Kitarat: soittaminen ›

Tonski: ...Tuntuu niin mahdottomalta että kymmenäänisestä harmoniasta osaa kaikki nuotit kertakuulemalta nimetä.
 
Tunnen yhden kiipparisoittajan, joka pystyy tähän. Ei oikeestaan mitään väliä millaisen klusterin tamppaa pianosta, kaikki löytyy.

Zeeboo: Tunnen yhden kiipparisoittajan, joka pystyy tähän. Ei oikeestaan mitään väliä millaisen klusterin tamppaa pianosta, kaikki löytyy.
 
Mä tunnen myös yhden tällaisen jampan, pianisti hänkin. Vaikka painaisi kymmenen aivan sattumanvaraista kosketinta soimaan, niin se jukoliste luettelee ne äänet samalla sekunnilla järjestyksessä alimmasta ylimpään, ylimmästä alimpaan tai ihan miten vaan ne pyytääkään. Tosin, on se kyllä treenannutkin hitosti, eikä muistaakseni silloin kun ko. tyypin joskus ensimmäisen kerran tapasin vielä moiseen pystynyt.

Kyllä munkin sävelkorva on tässä soittaessa kehittynyt niin, että osaan sanoa onko ääni koskettimiston ylä- vai alapäästä vai onko se siltä väliltä.

gary field: Kyllä munkin sävelkorva on tässä soittaessa kehittynyt niin, että osaan sanoa onko ääni koskettimiston ylä- vai alapäästä vai onko se siltä väliltä.
 
Entä jos on todella lyhyt koskettimisto?
 
Hoho.
 
Vielä sen verran, että eihän absoluuttinen sävelkorva vielä sitä kerro, mikä ääni on mikin. Se on vain fyysinen ominaisuus, kuten täällä on joku hienosti tarkemminkin osannut kuvata.
 
Eli. Kuten kaikkia muitakin ihmisen ominaisuuksia, voi myös sävelkorvaa kehittää ja valjastaa nimenomaan musiikin ja tässä yhteydessä länsimaisen musiikin käyttöön.
 
Monet ns. hyvällä sävelmuistilla varustetut ammattilaiset pystyvät aivan samalla tavalla luettelemaan käytännössä ilman viivettä vaikka kuinka monimutkaisia harmonioita ääni ääneltä.

Mulla on edelleen sellanen käsitys, että äänten absoluuttiset laadut ja luonteenpiirteet on ihan samalla tavalla opittavissa kuin ton relatiivisenkin sävelkorvan jutskat. Siis samaanlaihinhan se korva oppii tunnistamaan eri intervallien ja sointujen ja skaalojen piirteet ja miltä ne kuulostaa.
 
Aika vähän on silleen absoluuttisesta sävelkorvasta kuitenki tutkimustietoa... onko se korva oikeasti olemassa toisilla syntymästä asti parempi, vai kehittyykö se juuri lapsena? Korjatkaa jos oon väärässä, mutta eikös myös tää suhteellinen sävelkorva oo lapsena joillaki parempi ku toisilla?
 
Mun käsittääkseni myös se, että ei oo sävelkorvaa ollenkaan, tarkottaa että kahta säveltä ei pysty mitenkään erottamaan toisistaan. Niissä ei erota minkäänlaisia sävyeroja, esim. että onko toinen korkeampi vai matalampi jne. Sillä, ettei pysty laulamaan nuotilleen, ei oo itessään sävelkorvan kanssa mitään tekemistä vaan äänenhallinnan. Ne jotka laulaa enemmän pystyy hallitsemaan ääntään paremmin. Tietty sävelkorvaa tarvitaan siihen, että erottaa vaihteleeko esim. joku laulumelodia ja mihin nuottiin se sit menee.
 
Kuitenkin epäilen, että jos tällaista laulukyvytöntä henkilöä pyydetään laulamaan joku hänelle annettu nuotti ja sitten kysytään että kuulostavatko ne samalta, niin luultavasti vastaus on oikea. Luulisin, että harvemmin laulua vähemmän harrastaneet vain keskittyvät kuuntelemaan omaa ääntään.

