Kitarat: soittaminen ›

Noh, noh, pitääkö sitä itse sitten sortua aivan samanlaiseen liioitteluun, mutta toisinpäin?
 
Joo, se on välillä terapeuttista.

Hesarissa 26.3. pisti silmään viulisti Reka Szilvayn haastattelusta:
 
"Joskus minulta pyydetään esimerkiksi Paganinin viulukonserttoa, mutta sanon kiitos ei. Paganinin konsertot ovat niin pintapuolisia. Ne ovat vaikeita teknisesti, vähän kuin viulisti tekisi sirkustemppuja."
 
Szilvay kertoo, ettei hän halua soittaa sormenpäät verillä ja kynnet katkeillen. Hän kertoo mieluummin viulullaan tarinoita.
 
... "Jos viululla esittää vain temppuja, ei ehdi ajatella teoksen synnyttämiä kuvia. Ja minulle se on musiikkia."

Minkä takia hyvä tekniikka yleensäkin yhdistetään nopeuteen? Tekniikka on paljon laajempi käsitäe, mitä nämä keskustelut antavat ymmärtää. Ollakseen hyvä kitaristi (tai minkä tahansa instrumentin soittaja), hyvän tekniikan lisäksi tarvitaan teorian tuntemusta, kykyä yhdistää teoria ja tekniikka, luovuutta, tyylitajua ja paljon muuta. Jos joku muusikko ansioituu pelkällä tiluttamisellä, se ei tee hänestä hyvää soittajaa. Ei edes teknisesti (kaikesta muusta puhumattakaan). Ei nopeus mikään kirosana ole, mutta sen palvominen ei johda yhtään mihinkään.
 
Puollan tuota. Teknisesti todella taitava soittaja osaa soittaa
teknisesti myös hitaasti...

Jos joku kitaristi soittaa mun mun mielestä hyvin ja mielenkiintoisesti, ni mulle ainakin on ihan sama, osaako hän teoriaa vai ei. Ei se ole mikään itseisarvo...sen enempää, kuin hyvä tekniikka tai nopeus.

Mutta turha masturbointi pilaa ainakin rockmusiikin.
 
Niinhän se on, että kun soiton nopeus ylittää tietyn teknisesti huonojen kitaristien määrittelemän rajan, se muuttuu suoraan egomasturboinniksi. Tai sitten ei... oletteko tulleet ajatelleeksi että ehkäpä kyse onkin yleensä vain siitä, että energiseen ja menevään metalli/rock-musiikkiin yksinkertaisesti sopii nopeampi soitto. Ja nopeampi soitto vaatii yleensä paremman tekniikan.

Niinhän se on, että kun soiton nopeus ylittää tietyn teknisesti huonojen kitaristien määrittelemän rajan, se muuttuu suoraan egomasturboinniksi. Tai sitten ei... oletteko tulleet ajatelleeksi että ehkäpä kyse onkin yleensä vain siitä, että energiseen ja menevään metalli/rock-musiikkiin yksinkertaisesti sopii nopeampi soitto. Ja nopeampi soitto vaatii yleensä paremman tekniikan.
 
Niin, eiköhän tässä kuitenkin useat ole maininnut, että ei kaikki nopea soitto ole pahasta ollenkaan.
 
Mutta tylsää ja turhaa sellaista harrastetaan kyllä mielestäni aivan liikaa.
 
Tätä nyt on turha yrittää vetää siihen, että nopeuden itseisarvona pitämisen kritiikki yritetään automaattisesti muuntaa yleiseksi kaiken nopean soiton kritiikiksi.
 
Siitä tässä ei ole kyse.
 
Ja mistä tuo teknisesti huonojen kitaristien määrittämä raja tähän nyt tuli? Onko tuo tahallista väärinymmärrystä vai mitä?
 
