Kitarat: soittaminen ›

kekkuliheikki: Taalla saadaan aiheesta kun aiheesta keitettya HIRVEE soppa.
 
Näin on! Jatsin arvostelu kaikissa muodoissaan saa täällä agressioita aikaan. Huvittavaa, kun jatsin kuuntelijat yhdessä rintamasa käyvät puolustamaan omaa musiikillista mieltymystään.

Kaikenlainen rajoittuneisuus saa kyllä ainakin minussa aikaan valtavaa ihmetystä. Tietynlaista huvittuneisuutta toki myös, koska tuntuu että samat kaverit aina jankkaavat samoilla argumenteilla vastaan, eikä pää kyllä käänny vaikka todistusaineisto olisi kuinka mittava.
 
"Jatsin arvostelu", hohhoijaa. Kun ei itse pidä jostain, voi jättää kuuntelematta ihan hyvin. Typerä provosointi on tietysti oma lukunsa.
 
On totta ettei esim. Ace Frehley ymmärrä teoriasta tuon taivaallista, mutta on silti tehnyt legendaarista musaa ainakin omaan makuun. Silti Acekin tietämättään noudattaa perinteisiä sointukulkuja sekä sahaa bluesskaalaa eestaas, eikä suinkaan coolisti soittele vapaasti kuin taivaan lintu. Sanoisin jopa ultrarajoittuneeksi. Diudidiudi.
 
Instrumentti tarkoittaa työkalua. Soitin on hyvä työkalu luovuuden tuomiseen esiin. Sellaisena itse näen asian. Mitä paremmin teoria on hallussa, sitä paremmin instrumenttia kykenee käyttämään ja sitä enemmän löytyy kanavia luovuuden purkautumiselle. Ei ole este tai rajoite se. Etu kyllä.

Hynkel Belzepop:On totta ettei esim. Ace Frehley ymmärrä teoriasta tuon taivaallista, mutta on silti tehnyt legendaarista musaa ainakin omaan makuun. Silti Acekin tietämättään noudattaa perinteisiä sointukulkuja sekä sahaa bluesskaalaa eestaas, eikä suinkaan coolisti soittele vapaasti kuin taivaan lintu. Sanoisin jopa ultrarajoittuneeksi. Diudidiudi.
 
Instrumentti tarkoittaa työkalua. Soitin on hyvä työkalu luovuuden tuomiseen esiin. Sellaisena itse näen asian. Mitä paremmin teoria on hallussa, sitä paremmin instrumenttia kykenee käyttämään ja sitä enemmän löytyy kanavia luovuuden purkautumiselle. Ei ole este tai rajoite se. Etu kyllä.
 
Samaa mieltä. Itse oppineet ovat kaikkein rajoittuneimpia, koska jauhavat vain niitä oppimiaan hyvältä kuulostavia juttuja. Kuten Hallu tuolla hyvin sanoi, kehitys vaatii menoa mukavuusalueen ulkopuolelle. Ei se tutun ja turvallisen vanhan soitto kehitä mitään, ei edes tekniikkaa tietyn pisteen jälkeen.
 
Ja mitä enenmmän tuntee teoriaa, sen helpompi on lähteä kokeilemaan tuttujen rajojen ulkopuolelle. On edes joku käsitys, mitä voisi kokeilla. Jos ei ole mitään teoreettista tietämystä, on vaikea lähteä umpimähkään vetämään vain jotain uutta arvauspohjalta.

Laulava Kylätohtori: Samaa mieltä. Itse oppineet ovat kaikkein rajoittuneimpia, koska jauhavat vain niitä oppimiaan hyvältä kuulostavia juttuja. Kuten Hallu tuolla hyvin sanoi, kehitys vaatii menoa mukavuusalueen ulkopuolelle. Ei se tutun ja turvallisen vanhan soitto kehitä mitään, ei edes tekniikkaa tietyn pisteen jälkeen.
 
