Kitarat: soittaminen ›

Triqqer: Kyllä Kirkki täytyy saada listalle. Vaikka olisit mitä mieltä soiton laadusta niin et voi sitä sanoa, etteikö olisi erittäin moneen uuteen kepittäjään jättänyt jäljet. Ei varmasti moni "nykypäivän kitaristi" ole saanut niin montaa ihmistä aloittamaan kitaran soittoa, kuin Hammet.
 
Voi olla noinkin. Itse ei vaan pysty nimeämään yhtään asiaa, jonka olisi napannut Kirkiltä ikään kuin "vaikutteena".
 
Paska kitaristi.

Rory Gallagher (soolo)
http://www.youtube.com/watch?v=nsUKWFkmRu0
 
Voiko joku selittää mitä tässä biisissä tai soolossa on tuntemisen arvoista? Melkoista tuubaa IMO. Soolo varsinkin aivan peruspertti meininkiä.

Peltsi88: Voiko joku selittää mitä tässä biisissä tai soolossa on tuntemisen arvoista? Melkoista tuubaa IMO. Soolo varsinkin aivan peruspertti meininkiä.
 
Huippujen soitto näyttää aina helpolta ja vaivattomalta, mutta on ihan toinen asia hypätä sinne lauteille ja tykittää tuohon malliin. Killerisoundeilla soitettu, hieno veto Rorylta ja bändiltä.

kaaliaivo: Huippujen soitto näyttää aina helpolta ja vaivattomalta, mutta on ihan toinen asia hypätä sinne lauteille ja tykittää tuohon malliin. Killerisoundeilla soitettu, hieno veto Rorylta ja bändiltä.
 
En mä sitä meinannutkaan, että siihen ite pystyisin. Tuossa biisissä eikä soolossa vain ei ollut mitään erikoista, ei jäänyt mieleen, ei herättänyt oikein mitään tunteita, tylsä. Taitavampia kitaristeja kyllä löytyy.
 
Ihmettelin miksi aloittelevan kitaristin pitäisi tuollasta kuunnella. No, makuasioita.

Peltsi88: En mä sitä meinannutkaan, että siihen ite pystyisin. Tuossa biisissä eikä soolossa vain ei ollut mitään erikoista, ei jäänyt mieleen, ei herättänyt oikein mitään tunteita, tylsä.
 
Makujahan on tosiaan monia
 
Peltsi88: Taitavampia kitaristeja kyllä löytyy.
 
Taitavuuden määritelmä soittajiin sovellettuna on erittäin hankala. Kun oma tekniikka on vasta kehitysasteella, on helppo katsoa ylöspäin esimerkiksi julmettua pikkausspeediä tai nopeaa otelautatyöskentelyä. Hyvin äkkiä valkenee, että omat sormet eivät pysty samaan ja samalla tajuaa, että vastaavan tekniikan saavuttaminen vaatii varmaan järjettömän määrän treenausta. Niinhän se toki on.
 
Vähemmän ilmeinen asia on se, että näennäisesti "helppokin" juttu voi olla vaikea saada kuulostamaan hyvältä. Kun kuulee vaikka tuossa Roryn tykittävän ns. perusrokkia, se on petollisesti vähemmän vaativan oloista kuin vaikka tilumiehen sarja nopeasti soitettuja sweep-arpeggioita. Ei ole helppo asia saada perusrokkia kulkemaan. Ei se välttämättä irtoa edes huippujazzmiehiltä vaikka tekniikka olisi periaatteessa paremmassa kunnossa. Jazzmiehen "tatsi" voi olla täysin väärä rokkiin.
 
On asioita, joita Yngwie vetää ja joita Rory ei vedä, mutta on myös asioita, joita Yngwie ei vedä ja Rory vetää... Rory pystyy runttaamaan perusrokin hyvällä, raa'alla soundilla ja olemaan tyylitietoinen, se soitto tulee minusta vähän enemmän sydämestä kuin sormista. Tykkään jostain Ynkän alkupään jutuistakin, mutta aika äkkiä se itsetarkoituksellinen nopeusonanointi alkaa puuduttaa.
 
Taitavuus voi tarkoittaa niin montaa asiaa.
 
Peltsi88: Ihmettelin miksi aloittelevan kitaristin pitäisi tuollasta kuunnella. No, makuasioita.
 
