Kitarat: soittaminen ›

Niinno, haluaisin nähdä että miten vaikka Stream of Conciousness taipuu prima vistana kun nuotit on niin loistavia. Millä vaan soittimella, sen puoleen. Nuotit ja tabulatuurit on vaan notaatiotapoja. Jos korvat toimii, niin periaatteessa kummallekaan ei oo kauheempaa tarvetta. Musiikin teoria auttaa kommunikoinnissa, mutta loppupeleissä sillä on väliä että mitenkä käsität itse musiikin ja mitä osaat intuitiivisesti tehdä. Ei Hetfieldkään osannu nuotteja ennen 90-lukua, mutta onhan pojat jonkun rapiat sata miljoonaa levyä myyny silti? Enkä usko että tuolloin oli kauheesti tabejakaan.

BigPapa: Bluesiinko ei voi sisältyä kunnianhimoa riittävää määrää? Pelkkä blues ja ränttätänttä? Hohhoijaa......
 
No jos haluut väkisin tulkita mun sanoja väärin ni anna mennä.
Kuten sun luulis tietävän, niissä on suhteessa moneen muuhun tyyliin painoarvot varsin eri suunnalla kuin siellä, mihin pääsyä esmes nuotinlukeminen helpottaa. Suunnilleen jokainen kitaristi tietää, mitä ääniä bluesissa soitetaan, ei niiden opiskeluun nuotteja tarvita. Ihan eri asiat vaikuttaa siihen, osaako kitaristi oikeesti soittaa sitä bluesia vaiko eikö. Sama juttu jossain ränttätäntässä, kyllä jokainen tietää perusrokkikompin, harva vaan osaa soittaa sitä.
 
Oliks tässä jotain epäselvää?

Raist: ... Ei Hetfieldkään osannu nuotteja ennen 90-lukua, mutta onhan pojat jonkun rapiat sata miljoonaa levyä myyny silti? Enkä usko että tuolloin oli kauheesti tabejakaan.
 
Tähän vois sitte heittää et mitenhän se S&M-produktio olis hoitunu ilman nuotinlukutaitoa (orkan osalta)... joojoo, ois voinu Kamen lennosta plokata, sovittaa pianolla/synalla (vai mikä lieni herran omin soittopeli) ja orkkamuusikot opetellu sit plokaten sitä ;P
 
Eli oisko kuitenkin niin joihinkin juttuihin ei välttämättä tarvi nuotteja, mut toisiin taas vähän väkisinkin ...ja usein niistä vois olla hyötyä sillonkin kun ei nyt ihan välttämättä tarvis.

John Titor: Suunnilleen jokainen kitaristi tietää, mitä ääniä bluesissa soitetaan,
 
No ei nyt ihan näinkään. Saatan olla väärässä, mutta kyllä tässä pientä väheksynnän makua on, mut ei se mua haittaa. Suunnilleen luulen tietäväni missä nuotteja tarvitaan ja missä ei. Älä anna bluesin "yksinkertaisen" muodon hämätä.
 
Sama juttu jossain ränttätäntässä, kyllä jokainen tietää perusrokkikompin, harva vaan osaa soittaa sitä.
 
ränttätänttä = shuffle
 
Tässä on hiukan tabi sofistikoituneemmassa muodossa, nuotinnettuna olisi toki aivan erinäköinen.
 
http://blueslicks.org/wp-content/uploads/2009/04/ericclapton.png
 
Blues licks in E are so common, and its such a widely used key anyways, I thought Id break out another lick in E. This lick is a great shuffle lick in 6/8. It works by using repeated notes (the b7th) and adding a little more color after each pass.
 
The final bit works around the 9th, another popular dominant extension, before landing on a classic minor 3rd. This lick doesnt even touch a major 3rd, its minor pentatonic/blues to the core! That slightly unusual for Clapton, who loves to add those major flourishes.

BigPapa: No ei nyt ihan näinkään. Saatan olla väärässä, mutta kyllä tässä pientä väheksynnän makua on, mut ei se mua haittaa. Suunnilleen luulen tietäväni missä nuotteja tarvitaan ja missä ei. Älä anna bluesin "yksinkertaisen" muodon hämätä.
 