Ja mitä enenmmän tuntee teoriaa, sen helpompi on lähteä kokeilemaan tuttujen rajojen ulkopuolelle. On edes joku käsitys, mitä voisi kokeilla. Jos ei ole mitään teoreettista tietämystä, on vaikea lähteä umpimähkään vetämään vain jotain uutta arvauspohjalta.
 
Höpö höpö. Melko rajua yleistystä ja kärjistystä ja ilmeisesti provosointiakin.

BigPapa: Höpö höpö. Melko rajua yleistystä ja kärjistystä ja ilmeisesti provosointiakin.
 
Haluaisitko vihdoin jäsen BigPapa esittää jotain rakentavia perustelujakin? Entä mitä olet mieltä ketjun avauksesta? Olisiko sinulla antaa vinkkejä?

Hynkel Belzepop: Haluaisitko vihdoin jäsen BigPapa esittää jotain rakentavia perustelujakin? Entä mitä olet mieltä ketjun avauksesta? Olisiko sinulla antaa vinkkejä?
 
Lueskeltuani joidenkin viestien sisältämiä "rakentavia perusteluita" ei ole mielenkiintoa sen kummemmin osallistua tähän väittelyyn. Se, että totean jonkun täysin harhaan laukaistun viestin yleistykseksi, provosoinniksi ja/tai kärjistykseksi, lienee sallittua.
 
Mitä aloitusviestiin tulee, siihen sisältyy tämä:
 
am91666: Luovalla soittamisella tarkotan kykyä soittaa tietyn skaalan tai sävellajin ulkopuolelta (if that makes any sense..) kuitenkin niin et kappaleen perusrakenne säilyy samana.
 
Tämähän on ihan kirjoittajan itsensä rajaama tapa käsittää luova soittaminen. Ei luova soittaminen ole pelkästään sitä, että on kyky soittaa skaalan tai sävellajin ulkopuolelta kyllä se on paljon muutakin ja toteutettavissa yksinkertaisillakin keinoilla. Pelkästään sillä M.Netissä joidenkin vihaamalla, halveksimalla ja väheksymällä pentatonisella pystyy olemaan erittäinkin luova, jos pystyy.
Teorian ja/tai musiikin ja soiton opiskelu musiikkioppilaitoksessa tai itseopiskeluna ei pitäisi olla myöskään mikään toisiaan poissulkeva elementti tai vastakkain aseteltava asia tässä keskustelussa. Moni itseopiskellut ja itse oppinut suattaapi olla tietoisempi joistakin asioista kuin opistossa opiskellut soittaja ja/tai päinvastoin. Aivan turha sormella osoitella itseopiskelleita tai opistossa opiskelleita. Molempi parempi. Koittakaa pysyä siinä luovuus asiassa.
 
Frank Zappa was a largely self-taught musician and composer whose prolific output ranged from highly complex modern orchestral pieces to doowop vocal group arrangements.
 
http://wuff.me.uk/zappa/P3.html
 
Wes Montgomery, a self taught guitarist, managed to reach a level of total mastery over his instrument that few can understand he has set the jazz bar so high that an aspiring musician might be torn between feeling grateful and intimidated.
 
http://endofthegame.net/2012/05/01/ … ry-the-incredible-jazz-guitar-1960/
 
Jean Baptiste, or Django, Reinhardt was a nomadic, outlandish, self-taught musician who couldnt read music or words.
 
http://www.digmagazine.ca/2009/12/d … 10-53-the-best-of-django-reinhardt/
 
Charlie "Bird" Parker is one of the most important figures in jazz history and also one of its greatest tragic heroes. He got his nickname (also known as "Yardbird") from his love of chicken. He came from Kansas City and was a self-taught Alto Saxophonist who didn't realize that many jazz songs of the day were only played in a few keys, so he learned them all.
 
http://airjudden.tripod.com/jazz/charlieparker.html

Laulava Kylätohtori: Samaa mieltä. Itse oppineet ovat kaikkein rajoittuneimpia, koska jauhavat vain niitä oppimiaan hyvältä kuulostavia juttuja. Kuten Hallu tuolla hyvin sanoi, kehitys vaatii menoa mukavuusalueen ulkopuolelle. Ei se tutun ja turvallisen vanhan soitto kehitä mitään, ei edes tekniikkaa tietyn pisteen jälkeen.
 