January: Sillä, ettei pysty laulamaan nuotilleen, ei oo itessään sävelkorvan kanssa mitään tekemistä vaan äänenhallinnan.
 
Luulisin, että on kuitenkin ihmisiä, jotka laulavat usein mutta päin mäntyä kun ei ole sävelkorvaa. Itse olen taas sellainen tapaus, että en ole laulanut juuri ikinä mitään, mutta osuu nuottiin yllättävän hyvin, luonnollisesti tosin puolen oktaavin äänialan puitteissa (nk. Yrjänä-ääniala).

No mä luulisin että toi liittyy edelleenki siihen äänenhallintaan. Eli tietty jos on aina laulanu jonku nuotin tiettyyn kohtaan ja se on väärä, niin ei oo opetellu hallitteen ääntään tarpeeksi tarkasti. Sitä jotain juttua ei siis osaa vetää siihen oikeaan taajuuteen.

Krice: Luulisin, että on kuitenkin ihmisiä, jotka laulavat usein mutta päin mäntyä kun ei ole sävelkorvaa.
 
Tästä pääseekin mielenkiintoiseen kysymykseen miksi ihmiset laulaa. Useimmilta kai löytyy innokkaasti juhlissa laulava sukulainen, joka vetää aina myös takuuvarmasti pieleen. Tai vaikkapa allsång på skansen ja muut yhteislaulutapahtumat, mikä se homman tarkoitus oikeastaan on?
Määkin tahdon huutaa, määkin olen kännissä. Eikä tartte edes olla kännissä, kunhan tuotetaan yhdessä ääntä.
Mä uskon, että miltei kaikki ihmiset oppivat ottamaan äänen ainakin äänialueensa keskivaiheilta oikein, jos sen oikeasti kokee tärkeäksi asiaksi, mutta kuinka moni loppujen lopuksi kokee sen niin tärkeänä? Niistä jotka kokee sen tärkeäksi valtaosa ei koskaan laulakaan, kun ne niin häpeää huojuvaa ääntään ja kyvyttömyyttään osua kohdalleen, että ei kykene edes kuuntelemaan omaa opetteluaan. Ite olin jo reippaasti aikamies ennekuin uskalsin edes yksinäni kuunnella omaa ulinaa.

Minä koen asian niin, että on toki ihmisiä, joilla on sävelkorvaa mutta ei sitä äänenhallintaa, jolloin laulaa nuotin vierestä, mutta tunnistaa itse laulaneensa nuotin vierestä. Minä ainakin ujona ihmisenä laulan herkästi nuotin vierestä aina jos pitäisi jotenkin julkisesti yrittää laulaa, mutta huomaan kyllä itse, milloin menee pieleen.
 
Sitten osa taas on niitä, joiden korvaan kuulostaa siltä, että laulaisi ihan oikein, vaikkei laulaisi lähellekään. Eräs tuttavani esimerkiksi ei erota itse ollenkaan, laulaako hän samalla tavalla kuin jossain biisissä lauletaan.

Niin kai tossaki tulee siinä mielessä sävelkorvan taso esiin, ettei erota vielä sitä suhdetta niin nopeasti.
 
Jos hänellekin annettaisiin yksi sävel kertaansa tota laulun melodiaa ja pyydettäisiin kuuntelemaan jokaista omaa laulettua säveltä ja vertaamaan niitä, niin ehkäpä sitten sieltä alkaisi löytyä niitä eroja. Sekin saattaa hämätä, että jos yksikään sävel ei mene oikein, niin hankala ajatella että mikä niistä silloin olisi väärin (koska ne kaikki ovat). :)

Heh, ei oikeinlaulaminen todellakaan ole pelkkää äänenhallintaa. Pikemminkin niinpäin, että hyvällä korvalla voi laulaa väärin, jos ei osaa hallita ääntään.
 
