Kitarat: soittaminen ›

Minulla nyt ei ole mitään pätevyyttä ketään mihinkään neuvoa, mutta omassta harjoittelustani voi kertoa. Ajattelen, että kaikki keinot käyttöön vaan. Itse yritän ihan kaikkea tuuppiakseni itseäni pois mukavuusalueelta. Harjoitusmateriaalia on runsaasti saatavana ja minä uskon, että joka paikasta voi löytyä jotakin kiinnostavaa kun vaan kulkee silmät auki.

Vallu-Veke: Usein homma menee niin, että ensin opitut asiat menee aikalailla kevyesti lihasmuistiin. Niistä saattaa tulla paha rasite, jos ne on vääriä asioita. Niiden korjaaminen vaatiikin ihan erilailla aikaa, jos haluaa takoa uudet, ehkä paremmat asiat niiden tilalle? No en tiedä päteekö kitaraan. Motorikkaa vaativaan urheiluun ja vaikka rumpuihin pätee tämä tarina.
 
Väärin oppimisen rasite pätee aivan varmasti kitaraan kuten kaikkeen muuhunkin motoriikkaa vaativaan tekemiseen tai vaikka puhe/esiintymismaneereihin ym.
 
Uudelleen oppiminen on todella työlästä ja siksi perusasioiden opettelu, esim. soittoasento ja tekniikan oikeinoppiminen olisi tehokkainta ottaa haltuun heti soittamisen alussa ammattiopettajan ohjauksessa. Mutta tärkeää on muistaa, että monia asioita on mahdollista korjata vanhemmallakin iällä. Se vaan vaatii perselihaksia :). Kaikista ei tule Steve Vaita, vaikka kuinka treenaisi, mutta se ei oleellista. Pääpointtini on se, että pystyt vaikuttamaan osaamisesi tehokkaammin ja opit uusia asioita, jos harjoittelet oikein.

xjas73: Kaikista ei tule Steve Vaita, vaikka kuinka treenaisi
 
Onko Steve Vai jokin mittari tai goal?

BigPapa: Onko Steve Vai jokin mittari tai goal?
 
Mun mielestä ei. Se nyt vaan oli yksi esimerkki taitavasta soittajasta ja monien mielestä hyvästä sovittajasta ja säveltäjästä. Ymmärsit tämän varmasti, esimerkkinä olisi voinut olla toki joku muukin :)

xjas73: Mun mielestä ei. Se nyt vaan oli yksi esimerkki taitavasta soittajasta ja monien mielestä hyvästä sovittajasta ja säveltäjästä. Ymmärsit tämän varmasti, esimerkkinä olisi voinut olla toki joku muukin :)
 
Jaa, voihan se monien mielestä olla. Taitava soittajakin varmaan, mutta mä en ainakaan siitä musasta mitään saa irti. Eikä sen takia, että se olis jotenkin liian vaikeaa ymmärrettäväksi tai muuta sellaista. Mulle ei vaan toimi. Mitä se oikein se tekniikan oikeinoppiminen on? Monella tunnistettavan tyylin omaavalla soittajalla saattaa se tunnistettavuus tulla vaikkapa "tekniikkavirheestä".

Kaikista ei tule Steve Vaita, ja varsinkaan jos ei treenaa, ei takuulla tule. Ja itse asiassa monesti se on pelkästään hyvä juttu. Yksi Steve Vai riittää - sinä voit olla hiton hyvä sinä, mutta parhaimmillaankin tosi huono Steve Vai.

Robben Ford on pitkälti itseoppinut, mitä voi olla vaikea uskoa. Loistava ja tyylikäs, tunnistettava kitaristi.
 
http://www.youtube.com/watch?v=61jK5BjYBz4&list=RD02oRil3JBW35c
 
E: Ja hieno kitarakin!

Hynkel: Robben Ford on pitkälti itseoppinut, mitä voi olla vaikea uskoa. Loistava ja tyylikäs, tunnistettava kitaristi.
 
http://www.youtube.com/watch?v=61jK5BjYBz4&list=RD02oRil3JBW35c
 
E: Ja hieno kitarakin!
 