Mun mielestäni Titor ei suinkaan väheksynyt bluesia. Hänhän sanoi, että suunnilleen jokainen kitaristi tietää mitä ääniä siinä voi soittaa, harva vain oikeasti osaa soittaa sitä blüüssiä kunnolla.

mll: Mun mielestäni Titor ei suinkaan väheksynyt bluesia. Hänhän sanoi, että suunnilleen jokainen kitaristi tietää mitä ääniä siinä voi soittaa, harva vain oikeasti osaa soittaa sitä blüüssiä kunnolla.
 
No sovitaan nyt vaikka näin sitten.

mll: Mun mielestäni Titor ei suinkaan väheksynyt bluesia. Hänhän sanoi, että suunnilleen jokainen kitaristi tietää mitä ääniä siinä voi soittaa, harva vain oikeasti osaa soittaa sitä blüüssiä kunnolla.
 
Joo, ei siinä väheksyntää ollut. Juttu vaan on niin, että blues on yksinkertaisempaa musiikkia kuin joku himmee progetiluhevi. Se onkin bluesin hienous, miten yksinkertaisista aineksista saa eheän lopputuloksen. Eikä siihen niitä nuotteja tosiaan tarvitse

Soittelen yhen kaverin kanssa aina silloin tällöin, mallaksen maku suussa tietenkin. Meillä ei ole nuotteja eikä tabeja, kommunikaatio kuullostaa tältä: "soita sä sille diu diu, sitten du du dum ja lopuksi dä dä däm, niin mä vedän siihen että viuu viuu di di di di di di di di dim dim di da di da diuu" Tämän kaltainen keskustelu käydään aina ennen kuin käydään soittelemaan ja kumpikin tietää mitä tehdä. Tai ainakin parin (tunnin) yrityksen jälkeen.
 
Nuottien opiskelu on mukavaa, oletan että joskus siitä taidosta on hyötyä, mutta tuon edellä mainitun kaverin kanssa pärjätään vähemmälläkin. Tabulatuureilla ei tehtäis yhtään mitään. Levyltä joskus kuunnellaan, mutta enimmäkseen kommunikaatio toimii noin. Ja hauskaa on, se on tärkeintä.

dyydfromhell: Joo, ei siinä väheksyntää ollut. Juttu vaan on niin, että blues on yksinkertaisempaa musiikkia kuin joku himmee progetiluhevi. Se onkin bluesin hienous, miten yksinkertaisista aineksista saa eheän lopputuloksen. Eikä siihen niitä nuotteja tosiaan tarvitse
 
Juttu vaan on niin... Kuulostaa ihan siltä, kun haluaisit vakuuttaa ihmisiä tästä? Mun mielestä yks musiikin tyyli ei oo sen helpompi kun toinen. Ite oon kokenu että blues ei todellakaan oo helppoo. Tietty jos haluaa soittaa koko ajan samanlaista tavaraa E:ssä. Progetiluheviinkään ei ny kovin vaikeeta oo päästä loppujen lopuks sisälle, samoista aineksista se rakentuu kun blüüs :-)

Raist: Juttu vaan on niin... Kuulostaa ihan siltä, kun haluaisit vakuuttaa ihmisiä tästä? Mun mielestä yks musiikin tyyli ei oo sen helpompi kun toinen. Ite oon kokenu että blues ei todellakaan oo helppoo. Tietty jos haluaa soittaa koko ajan samanlaista tavaraa E:ssä. Progetiluheviinkään ei ny kovin vaikeeta oo päästä loppujen lopuks sisälle, samoista aineksista se rakentuu kun blüüs :-)
 
Minunkin mielestä ei ole toistaan helpompaa musiikkityyliä. Ei ole pitkä aika kun opettelin nuotteja soittamalla lastenlauluja ala-asteen laulukirjoista. Itse asiassa aika kuolemattomia ralleja.