Mutta se yhtälö, että ilman hyvää sävelkorvaa, joku laulaisi täsmälleen nuottiin, on mun päässä ainakin suht mahdoton, koska hyvä äänenhallinta kehittyy juuri sillä edellytyksellä, että on ne korvat, joilla kuulla mitä laulaa.

Juujuu, näistähän voi väitellä vaikka kuinka. Käytännössähän nämä (nuottikorva ja soitto/laulutaito) kehittyy useimmilla harjoittelun myötä. Nämä jutut ei onneksi ole vakioita joiden kanssa täytyy vaan elää.

gary field: Juujuu, näistähän voi väitellä vaikka kuinka. Käytännössähän nämä (nuottikorva ja soitto/laulutaito) kehittyy useimmilla harjoittelun myötä. Nämä jutut ei onneksi ole vakioita joiden kanssa täytyy vaan elää.
 
Nuottikorva ja soitto/laulutaito kehittyvät KAIKILLA harjoittelun myötä. En minä ainakaan ole törmännyt opetusurallani yhteenkään ihmiseen, jolla nämä asiat eivät olisi kehittyneet harjoittelun myötä. Olen opettanut musiikkiopistossa, yliopistossa, kansalaisopistoissa ja musiikkiopiston avoimella linjalla sekä yksityisoppilaita että ryhmiä, pääsykokeellisissa laitoksissa ja pääsykoettomissa laitoksissa.
 
Onhan sitä monia "epätoivoisiakin" tapauksia nähty, mutta kyllä kaikki ovat kehittyneet. Toiset kehittyvät nopeammin kuin toiset. Ja kehitys voi myös mennä todella isolla hyppäyksellä eteenpäin, piuhat yhdistyvät aivoissa (BLING).
 
Aika monilla ns. "musikaalisilla" oppilailla on perhetaustassa soittajia tai laulajia tai säveltäjiä, lähinnä siis vanhemmat soittavat, laulavat tahi säveltävät. Tai sitten toinen vaihtoehto on se, että kotona on kuunneltu paljon musaa. On todella vaikea erottaa, mikä on perinnöllistä ja mikä on tullut kasvuympäristöstä.
 
Väittäisin kyllä hyvin vahvasti, ettei ole nuottikorvattomia ihmisiä. Se on täysin kehitettävissä oleva taito. Eihän kaikista varmastikaan ole ammattilaiseksi, mutta kyllä kaikilla on sen verran korvaa, että musiikkia voi harrastaa, niin että se kuulostaa toistenkin korvaan miellyttävältä.
 
Ava Numminen on muuten tehnyt väitöskirjan laulutaidottomien opettamisesta. Numminen on opettanut ns. nuottikorvattomia laulamaan erittäin hyvällä menestyksellä. Kirjan koehenkilöiden pääsykokeen kriteerinä oli ilmeisesti se, että jos Ukko-nooa menee väärin, niin sitten pääsee "koehenkilöksi".

mll: Nuottikorva ja soitto/laulutaito kehittyvät KAIKILLA harjoittelun myötä. En minä ainakaan ole törmännyt opetusurallani yhteenkään ihmiseen, jolla nämä asiat eivät olisi kehittyneet harjoittelun myötä. Olen opettanut musiikkiopistossa, yliopistossa, kansalaisopistoissa ja musiikkiopiston avoimella linjalla sekä yksityisoppilaita että ryhmiä, pääsykokeellisissa laitoksissa ja pääsykoettomissa laitoksissa.
 
Onhan sitä monia "epätoivoisiakin" tapauksia nähty, mutta kyllä kaikki ovat kehittyneet. Toiset kehittyvät nopeammin kuin toiset. Ja kehitys voi myös mennä todella isolla hyppäyksellä eteenpäin, piuhat yhdistyvät aivoissa (BLING).
 
Aika monilla ns. "musikaalisilla" oppilailla on perhetaustassa soittajia tai laulajia tai säveltäjiä, lähinnä siis vanhemmat soittavat, laulavat tahi säveltävät. Tai sitten toinen vaihtoehto on se, että kotona on kuunneltu paljon musaa. On todella vaikea erottaa, mikä on perinnöllistä ja mikä on tullut kasvuympäristöstä.
 