Ei paha.
 
Mie oon sitä mieltä, että Neil Young esim, on loistava ja tyylikäs, tunnistettava kitaristi.
Hyvä säveltäjäkin. Ja vaikka John Fogertykin. Ja ohan noita.

BigPapa: Ei paha.
 
Mie oon sitä mieltä, että Neil Young esim, on loistava ja tyylikäs, tunnistettava kitaristi.
Hyvä säveltäjäkin. Ja vaikka John Fogertykin. Ja ohan noita.
 
Ehdottomasti ovat!

BigPapa: Jaa, voihan se monien mielestä olla. Taitava soittajakin varmaan, mutta mä en ainakaan siitä musasta mitään saa irti. Eikä sen takia, että se olis jotenkin liian vaikeaa ymmärrettäväksi tai muuta sellaista. Mulle ei vaan toimi. Mitä se oikein se tekniikan oikeinoppiminen on? Monella tunnistettavan tyylin omaavalla soittajalla saattaa se tunnistettavuus tulla vaikkapa "tekniikkavirheestä".
 
Joo, makunsa on kullakin. Mutta rautalangasta väännettynä vielä; kyse on varmaan siitä, että jotkut eivät pysty väärin opitulla tekniikalla soittamaan haluamiansa asioita. Esim. käsiin tulee rasitusvammoja tai soittaminen on epäpuhdasta ym. Soittaja ihmettelee, että mikä on kun ei kehity haluamaansa suuntaan, vaikka treenaa hulluna. Sitten joku ohjaa tai muuten vaan tulee valo, että ymmärtää miten asian voi tehdä ( treenata) paremmin. Sitten voi aloitella viestiketjun aloittajan pohtimia tekniikkatreenejä ja löytää uusia ulottuvuuksia ilmaisuun.
 
Tekniikka/lihasmuistitreeni on muutakin kuin parjattu 1234-treeni: nuotiokomppaus, venytykset, vibra, funk, ym...vaatii samalla lailla toimiakseen tietyn määrän toistoa. Väitän, että oikeanlainen tekniikkatreeni ja opettelu helpottaa omaksumista ja oppimista huomattavasti. Se mikä on oikea tekniikka kussakin tyylissä on toinen keskustelu.
 
Tekniikkavirheitä on varmasti monella tunnetulla soittajalla, mutta se ei liity käsiteltävään aiheeseen. Hyvää musaa voi tehdä ja on tehty vaatimattomalla ekniikalla, ehdottomasti. Tekniikka ei ole ehdoton vaatimus musiikin tekemiselle, mutta siitä on varmasti (aina) apua siihen.

BigPapa: Ei paha.
 
Mie oon sitä mieltä, että Neil Young esim, on loistava ja tyylikäs, tunnistettava kitaristi.
Hyvä säveltäjäkin. Ja vaikka John Fogertykin. Ja ohan noita.
 
Näihin on hankala väittää vastaan. Ford, Young ja Fogerty. Kaikkien soitossa on paljon opettelemisen arvoista.

xjas73: Joo, makunsa on kullakin. Mutta rautalangasta väännettynä vielä; kyse on varmaan siitä, että jotkut eivät pysty väärin opitulla tekniikalla soittamaan haluamiansa asioita. Esim. käsiin tulee rasitusvammoja tai soittaminen on epäpuhdasta ym. Soittaja ihmettelee, että mikä on kun ei kehity haluamaansa suuntaan, vaikka treenaa hulluna. Sitten joku ohjaa tai muuten vaan tulee valo, että ymmärtää miten asian voi tehdä ( treenata) paremmin. Sitten voi aloitella viestiketjun aloittajan pohtimia tekniikkatreenejä ja löytää uusia ulottuvuuksia ilmaisuun.
 