Yritätkö sanoa, että jos joku sanoo vaikka Yngwien musiikkia tylsäksi ja mielikuvituksettomaksi, se johtuu oikeasti siitä, ettei hän osaa tiluttaa yhtänopeasti kuin Ynkkä.
 
Jos olet oikeasti sitä mieltä, niin olet melko hakoteillä.

Miksi tekniikkaan pitää aina yhdistää tilutus, sitä olen aina hiukan kummeksunut. Yleisesti ottaen Hendrixiä pidetään taitavana kitaristina, vaikka ei tilutellutkaan. Jimi vain soitti ja soittikin sydämensä kyllyydestä mainiolla tekniikalla ja fiiliksellä. B.B. King taas on oman lajinsa kummajainen. Miekkonen sanoo ettei tunne sointuja ja kun soolon lurituksiakin kuuntelee, siis sitä mitä mies soittaa, niin samat kissankuolemavingutuksethan sieltä tulee. Ja aina vaan kuulostaa hyvältä, koska King soittaa fiiliksellä.
 
Turhan usein tekninen näprääminen vaan menee siihen, että soitto kuulostaa kliiniseltä ja kylmältä eli pelkältä masturboinnilta "enkö olekin taitava, siispä ihailkaa" asenteelta. Ihan yhtä tylsän kuuloista on jos sinfoniabändin ykkösviulisti tiluttaa nuoteistaan virtuoosisooloaan. Ainakaan itse en voi mitään sille yksinkertaiselle asialle, että korvaani kuulostaa paskakin fiilistely paremmalta kuin sata kliinistä rutiinilirutusta. Ja mikä tärkeintä, kitarallakin saa soittaa väärin ja huonosti vieläpä niin että se kuulostaa pirun hyvältä, elävältä ja aidolta. Tästäpä esimerkkinä vaikka Neil Young :)

Ainakaan itse en voi mitään sille yksinkertaiselle asialle, että korvaani kuulostaa paskakin fiilistely paremmalta kuin sata kliinistä rutiinilirutusta. Ja mikä tärkeintä, kitarallakin saa soittaa väärin ja huonosti vieläpä niin että se kuulostaa pirun hyvältä, elävältä ja aidolta. Tästäpä esimerkkinä vaikka Neil Young :)
 
Hieman samoilla linjoilla olen. Mun mielestä muutenkin nykyään tehdään niin tuotettua kamaa, ett hommasta puuttuu yllätyksellisyys. Ne on niin virheettömiä ja soundit on hiottu niin viimeisen päälle, että kaikki elävä tuntuu karisseen pois! Sen takia kuuntelen melkein mieluummin live-levyjä...tosin monet niistäkin on aika käsitellyn kuuloisia.
 
Sitt asiaan. Ei mun mielestä kysymys ole siitä, soittaako nopeasti vai hitaasti. Jos soittaa tylsästi ja mielikuvituksettomasti, niin on mun mielestä ihan sama, soittaako nopeasti vai hitaasti. Lopputulos sama...yhtä tyhmältä kuulostaa.

Niin, eiköhän tässä kuitenkin useat ole maininnut, että ei kaikki nopea soitto ole pahasta ollenkaan.
 
Mutta tylsää ja turhaa sellaista harrastetaan kyllä mielestäni aivan liikaa.
 
Ja näin ei ole hitaan soiton kohdalla? Ei sillä ole mielestäni paljoa tekemistä nopeuksien ja hitauksien kanssa, vaan kyse on vain yksinkertaisesti siitä että (melko iso) osa eri kitaristien soitosta on suht tylsää ja mielikuvituksetonta.

Ja mistä tuo teknisesti huonojen kitaristien määrittämä raja tähän nyt tuli? Onko tuo tahallista väärinymmärrystä vai mitä?
 
Yritätkö sanoa, että jos joku sanoo vaikka Yngwien musiikkia tylsäksi ja mielikuvituksettomaksi, se johtuu oikeasti siitä, ettei hän osaa tiluttaa yhtänopeasti kuin Ynkkä.
 