Makuasioita, kyllä, mutta joskus joku musa aukeaa hitaammin. Kuten mikä tahansa kunnon rock, tuollainenkin olisi parasta kokea livetilanteessa.

Peltsi88: Ihmettelin miksi aloittelevan kitaristin pitäisi tuollasta kuunnella. No, makuasioita.
 
Tosiaan makuasioita. Ite oon sitä mieltä ettei aloittelijoille paremmin sopivaa kamaa olekaan: Esimerkki siitä, miten soitetaan tyylikäs soolo yksinkertaiseen sointukiertoon luontevalla tatsilla. Opettaa myös, että pienet "virheet" kuuluvat livesoittoon. Vaikka mielipide vain tämäkin...

Triqqer: ...ja sitten mies jota ilman tuo lista on aina vajaa. Roope Latvala. Ei hän mitään perusteluja kaipaa.
 
Mää kyllä olisin aidosti kiinnostunut perusteluista. Suomessa kun on oikeasti muutamia todella kovia kitaristeja, jotka sietäisi tuntea vaikkapa ihan sen takia, että on itse suomalainen: esim. Heikki Laurila (tsekatkaapa levytettyjen raitojen lukumäärä!), Juha Björninen, Heikki Silvennoinen, Markku Kanerva, Pantse Syrjä, Juha Torvinen, Varre Vartiainen, Marzi Nyman, Tuomo Dahlblom tai vaikkapa Tuomas Väinölä, Marko Karhu, Seppo Tyni tai Peter Engberg. Mun mielestä suurimmalla osalla heviperteistä ei vaan ole tuolle listalle asiaa. Vaikka muutamia positiivisia yllätyksiä silläkin saralla silloin tällöin tulee vastaan, on suurimman osan ulosanti niin uskomattoman puuduttavan tylsää ja yksipuolista, että "tuntemisen arvoinen"-tarraa on vaikea näiden kavereiden otsaan liimata.
 
Mange: Muutamia joitten nimet en nähnyt:
 
Pat Metheny
George Benson
Steve Cropper
Robben Ford
Larry Carlton
Jay Graydon
Steve Lukather
Jim Hall
Django Reinhardt
Mattias IA Eklundh
Andy Timmons
John Scofield
Angus & Malcolm Young
 
Määhän mainitsin noista ainakin viis, varmaan enemmänkin.

kaaliaivo:
Taitavuuden määritelmä soittajiin sovellettuna on erittäin hankala. Kun oma tekniikka on vasta kehitysasteella, on helppo katsoa ylöspäin esimerkiksi julmettua pikkausspeediä tai nopeaa otelautatyöskentelyä. Hyvin äkkiä valkenee, että omat sormet eivät pysty samaan ja samalla tajuaa, että vastaavan tekniikan saavuttaminen vaatii varmaan järjettömän määrän treenausta. Niinhän se toki on.
 
Vähemmän ilmeinen asia on se, että näennäisesti "helppokin" juttu voi olla vaikea saada kuulostamaan hyvältä. Kun kuulee vaikka tuossa Roryn tykittävän ns. perusrokkia, se on petollisesti vähemmän vaativan oloista kuin vaikka tilumiehen sarja nopeasti soitettuja sweep-arpeggioita. Ei ole helppo asia saada perusrokkia kulkemaan. Ei se välttämättä irtoa edes huippujazzmiehiltä vaikka tekniikka olisi periaatteessa paremmassa kunnossa. Jazzmiehen "tatsi" voi olla täysin väärä rokkiin.
 
On asioita, joita Yngwie vetää ja joita Rory ei vedä, mutta on myös asioita, joita Yngwie ei vedä ja Rory vetää... Rory pystyy runttaamaan perusrokin hyvällä, raa'alla soundilla ja olemaan tyylitietoinen, se soitto tulee minusta vähän enemmän sydämestä kuin sormista. Tykkään jostain Ynkän alkupään jutuistakin, mutta aika äkkiä se itsetarkoituksellinen nopeusonanointi alkaa puuduttaa.
 
Taitavuus voi tarkoittaa niin montaa asiaa.
 
Totta tuo on.
 
Itelle ei vain tuo soitto kyl iskenyt yhtään. Jännä, että toisille tuollainen soitto voi olla parasta maailmassa, kun toisille edustaa keskiverto kellarihumppaa.

aoi: Opettaa myös, että pienet "virheet" kuuluvat livesoittoon. Vaikka mielipide vain tämäkin...
 