Niin siis nyt puhutaan soittoa aloittelevista soittajista ilmeisesti. Kuitenkin mielestäni silloin kun on mukavaa, on kivaa. Ja silloin kun on kivaa on mukavaa. Ihan soiton ja sen kehittymisen kannaltakin. Hampaat irvessä ja ja niska kyyryssä 24/7/365 ei varmaankaan ole ideaali. Onko olemassa jokin yksi tekniikkatreeni joka soveltuu kaikkeen musaan, vai pitäisikö jotenkin keskittyä siihen mitä jokainen tykönänsä pitää hyvänä ja mielekkäänä. Kaikista ei kuitenkaan tule yleisarskoja, jotka vetelee sitä sun tätä. Kaikelle on aikansa ja paikkansa ja jokaiselle omat halujen ja kykyjensä mukaiset tapansa kehittyä valitsemallaan tiellä.

hallu: Minulla nyt ei ole mitään pätevyyttä ketään mihinkään neuvoa, mutta omassta harjoittelustani voi kertoa. Ajattelen, että kaikki keinot käyttöön vaan. Itse yritän ihan kaikkea tuuppiakseni itseäni pois mukavuusalueelta. Harjoitusmateriaalia on runsaasti saatavana ja minä uskon, että joka paikasta voi löytyä jotakin kiinnostavaa kun vaan kulkee silmät auki.
 
Yksinkertaisuudessaan nerokas teksti. Ota plussat! +

BigPapa: Niin siis nyt puhutaan soittoa aloittelevista soittajista ilmeisesti. Kuitenkin mielestäni silloin kun on mukavaa, on kivaa. Ja silloin kun on kivaa on mukavaa. Ihan soiton ja sen kehittymisen kannaltakin. Hampaat irvessä ja ja niska kyyryssä 24/7/365 ei varmaankaan ole ideaali. Onko olemassa jokin yksi tekniikkatreeni joka soveltuu kaikkeen musaan, vai pitäisikö jotenkin keskittyä siihen mitä jokainen tykönänsä pitää hyvänä ja mielekkäänä. Kaikista ei kuitenkaan tule yleisarskoja, jotka vetelee sitä sun tätä. Kaikelle on aikansa ja paikkansa ja jokaiselle omat halujen ja kykyjensä mukaiset tapansa kehittyä valitsemallaan tiellä.
 
Keskustelun aloittaja sanoi, että oli soittanut seitsemän vuotta ja nyt pohti tekniikkatreenien mielekkyyttä. Onhan täälläkin ollut ketjuja jossa valitellaan käsien kipeytymistä ym. ongelmia vuosien soittamisen jälkeen, eli puhun tietenkin aloittelevista sekä pidemmän aikaa soittajista. Tekniikan ja uusien asioiden treenaminen ei ole mielestäni synonyymi kuvailemaasi "hampaat irvessä ja niska kyyryssä" soittamiseen, vaan se on ennemminkin palkitsevaa ja muuta soittoa tukevaa hauskuutta. Tekniikka on muuten pielessä, jos hampaat irvistelee ja niskaa kyyristelee liikaa :). Toki se vaatii aikaa ja sitoutumista, jolloin voi ahdistaa. Sama ilmiö on kaikissa asioissa, joissa haluaa kehittyä
 
Tekniikkatreeni, joka soveltuu ehkä kaikkeen musaan: soita rennosti, älä jännitä niskaa, olkapäitä, kyynärvartta, alaselkää.

BigPapa: Onko olemassa jokin yksi tekniikkatreeni joka soveltuu kaikkeen musaan, vai pitäisikö jotenkin keskittyä siihen mitä jokainen tykönänsä pitää hyvänä ja mielekkäänä.
 