En kyllä ymmärtänyt yhtään että mistä tuon Ynkkä-vertauksen nyt kiskaisit, koska pointtini oli aika kaukana siitä; Tuntuu yleensä siltä, että täällä hitaasti soittavat kitaristit tulevat määrittelemään että kenen soitto on egomasturbaatiota sen perusteella että joku tykkää soittaa perinteistä nopeammin. Eivätkö he ole tulleet ajatelleeksi että ehkä monen korvaan nopea soitto saattaa kuulostaa hyvältä ja tehokkaalta? Mielipiteen voi kertoa, mutta tuollaiset naurettavat, faktapohjaa vailla olevat väitökset voisi jättää pois.
 
Harvemmin olen kuullut sellaisesta, että tyypit jotka pystyvät soittamaan vähän nopeammin tulisivat mollaamaan vastaavilla alentavilla termeillä hitaammin soittavien soittoa.

Mä arvostan sellaisia soittajia, jotka soittaa hyviä biisejä hyvän kuuloisesti. En siis varmaan tajua mistään tekniikasta mitään.
Hyvissäkin biiseissä semmoiset kekseliäät jutut erottuu edukseen.
 
Pelkkä nopea kaahaus tai pelkät hitaat bendit on monesti aika tylsää. Toisaalta, pelkillä hitailla bendeillä saa monesti mukavamman kuuloisia juttuja biiseihin kuin nopealla kaahauksella.
 
Nojoo, menee jaaritteluksi. Pointtini oli siis tuo ensimmäinen lause. Respectiä ei multa pahemmin heru, vaikka olisi kuinka teknisesti hyvä kitaristi, jos ei soita hyvää musaa.

Harvemmin olen kuullut sellaisesta, että tyypit jotka pystyvät soittamaan vähän nopeammin tulisivat mollaamaan vastaavilla alentavilla termeillä hitaammin soittavien soittoa.
 
Kyllä niitä täällä aina silloin tällöin näkyy. Paras oli, ku joku heitti joskus kommentin, ett kalapuikkosormiset bluesmiehet älkööt vaivautuko...se hieman huvitti:D

Mikähän siinä on, että teknisesti hyviä ja vikkeliä kitaristeja mollataan jatkuvasti vaikka soittaja olisi kuinka hyvä...
 
Kyllä hyvää tekniikkaa ja nopeutta voi arvostaa ihan siinä missä mitä muuta osa-aluetta tahansa, niin kauan kuin soitto kuulostaa hyvältä ja siinä on jotain järkeä. Ehkä se aliarvostus ja mollaaminen johtuu siitä, että suurimmalta osalta esim. noi tiluvideot (http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=38&t=81013&o=0&co=0) oli ihan järkyttävää skeidaa, vaikka soitettujen äänien määrä sekunnissa olisi riittänyt kaikkiin maailman kappaleisiin, mutta ei välttämättä sovi yhteenkään niistä.
 
Mutta kyllähän aina, kun joku heittää maukkaasti jonkun nopean tilun johonkin sopivaan kohtaan, niin se vetää suut messingille. Aivan samoin kuin silloin, kun joku kalapuikkosorminen bluesukko heittää kahden äänen soolon, joka sopii biisiin ja kuulostaa hyvälle.
 
Kysymys on tyylitajusta, eipä juuri muusta.

Ja näin ei ole hitaan soiton kohdalla? Ei sillä ole mielestäni paljoa tekemistä nopeuksien ja hitauksien kanssa, vaan kyse on vain yksinkertaisesti siitä että (melko iso) osa eri kitaristien soitosta on suht tylsää ja mielikuvituksetonta.
 
Toki, mutta he harvemmin pääsevät siitä kuin koira veräjästä, koska heillä ei ole tylsyydelleen edes sitä teknisen näyttävyyden tekosyytä mikä on nopeilla kitaristeilla.
 
