Kitarat: soittaminen ›

Mastodon just nimenomaan ei ole mitään junttaheviä. Hardcoreen kallistuvaa kohellusta tai progehassuttelua. Alavire löytyy, mutta taustalla on vahvasti vintageen kallistuvat laitteet ja äänimaailma (uusimmalla lätyllä käytetyt vahvistimet olivat 60- tahi 70-luvulta, kitaroissa ei ollut aktiivimikkejä eikä koko lättyä oltu kompuroitu ruvelle). Kuunnelkaa niitä biisejä ja levyjä, ennen kuin teette johtopäätöksiä.
 
Hieno juttu musiikissa on se, että jokaiselle löytyy jotain. Aina on erilaista. Tämmösillä "ristiretkillä" ("lokero X on basagaam ku kuulin 2 sekkaa yght biisii") ammutaan omaan nilkkaan. Oishan juu se hienoa, että mä tässä kirjoituksessa iskisin pitkän litanian argumentteja kaikkia jazzin/rokin/musiikin/taiteen/mitälie muotoja vastaan, sehän olisi hyvin hyödyllistä. Samalla toteaisin, että viimeinen hyvä biisi tehtiin vuonna '79, että kaikki sen jälkeen julkaistu matsku onkin sitä ihteensä.

Trendkeel: Alavire löytyy, mutta taustalla on vahvasti vintageen kallistuvat laitteet ja äänimaailma (uusimmalla lätyllä käytetyt vahvistimet olivat 60- tahi 70-luvulta, kitaroissa ei ollut aktiivimikkejä
 
Ei tuolla ole musiikin kannalta mitään merkitystä.

Jotkut kylläkin jatkavat vielä soittamista kadunkulmissa, mutta heille naureskellaan ja heitetään lantti tai pari säälistä.
 
Eikös heille ole naurettu jo vuosikausia......8D

Trendkeel: Mastodon just nimenomaan ei ole mitään junttaheviä.
 
No eihän se olekkaan. Varsinaisesti ainakaan. Ihmisille, jotka metallia ei yksinkertaisesti pientä enempää kuuntele, se voi tietenkin iskeä tärykalvoihin tavalla, johon ei ole tottunut. Ja ilman sen kummempia analysointeja ja paneutumisia haluaa laittaa sen sinne roskakoteloon tietäväisenä, kun pitää itseään niin asiantuntijana taas kaikessa.
 
Mutta se, mikä tekee tän päivän levyistä vähän väkisinkin junttaavia, on tapa millä levyt masteroidaan ja miksataan. Vaikka Mastodon edustaa vanhaa koulukuntaa laitteillansa ja biiseissä on sitä musiikkiakin ja raitoja löytyy varmasti helvetisti, on se soundimaailma munkin mielestä vähän liian ahdas. Täytyy nyt myöntää että uusinta levyä en oo kuunnellu montaa kertaa, mutta vanhemmatkin levyt huomioiden.
Mutta kusen sanottu, Mastodon ei ole todellakaan "pahimmasta" päästä tässä "junttasoundissa". Löytyy vaan yksinkertaisesti niitä joiden instrumentit ja kamat on puhtaasti tän päivän hevi-osaston kakkasuunnittelua (IMO) ja levyjen äänimaailma ängetään niin vitun lyttyyn ettei stereot kestä ja itse metelissä ei ole musiikin häivääkään.
 
Trendkeel: Alavire löytyy, mutta taustalla on vahvasti vintageen kallistuvat laitteet ja äänimaailma (uusimmalla lätyllä käytetyt vahvistimet olivat 60- tahi 70-luvulta, kitaroissa ei ollut aktiivimikkejä

Krice: Ei tuolla ole musiikin kannalta mitään merkitystä.
 
Sanoppas sitten, onko alavireisyydellä musiikin kannalta mitään merkitystä? Aivan yhtä relevantti tai irrelevantti asia kuin laitteisto siinämäärin, onko ne hi-tech vai vintagea.

Krice: Ei tuolla ole musiikin kannalta mitään merkitystä.
 
No ei. Kun joku bändi (kuten Mastodon) ei joillekin meistä iske, edes 57. kerralla, niin se ei vaan iske.
 