Ja mitä enenmmän tuntee teoriaa, sen helpompi on lähteä kokeilemaan tuttujen rajojen ulkopuolelle. On edes joku käsitys, mitä voisi kokeilla. Jos ei ole mitään teoreettista tietämystä, on vaikea lähteä umpimähkään vetämään vain jotain uutta arvauspohjalta.
 
Teoriaa voi opiskellä itsekin, väärin soveltamalla saattaa siitä jotain uuttakin syntyä vahingossa.

Haluat päästä paikasta A paikkaan B. Kartasta näet mahdollisia reittejä. Se ei tarkoita, etteikö reitiltä voisi poiketa. Kartattomalla reitit löytyy kokeilemalla. Matkan jälkeen onkin jo jonkinlainen kartta. Se ei tarkoita, etteikö reitiltä voisi poiketa. Kartta ei määrää sitä, mihin pitää mennä. Valmiissa kartassa saattaa nähdä kiinnostavia kohteita, joissa haluaa poiketa. Kartatta mielenkiintoisen kohteen löytäminen on monesti se paras juttu. Kaikilla meistä piirtyy se kartta omaan mieleen, oli siinä sitten valmiita apuja tai ei. Kartoitettava alue on rajaton ja valmiiden karttojen tarkkuus rajallinen. Ihan kaikki meistä lähtivät touhuun ilman karttaa. Kuinka oleellista kartallisuus on?
 
Jos meille soitetaan länsimainen riitasointu ja kysytään onko se riitasointu, kaikki tällä foorumilla vastaa, että on. Musiikin teorian tietäminen on hyvin triviaalia verrattuna meidän vuosien varrella kehittyneeseen luontaiseen kykyyn kuulla musiikkia.

Arkka: länsimainen riitasointu
 
Pahin länsimainen riitasointu on Am, tappaa varmuudella luovuuden soittamisesta

Se on mielenkiintoinen juttu että konsiksessa opiskelevat muusikot soittelevat kaikenmaailman workshopeissa biisejä joista 99% ovat itseoppineitten muusikoitten säveltämiä. Mitä ne on luovalla soitolla saanut aikaan?.

Voi itseoppineita raukkoja, onneksi meidän opistomuusikkojen puolesta aina joku toinen oppii ne jutut.

Toistoa tarpeeseen:
 
Teorian ja/tai musiikin ja soiton opiskelu musiikkioppilaitoksessa tai itseopiskeluna ei pitäisi olla myöskään mikään toisiaan poissulkeva elementti tai vastakkain aseteltava asia tässä keskustelussa. Moni itseopiskellut ja itse oppinut suattaapi olla tietoisempi joistakin asioista kuin opistossa opiskellut soittaja ja/tai päinvastoin. Aivan turha sormella osoitella itseopiskelleita tai opistossa opiskelleita. Molempi parempi. Koittakaa pysyä siinä luovuus asiassa.
 
Frank Zappa was a largely self-taught musician and composer whose prolific output ranged from highly complex modern orchestral pieces to doowop vocal group arrangements.
 
http://wuff.me.uk/zappa/P3.html
 
Wes Montgomery, a self taught guitarist, managed to reach a level of total mastery over his instrument that few can understand he has set the jazz bar so high that an aspiring musician might be torn between feeling grateful and intimidated.
 
http://endofthegame.net/2012/05/01/ … ry-the-incredible-jazz-guitar-1960/
 
Jean Baptiste, or Django, Reinhardt was a nomadic, outlandish, self-taught musician who couldnt read music or words.
 
http://www.digmagazine.ca/2009/12/d … 10-53-the-best-of-django-reinhardt/
 
Charlie "Bird" Parker is one of the most important figures in jazz history and also one of its greatest tragic heroes. He got his nickname (also known as "Yardbird") from his love of chicken. He came from Kansas City and was a self-taught Alto Saxophonist who didn't realize that many jazz songs of the day were only played in a few keys, so he learned them all.
 
http://airjudden.tripod.com/jazz/charlieparker.html

Laulava Kylätohtori: ... kehitys vaatii menoa mukavuusalueen ulkopuolelle ...
 
