Kitarat: soittaminen ›

Itse en ole paljoa teoriaa opiskellut vaan oon kanssa itseoppinut ja olen huomattavasti teoria kitaristeja parempi.
 
Tästä tuli vaan mieleen, että eiväthän teorian opiskelu ja itseoppiminen kai sulje millään tavalla toisiaan pois.

Mun mielestä(kokemuksella) teoriakitaristit keulii tietäväisyydellään, mut sit he ovat kuitenkin ihan paskoja kitaransoittajia.
Itse en ole paljoa teoriaa opiskellut vaan oon kanssa itseoppinut ja olen huomattavasti teoria kitaristeja parempi.
 
Onpa hyvä että tämän nostit ilmaistaksesi tämän. Ja ennen kuin teilaat minut siitä ettei muka liity aiheeseen niin laitanpa vain sen, että perusteoriatietämys ei ole huono apuväline. Tekniikka, motoriikka, nuotit, soinnut, asteikot --->sointukierrot, moodit, jne ---> ymmärrys, itseilmaisun vapautuneisuus tyylinmukaisuuden säilyessä.
 
Vähän takapuolta penkkiin sen sijaan, että käydään täällä itkemässä että en tarvi sitä ja sitä. Ihme meininkiä.

Kitaransoitto on muutakin kuin pentatonista sooloilua ja tabulatuureja.

"hei jätkä, soitas Esus5add3sus7!"
"lol mikä, mä vaan skulaan skebaa"

"hei jätkä, soitas Esus5add3sus7!"
"lol mikä, mä vaan skulaan skebaa"
 
Hah. Oikein! ;)

Mun mielestä(kokemuksella) teoriakitaristit keulii tietäväisyydellään, mut sit he ovat kuitenkin ihan paskoja kitaransoittajia.
Itse en ole paljoa teoriaa opiskellut vaan oon kanssa itseoppinut ja olen huomattavasti teoria kitaristeja parempi.
 
Lyön pääni pantiksi että jopa Charles Fucking Bronson Motherfucker kalpenee sun rinnalla.

Tietääkseni esim. Tommy Emmanuel ja Rosenberg Trion jäsenet ovat vähän sellaisia,jotka eivät niin paljoa välitä teoriasta. Mutta aivan mielettömän kovia biisinkirjoittajia sekä improvisoijia...Mielestäni tärkeintä musiikissa on se musiikki,ei tieto siitä eikä soittotaito. Myös musiikin tunteminen syvemmin on parempi asia kuin teorian kautta,jos nyt ymmärrätte mitä höpötän...

Tietääkseni esim. Tommy Emmanuel ja Rosenberg Trion jäsenet ovat vähän sellaisia,jotka eivät niin paljoa välitä teoriasta. Mutta aivan mielettömän kovia biisinkirjoittajia sekä improvisoijia...Mielestäni tärkeintä musiikissa on se musiikki,ei tieto siitä eikä soittotaito. Myös musiikin tunteminen syvemmin on parempi asia kuin teorian kautta,jos nyt ymmärrätte mitä höpötän...
 
Mutta ei näitä asioita ole mitään järkeä erotella toisistaan. Jos opettelee musiikin teoriaa, oppii musiikin teoriaa. Jos opettelee neulomaan villapaitoja, oppii neulomaan villapaitoja. Kumpikaan ei vie tunnetta soitosta pois.

Aina sanotaan ettei teoriasta ole haittaa. Näin se menee johonkin pisteeseen, mutta pitäisi muistaa ettet ole orja sille teorialle. Soita mitä tunnet.

Voiko ihminen olla hyvä kitaristi vähällä teorialla, huom. vähällä, ei ilman! Itse tunnen ainakin oppineeni itseopiskelulla kitara kourassa kaikenmoista vaikka olenkin aloittelija. siis voiko kitaristi tulla toimeen barreilla, viitos/tavallisilla soinnuilla, osaa tahdin(t).. itse oppineenksi olen yllättävän hyvä (kuvittelen) ja kun tännekin tulee lukemaan kaikenlaisia juttuja niin masentaa kun en tajua pienintäkään osaa soittamiseen liittyvistä termeistä sun muista?! sydäntäni lähellä musiikista ovat Apulanta, CMX, YUP ja Dark Tranquillity..heistä minä imaisen vaikutteet omiin biiseihini ja jotkut ovat jopa "hyviä"..
No okei, voi olla aika naivia tulla vuodattamaan tänne tälläisiä mutta miksi musiikin pitää olla vaikeaa että se olisi hyvää!! kummallista..
 
Plussan arvoinen vuodatus. Itse en ole mitään kouluja/kursseja käynyt vaan olen soitellut sitä mitä "sydän" sanoo. Ensimmäisen kerran kun soitin sähkökitaraa niin soittelin sitä peukalolla ja vireet oli päin persettä... Mutta tässä sitä ollaan ja tyytyväinen olen soitantooni vaikken niitä saatanan barreja hallitsekaan...

Ensimmäisen kerran kun soitin sähkökitaraa niin soittelin sitä peukalolla ja vireet oli päin persettä...
 
Esimerkiksi Albert King ja Wes Montogomery soittivat pelkästään peukalolla. Kun kuuntelee vaikka Wesin juttuja, niin ymmärtää, ettei sitä muita sormia tarvitakaan, saatikka plektraa ;). Peukalo on oikea tapa soittaa siinä missä mikä tahansa muukin.