Ihan sama vaikka paikalle oli hankittu 1:1 ne kamat, joilla tehtiin Black Sabbath:in Sabbath Bloody Sabbath. Kun se lopputulos ei innosta p:skan vertaa = kuten jo mainittiin - ei sillä ole mitään merkitystä. Harva nyt pelkän soundin takia, levyjä kuuntelee.

Krice: Ei tuolla ole musiikin kannalta mitään merkitystä.
 
Ei niin. Ehkäpä vasta akustisella ja nokkahuilulla vedetty versio Mastodonista kelpaa. Tai sit voi tuijottaa pinoa nuottipaperia ja fiilistellä oman maun mukaan.
 
Eikä kitarakamojakaan kannata ostaa. Tai bassokamoja. Tai rumpukamoja. Tai laulukamoja. Kunhan vetää fiiliksellä. Eiks je? Mun pointti löytyi sieltä virkkeen lopusta. Lähtökohdat olivat kuitenkin otolliset epä-junttamaiselle saundimaailmalle.
 
Kuitenkin: jos, ja kun, ei iske, niin ei vaan iske. Täysin ymmärrettävää, kyseessä on paikoittain hyvinkin polveilevaa kamaa.
 
Jatkoa aiheelle: "Kitaransoiton tulevaisuus" =)

Trendkeel: Ei niin. Ehkäpä vasta akustisella ja nokkahuilulla vedetty versio Mastodonista kelpaa. Tai sit voi tuijottaa pinoa nuottipaperia ja fiilistellä oman maun mukaan.
 
Eikä kitarakamojakaan kannata ostaa. Tai bassokamoja. Tai rumpukamoja. Tai laulukamoja. Kunhan vetää fiiliksellä. Eiks je? Mun pointti löytyi sieltä virkkeen lopusta. Lähtökohdat olivat kuitenkin otolliset epä-junttamaiselle saundimaailmalle.
 
Kuitenkin: jos, ja kun, ei iske, niin ei vaan iske. Täysin ymmärrettävää, kyseessä on paikoittain hyvinkin polveilevaa kamaa.
 
Jatkoa aiheelle: "Kitaransoiton tulevaisuus" =)
 
Eikös tämä bändi ollut tässä Sonisphere-sirkuksessa mukana?
 
Eipä tullut silloin tarkemmin kuunneltua, vaikka ihan positiivinen kuva jäikin.
 
Ihan huippumusaahan toi on, ja tosiaan niin kuin sanoit vähän perinteisemmällä saundilla.
 
Ei ole minusta ihan perätön heitto tämä "kitaransoiton tulevaisuus". Jos omaa musiikkia tekee tämmöisellä asenteella, niin tulevaisuus voi hyvinkin tämän kuuloinen.

Guthrie Govanissa on jotain sellaista, joka heijastelee tämän ajan henkeä. Kaveri osaa soittaa ihan mitä vaan ja on omistautunut musiikille ja soittamiselle jostakin 3-vuotiaasta asti, mutta silti se iso juttu puuttuu. En syyttäisi siitä miestä itseään, vaan lähinnä hakisin syytä sieltä, että kaikki alkaa olla tehty.
 
Ennustan, että tekijänoikeudet ja levynmyynti siirtyvät pienempään osaan ja painotus menee live-puolelle. Kitaransoitossa säilyy teknisyys, koska pojat ovat poikia ja aina kisailemassa. Myös opetus ja osaamisen siirtäminen eteenpäin nousee suurempaan osaan. Ehkä tulevaisuudessa musiikissa mennään yli genre-rajojen, mutta sitten taas soittajia on absoluuttisesti vähemmän(ihmiset vähenee maapallolta), jolloin kaameita muutoksia ei ole luvassa.

Peruskitara soittimena on verrattavissa suurinpiirtein flyygeliin. Tuotekehitys on kulkenut tiensä päähän ja laite on optimoitu parhaaseen mahdolliseen muottiin. En jaksa uskoa, että akustinen kitara tulee muuttumaan miksikään. Sähkökitaran keksiminen oli melkoinen harppaus, mutta nyt on jokseenkin vaikea kuvitella seuraavaa askelta otettavan milloinkaan lähiaikoina. Fyysinen soitin ei siis muutu miksikään pitkään aikaan.
 