Kyllä itsellekkin tulee kieltämättä mieleen joitain tapauksia, joissa on ollut muita verukkeita jotka on turhaan johdettu kitaransoittamiseen. Tälläisiä saattaisivat olla esimerkiksi hyvien kappalenikkarien kitaransoiton yliarvostus.
 
En kyllä ymmärtänyt yhtään että mistä tuon Ynkkä-vertauksen nyt kiskaisit, koska pointtini oli aika kaukana siitä; Tuntuu yleensä siltä, että täällä hitaasti soittavat kitaristit tulevat määrittelemään että kenen soitto on egomasturbaatiota sen perusteella että joku tykkää soittaa perinteistä nopeammin.
 
Lähinnä tästä hidas-kitaristi vertauksesta. Luuletko, että kaikki tylsää kitaramasturbaatiota kritisoivat ovat hitaasti soittavia, mielestäni asia ei nimittäin ole näin.
 
Eivätkö he ole tulleet ajatelleeksi että ehkä monen korvaan nopea soitto saattaa kuulostaa hyvältä ja tehokkaalta? Mielipiteen voi kertoa, mutta tuollaiset naurettavat, faktapohjaa vailla olevat väitökset voisi jättää pois.
 
Kyllähän nopeassakin soitossa on tietty viehätys, tämä on selvä. Mutta mielestäni sen ohella voi vaatia kitaristille myös mielikuvituksellisuutta.
 
Harvemmin olen kuullut sellaisesta, että tyypit jotka pystyvät soittamaan vähän nopeammin tulisivat mollaamaan vastaavilla alentavilla termeillä hitaammin soittavien soittoa.
 
Juu, no siis olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että nopea ja hidas soitto eivät itsessään ole kumpikaan paha homma.
 
Ainoa mistä olen jokseenkin eri mieltä on se syy, mistä tämä nopeisiin kitaristeihin yhdistetty kritiikki kumpuaa.

Kyllähän nopeassakin soitossa on tietty viehätys, tämä on selvä. Mutta mielestäni sen ohella voi vaatia kitaristille myös mielikuvituksellisuutta.
 
Nimenomaan joo. Jos kitaranosoitossa on hyviä ovalluksia, niin ei mun mielestä ole mitään väliä onko soitettu hirveen nopeesti vai hirveen hitaasti.
 
On paljon ns. nopean soittotyylin kitaristeja, joka mun mielestä onnistuu tosi hyvin pitämään homman mielenkiintoisena vauhdista huolimatta. Niitä on valitettavasti vaan pirun paljon vähemmän, kun nopean soittotyylin kitaristeja;D
 
Ymmärrän toki, ett esim. Ynkkä, Tolkki ja Laiho on nopean soiton mestareita, mutt ainakin meikäläisen korvaan noi kuulostaa ihan toisiltaan. No Ynkän tunnistaa strato-soundista, mutt muuten aika tuttujuttu-showta. En siis lähde heitä herjaamaan! Pirun taitavia kitaristeja, joiden soitto varmasti "koskettaa" omaa kuulijakuntaansa.
Tämä tapa soittaa nopeasti on yleensä vaan se tapa, johon verrataan, kun puhutaan tilutuksesta ym. Näitten miesten jutut/niksit tuntuu olevan niitä, joita porukka haluaa kelailla. Lopputulos on vaan se, ett kohta ei saa musiikki kaupoissa muuta kuullakkaan, kun sweeppejä ym. muita lurituksia;D
 
mm. Al DiMeola ja Steve Morse on meikäläisen suosikkeja tällä ns. nopealla rintamalla. Näistä jälkimmäinen varsinkin on just hienosti onnistunut ottamaan erillaisista musatyyleistä elementtejä soittoonsa.

Ymmärrän toki, ett esim. Ynkkä, Tolkki ja Laiho on nopean soiton mestareita, mutt ainakin meikäläisen korvaan noi kuulostaa ihan toisiltaan.
 