Raist: Juttu vaan on niin... Kuulostaa ihan siltä, kun haluaisit vakuuttaa ihmisiä tästä? Mun mielestä yks musiikin tyyli ei oo sen helpompi kun toinen. Ite oon kokenu että blues ei todellakaan oo helppoo. Tietty jos haluaa soittaa koko ajan samanlaista tavaraa E:ssä. Progetiluheviinkään ei ny kovin vaikeeta oo päästä loppujen lopuks sisälle, samoista aineksista se rakentuu kun blüüs :-)
 
Kaikkihan on helpompaa kun sen osaa... Mutta kyllä (perus)bluesissa ne nuotit löytyy helpommin kuin progetilussa. Kyllä ainakin itselläni ne pentatoniset löyty superlokrista helpommin. Kysehän oli vaan siitä tarviiko bluesissa ja ränttätäntässä nuotinlukutaitoa niin paljon kuin jossain muussa. Tärkeintähän on kuitenkin käyttää korvia, niillä löytyy kaikki.
 
EDIT: Totta kai yritän vakuuttaa ihmisiä, päteminen on elämän suola...

dyydfromhell: Tärkeintähän on kuitenkin käyttää korvia, niillä löytyy kaikki....
 
Asian ydin, eikös joo? Olipa kyse sitten kuuntelusta tai soittamisesta.

staropramen: Asian ydin, eikös joo? Olipa kyse sitten kuuntelusta tai soittamisesta.
 
Joskus vaan tuntuu, että näin ei ole enää (valitettavasti) ole näinä tabulatuurien valta-aikoina...

Nyt kun nuottikeskustelu on kiivaimmillaan täällä, niin heitetäämpä pieni välikysymys. Ite oon tässä reilun vuoden päivät soitellu nuoteista ja olen edelleen aika amatööri kyseisessä hommassa. Oletteko te nuoteista lukijat itse nuotintaneet kappaleita ja kokeneet sen hyödylliseksi omalle nuotinlukutaidollenne? Omat ylöskirjoittamiset ovat jääneet sointuihin, joten ajattelin, että voisin vähän laajentaa nuotintamiseen jos se edesauttaisi nuoteista lukua.

Juuleppi: Nyt kun nuottikeskustelu on kiivaimmillaan täällä, niin heitetäämpä pieni välikysymys. Ite oon tässä reilun vuoden päivät soitellu nuoteista ja olen edelleen aika amatööri kyseisessä hommassa. Oletteko te nuoteista lukijat itse nuotintaneet kappaleita ja kokeneet sen hyödylliseksi omalle nuotinlukutaidollenne? Omat ylöskirjoittamiset ovat jääneet sointuihin, joten ajattelin, että voisin vähän laajentaa nuotintamiseen jos se edesauttaisi nuoteista lukua.
 
Kyllähän se nuotintaminen auttaa myös nuotinlukutaidossa. Jos tarkoitat nuotintamisella biisien plokkaamista ja niiden kirjoittamista nuoteille, niin se on erittäin kehittävää. Suosittelen lämpimästi.

Euphonium: En minä ymmärrä, mitä hassua tuossa ajatuksena on. Kyllä minä olen monesti nähnyt nuotteina biisin, jolla on esimerkiksi mielenkiintoinen nimi ja olen halunnut soittaa sen, tietääkseni millainen se on tai sitten se on vaikka jonkun tuntemani säveltäjän biisi, jota en ole kuullut, mutta johon haluan tutustua. Lisäksi maailma on täynnä myös musiikkkia, jota ei ole julkaistu koskaan äänitteenä, vaan ainoastaan nuotteina.
 
Kitaran lisäksi soitan myös puhaltimia ja siinä hommassa olen joutunut soittamaan keikalla biisejä, joita en ole ikinä kuullut. Joskus esimerkiksi keikka on tullut niin lyhyellä varoitusajalla, ettei ohjelmistoon ole ehtinyt tutustua.
 
Näin seuraavana päivänä mietittynä perunkin puheeni. Rupesin kelailee alkuaikojen tabulatuurikokemuksia ja tuli mieleen, että montaa ynkän ja dream theaterin kappaletta kattelin just sillä silmällä, että tota vois olla hauska soittaa. Ennenkuin siis olin edes kuullut kyseisiä biisejä. Samaa tapahtuu edelleen noiden kaiken maailman klassisen muusiikin kitarasovitusten kanssa. Eli ei ollenkaan hassua siis.
Ja joo tota keikkahommelia en missään vaiheessa kyseenalaistanutkaan. Etenkin kun kyseessä on joku muu instrumentti kuin kitara.
 