Väittäisin kyllä hyvin vahvasti, ettei ole nuottikorvattomia ihmisiä. Se on täysin kehitettävissä oleva taito. Eihän kaikista varmastikaan ole ammattilaiseksi, mutta kyllä kaikilla on sen verran korvaa, että musiikkia voi harrastaa, niin että se kuulostaa toistenkin korvaan miellyttävältä.
 
Ava Numminen on muuten tehnyt väitöskirjan laulutaidottomien opettamisesta. Numminen on opettanut ns. nuottikorvattomia laulamaan erittäin hyvällä menestyksellä. Kirjan koehenkilöiden pääsykokeen kriteerinä oli ilmeisesti se, että jos Ukko-nooa menee väärin, niin sitten pääsee "koehenkilöksi".
 
Kyllähän musiikkia voi harrastaa huonommallakin korvalla kun on soittimet keksitty ja nuotit. Sitten vain koitetaan pysyä rytmissä ja treenata tekniikkaa. Laulaminen onkin sitten aivan eri juttu, kun siinä pitää etukäteen tajuta, miltä sen nuotin pitää kuulostaa. Ainakin uskoisin, minulle ei ole koskaan oikein auennut tuo idea, että mikä siinä on takana.
 
Tuo Ava Nummisen väikkäri on mielenkiintoinen, sen saa kokonaisuudessaan http://ethesis.siba.fi/ethesis/files/isbn9525531171_copy.pdf
Tosin eipä tuossa taida olla kyse olla siitä, että 10 ummikkoa opetetaan laulamaan, kuten tuntuu ihmisillä olevan yleinen harhakäsitys. Kolme noista osasi suurinpiirtein pysyä nuotissa jo alkutesteissä, ja suurin osa oli jossakin muodossa harrastanut laulamista lapsena. Joka tapauksessa hyvää luettavaa. Lähtökohdiltaan tuo tosin taitanee enemmänkin olla musiikkipsykologinen/terapeuttinen, tyyliin "kaikkien pitää saada laulaa".

mll: Väittäisin kyllä hyvin vahvasti, ettei ole nuottikorvattomia ihmisiä. Se on täysin kehitettävissä oleva taito.
 
Hoho. Ei varmaan olekaan nuottikorvattomia ihmisiä, mutta mitä helvettiä teet nuottikorvalla jonka tole on jotain kvintin luokkaa.
 
Toisaalta, ilman mielipidettäsi voisi olla aika vaikea perustella lahjattomien opetusta jossain kansalaisopistossa.
 
Mitenkään väheksymättä eri tasoisen musiikin harrastamisen merkitystä, niin minkähän verran löytyy ammattilaisten joukosta sellaisia jotka eivät ole päässeet tähän normaaliin koulutusputkeen, mutta ovat "opiskelleet" työväenopiston ryhmässä pianon soittoa?
 
Ongelma on vain se, että musikaalisesti melko lahjattomille, mutta silti oppimaan halukkaille syötetään kaikkea "olet tosi lahjakas, sitä ei vain ymmärretä"-paskaa ja sit ne itkee tuolla Idolsseissa kun ei arvosteta.
 
Musiikki, kuten kaikki muutkin erityislahjakkuutta vaativat lajit ovat raakoja tottakai, mutta jossain sportissa ei saletisti kukaan pikajuoksuvalmentaja enää lätise 13-vuotiaalle ja 150 kiloselle kaverille, että "kyllä sussa lahjoja löytyy, treenaat vaan ja jos et sittenkään juokse samassa ajassa 60m ku muut ikäisesti 300m niin se johtuu vaan siitä, ettei sua ymmärretä.
 
Tää tasapäistäminen on vaan mennyt ihan vitun liian pitkälle.