Kyllähän nuo tunnistaa helposti toisistaan muutenkin kuin kitarakamojen perusteella. Varsin erilaiset nuottivalinnat, tatsi ja tyylitaju. En kyllä usko että nuo 3 onnistuisin missään tilanteessa sekottamaan - eri asia sitten jos joku muu plagioi heidän biisejään/riffejään, siitähän ei enää ole sitten niinkään helppo tunnistaa.
 
Tämä tapa soittaa nopeasti on yleensä vaan se tapa, johon verrataan, kun puhutaan tilutuksesta ym. Näitten miesten jutut/niksit tuntuu olevan niitä, joita porukka haluaa kelailla. Lopputulos on vaan se, ett kohta ei saa musiikki kaupoissa muuta kuullakkaan, kun sweeppejä ym. muita lurituksia;D
 
Niinhän se alemmuuskompleksisen kalapuikkosormen mielestä saattaa näyttää olevan :))) - mutta itse olen kyllä huomannut että enemmän (kaikissa paikoissa missä itse liikun) arvossaan on nimenomaan normaali tyylitajuinen kitaransoitto fiilistelybendeineen ja rytmikkäine Vaughan-blues rämpyttelyineen. Tai sitten olen vaan jo niin wanha etten kuule tiluteinipiirien arvostuksesta?
 
Kannattaa muuttaa Jyväskylään? :)
 
mm. Al DiMeola ja Steve Morse on meikäläisen suosikkeja tällä ns. nopealla rintamalla. Näistä jälkimmäinen varsinkin on just hienosti onnistunut ottamaan erillaisista musatyyleistä elementtejä soittoonsa.
 
Pidän noistakin, mutta myös kahdesta ylläolevista (no se kolmaskin - Tolkki siis - mee jotenkuten, riippuu biisistä).

Kyllähän nuo tunnistaa helposti toisistaan muutenkin kuin kitarakamojen perusteella. Varsin erilaiset nuottivalinnat, tatsi ja tyylitaju. En kyllä usko että nuo 3 onnistuisin missään tilanteessa sekottamaan - eri asia sitten jos joku muu plagioi heidän biisejään/riffejään, siitähän ei enää ole sitten niinkään helppo tunnistaa.
 
Joo...onhan se hyvä, jos niillä on erillaisia nuottivalintoja kappaleillaan. Muutenhan sitä voisi syyttää plagioimiseksi;D No joo...varmasti asiaan enemmän perehtyneet erottaa. Puhuinkin nyt itsestäni.
 
Niinhän se alemmuuskompleksisen kalapuikkosormen mielestä saattaa näyttää olevan :)))
 
Niinkai mäkin sitt kuulun tähän epätoivoisten ryhmään?!;D
 
- mutta itse olen kyllä huomannut että enemmän (kaikissa paikoissa missä itse liikun) arvossaan on nimenomaan normaali tyylitajuinen kitaransoitto fiilistelybendeineen ja rytmikkäine Vaughan-blues rämpyttelyineen. Tai sitten olen vaan jo niin wanha etten kuule tiluteinipiirien arvostuksesta?
 
Kieltämättä Vauhgan riffitkin on aika kysyttyä tavaraa;). Jyväskylässä oon monesti käynykkin. Liekkö sitt paikkakunta kohtaista?
Kuopiossa on ainakin yks nimeltä mainitsematon mesta, jonka alakertaan kun erehtyy, niin on kun laskeutuisi helvettiin;D Tän mestan kitaratkin on jo niin pelottavia. Miettiin usein, ett jos tonne menee, niin onkohan sieltä enää paluuta?!;D
 
No joo...huumoriahan tämä vaan on

Jos joku kitaristi soittaa mun mun mielestä hyvin ja mielenkiintoisesti, ni mulle ainakin on ihan sama, osaako hän teoriaa vai ei. Ei se ole mikään itseisarvo...sen enempää, kuin hyvä tekniikka tai nopeus
 