Laitteita sen sijaan tulee hiljalleen lisää. Efektejä, styrkkareita jne. Jossain vaiheessa kuvittelin Kaoss Padin yleistyvän enemmän kitaroissa. Ei tapahtunut. Keskiarvokitaristi kuitenkin käyttää huomattavasti enemmän efektejä tänä päivänä kuin vuonna -80 siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä on olemassa enemmän ja ne ovat halvempia. Kehtaisin väittää, että kitarismi tulee efektoitumaan entistä enemmän. En näe tämän olevan huono asia, sillä efektit ovat hyvin käytettynä todella oleellinen osa persoonallista kitarasoundia. U2 ei olisi U2 ilman Reunan viivemattoja (ja RHCP ilman Fruscianten viivamattoja, mutta niistä muissa ketjuissa enemmän).
 
Sävellyspuolella aivan varmasti yleistyy crossover-mentaliteetti (siis kaunokirjallisuuden terminä, en puhu kuuntelijakunnista) ja soittajat hankkivat vaikutteita yhä suuremmasta paketista nauhoitettua musiikkia. Ei nykyään voi enää tehdä kasariheviä, koska se on tehty jo. Grunge oli ja meni. Punk nähtiin ja tehtiin. Elämme yhdistelyn aikaa, tietyssä mielessä voitaisiin puhua musiikin postmodernismista. Kaikki eivät kuuntele pelkästään Jimi Hendrixiä, koska maailmaan on tullut muitakin kitaristeja. Kaikki eivät rakenna musiikkimakuaan pelkästään Beatlesin varaan. Uusia genrejä ja soundimaailmoja syntyy. Se ei ole huono asia.
 
Jään innolla odottamaan.

Kontiak:
Ehkä tulevaisuudessa musiikissa mennään yli genre-rajojen, mutta sitten taas soittajia on absoluuttisesti vähemmän(ihmiset vähenee maapallolta), jolloin kaameita muutoksia ei ole luvassa.
 
yritin kyllä lukea alusta loppuun ja lopusta alkuun jne, mut en vaan tajunnut tätä lausetta. Siis miten ihmisten väheneminen (joka on aika kaukaa haettua) liittyy siihen, minkä kokosia muutoksia on luvassa?

Johann Onn: Ihan sama vaikka paikalle oli hankittu 1:1 ne kamat, joilla tehtiin Black Sabbath:in Sabbath Bloody Sabbath. Kun se lopputulos ei innosta p:skan vertaa = kuten jo mainittiin - ei sillä ole mitään merkitystä. Harva nyt pelkän soundin takia, levyjä kuuntelee.
 
Meniksä onneton puukorva dissaamaan maailman parasta bändiä!?

strophe: Laitteita sen sijaan tulee hiljalleen lisää. Efektejä, styrkkareita jne. Jossain vaiheessa kuvittelin Kaoss Padin yleistyvän enemmän kitaroissa. Ei tapahtunut. Keskiarvokitaristi kuitenkin käyttää huomattavasti enemmän efektejä tänä päivänä kuin vuonna -80 siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä on olemassa enemmän ja ne ovat halvempia. Kehtaisin väittää, että kitarismi tulee efektoitumaan entistä enemmän. En näe tämän olevan huono asia, sillä efektit ovat hyvin käytettynä todella oleellinen osa persoonallista kitarasoundia. U2 ei olisi U2 ilman Reunan viivemattoja (ja RHCP ilman Fruscianten viivamattoja, mutta niistä muissa ketjuissa enemmän).
 
Tätä pointtia ei vanhan koulukunnan kitaristi ymmärrä. Jos ääntä prosessoidaan yhä enemmän ja enemmän, niin miksi käyttöliittymänä yleensä on kitara?
 