Tänkin jaarittelun ja krapulapäivän ois voinu käyttää tehokkaammin vaikka tohon nuotinlukutaidon parantamiseen. Jos Titorin mukaan pari minsaa päivässä tosiaan riittää ni kyllä tässä on itsekin tehtävä kurssimuutos.

dyydfromhell: Joo, ei siinä väheksyntää ollut. Juttu vaan on niin, että blues on yksinkertaisempaa musiikkia kuin joku himmee progetiluhevi. Se onkin bluesin hienous, miten yksinkertaisista aineksista saa eheän lopputuloksen. Eikä siihen niitä nuotteja tosiaan tarvitse
 
Ei se yksinkertaisempaa ole kuin tietyillä parametreillä tarkasteltuna, vähän niin kuin ruokaakin voidaan määritellä hyväksi tai huonoksi erilaisilla painotuksilla. Rekkapenan silmälasien läpi 1500 kcal sisältävä etovan näköinen makaronilaatikkoannos on vitun hyvää safkaa, kun taas jollekin kulinaristirunkkarille edellisessä on lähtökohtaisesti kaikki pielessä, koska annos ei näytä hyvältä.
 
Blues on kehittynyt hyvin kauan - se että kyseisessä tyylissä äänitiheys per aikaväli x on usein pienempi kuin nyt esim. progehevissä ei tee siitä yksinkertaisempaa kuin tällä yhdellä puheena olevalla sektorilla. Jos esmes dynamiikka otetaan tarkastelun lähtökohdaksi, blues on ihan helvetin paljon monimutkaisempaa. Progehevissä dynamiikkaa on lähtökohtaisesti usein tasan niin että ääni soi tai sitten se ei soi. Joskus hyvin harvoin se soi vähän hiljempaa. Sama juttu, jos tarkastellaan erilaisia saundeja ja saundityyppejä. Progehevissä nämä ovat ihan toissijaisia asioita. Bluesissa ensisijaisia.
 
Ja just tällasia asioita ei nuoteista voi opetella, vaan estetiikka paljastaa itsensä täysin toisten reittien kautta. Vieläkö se BigPapa haluaa nurista?

John Titor: Ei se yksinkertaisempaa ole kuin tietyillä parametreillä tarkasteltuna, vähän niin kuin ruokaakin voidaan määritellä hyväksi tai huonoksi erilaisilla painotuksilla. Rekkapenan silmälasien läpi 1500 kcal sisältävä etovan näköinen makaronilaatikkoannos on vitun hyvää safkaa, kun taas jollekin kulinaristirunkkarille edellisessä on lähtökohtaisesti kaikki pielessä, koska annos ei näytä hyvältä.
 
Blues on kehittynyt hyvin kauan - se että kyseisessä tyylissä äänitiheys per aikaväli x on usein pienempi kuin nyt esim. progehevissä ei tee siitä yksinkertaisempaa kuin tällä yhdellä puheena olevalla sektorilla. Jos esmes dynamiikka otetaan tarkastelun lähtökohdaksi, blues on ihan helvetin paljon monimutkaisempaa. Progehevissä dynamiikkaa on lähtökohtaisesti usein tasan niin että ääni soi tai sitten se ei soi. Joskus hyvin harvoin se soi vähän hiljempaa. Sama juttu, jos tarkastellaan erilaisia saundeja ja saundityyppejä. Progehevissä nämä ovat ihan toissijaisia asioita. Bluesissa ensisijaisia.
 
Ja just tällasia asioita ei nuoteista voi opetella, vaan estetiikka paljastaa itsensä täysin toisten reittien kautta. Vieläkö se BigPapa haluaa nurista?
 
Ei kai me kumpikaan nyt varsinaisesti olla nuristu? Taas on puhuttu samoista asioista hiukan eri ilmaisuilla ja tämä ah niin yleinen väärinymmärrys vaanii joka kulman takana.