Pieni rumpalipoika:
 
Musiikki, kuten kaikki muutkin erityislahjakkuutta vaativat lajit ovat raakoja tottakai, mutta jossain sportissa ei saletisti kukaan pikajuoksuvalmentaja enää lätise 13-vuotiaalle ja 150 kiloselle kaverille, että "kyllä sussa lahjoja löytyy, treenaat vaan ja jos et sittenkään juokse samassa ajassa 60m ku muut ikäisesti 300m niin se johtuu vaan siitä, ettei sua ymmärretä.
 
Toisaalta tuskin sanoo myöskään, että ei sinun kannata harrastaa juoksemista tai edes liikuntaa missään muodossa kun olet tuollainen läski, ja muutenkin sopimaton huippu-urheilijaksi.

jra: Toisaalta tuskin sanoo myöskään, että ei sinun kannata harrastaa juoksemista tai edes liikuntaa missään muodossa kun olet tuollainen läski, ja muutenkin sopimaton huippu-urheilijaksi.
 
Ja musapuolella vastaavalla tavalla sanotaan...tadaa...ei missään.
 
Ongelma tosin on musapuolella vähän isompi. Jalattoman on hankala yrittää juosta, mutta jonkun mielestä se riittää laulajuuteen, että kurkusta tulee ääni.

Pieni rumpalipoika: Ja musapuolella vastaavalla tavalla sanotaan...tadaa...ei missään.
Kyllä kait noissa ammattilaisia kouluttavissa opinahjoissa jonkinlainen karsinta on? Ja miksi niille jotka eivät sisään pääse, pitäisi sen enempää tarkentaa että tää oli sun muusikon ura sitten tässä, elä edes harrasta?
 
Ongelma tosin on musapuolella vähän isompi. Jalattoman on hankala yrittää juosta, mutta jonkun mielestä se riittää laulajuuteen, että kurkusta tulee ääni.
 
Kyllä sille jalattomallekin joku laji löydetään, vaikka lahjoja ei olisi siihenkään ;)
 
Omasta mielestä se että "lahjattomat" harrastaa ei ole mikään ongelma, päin vastoin. Se että musiikkia koskeva ymmärrys lisääntyy sitä kautta, vaikka sieltä ei ammattimaisia tai edes harrastajatasolla hyviä soittajia tai säveltäjiä tulisikaan on pelkästään plussaa. Niin kauan kuin kukaan ei pakota kuuntelemaan (muuta kuin omaa) nuotin vierestä laulamista tai keskinkertaista soittoa, niin mua ei ainakaan haittaa se jos kansalaisopistojen tms. resursseja käytetään musiikin opettamiseen sellaisille joilla ei ole tavoitteena ammatti.
 
Musiikin perusteet (teoria, soittaminen jne.) on kuitenkin ainakin aikaisemmin luettu osaksi yleissivistystä. Ei se että opiskelee harrastuksekseen vaikkapa filosofiaa, historiaa, kieliä, musiikkia, kuvaamataidetta jne. tarkoita sitä että pitäisi olla erityislahjakkuus tai pyrkiä alalle. Riittää että kartuttaa sivistystä ja ymmärtää enemmän vaikka sitten siitä miksi soitetaan, mitä soitetaan ja milloin soitetaan (Lefaa mukaillen).

Olen kirjoittanut jokunen vuosi sitten lahjakkuutta käsittelevän kolumnin erääseen mailapelilehteen. Huomaan, että olen käsitellyt siinä aika paljon myös tässä keskustelussa sivuttuja asioita. Nähdäkseni musiikkikeskusteluun kuulumattomat viittaukset kyseiseen mailapeliin ovat tekstissä niin pienessä osassa, että julkaisen jutun sellaisenaan.
 
Lahjakkuuskeskustelulle olisi ehkä voinut avata uudenkin ketjun, mutta tarkemmin ajatellen tämä "Absoluuttinen sävelkorva" -käsite kiteyttää aika hyvin sen mistä on kysymys kun musiikillisesta lahjakkuudesta keskustellaan.
 
