Kefiiri: Plussa osuvasta luonnehdinnasta, se fuusio-chorus on kyllä laitimmainen keksintö. On, mutta sillä ei ole juuri mitään tekemistä vaikkapa Carltonin ja vielä vähemmän Fordin kanssa. Scofield polkaisi takavuosina toisinaan sen Ibanezin violetin choruksen päälle ihan vittuillessaan, mutta kyllä senkin miehen soundin salaisuus ja perusydin on melodiatajussa ja ranteessa, ei efekteissä. Ymmärrän silti, mitä tässä haettiin. Opistofuusiota ja kasari-chorusta - yleensä taitavaa soittoa ällöttävällä soundilla. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |
Leevi K.: Clapton tosin kertoo uusimmassa elämäkerrassaan olevansa käytännössä umpikuuro ilman kuulolaitetta, joten paha siinä on miksailla. Eipä 60-, 70- ja 80-luvuilla käytetty paljon korvatulppia tai korvamonitoreja, joten kuurous on ollut kai väistämätöntä. Ainakin Ginger Baker mainitsi kirjassaan, että hänelle tuli pysyviä kuulovammoja Jack Brucen ja kumppaneiden kovien volyymien takia. En nyt muista oliko juuri Cream kyseessä, mutta tuskin ne volyymit sillon yhtään pienemmät oli. "When it comes down to what you really, really need when youre playing, you use your hi-hat, snare, ride, and kick drum. Honestly, I think the more gear you have, the less creative youll be." |
Jucciz: Scofield polkaisi takavuosina toisinaan sen Ibanezin violetin choruksen päälle ihan vittuillessaan, mutta kyllä senkin miehen soundin salaisuus ja perusydin on melodiatajussa ja ranteessa, ei efekteissä. Juu, Scofield on kurko, sen soittoa eivät pysty efektitkään pilaamaan. Mitenkäs muuten Clapton, sortuikos se missään vaiheessa choruksiin tai muihin söheltimiin? Johnny Winterillähän on phaseri päällä jollain 70-luvun levyllä koko ajan, se on kanssa rasittavaa. En ole musiikin asiantuntija. |