Pentatonisten kautta kaulan tutuksi treenaaminen on hyödyksi ja sovellettavissa melkeinpä mihin tahansa musiikkiin. Ja totuushan on, että tekniikan rajoittuneisuus rajoittaa ulosantia. Ainahan sitä voi selittää, että en mä haluakkaan osata soittaa nopeasti, mutta se on vaan itsensä kusettamista. Paljon jää siistejä juttuja soittamatta jos ei jaksa vaivautua treenaamaan tekniikkaa koskaan. Ja toki sitä tekniikkaa (vaikka niiden pentatonisten asteikkojen avulla) kannattaa treenata vaikka taustanauhojen kanssa, jotta mielenkiinto ja musikaalisuus (toivottavasti) astuu kuvioon....jos ei siis erityisemmin nauti metronomitreenistä.
 
Ja aloittajalle: Tottakai harjoituksista on hyötyä. Se on itsestä kiinni miten mielekkääksi harjoitukset saa itselleen tehtyä ja kuinka käytännönläheiseksi ne soveltaa. 1234 treeni on ihan ok treeni siinä mielessä, että voi puhtaasti keskittää ajatuksensa plektratekniikkan työstämiseen, jos sille on erityistä tarvetta. Ainoana treeninä ns. "päättömät" juoksutukset ei kuitenkaan ole järkeviä. Monipuolista treeniä kehiin ja treenattavat asiat mahdollisimman nopeasti käytäntöön, muuten ne eivät siirry sinne välttämättä koskaan.

xjas73: Keskustelun aloittaja sanoi, että oli soittanut seitsemän vuotta ja nyt pohti tekniikkatreenien mielekkyyttä. Onhan täälläkin ollut ketjuja jossa valitellaan käsien kipeytymistä ym. ongelmia vuosien soittamisen jälkeen, eli puhun tietenkin aloittelevista sekä pidemmän aikaa soittajista. Tekniikan ja uusien asioiden treenaminen ei ole mielestäni synonyymi kuvailemaasi "hampaat irvessä ja niska kyyryssä" soittamiseen, vaan se on ennemminkin palkitsevaa ja muuta soittoa tukevaa hauskuutta. Tekniikka on muuten pielessä, jos hampaat irvistelee ja niskaa kyyristelee liikaa :). Toki se vaatii aikaa ja sitoutumista, jolloin voi ahdistaa. Sama ilmiö on kaikissa asioissa, joissa haluaa kehittyä
 
Tekniikkatreeni, joka soveltuu ehkä kaikkeen musaan: soita rennosti, älä jännitä niskaa, olkapäitä, kyynärvartta, alaselkää.
 
Taisinpa tuossa edellisessä jotenkin näin kirjoitella ihan riveille, enkä niiden väliin:
 
Silloin kun on mukavaa, on kivaa. Ja silloin kun on kivaa on mukavaa. Ihan soiton ja sen kehittymisen kannaltakin. Hampaat irvessä ja ja niska kyyryssä 24/7/365 ei varmaankaan ole ideaali. Pitäisikö jotenkin keskittyä siihen mitä jokainen tykönänsä pitää hyvänä ja mielekkäänä. Kaikista ei kuitenkaan tule yleisarskoja, jotka vetelee sitä sun tätä. Kaikelle on aikansa ja paikkansa ja jokaiselle omat halujen ja kykyjensä mukaiset tapansa kehittyä valitsemallaan tiellä.
 
Se miten paljon tekniikkaa ja uusia asioita kukin reenaa ja missä tahdissa, lienee jokaisen omien kykyjen ja halujen mukainen asia.

sickboy: Ainahan sitä voi selittää, että en mä haluakkaan osata soittaa nopeasti, mutta se on vaan itsensä kusettamista.
 
Mene sanomaan toi Leslie Westille.

BigPapa: Mene sanomaan toi Leslie Westille.
 
YouTubesta kuuntelemani satunnaisotannan perusteella voisin mennä sanomaan sille, että opettelee virittämään kitaran ensin :)

sickboy: YouTubesta kuuntelemani satunnaisotannan perusteella voisin mennä sanomaan sille, että opettelee virittämään kitaran ensin :)
 
Ihanko totta. Olipa nolosti heitetty ja kertoo kyllä sanojasta, mikäli todellä tätä mieltä.