejä ja juuri sentakia Eddie on pysynyt pitkään suosiossa.
 
Satriani ja Vai on taitavia kitaisteja, mutt ainakin mun mielestä äijät ei oo sävltämispuolella onnistuneet ns. tekemään riittävän kiinnostavaa materiaalia. Tottakai on ihmisiä, jotka tykkää aidosti äijien musasta, eikä tarkotus tietenkään ole, ett miellytettäs kaikkia. Itse tykkään kuitenkin hirveen monenlaisesta musasta, mutt vaikka mietin herrojen musaa erillaisissa "viitekehyksissä", ni aika keskinkertaiselta edelleen kuulostaa.
 
Tää on tietysti vaan mun mielipide, mutt jotenkin tuntuu, ett herroilla puuttuu se selkeä "punainen lanka" kappaleistaan ja kun tänäpäivänä "kitarajumaluus" ei ole enää samalla tavalla kova juttu...niin ehkä aika on jopa ajanut Satrianin ja Vain ohi?!

Kepin kirjoitus olisi muuten ollut hyvä, mutta kaiken tekstin ennen viimeistä kappaletta sekä viimeisen kappaleen ehkä- ja jopa-sanat olisi voinut jättää pois. Kitarasankarit eivät vaan enää ole oikein "in", nykyään pitäisi osata tehdä biisejäkin.

Hoh! Vai kuulostaa sujuvalta kun soittaa helpoimpia juttuja ja sen tone on säädetty niin ettei plekun iskut kuulu kunnolla aina ja efektit silottavat loput.
 
No ei se nyt ihan noinkaan ole. Jos passion and warfarea kuuntelet, niin aika perussoundillakin se vetää hirveää vauhtia. Ja niissä sävellyksissä on sentään jotain mielenkiintoista.
 
Sen vauhtiosuudet on yleensä puhtaasti tappingia joka itsessään on sujuva tekniikkamuoto ja totuuden nimessä ei kovin mielikuvituksellista.
 
Tämäkään ei pidä paikkaansa. Löytyy vaikeaa sviippiä ja ihan pikattua juoksutusta jne.
 
Satriani polki muut ihan kevyesti jalkoihinsa muussa paitsi lavapelleilyssä.
 
Älkää nyt keskittykö pelkästään kommentoimaan sitä G3-DVD:tä. Koko tuotanto pitää ottaa huomioon. Sitä paitsi siinä DVD:llä on vain pieni osa keikasta, joten aika paljon jää näkemättä.
 
Lisäksi moni tuntuu arvostelevan täällä DVD:tä lavashown perusteella...tyypillistä Vai friikeille.
 
Onhan se iso osa LIVE-esiintymistä. Ei nyt välttämättä tartte pyöritellä sitä kitaraa kaulan ympäri, niin kuin Yngwie, mutta pitää ny vähän revittää.
 
Mitä vielä tulee noihin sävellyksiin, niin ihmetyttää, että ihmiset jaksavat arvostaa sitä, että keksitään joku yksinkertainen melodianpätkä, joka tarttuu kerralla päähän. Sellaisia mainosmiehet yrittävät keksiä mainoksiinsa ja myös Kauniiden ja rohkeiden tunnari kuuluu tähän kategoriaan. Minusta juuri sellaiset biisit on niitä, jotka alkavat kyllästyttää todella nopeasti.
 