--------------------------------
 
LAHJAKKAAN LUONNOLLINEN PETIKAVERI
 
Lahjakkuutta on tunnetusti montaa lajia, ja pohjoismaisen demokratiasloganin mukaan kukaan ei voi olla lahjakas kaikessa, mutta jokainen on lahjakas jossain. Amerikkalainen vanhempi versio aiheesta on Abraham Lincolnin "You can fool some of the people all of the time, and all of the people some of the time, but you can't fool all of the people all of the time" ja tuoreempi muunnos lauluntekijälahjakkuus Bob Dylanin lahjomaton "Half the people can be part right all of the time, an' some of the people can be all right part of the time, but all the people can't be all right all of the time." Valitan lainauksien pituutta.
 
Spesifistä erityislahjakkuutta on aina arvostettu, koska se lahja on suotu vain harvoille ja valituille. Tappavan hyvistä metsästäjäntaidoista on saattanut olla hetkellistä eloonjäämishyötyä sankariaan arvostavalle lähipiirille.
Modernissa hyvinvointiyhteiskunnassa lahjakkuuden arvostuksesta tulee myös ongelmia. Kun osa porukasta on lahjakkaampaa, ne muut joutuvat ilman omaa syytään epätasa-arvoiseen asemaan. Ja epätasa-arvohan on sanana, käsitteenä ja mielleyhtymänä lähtökohtaisesti hirvittävintä, mitä ihmisperäinen toiminta on toistaiseksi synnyttänyt. Lahjakkuutta siis kadehditaan, mikä onkin luonnollista. Kateus on kulttuurievoluution voimakkain ajava voima, joka löytyy ihmiskunnan suurimpien saavutusten taustalta.
 
Lahjakateudelle löytyy kyllä luonnollisia perusteita. Joidenkin mielestä lahjakkuus on usein antanut kirjoittamattoman oikeuden sanomattomaan boheemiuteen, inhaan itsekkyyteen ja etovaan elvistelyyn; laiskotteluun yleisesti, erivapauksiin erityisesti ja suosioon suuresti. Tyhmä paljon työtä tekee, lahjakas pääsee vähemmällä: se hallinnoi T-pisteen konttoria ja lähettelee vaivattomasti puurtajan kerta toisensa jälkeen noutomatkalle milloin takakulmien hautausmaille, milloin etukentän kappeleihin.
 
Mitään arvokasta ei kuitenkaan synny pelkällä lahjakkuudella. Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Ingmar Bergman on raamittanut lahjakkuuden osuuden huipputaideteoksen synnyttämisestä noin viiteen prosenttiin. Loppuosa on työtä eli raakaa rutiinia, joka neron on jaksettava tehdä, jotta lopputuloksesta tulee edes kelvollinen.
 
Kun alttosaksofonisti Charlie Parker tuli puskista yleisön tietoisuuteen toisen maailmansodan vaiheilla, häntä pidettiin käsittämättömänä luonnonlahjakkuutena. Ihmiset eivät tienneet, että Charlie oli vuosikausia harjoitellut käytännössä koko valveillaoloaikansa. Varmuuden vuoksi hän opetteli järjestyksessä kromaattisen asteikon kaikki sävellajit ja skaalat etu-, taka- ja sivuperin, eikä heti vain niitä muutamaa tavallisinta. Joka yö hän kävi kuuntelemassa Lester Youngia tai muita huippusoittajia ja yritti itse saada aikaiseksi samaa soundia.
Ensimmäisissä jamikokeiluissa Charlieta ei todellakaan pidetty lahjakkaana, vaan hänet naurettiin nöyryyttävästi lavalta. Charlie ei antanut periksi vaan harjoitteli entistä sinnikkäämmin. Ennakkoluuloton lähestymistapa johti bluesin harmoniakäsityksen laajentamiseen ja uuden bebop-tyylin syntyyn. Parker kuuluu edelleen kaikkein arvostetuimpien jazzmuusikoiden joukkoon. Rockin puolella kitaristi Jimi Hendrix teki kaiken sen minkä Parkerkin, minkä lisäksi hän nukkui kitaransa kanssa ja poltti sen sitten lavalla.
 