Sehän on epäergonominen, kallis ja muutenkin epäkäytännöllinen soitin.

strophe: Peruskitara soittimena on verrattavissa suurinpiirtein flyygeliin. Tuotekehitys on kulkenut tiensä päähän ja laite on optimoitu parhaaseen mahdolliseen muottiin. En jaksa uskoa, että akustinen kitara tulee muuttumaan miksikään. Sähkökitaran keksiminen oli melkoinen harppaus, mutta nyt on jokseenkin vaikea kuvitella seuraavaa askelta otettavan milloinkaan lähiaikoina.
--
Sävellyspuolella aivan varmasti yleistyy crossover-mentaliteetti (siis kaunokirjallisuuden terminä, en puhu kuuntelijakunnista) ja soittajat hankkivat vaikutteita yhä suuremmasta paketista nauhoitettua musiikkia. Ei nykyään voi enää tehdä kasariheviä, koska se on tehty jo. Grunge oli ja meni. Punk nähtiin ja tehtiin. Elämme yhdistelyn aikaa, tietyssä mielessä voitaisiin puhua musiikin postmodernismista.
 
aika samaa mieltä oon, joku indie-rock tai vaikka beck on esimerkkejä siitä, mitä voi olla enemmänkin luvas. Toisaalta aina kaikelle syntyy se vastareaktio ja palataan usein nimenomaan alempien yhteiskuntaluokkien musaan, joka on sitä jota siellä kadulla/missälie on resurssit tehdä (kaikilla ei ole huippustudioa, -soittotaitoa ja -sävelkorvaa), ja josta helposti tulee sitä, mitä joku sosiologi vois nimittää 'cool'iks, se jota on helppo sitten romantisoida samaan tapaan kuin jotain rokkia, bluesia tai räppiä aikanaan, ja vieläkin, on romantisoitu
 
tää ei liity kyl kitaransoittoon, mutta sanoinkin jo et oon siinä samaa mieltä strophen kaa, eli soitin ei paljon kehity, saundeja toki tulee ja menee muodin mukaan

Björn E. Borg: Tätä pointtia ei vanhan koulukunnan kitaristi ymmärrä. Jos ääntä prosessoidaan yhä enemmän ja enemmän, niin miksi käyttöliittymänä yleensä on kitara?
 
Sehän on epäergonominen, kallis ja muutenkin epäkäytännöllinen soitin.
 
miten niin? On se ergonomisempi kuin kiippari, ja monikäyttösempi kuin huuliharppu.
 
mikä sen käyttöliittymän sit pitäis olla?

Björn E. Borg: Tätä pointtia ei vanhan koulukunnan kitaristi ymmärrä. Jos ääntä prosessoidaan yhä enemmän ja enemmän, niin miksi käyttöliittymänä yleensä on kitara?
 
Sehän on epäergonominen, kallis ja muutenkin epäkäytännöllinen soitin.
 
Kitara kulkee mukana, siihen ei välttämättä tarvitse vahvistinta, sitä voi lyödä, släpätä, täpätä, näppäillä... Mikä siinä on niin epäkäytännöllistä tai -ergonomista? Ainiin ja nykykitaroihin saa mm. midi-moduuleita, joilla voidaan kontrolloida synia. Tsekkaa Carvinin sivut ja sieltä Graphtechilla varustettu kitara. Taitais tonnin pintaan irtoillakin, tietty siihen lisähilppeet ja verot päälle niin mennään puolessatoista. Ei silti niin kovin paha, huomioonottaen monipuolisuuden. Magneettinen, piezo ja midi-moduuli mukavassa kitarassa :)

Björn E. Borg: Tätä pointtia ei vanhan koulukunnan kitaristi ymmärrä. Jos ääntä prosessoidaan yhä enemmän ja enemmän, niin miksi käyttöliittymänä yleensä on kitara?
 
Sehän on epäergonominen, kallis ja muutenkin epäkäytännöllinen soitin.
 
Yksinkertaista. Kitara on helppo ottaa käteen 14-vuotiaana, jolloin jokainen nuori kundi haluaa olla siististi cool ja oppia ne Stairway to Heavenit ja Master of Puppetsit. Klopit hapuilevat riffejä, oppivat soittamaan perusjuttuja, kehittävät musiikkimakuaan ja toivottavasti myös omaa soittoaan siitä Metal Zone-mentaliteetista poiespäin. Tässä vaiheessa yleensä alkaa Täydellisen Soundin Metsästys. En nyt missään nimessä tarkoita, että jokaisen kitaristin täytyy prosessoida ääntä, mutta joskus se on hyvä tapa tehdä pesäeroa kollegoihin. Jos jokainen kitaristi maailmassa soittaisi vain ja ainoastaan Voxilla, olisi maailmassa enemmän terrorismia ja pahaa oloa. Paitsi tietty Voxin johtoportaassa. Omaan soundiini kuuluu normaalista raskasotteisesta kitaristista poiketen juurikin sitä U2-delayta ja pari Genesis-/Kingston Wall-henkistä leadsoundia.
 