Näin se kitaralehtien ja nettijuttujen mukaan monien huippujenkin mielestä on. Varsinkin kun joku alkaa oikein tosissaan improvisoida sooloja sen sijaan, että vetää aina saman valmiiksi opetellun kuvion, kyllä niitä "virheääniäkin" joukkoon välillä tulee. Ei ole kovin vakavaa kun pääsee irti ajatuksesta, että musiikki ei ole suorittamista.
 
Järjestään huippujen ohje on minun mielestä ollut se, että siitä "väärästä äänestä" ei pidä joutua paniikkiin, vaan jatkaa pokkana eteenpäin. Sitäpaitsi monesti kekseliäs sooloilija voi pikkuisen hämätä ja keksiä "väärään ääneen" sopivan jatkomelodian, jolloin mitään "virhettä" ei oikeastaan ole edes sattunut.
 
Olen joskus katsonut nuoteista jonkun melodian (käy minulta hitasati jos ollenkaan) ja ollut varma, että nuotissa on oltava virhe. Joku sävel vaan kuulostaa turhan oudolta. Kuitenkin "väärä" sävel onkin ollut ihan okei kunhan ne muutamat seuraavat äänet on soitettu perään.
 
Sanotaanhan myös, että kun soitat yhden väärän nuotin, se on virhe. Jos soitat monta, se on jazzia. ;-D

Järjestään huippujen ohje on minun mielestä ollut se, että siitä "väärästä äänestä" ei pidä joutua paniikkiin, vaan jatkaa pokkana eteenpäin. Sitäpaitsi monesti kekseliäs sooloilija voi pikkuisen hämätä ja keksiä "väärään ääneen" sopivan jatkomelodian, jolloin mitään "virhettä" ei oikeastaan ole edes sattunut.

Olen joskus katsonut nuoteista jonkun melodian (käy minulta hitasati jos ollenkaan) ja ollut varma, että nuotissa on oltava virhe. Joku sävel vaan kuulostaa turhan oudolta. Kuitenkin "väärä" sävel onkin ollut ihan okei kunhan ne muutamat seuraavat äänet on soitettu perään.
 
Anteeksi, offtopiccia.
 
Kävin pari vuotta tunneilla, ja opettaja neuvoi juurikin jatkamaan eteenpäin virheen sattuessa. Alkuaikoina kun aina meinasin aina pysähtyä ja korjata virheen. :D Ope soitti pianoa ja mie kitaraa. Vähitellen meni jakeluun, ja sittemmin oon huomannu että sehän on melkein tylsää jos ei yhtään tee virheitä. Sekin on mielenkiintoinen juttu, miten jotkut kitaristit saavat virheetkin kuulostamaan hyviltä, kun ne soitetaan hyvällä soittotatsilla. Joskus olen kyllä live-esitystä katsoessa kokenut pienen pettymyksen kun olen odottanu miten joku soittaa tietyn jutun ja se meneeki iha metsikköön.
 
Joskus myös biisin keskeltä otetun yksittäisen esim. kitararaidan äänet yksinään kuulostavat "vääriltä" mutta muiden soitinten keskellä ne "väärät" asiat ovatkin keskeinen osa kappaleen tunnelmaa.

Ry Cooder. http://www.youtube.com/watch?v=_-XeHmrNSoc

antnis: Ry Cooder. http://www.youtube.com/watch?v=_-XeHmrNSoc Niin ja oma suosikkisetä Bob Brozman: http://www.youtube.com/watch?v=GAQ0pyKW4S4&feature=related

Samaa mieltä kuin jokin jo olikin, että pelkät nimet hukkuvat nyt tähän ketjuun. Olisi ollut parempi saada jotain linkkiä videoon tai musiikkipätkään...mahdollisesti jotain pientä johdantoa yms. Kuten jo monesta vastauksesta näkee, ei oo enää jaksettu lukea läpi, kun tulee samoja.
 
Tuosta Gallagherin Rorysta (soi muuten illalla Radio rockilla kyseisen hemmon biisi). Youtubessa oli selkeästi parempia pätkiä, kuin annetussa linkissä, jostain tuolta 60-70 luvun taitteesta. Niistä kyllä huomasi selvän yhteyden Jimi Hendrixiin, eli tuosta Jimppa on tainnu imeä vaikutteita, kun kaveria kerran ihannoi.
 