Kaikki huiput harjoittelevat varmasti paljon, mutta kaikkein terävimmän huipun voivat saavuttaa vain jotkut niistä, jotka täydellisesti omistautuvat tarvittavaan työntekoon. Suuri tai pieni yleisö ei tätä välttämättä halua uskoa, vaan romantisoi taiteilijan tai urheilijan lahjakkuuden ja haluaa palvoa sitä yliluonnollisena ilmiönä. Oma laiskuushan on luonnollista.
Sanotaan jopa, että parhailla on harjoittelun lahja, mutta onko se enää lahja? Lahjahan saadaan annettuna, mutta työntekoon piiskaava itsekuri tulee omasta tahdosta. Ja toisin kuin syntyperäänsä, siihen voi todella itse vaikuttaa. Ja sitä jos mitä pitää arvostaa.
 
Seuraavan kerran kun joudut kentällä kuljetettavaksi, voit aikaa tappaaksesi miettiä, että ei se kuitenkaan voi olla kaikilla elämänalueilla yhtä lahjakas. Eikä se kaikkia kuitenkaan pysty huijaamaan koko aikaa. Ja että ei mailan kanssa varmaan ole niin kivaa nukkua. Eikä nämä uudet materiaalit taida palaakaan kovin hyvin.

Pieni rumpalipoika: Hoho. Ei varmaan olekaan nuottikorvattomia ihmisiä, mutta mitä helvettiä teet nuottikorvalla jonka tole on jotain kvintin luokkaa.
 
Toisaalta, ilman mielipidettäsi voisi olla aika vaikea perustella lahjattomien opetusta jossain kansalaisopistossa.
 
Oletko sinä kaikkitietävä, joka saa määrittää kuka saa harrastaa musiikkia ja kuka ei? Kyllä ne "lahjattomat" voivat saada musiikin harrastamisesta ihan yhtä suurta nautintoa kuin sinäkin suurine lahjoinesi...;D Ei musiikin tarvitse olla mitään suorittamista. Jos jonkun ihmisen toleranssi on sitä kvintin luokkaa ja hän nauttii aivan mielettömästi kitaran soitosta tai laulusta, niin suotakoon se hänelle. Kuten jo aikaisemmin mainitsin nuottikorvakin on kehitettävissä oleva asia. Se, että mihin pisteeseen sitä on mahdollista kehittää riippunee yksilön motivaatiosta, kulttuuritaustasta, harjoittelusta ja miksei myös "luonnollisesta lahjakkuudestakin". Meistä ei kaikista ole ammattimuusikoiksi, mutta ei kaikista tarvitsekaan tulla ammattimuusikoita. Ei kaikista ole tarvetta edes tulla keikkailevia harrastelijoita. Monille riittää se, että saa vaan soittaa.
 
Mitä taas tulee lahjakkuuteen, niin voitko sinä antaa tyhjentävän vastauksen siitä, mitä se on? Mitä nyt ammattikorkeakoulun pedagogiikan luennoilta on jäänyt käteen, niin se on asia mitä ei varmastikaan pysty yksiselitteisesti määrittelemään. Mutta sinulla, kun on niin vahvat mielipiteet ainakin sen suhteen, että lahjattomat eivät saisi harrastaa musiikkia. Niin kerropa minulle mitä on lahjakkuus? Kenellä on siis oikeus harrastaa musiikkia.
 
Mitenkään väheksymättä eri tasoisen musiikin harrastamisen merkitystä, niin minkähän verran löytyy ammattilaisten joukosta sellaisia jotka eivät ole päässeet tähän normaaliin koulutusputkeen, mutta ovat "opiskelleet" työväenopiston ryhmässä pianon soittoa?
 
Miten tämä taas liittyy mihinkään? Ei kaikista tule ammattilaisia eikä pidäkään tulla. Kyllä sitä musiikkia saa harrastaa tavoitteettomastikin. Kyllähän ihmiset saavat harrastaa urheilua vapaasti, vaikkeivat pyrkisikään kilpaurheilijoiksi.
 