Tom Morello on mielestäni aika mallikelpoinen suunnannäyttäjä tulevaisuuden kitarismille. Mies, joka oppi soittamaan "perinteisesti", mutta sitten halusi tehdä soittimellaan jotain sellaista, mitä sillä ei ole ennen tehty. Omien sanojensa mukaan katsoi kitaraa ja mietti, että tässä on "pala puuta, jossa on kuusi kieltä ja kasa elektroniikkaa, mitäköhän kaikkea tällä voisi tehdä?" Suuri osa kitaristeista tietää ja/tai tunnistaa Tom Morellon soittotyylin, siinä missä monet "rivisoittajat" ovat jääneet siihen mitäänsanomattomaan harmaaseen kerrokseen, joka huuhtoutuu sateen mukana viemäriin. Minä mukaanlukien.
 
Ydinainesanalyysi:
- Kitara on 'cool' tapa aloittaa musiikin soittaminen teininä
- Tyylitajuinen efektointi on parhaimmillaan hyvä tapa erottautua muista

strophe: Ydinainesanalyysi:
- Kitara on 'cool' tapa aloittaa musiikin soittaminen teininä
- Tyylitajuinen efektointi on parhaimmillaan hyvä tapa erottautua muista
 
Sanosin, että efektejä tärkeempää on oman tatsin ja soittotyylin löytäminen. Gilbertin soiton aika usein tunnistaa, kun sitä kuulee. Samoin Petruccin. Satrianin. Vain. Ne tyypit on vaan kehittänyt jotain tunnistettavaa, josta tietää että tämä tyyppi soittaa.

Raist: Sanosin, että efektejä tärkeempää on oman tatsin ja soittotyylin löytäminen. Gilbertin soiton aika usein tunnistaa, kun sitä kuulee. Samoin Petruccin. Satrianin. Vain. Ne tyypit on vaan kehittänyt jotain tunnistettavaa, josta tietää että tämä tyyppi soittaa.
 
ihan yhtä lailla siinä erottumises voi auttaa ne omat efektitkin. Silloin sun ei edes tarvitse uhrata pariakymmentä vuotta instrumentin alttarille, riittää et on perustaidot hanskas
 
ja sitä paitsi noita kundeja ei kyllä erota soittotyylin perusteel toisistaan kukaan, joka ei ole ite kitaristi tai muuten asiantuntija

Raist: Sanosin, että efektejä tärkeempää on oman tatsin ja soittotyylin löytäminen. Gilbertin soiton aika usein tunnistaa, kun sitä kuulee. Samoin Petruccin. Satrianin. Vain. Ne tyypit on vaan kehittänyt jotain tunnistettavaa, josta tietää että tämä tyyppi soittaa.
 
Yksi tärkeä juttu on biisit.Niitäkin pitäisi osata tehdä.Paljon törmää kitaristeihin jotka etsiskelevät pelkkiä soundeja,soittotekniikoita tms.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että mielummin hyvä biisi huonoilla soundeilla ja huonosti soitettuna kuin huono biisi hienosti soitettuna hyvillä soundeilla.

hibernance: ja sitä paitsi noita kundeja ei kyllä erota soittotyylin perusteel toisistaan kukaan, joka ei ole ite kitaristi tai muuten asiantuntija
 
Kyllä varmaan musiikkia jonkun verran kuunteleva erottaa :) Epäilisin. Vähän niinkun laulajankin erottaa, kyllä ne Gilbertin lickit erottaa selvästi Satrianin soitosta.
 
Mika Kangas: Yksi tärkeä juttu on biisit.Niitäkin pitäisi osata tehdä.Paljon törmää kitaristeihin jotka etsiskelevät pelkkiä soundeja,soittotekniikoita tms.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että mielummin hyvä biisi huonoilla soundeilla ja huonosti soitettuna kuin huono biisi hienosti soitettuna hyvillä soundeilla.
 
Niinhän niitä pitää. Mutta pitää ne osata soittaakin, että hyvältä kuulostaa. Hyvä sovitus on yks asia, mutta toinen on se miten se sovitus tulkitaan. :)