Juuri tästä on kyse. Esimerkki: en väitä olevani intohimoinen tanssi- tai iskelmämusiikin soittaja (kuuntelijasta nyt puhumattakaan), mutta siitä huolimatta mun on pakko sanoa, että nyt kun noita em. genrejen keikkoja on tullut tehtyä useita satoja, olen paljon parempi bändisoittaja kuin ennen keikkailun aloittamista. Lisäksi se osaaminen, joka noilla keikoilla on karttunut, on ilman muuta hyödynnettävissä myös siinä musassa, joka sijaitsee "mukavuusalueella". Onhan tanssi-/iskelmä-/hää-/bilekeikoilla tyylien kirjo itse asiassa aika laaja, vaikka sävellykset eivät aina puhuttelisikaan.
 
Etenkin arvokasta komppaustaitoa on keikkailussa karttunut melkoisesti - samoin yhteissoittotaitoa ja kykyä kuunnella muita soittajia ja jopa vähän ennakoidakin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Plus tietty satoja biisejä on jäänyt takaraivoon, mistä syystä jokainen keikka on aina vähän helpompi kuin edellinen, kun edes osa materiaalista on yleensä jollain tasolla tuttua.
 
Kai tämäkin jollain tasolla liittyi luovaan soittamiseen...

Jucciz: Juuri tästä on kyse. Esimerkki: en väitä olevani intohimoinen tanssi- tai iskelmämusiikin soittaja (kuuntelijasta nyt puhumattakaan), mutta siitä huolimatta mun on pakko sanoa, että nyt kun noita em. genrejen keikkoja on tullut tehtyä useita satoja, olen paljon parempi bändisoittaja kuin ennen keikkailun aloittamista. Lisäksi se osaaminen, joka noilla keikoilla on karttunut, on ilman muuta hyödynnettävissä myös siinä musassa, joka sijaitsee "mukavuusalueella". Onhan tanssi-/iskelmä-/hää-/bilekeikoilla tyylien kirjo itse asiassa aika laaja, vaikka sävellykset eivät aina puhuttelisikaan.
 
Etenkin arvokasta komppaustaitoa on keikkailussa karttunut melkoisesti - samoin yhteissoittotaitoa ja kykyä kuunnella muita soittajia ja jopa vähän ennakoidakin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Plus tietty satoja biisejä on jäänyt takaraivoon, mistä syystä jokainen keikka on aina vähän helpompi kuin edellinen, kun edes osa materiaalista on yleensä jollain tasolla tuttua.
 
Kai tämäkin jollain tasolla liittyi luovaan soittamiseen...
 
Mulla on samanlainen kokemus tuosta tanssimusan soitosta aikonaan, että noin se wörkkii, mutta ei siitä sen enempää.

BigPapa: Lueskeltuani joidenkin viestien sisältämiä "rakentavia perusteluita" ei ole mielenkiintoa sen kummemmin osallistua tähän väittelyyn. Se, että totean jonkun täysin harhaan laukaistun viestin yleistykseksi, provosoinniksi ja/tai kärjistykseksi, lienee sallittua.
 
Tottakai on sallittua, mutta oma kirjoitukseni ei ollut tarkoitettu provokaatioksi.
 