Minäkin pidin Satrianista aikoinani, mutta kyllästyin aika totaalisesti. Muutamia hyviä biisejä toki on. Jotenkin äijä vaan toistaa itseään, eikä biiseistä löydä enää mitään uutta muutaman kuuntelun jälkeen. Kun biisissä ei ole laulua, eikä siten myöskään sanoja, niin sävellyksien pitää olla vielä huomattavasti mielenkiintoisempia, että ne jaksavat pidemmän päälle pitää kuuntelijan virkeänä. Enkä nyt hauku Joen tekniikkaa (en tosin kehukaan). Minusta biisit vaan ovat aivan liian tylsiä. Kun tässä on tuota Vaita käytetty verrokkina, niin käytänpä minäkin (tosin tässä voisi olla joku muukin, esim. Eric Johnson, Jukka Tolonen, Al DiMeola...); esim. Passion and Warfarella on todella monipuolista työskentelyä, sekä komppi-, että soolopuolella. Melodioita löytyy, mutta nekin ovat vähän monipuolisempia. Ei sellaisia kertakuuntelulla päähän jääviä. Ja niitä varioidaan erittäin mukavasti. En ole enää mikään hirveä Vai-fanikaan, mutta arvostan varsinkin vanhempaa tuotantoa kyllä aika paljon. Ja setä osaa vielä laulaakin ihan kohtuullisesti.
 
Jatkakaa.

Joo, mutta Hammetilta taisi loppupeleissä mennä Satchin opit hieman ohi, ainakin mitä tulee...kaikkeen.
 
olen täysin samaa mieltä!

G3 Dvd:llä kyllä Joe on se kitaristi joka voitais vaihtaa. Onhan kaveri toki hyvä mutta ei mitenkään erikoinen kuten Yngwie tai Vai. Joen tapaisen kitaristin löytää helposti soittamassa jonkun tanssi bändin kanssa tyylitietoisia sooloja. Mulla ei kyllä ole syttynyt missään kun kuulen Satriania. Mut Vai tai Yngwie saa mut hämmästelemään sitä nopeutta minkä kaverit omaavat. Etenkin Yngwien musasta saa vaan sellasia kiksejä että tuntuu siltä että veri alkaisi virrata nopeaamin suonissa. Toki tiedän ettei Malmsteenin jokainen soolo ole paikallaan esim G3 DVD:n coverversioissa saatikka sitten uusimmilla omilla julkaisuilla. Mutta kuulostaisi aika tylsältä jos kaikki kolme kitaristia vääntäis hitaita blues sooloja. Se kitarankin viskominenkin alkaa ottaa päähän jos sitä veivataan moneenkertaan. Kyllä mä silti pidän Ynkkää kolmikon parhaimpana kitaristina onhan se säveltänyt aika moisen tukun hyviä biisejä. Enemmän kuin Satriani tai Vai yhteensä. Plus kaveri on sanoittanut itse kaikki biisinsä.
 
Miksi Satriani on suosittu ?
 
Tää on taas yksi Usa:laisten konservatiivien keksintö.

Ynkkä säveltänyt hyviä biisejä? Ummh.. no makuasia. Mutta en kyllä ole vielä kuullut kyseiseltä herralta yhtään hyvää biisiä. En haluaisi kiistellä makuasioista, mutta voisitteko mainita joitain mielestänny hyviä Malmsteenin biisejä?
 
Satrianilta löytyy sentään muutama hyvä kipale. ja Steve Vai:n muutamat hitaat kappaleet ovat miellyttäneet korvaa.
 
Ei se Ynkkä niin uraauurtava ole. Uli Jon Roth veti samaa kamaa ja mielenkiintoisemmin jo ennen Ynkkää.

Ynkkä säveltänyt hyviä biisejä? Ummh.. no makuasia. Mutta en kyllä ole vielä kuullut kyseiseltä herralta yhtään hyvää biisiä. En haluaisi kiistellä makuasioista, mutta voisitteko mainita joitain mielestänny hyviä Malmsteenin biisejä?
 
Rising Force, Riot In the Dungeons, Far Beyond The Sun, Blackstar, On The Run Again, Crystal Ball, Caught In The Middle, Making Love, Fire And Ice...ihan muutamia mainitakseni. Noi on kyllä mun mielestä ihan tavallisia hevi/rock biisejä joissa soolot on ihan paikallaan. Muutamaa pelkkää tilutus biisiä lukuun ottamatta. Kyllä mä tiedän että Ynkän laulajat ei ole kaikkien machojen mieleen eikä sounditkaan ehkä ole sieltä munakkaammasta päästä. Noi onkin sitten ainoat syyt mitä tiedän miksi joku ei voisi pitää.
 