Esimerkiksi Albert King ja Wes Montogomery soittivat pelkästään peukalolla. Kun kuuntelee vaikka Wesin juttuja, niin ymmärtää, ettei sitä muita sormia tarvitakaan, saatikka plektraa ;). Peukalo on oikea tapa soittaa siinä missä mikä tahansa muukin.
 
Jaa.. No sitten mä olen ollut alusta asti oikeilla jäljillä :P

Mutta ei näitä asioita ole mitään järkeä erotella toisistaan. Jos opettelee musiikin teoriaa, oppii musiikin teoriaa. Jos opettelee neulomaan villapaitoja, oppii neulomaan villapaitoja. Kumpikaan ei vie tunnetta soitosta pois.
 
Off-topicia joo,mutta ilmaisinpa nyt mielipiteeni kuitenkin :)

Teoria on ihan perseestä! Sen kuulee kyllä biiseistä jos joku opistokitaristi on tehnyt sen "sääntöjen mukaan" ja se kuulee myös onko itse opiskellut kitaristi tehnyt biisinsä "fiiliksen mukaan". Ts. mikä oikeesti kuulostaa hyvältä..

Teoria on ihan perseestä! Sen kuulee kyllä biiseistä jos joku opistokitaristi on tehnyt sen "sääntöjen mukaan" ja se kuulee myös onko itse opiskellut kitaristi tehnyt biisinsä "fiiliksen mukaan". Ts. mikä oikeesti kuulostaa hyvältä..
 
Yeah peruskoulu on kans ihan perseestä!!

Teorian osaaminen antaa kyllä mielestäni vapaammat kädet ja tuo väriä soittoon. Miten sitä tunteella vetää jossei tiedä mikä sopii minne? Eihän se voi kuulostaa hyvältä vaikka kuinka olisi tunnetta pelissä? Kyse nyt siis lähinnä tuosta sooloilupuolesta, itse opettelen moodeja just.

Yeah peruskoulu on kans ihan perseestä!!
 
Näin on! En mäkään kävis kirurgilla joka on kouluja käyny. Kyllä sen kropassaan tuntee kun lekuri on vetänyt fiiliksellä!
 
Teorian osaaminen antaa kyllä mielestäni vapaammat kädet ja tuo väriä soittoon. Miten sitä tunteella vetää jossei tiedä mikä sopii minne? Eihän se voi kuulostaa hyvältä vaikka kuinka olisi tunnetta pelissä? Kyse nyt siis lähinnä tuosta sooloilupuolesta, itse opettelen moodeja just.
 
Esimerkiksi näin. Tai että oman instrumenttini puolella erilaiset käsijärjestyskombinaatiot antavat mahdollisuuksia heittäytyä erilaisiin kappaleissa kuultaviin iskutushässäköihin, esim. komppia kääntäen ilman, että se oikeasti kääntyy. Onko se sitten teoriaa vai käytäntöä?

Sellainen, joka ei hallitse musiikin teoriaa, ei tietenkään voi lausua mitään teorian hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä.
 
Jos joku ei osaa teoriaa ja selittää, että se on turhaa niin se vastaisi sitä, että joku ei osaa laskea yhteenlaskuja ja selittää sitten miten matikka on turhaa, kun kaupassa osaa kuitenkin ostaa piimää ja maksaa rahalla.

Musiikki on kuin kieli. Minä puhun Suomea mielestäni loistavasti, mutta äidinkielestä ja kielen teoriasta en tiedä mitään. Ranskankielestä taas osaan lähes kaiken teoreettisen, mutta hyvä jos yhden sanan suusta saa ulos. Pelkällä teorialla ei päästä minnekkään. Pitää myös soittaa sitä soitinta. En tarkoita, etteikö teoriasta tietävä osaa, päinvastin, mutta teoriassa tusin opetetaan kuinka pitää yleisön mielenkiinto koko shöyn ajan ja kuinka soitetaan hyvin livenä. Yhdistäkää ne, niin sopasta tulee varsin makoisa.... sekavaa...

Sellainen, joka ei hallitse musiikin teoriaa, ei tietenkään voi lausua mitään teorian hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä.
 
Joo, vähän sama kuin sellainen joka ei osaa säveltää oopperaa ei missään tapauksessa osaa sanoa onko ooppera huonoa vai hyvää. Paskapuhetta. Jokainen osaa jonkin verran teoriaa.
 
Tässä ei ole kyse muusta kuin että joillain ei ole taitoa hyödyntää teoriaopintojaan niin että se ei kuulostaisi siltä että teoriaa on tosiaan opiskeltu. Toiset taas eivät koe tarvitsevansa teoriaa koska kuulo sanoo mitä minnekin tulee soittaa. Jotkut taas pelkäävät että jos opettelevat teoriaa niin se vie fiilistä ja luovuutta. Itse olen harjoitellut erilaisia tekniikoita ja huomannut että nopeasti siinä oppii, mutta soittoa ei enää ajattele samalla tavalla kuin ennen. Siksi en tahdo teoriaa itsessään alkaa opettelemaan vaan annan sen tulla ajan mittaan jotta soitto kuulostaa edelleen omalta.