Tämähän on ihan kirjoittajan itsensä rajaama tapa käsittää luova soittaminen. Ei luova soittaminen ole pelkästään sitä, että on kyky soittaa skaalan tai sävellajin ulkopuolelta kyllä se on paljon muutakin ja toteutettavissa yksinkertaisillakin keinoilla. Pelkästään sillä M.Netissä joidenkin vihaamalla, halveksimalla ja väheksymällä pentatonisella pystyy olemaan erittäinkin luova, jos pystyy.
Teorian ja/tai musiikin ja soiton opiskelu musiikkioppilaitoksessa tai itseopiskeluna ei pitäisi olla myöskään mikään toisiaan poissulkeva elementti tai vastakkain aseteltava asia tässä keskustelussa. Moni itseopiskellut ja itse oppinut suattaapi olla tietoisempi joistakin asioista kuin opistossa opiskellut soittaja ja/tai päinvastoin. Aivan turha sormella osoitella itseopiskelleita tai opistossa opiskelleita. Molempi parempi. Koittakaa pysyä siinä luovuus asiassa.
 
Se, mitä itse lähinnä tarkoitin on, että teorian tuntemus (olipa se itse opiskeltua tai opistossa päntättyä) auttaa ainakin ns. "vaikeamman" musiikin tekemisessä. Ok, itse en ole mikään säveltäjä, mitä nyt muutamia biisejä ollaan yritetty tehdä, mutta kyllä niissä usein olisi apua, jos tuntisi sointumaailman, sävelkulkujen ym. teorioita paremmin. Basistilla on homma hanskassa ja siltä joutuu aina kyselemään, että mikä tähän sopisi, mikä sointu seuraavaksi ja mistä tämä nyt menee. Ja älkää tarttuko käyttämiini termeihin, koska en niistä mitään ymmärrä.
 
Jos on lahjakas ja innokas itseopiskelija, niin varmasti on parempi kuin "vähemmän lahjakas" "matemaattinen" "teoriasoittaja". Viittasin kirjoituksellani lähinnä juuri tuohon biisien tekemiseen. Ja kyllä se teoriaosaaminen auttaisi myös juuri aloittajan puhumassa skaalojen ulkopuolella soittamisessa. En tarkoita, että teoria tekisi autuaaksi tai olisi tärkeintä, mutta auttaisi kuitenkin. Eikä luovuus vaadi, mitään erityisiä mahdollisimman vaikeita jazz-sointuja ja käsittämätöntä avaruusimprovisaatiota, mutta ko. asioita olisi helpompi soittaa, jos teoria olisi hanskassa. Ja siinä olen samaa mieltä, kyllä pentatonisellakin pääsee pitkälle, jos homma on hanskassa.
 
Mitä luovuus sitten on, on ihan oma kysymyksensä, johon ei koskaan saada yhtä kaikkien hyväksymää vastausta. Mielestäni teorian tunteminen ei lisää luovuutta, mutta auttaa luovaa soittajaa soittamaan paremmin...

Laulava Kylätohtori: Tottakai on sallittua, mutta oma kirjoitukseni ei ollut tarkoitettu provokaatioksi.
 

 
Se, mitä itse lähinnä tarkoitin on, että teorian tuntemus (olipa se itse opiskeltua tai opistossa päntättyä) auttaa ainakin ns. "vaikeamman" musiikin tekemisessä. Ok, itse en ole mikään säveltäjä, mitä nyt muutamia biisejä ollaan yritetty tehdä, mutta kyllä niissä usein olisi apua, jos tuntisi sointumaailman, sävelkulkujen ym. teorioita paremmin. Basistilla on homma hanskassa ja siltä joutuu aina kyselemään, että mikä tähän sopisi, mikä sointu seuraavaksi ja mistä tämä nyt menee. Ja älkää tarttuko käyttämiini termeihin, koska en niistä mitään ymmärrä.
 
Jos on lahjakas ja innokas itseopiskelija, niin varmasti on parempi kuin "vähemmän lahjakas" "matemaattinen" "teoriasoittaja". Viittasin kirjoituksellani lähinnä juuri tuohon biisien tekemiseen. Ja kyllä se teoriaosaaminen auttaisi myös juuri aloittajan puhumassa skaalojen ulkopuolella soittamisessa. En tarkoita, että teoria tekisi autuaaksi tai olisi tärkeintä, mutta auttaisi kuitenkin. Eikä luovuus vaadi, mitään erityisiä mahdollisimman vaikeita jazz-sointuja ja käsittämätöntä avaruusimprovisaatiota, mutta ko. asioita olisi helpompi soittaa, jos teoria olisi hanskassa. Ja siinä olen samaa mieltä, kyllä pentatonisellakin pääsee pitkälle, jos homma on hanskassa.
 