Jossain määrin jokaisen maailmalla mainetta niittäneen bändin kitaristi on tuntemisen arvoinen, mutta haussa oli kaverit, jotka on enemmän speciaaleja, YOU KNOW WHAT I MEAN. Sellaisia, jotka on vaikuttaneet kitaransoittoon, ja toisiin kitaristeihin, tai ovat jotenkin omaperäisiä ja originaaleja, tai selvästi aikalaisiaan edellä (sitä kautta tietty vaikuttaneet tosiaan kitaransoiton kehitykseen ja trendeihin). Mun mielestä tämän vuoksi mm. Brian May ei kuulu listalle, vaikka onkin loistava kitaristi. Kertokaa toki, jos kaveri on vaikuttanut jne. sen vuoksi tämä thread on olemassa.
 
Ja sitten lisäksi tietty näitä uusia kavereita, joita välillä tuntuu tulevan niinku sieniä sateella, mutta joista ei monikaan tunnu tietävän (vaikka heillä olisi jo tuhasia-kymmeniä tuhansia faneja).

op76: Samaa mieltä kuin jokin jo olikin, että pelkät nimet hukkuvat nyt tähän ketjuun. Olisi ollut parempi saada jotain linkkiä videoon tai musiikkipätkään...mahdollisesti jotain pientä johdantoa yms. Kuten jo monesta vastauksesta näkee, ei oo enää jaksettu lukea läpi, kun tulee samoja.
 
Tuosta Gallagherin Rorysta (soi muuten illalla Radio rockilla kyseisen hemmon biisi). Youtubessa oli selkeästi parempia pätkiä, kuin annetussa linkissä, jostain tuolta 60-70 luvun taitteesta. Niistä kyllä huomasi selvän yhteyden Jimi Hendrixiin, eli tuosta Jimppa on tainnu imeä vaikutteita, kun kaveria kerran ihannoi.
 
Jossain määrin jokaisen maailmalla mainetta niittäneen bändin kitaristi on tuntemisen arvoinen, mutta haussa oli kaverit, jotka on enemmän speciaaleja, YOU KNOW WHAT I MEAN. Sellaisia, jotka on vaikuttaneet kitaransoittoon, ja toisiin kitaristeihin, tai ovat jotenkin omaperäisiä ja originaaleja, tai selvästi aikalaisiaan edellä (sitä kautta tietty vaikuttaneet tosiaan kitaransoiton kehitykseen ja trendeihin). Mun mielestä tämän vuoksi mm. Brian May ei kuulu listalle, vaikka onkin loistava kitaristi. Kertokaa toki, jos kaveri on vaikuttanut jne. sen vuoksi tämä thread on olemassa.
 
Ja sitten lisäksi tietty näitä uusia kavereita, joita välillä tuntuu tulevan niinku sieniä sateella, mutta joista ei monikaan tunnu tietävän (vaikka heillä olisi jo tuhasia-kymmeniä tuhansia faneja).
 
Jeps, tsori nyt vaan mutta tämä sinun kysymyksen asettelusi ei oikein toimi. Periaatteessa ymmärrän mitä haet, mutta mihin vetää ne rajat niistä "toisiin kitaristeihin vaikuttaneista kitaristeista" ?. "Aikalaisiaan edellä ?" aika vaikeita määrittelykysymyksiä, eikö vain. Miksi Brian May ei kuulu listallesi ? Mies joka itserakentamallaan kitaralla on ollut ja on edelleen melodisen rocksoolon mestari, mutta kuten huomaat, tää on hankalaa.

blaekie: Jeps, tsori nyt vaan mutta tämä sinun kysymyksen asettelusi ei oikein toimi. Periaatteessa ymmärrän mitä haet, mutta mihin vetää ne rajat niistä "toisiin kitaristeihin vaikuttaneista kitaristeista" ?. "Aikalaisiaan edellä ?" aika vaikeita määrittelykysymyksiä, eikö vain. Miksi Brian May ei kuulu listallesi ? Mies joka itserakentamallaan kitaralla on ollut ja on edelleen melodisen rocksoolon mestari, mutta kuten huomaat, tää on hankalaa.
 