Kyllä mä tunnen tyyppejä, jotka ovat aloittaneet työväenopiston kitararyhmässä tai pianoryhmässä ja ovat päätyneet ammattilaisiksi. Miksi työväenopiston opetuksen pitäisi olla este ammattilaisuralle?
 
Ongelma on vain se, että musikaalisesti melko lahjattomille, mutta silti oppimaan halukkaille syötetään kaikkea "olet tosi lahjakas, sitä ei vain ymmärretä"-paskaa ja sit ne itkee tuolla Idolsseissa kun ei arvosteta.
 
Sulla on oikeesti vissiin joku trauma tämän asian suhteen. Jos opettajat antavat epärealistisen kuvan, niin se on kyllä täysin opettajien moka. Kyllähän oppilaita saa ja pitää kehua edistymisestä. En ymmärrä miksi ylipäätään ihmisiä pitäisi lytätä harrastustoiminnan parissa. Jos oppilailla on epärealistinen kuva omista kyvyistään, niin sitten on, kyllä maailma ja Idols sitten opettavat.
 
Musiikki, kuten kaikki muutkin erityislahjakkuutta vaativat lajit ovat raakoja tottakai, mutta jossain sportissa ei saletisti kukaan pikajuoksuvalmentaja enää lätise 13-vuotiaalle ja 150 kiloselle kaverille, että "kyllä sussa lahjoja löytyy, treenaat vaan ja jos et sittenkään juokse samassa ajassa 60m ku muut ikäisesti 300m niin se johtuu vaan siitä, ettei sua ymmärretä.
 
Käyväthän ylipainoiset ja lahjattomat ihmiset myös jumppaamassa kilojansa pois. Kyllähän urheiluakin voi harrastaa, oli laji sitten miten erityislahjakkuutta vaativa.
 
Jos sä haluat nähdä musiikin erityislahjakkuutta vaativana harrastuksena, jota vain harvat ja valitut hyvällä nuottikorvalla siunatut saavat harrastaa, niin hyvä sinulle. Musiikki voi kuitenkin antaa myös vähemmän "lahjakkaalle" harrastajalle todella paljon henkistä pääomaa, mikä voi auttaa jaksamaan arkisen aherruksen keskellä.
 
Kyllähän mäkin ajattelin valmistuttani, että haluan opettaa vain ammattiopiskelijoita tai ammattiopintoihin suuntaavia harrastelijoita. Kunnes ryhmäopetus avasi minun silmäni ja tajusin, että musiikin harrastaminen kuuluu ihan oikeasti kaikille. Jos kaikki soittaisivat jotain tai laulaisivat, niin maailma olisi paljon parempi paikka;D Ihmisten lyttäämisestä ei ole mitään hyötyä. Väittäisin, että musiikkia harrastavat ihmiset todennäköisesti käyvät enemmän keikoilla. Tuntien yhteydessä voi aina pitää pientä aivopesua keikoilla käymisen tärkeydestä, piratismin haitoista yms.
 
Tää tasapäistäminen on vaan mennyt ihan vitun liian pitkälle.
 
Mitä ihmeen tasapäistämistä. Se, että jos kaikilla on oikeus harrastaa jotain ei merkitse tasapäistämistä.
 
Ja musapuolella vastaavalla tavalla sanotaan...tadaa...ei missään.

Miksi ihmisiä pitäisi karkottaa musiikin harrastamisesta pois. Onko sun mielestä lyttääminen oikea metodi?
 
Ongelma tosin on musapuolella vähän isompi. Jalattoman on hankala yrittää juosta, mutta jonkun mielestä se riittää laulajuuteen, että kurkusta tulee ääni.
 
Kyllähän jalattomat harrastavat esimerkiksi pyörätuolikoripalloa. Ja CP-vammaisillekin löytyy lajeja mitä harrastaa.
 
Jos haluat harrastaa laulamista, niin siihen oikeasti riittää se, että kurkusta tulee ääni. Ei kaikista ammattilaislaulajiksi ole, mutta tässähän ollaan koko ajan puhuttu harrastamisesta.