Tuossahan toi on aika hyvin kiteytetty, olen vahvasti samaa mieltä.
Harmi btw sinänsä että monet meistä kitaran vinguttajista syyllistyvät kapea katseisuuteen, mutta minkäs teet. Tuskin shred-kuninkaista innostuneena kitaran soiton aloittanut kybävuotias jaksaa ruveta kahlaamaan vaikkapa Hendrix, tai luoja paratkoon jonkun 50-luvun zääs gurun tuotantoa läpi ja imemään itseensä vaikutteita sweeppi harjoitusten lomassa, vaikka omaksumalla eri tyylejä, melodiakulkuja, bendejä, likkejä yms. jalostuisi soittotaito aivan varmasti rikkaamaksi kuin orientoituminen pelkästään molliskaaloihin ympäri otelautaa valonopeudella, noin kärjistettynä.
Mutta joo, tekniikoita on erilaisia...paskan väliä, kukin tyylillään, pääasia että kuulostaa korvaan hyvältä. Jotkut eivät tykkää Hammetin soitosta, jotkut eivät janssonin kiusauksesta, jotkut eivät Matti Nykäsen naamasta. Aisteillahan tässä mennään...=)

Kuopiossa on ainakin yks nimeltä mainitsematon mesta, jonka alakertaan kun erehtyy, niin on kun laskeutuisi helvettiin;D Tän mestan kitaratkin on jo niin pelottavia. Miettiin usein, ett jos tonne menee, niin onkohan sieltä enää paluuta?!;D
 
No joo...huumoriahan tämä vaan on

Joo, sinne on aika jännää mennä. Jotain vahvistimia kun tahtoisi mielissään kokeilla osto mielessä niin eihän siitä tule mitään kun kaarti 12-15- vuotiaita miehenalkuja ihmettelee, jotta "kuuntele, kun piluttaa niin se sama juttu tulee toisenki kerran! Soitto kuulostaa vitu nopeelta tään kans! Mikä tää efekti o?" Toinen kössi vastaa: "Varmaan se on flanger. Ei kun dee-lay!"
Ja sen kunniaksi voikin sitten taas soittaa Master of puppetsia täysillä, sekä äänenvoimakkuuden, että nopeuden puolesta.

Jos joku kitaristi soittaa mun mun mielestä hyvin ja mielenkiintoisesti, ni mulle ainakin on ihan sama, osaako hän teoriaa vai ei. Ei se ole mikään itseisarvo...sen enempää, kuin hyvä tekniikka tai nopeus
 
Jatkan kummeksuntaani vielä muutamalla rivillä. Eli kun keskustellaan sellaisista asioista kuin tekniikka ja soittotekniikka, niin ne yleensä jostain ihmeen syystä yhdistetään vain siihen hallitseeko teorian, osaako venytellä, soittaa nopeasti tai hitaasti, juoksutella sormia jne. Tekniikkahan on oikeastaan sitä - niin sen ainakin itse ymmärrän - että tuntee ja hallitsee istrumentin niin, että sormet ei väsy ja nivelet kipeydy, ei kärsi turhista jännetuppitulehduksista, omaa riittävän ergonomian kantaakseen painavaakin kitaraa kivutta useitakin tunteja jne. Toisin sanoen siis harjaantuu optimaaliseen intrumentin hallintaan, jolloin soittaminen on vaivatonta ja mukavaa. Sen jälkeen kun soitto lähtee riittävän rennosta kropasta, niin se myös usein kuulostaa miellyttävältä. Ei turhan väkinäistä omien rajojen koittamista kivusta irvistellen, vaan rentoa elävää soitantaa kaikkine asiaan kuuluvine virheäänineen.... mille kuuluu sopivasti hymyillä :)

Kateutta se on. :)