Mutta sä et sitten varmaan pidä myös mistään blackmetallistakaan tai rokista. Onhan siellä puolella aika samanlaista kamaa kuin Yngwiellä jos ajatellaan noiden soolojen kannalta . Jos olet blues/jazz miehiä tätä keskustelua on turha edes jatkaa pidemmälle koska sopua ei voi tulla. Voiko sellaista bändiä edes olla olemassa joka tyydyttäisi hevimiestä , tiluttaajaa ja bluesäijää yhtä aikaa ?

Blackmetalli ei tipu, sankarihevi on hassua.
 
Rockista tykkään kovastikkit, varsinkin 70-luvun rockista, Zeppelin uppoaa hyvin. Myös Sabbathin varhaistuotanto on mukavaa.
 
Mietin lähinnä tällasta instrumentaali vs. laulumusiikki näkökulmaa tähän. En ole kuullut Vailta tai Satkulta yhtään kovinkaan hyvää vokaalibiisiä, niin että jos instrumentaalimusa ja sen käyttämät jipot eivät uppoa niin voi olla kuuntelu vähän heikoilla.
 
Siitäkin huolimatta suosittelisin Ynkästä tykkääville Vaita hiukan karastaville tsekkattavaksi Vai:n sex & religion lätyn. Siinä on sellasta sankarimeininkiä.
 
Itte en kyllä tykkää yhtään, mutta kaipa joku tuollaisesta diggailee.

Tämä nyt on ihan off-topiccia:
 
Voiko sellaista bändiä edes olla olemassa joka tyydyttäisi hevimiestä , tiluttaajaa ja bluesäijää yhtä aikaa ?
 
No voi! Eihän nuo ole toisiaan poissulkevia. Itse olen hevimies, tiluttaja sekä bluesäijä yht´aikaa ja hyvin on mennyt tähän asti. Jos yrittää olla muusikko ja omistaa niin suppean musiikkimaun, että yrittää olla vaan yhtä noista eo. vaihtoehdoista, niin kannattaisi ehkä avata silmät sekä korvat ja alkaa laajentamaan tietoisesti musiikillista kenttää.
 
Sanonpa vielä tähän, että ekalla G3:lla on muuten ihan loistavat Eric Johnsonin biisit.

No voi! Eihän nuo ole toisiaan poissulkevia. Itse olen hevimies, tiluttaja sekä bluesäijä yht´aikaa ja hyvin on mennyt tähän asti. Jos yrittää olla muusikko ja omistaa niin suppean musiikkimaun, että yrittää olla vaan yhtä noista eo. vaihtoehdoista, niin kannattaisi ehkä avata silmät sekä korvat ja alkaa laajentamaan tietoiseti musiikillista kenttää.
 
Sanonpa vielä tähän, että ekalla G3:lla on muuten ihan loistavat Eric Johnsonin biisit.
 
Sama täällä. Komp komp ja +

Mä olen nähnyt Satrianin livenä Pori Jazzissa '01 ja täytyy sanoa että herra on kerrassaan nerokas rokkikitaristi. Ei mulla muuta.

Kyllä se nyt vaan niin, että se on Juhani Tammisenkin mielestä maailmanluokan fakta, että Ruotsin patu on vaan ihan perkeleellisen hyvä tuossa kepin käsittelyssä.
 
Puhutaanko valmentaja-Tammisesta vai ylihärmäläisestä rumpurakentaja-muusikko-Tammisesta? :)

Mä olen nähnyt Satrianin livenä Pori Jazzissa '01 ja täytyy sanoa että herra on kerrassaan nerokas rokkikitaristi. Ei mulla muuta.
 
Pori Jazzissa?!?!?!??!?!??!?!
Tuon olisin halunnut nähdä

Mä olen nähnyt Satrianin livenä Pori Jazzissa '01 ja täytyy sanoa että herra on kerrassaan nerokas rokkikitaristi. Ei mulla muuta.
 
