Kitarat: soittaminen ›

Mua ei kyl 12 kaljan jälkeen jännittäis enää paljookaan keikalla... No onneks ei tarvi kokeilla.

no huh huh.. minua jännittää aivan helvetisti kun tänään pitäis tulla uus kitaristi treeneihin enkä oo koskaan tavannu sitä :D

no huh huh.. minua jännittää aivan helvetisti kun tänään pitäis tulla uus kitaristi treeneihin enkä oo koskaan tavannu sitä :D
 
Ei ees paha. Olen kesästä saakka yrittänyt perustaa bändiä ainoastaan muusikoiden.netin kautta. Kuvittele ensimmäisiä treenejä jos niitä joskus tulee. Kukaan ei tunne toisiaan. Siinä onkin sitten tsempattavaa jotta saadaan henkilökemiat ja homma rullaamaan.
 
edit. Ja mieti miltä siltä uudelta kaverilta tuntuu.

ite ekalla keikalla jännitin aika pirusti mutta sitten kun mentiin bändikisaan, ajattelin että ei saa jännittää ettei mokaa ja kas kummaa, ei jännittänytkään enää lavalla yhtään. Toki osasyynä saattaa olla se että kun lavalla oli niin kirkasta ja yleisössä pimeää, niin ei nähnyt yleisöä ja ei jännittänyt sen takia.

Jännittää alkuun, mutta jos homma lähtee hyvin käyntiin niin se siitä. Joskus kyllä jännitti kun tuurasin kaverin jossain esiintymisessä, enkä ollu kuullut soitettavia biisejä kuin joitakin päiviä ennen esitystä..pikkasen tuli kiire, mutta meni se ihan hienosti. Sisko on tehny Pro Gradun lesiintymis jännityksestä tjsp. vois lukasta joskus :)

Jännittäminen loppuu siihen, kun relaksoituminen alkaa.

Jännittäminen loppuu siihen, kun relaksoituminen alkaa.
 
Niinhän sitä luulis...

Sehän on niin etttä siinä vaiheessa kun jännittäminen loppuu esiintyjästä on tullut diiva. imo ainakin on ihan tervettä jännittää ennen keikkaa.

turhaa ressaatte sillon menee kaikista eniten vituralle. älä mieti keikkaa kauheesti ja ota yks tai kaks olutta alle ennen ku meet lauteille niin voi helpottaa

en ole varsinaista kunnon keikkaa heittänyt vielä koskaan, mutta muuten on paljon esiintymis kokemusta. jännitys on kadonnut juuri ennen lavalle menoa. silloin on myöhästä katua enää ja homma lähtee pyörimään.
 
joskus kun on pitänyt esiintyä todella isolle massalle ihmisä on ollut lavalla vähän hermona koko ajan, mutta se kääntyy eduksi kun kokemusta esiintymiseen tulee. kokemus lisää taitoa hallita sitä.
 
tosin mulla on monesti sellainen asenne, että teen parhaani ja mua vitut kiinnostaa jos joku ei siitä pidä. en voi muuta kuin antaa kaikkeni. ja kaikkia ei vaan voi mielyttää

Itselläon välillä aivan järkyttävä lavakammo ennen keikkaa. Pidän kyllä esiintymisestä, mutta sellainen totaalinen hermojen riekaleina oleminen jo joku viisi tuntia ennen keikkaa on aika pirun rasittavaa. Lavalla olen kuin kotona, se on itselle jotenkin luonnollista toimintaa, mutta sen ulkopuolella vetäydyn ennen keikkaa yleensä jonnekkin nurkkaan ja yritän koota päätäni. Viimeaikoina ei edes ole ollut mahdollisuutta juoda ennen keikkaa joka on pahentanut jännitystä. Joku mainosti täällä joskus beta-salpaajia, mitä ne ovat ja miten ne toimivat?

Aihe tuntuu olevan aika kiinnostava ja joillekin ongelma aika paha, joten ajattelin laittaa pari linkkiä jotka löysin netistä ja joista saattaa olla apua.
 
http://www.miesklinikka.com/keskustelupalsta/?num=10887
 
http://www.tukiasema.net/keskustelu … p?id=15584&c=6&p=1&pm=1
 
Ja noista paikoista voi myöskin ilmeisesti itse kysyä lisää tietoa.
 
Löysin myös tällaisen tekstin joka kannattaa ottaa huomioon:
 
"Tyypillisimmät estolääkkeet ovat betasalpaajat, joilla ikävä kyllä on sivuvaikutuksia, kuten väsymys, huimaus tai painajaisunet."
 
Ja kyseinen teksti siis liittyi migreenin hoitoon.
 
- Aardfather

Lääkärikin on varsin oiva vaihtoehto.

Voi voi, ei oo sellasta kitaristia varmaan olemassakaan kuka ei koskaan jännittäisi. mielestäni se ei lähde pois, mutta lievenee, eli kun keikkailee ahkerasti ja paljon, niin alkaa tuntua, että eihän tää pelota. mua jännittää se, että meneekö kaikki kappaleet munimiseks vai meneeks ne nappiin..

Kyllä se jännitys kannattaa kanavoida siihen suoritukseen. Jos on vaan tarpeeksi treenannut, niin osaa kyllä keskittyä ja skarpata vaikka olisi kusetkin housuissa. Sitten kun vielä oikeen tahalteen kohottelee jännitystä niin tulee hiton hyvä fiilis, kun homma alkaa sujua.
 
Ja kyllä se jännityskin jossainvaiheessa unohtuu ja muuttuu vaan meiningiksi.
 
Varmaan jos haluaa oppia kanavoimaan jännitystä niin voipi olla hyödyllistä alkaa harrastelemaan jotain muutakin esiintymistä teatteria tai tollaista hauskaa. Ainakin jos kiinnostusta löytyy.

Eiköhän se jännittäminen kuulu asiaan! Siinä vaiheessa kun ei enää keikkailu jännitä, niin minä ainakin vaihdan alaa.

Just tolleen. Vituttaa soittaa myöhemmin kaikille (KAIKILLE) tutuille koko koulun eessä jotain vitun spice girlsiä. Jos soittasin jossain ulkomailla niin voisin soittaa kitaraa vaikka omalla ****** miljoonan ihmisen edessä. Mut sit täällä...
 
Äläpä viitii. spaissareiden biisithän on todellisia taideteoksia! ;-)

Jännittäminen loppuu viimeistään silloin kun arkun kanteen kopsahtaa kiviä.

Aina jännittää ennen keikka, mutta kun ottaa vähän taikajuomaa ja saa siellä lavalla sen asrenaliinin vereen ni heti on ku kotonaan...

Itsellä ajattelen niin että jos tosiaan soitto on sitä mitä haluaa tehdä niin miksi pitäisi jännittää sitä mistä tykkää?antaa vaan aina mennä täysillä ja pitää ammattimais taso yllä ja kannattaa mietiskellä ennen keikkaa koska kaikki on mielestä kinni käy hiljaa päässäsi päivän tapahtumat jotta keikan aikana ei tarvi keskittyä muuhun kuin itse soittamiseen!!!ihan hätätilassa kannattaa kuunnella def leppardin biisi STAGEFRIGHT se viimeistään toimii..sillä oikea lavashown yhdistelmä on soittotaito ja soitto puhtaasti sydämestä!