Mitä luovuus sitten on, on ihan oma kysymyksensä, johon ei koskaan saada yhtä kaikkien hyväksymää vastausta. Mielestäni teorian tunteminen ei lisää luovuutta, mutta auttaa luovaa soittajaa soittamaan paremmin...
 
Tärkeintä lienee tietää itse mitä haluaa tehdä ja pyrkiä sitten hankkimaan tarpeellinen tietotaito pystyäkseen toteuttamaan sen. Eipä mulla juurikaan muuta tähän enää.

Laulava Kylätohtori: Samaa mieltä. Itse oppineet ovat kaikkein rajoittuneimpia, koska jauhavat vain niitä oppimiaan hyvältä kuulostavia juttuja.
 
Hiukan voisit jättää yleistämättä. Tämähän loukkaa ainakin minua, joka ihan aidosti olen yrittänyt itseopiskelusta huolimatta päästä eteenpäin ja kehittyä monipuolisesti uusia juttuja kokeillen ja omaksuen.
 
Kuten Hallu tuolla hyvin sanoi, kehitys vaatii menoa mukavuusalueen ulkopuolelle. Ei se tutun ja turvallisen vanhan soitto kehitä mitään, ei edes tekniikkaa tietyn pisteen jälkeen.
 
Tämän kyllä allekirjoitan.
 
Ja mitä enenmmän tuntee teoriaa, sen helpompi on lähteä kokeilemaan tuttujen rajojen ulkopuolelle. On edes joku käsitys, mitä voisi kokeilla. Jos ei ole mitään teoreettista tietämystä, on vaikea lähteä umpimähkään vetämään vain jotain uutta arvauspohjalta.
 
Tästäkään ei ole vastaan sanomista vaikka kieltämättä myös arvaamalla onnistuu välillä keksimään vahingossa jotain ihan vänkää.

Minusta mennään vähän metsään kun aletaan vertailemaan koulutettujen muusikoiden ja itse oppineiden luovuutta tai intressejä luovuuteen. Ensinnäkin eiköhän ihan kaikki opi ihan itse, niin kouluja käyneet kuin tietonsa muualtakin hakeneet. Koulussa opiskelijalle kerrotaan "tämä on jo keksitty, älä suotta keksi sitä uudelleen se juttu menee näin, ole hyvä ja siirry eteenpäin". Koulu on siis instituutio, jossa henkilökohtainen oppiminen liitetään kulttuuriseen yhteyteen. "Itse oppijat" joutuvat luomaan sen yhteyden muulla tavoin.
 
Meitä soittajia yhdistää varmasti intohimo soittamiseen ja musiikkiin enkä ymmärrä miksi pitäisi paheksua yhtäkään tapaa millä yksilö haluaa tiensä löytää musiikin ihmeelliseen maailmaan.
 
Luovuushan on odottamattomien yhteyksien löytämistä. Jos soittaja löytää jotakin uutta niin että ei riko sopimuksia, voi hän olla ylpeä löytämästään. Jos hän uutta etsiessään rikkoo sopimuksia, mutta onnistuu viittaamaan niihin, on hän muuttanut maailmaa, koska hän on onnistunut lisäämään viittaamaansa sopimukseen uuden alaviitteen. Jos hän etsii uutta sopimuksista piittaamatta...... "no soittaminen on hyvä harrastus, jatka vain harjoittelua kyllä se siitä";-)

Vanha sanonta mutta aina vaan pätevä:
 
ken tietä käy se tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.

kyllä taas paskaa jauhetaan.
lopettakaa se vitun ihmettely, sillä ainakaan kukaan kehity mihinkään.
menkää treenaa!