Niin minäkin.Oli hyvä meininki ja Stu soitti pikkaiset
bassottelut.

Jep, Joe Satriani Engines Of Creation kiertueella, Sony Jazz Centerissä Porissa 15.7.2000. Kolme tuntia kitarailoittelua (miinus tauko), oikein syntymäpäivänsä merkeissä. Jos olisin nähnyt saman keikan 10 vuotta aiemmin, olisin luultavasti levitoinut koko ajan, vaan eipä tuolla Porissakaan tullut aika pitkäksi.
 
Nuo pitemmät keikat antavat kunnon kuvan soittajasta...tai puuduttavat totaalisesti, mielialasta riippuen. Satrianin puolitoistatuntinen setti SBM-kiertueella oli esimerkiksi tynkä, jossa tuli liikaa jo tylsäksi käyviä vakiokappaleita. Siinä mielessä G3 Helsingissä oli positiivinen yllätys, rohkeasti uudempaakin tavaraa tuli, vaikka setti oli lyhyt.
 
Jos Satch ansaitsee pitemmän setin, niin tekee mielestäni myös Vai, musiikillisella skaalallaan kenties jopa enemmän. Vaita jaksaa katsoa jo pelkän lavaesiintymisen puolesta kauemmin kuin esim. Joeta. Kun siihen lisää eksoottisemman musiikin, tunti on pintaraapaisu aiheeseen.
 
Mielenkiintoiselta näyttää tuo mieltymysten jakaantuminen esimerkiksi lavaelehtimisen perusteella. Minulle on pelkästään plussaa, jos soittaja irroittelee myös fyysisestikin, vaikkei meditatiivisempi tyylikään häiritse. Kenties esimerkiksi Ynkän 360 ja plekupotku-jippoja on nähty jo parikymmentä vuotta ja jotain muutakin(?) voisi kehitellä, mutta toisaalta on kyse myös tavaramerkistä. Herrojen kuten Vai ja Malmsteen kanssa on kuitenkin positiivista, että vaikka he seisoisivat kuin suolapatsaat, jäljelle jää kuitenkin soittotaito.

zepeteus, koen suurta yhdyntää puheeseesi.

zepeteus, koen suurta yhdyntää puheeseesi.
 
Hyhhyh. Etkaivaan?!!! :D

Satriani on tehnyt sellaista insrumentaalimusaa, jonka mukana tavallinenkin jannu voi laulaa rekkaa ajaessaan. Mikään ruudinkeksijä hän ei mielestäni ole. On selvä syy siihen, miksi äijä on niin suosittu, onhan hänellä tietyt ansionsa. Mutta silti, kyllä se musa ja soitto kuulostaa mun korvaan aika persoonattomalta. Puhumattakaan siitä, miltä se äijä näyttää lavalla.
 
Kävin katsomassa viimeisimmän g3 -keikan jäähallissa, ja suorastaan ihmettelin että millä jenkkimaneereilla se Satriani oli pedattu ikäänkuin pääesiintyjäksi. Sen bändi oli mielestäni huonoin kaikista, koko homma perustui mielettömään hypetykseen ja vanhojen fanien sielujen ostamiseen. Oli sinällään hyvä, että kaikki senkertaiset esiintyjät erosivat toisistaan selkeästi. Mutta eniten ihmettelin sitä, että miksi tämä J.S. haluaa vapaaehtoisesti laulaa yleisön edessä? Siinä oli äänimiehellä kova työ saada peiteltyä se harakan ääni. Plus että oli varsin mauttomat spiikit - "... you are the best audience in the world!".
 
Onhan se J.S:n soitto omalla tavallaan luonnollista ja vapaasti virtaavaa, mutta ainakin sillä keikalla taisi tulla kaksi tai kolme eri likkiä, joita sitten saatiin kuulla koko loppuilta. On ihan eri asia, jos B.B. King tekee niin.
 
Americanaa, sanon minä.