Niinpä. Toisen mielestä yhdentekevä on toiselle maailman tärkein. Mutta kyllähän nyt Brian May on todellakin mainitsemisen ja tutustumisen arvoinen kitaristi omasta genrestä riippumatta - ja innoittaja ihan hurjan monille hänen jälkeensä pinnalle nousseille, kansainvälisesti tunnetuille kitaristeille jatsista metalliin.

Jucciz: Määhän mainitsin noista ainakin viis, varmaan enemmänkin.
 
Teitkin. Katsoin vain nopeasti läpi ketjua ennen postittamista, katsoen eniten listauksia kuten omani. Mutta eihän se haittaa vaikka nimet kuten Pat Metheny ilmenee tässä ketjussa useamminkin... ;-)

Jos näin ei ole jo tapahtunut, niin edesmennyt Roy Buchanan sietänee tulla mainituksi. Melodista soittamista selkeästi artikuloivalla soundilla. Vibrolux+piuha+Tele kombinaatiosta tuskin saa irti paljon enempää kuin mitä Buchanan sai. Miehen tekemiset eivät satavarmasti kolahda monellekaan nuoremman polven musikantille, eikä tarvitsekaan. Meikäläiselle vastaavasti Buchanan on jonkin sortin vaikuttaja, ihan jo puhtaasti soitannollisen asenteen osalta.
 
Niin, ja jos Les Paul ei ole putkahtanut esille aiemmin niin nyt putkahtaa. Mies muistetaan useimmiten nimikkokitaroistaan ja innovaatioistaan moniraitatekniikan parissa, mutta heppuhan oli kukoistusvuosinaan ihan ässäsoittaja. Jamittelee kai vieläkin viikottain lähikuppilan jameissa...

Pakko lisätä vielä seuraavat:
 
Mark 'O Connor - Kaveri voitti CMA:n National Flatpicking Contest:n 17-vuotiaana. Tunnetaan paremmin viulistina, mutta aivan huikea kitaristi.
 
Chet Atkins - Aiemmin mainitun Tommy Emmanuelin suurin esikuva
 
Mark Knopfler - Tyylitaju jotain ihan käsittämätöntä. Loistanut aina livenä, esim Brothers In Armsin liveversiot aivan huikeita.

Jucciz: Mää kyllä olisin aidosti kiinnostunut perusteluista. Suomessa kun on oikeasti muutamia todella kovia kitaristeja, jotka sietäisi tuntea vaikkapa ihan sen takia, että on itse suomalainen...
 
No Stone oli tunnetusti suomen ensimmäinen tunnettu thrash poppoo ja avasi ovia usealle perästätulleelle bändille ja antoi todella monille sysäystä jatkaa thrashin soittoa. Stonesta puhun siksi, että Roope oli pääsäveltäjä ja varmaan mieleen painuvin jäsen tästä yhtyeestä.
 
Sitten kun tähän lisätään vielä melkoinen soittotaito ja minun mielestäni aivan uskomaton sävellys taito ja kaikkien kappaleiden tekninen(kin) taso (jotka Roope on säveltänyt), niin ei liene epäselvää, että mistä monet nykypäivän suomalaiset metallibändit ja soittajat ovat puhtia saaneet. Esimerkiksi Stam1na ja CoB.
 
Latvala ei muille kuin pitkätukille ole merkityksellinen, mutta meille suomalaisille letinheiluttajille hän on erittäin tärkeä. Ilman häntää ei olisi ollut Stonea ja ilman Stonea olisi nykypäivän suomalainen tarjonta huomattavan tylsää, ainakin minun mielestäni se olisi, koska tekniset nopean musiikin bändit olisivat harvemmassa. Sitten kun vielä otetaan huomioon se, että nykypäivänäkin jotkut häneltä imuroivat innoitusta harjoitella soittoa ja vaikutteita, niin ei voida täysin turhasta henkilöstä puhua. Ainakin allekirjoittanut on saanut kovasti puhtia Roopen soiton kuuntelusta.
 
Noista mainitsemistasi kitaristeista etenkin Silvennoinen sopisi täydellisesti listalle. Muista en juuri tiedä, mutta jos heidät samassa yhteydessä Heikin kanssa mainitaan, niin kyllä uskon, että tasokkaita ovat.

Mick Green, tunnetaan parhaiten The Pirates -yhtyeen kitaristina, mutta on soittanut monissa muissakin yhteyksissä. Soittaa mm. useammalla Van Morrisonin levyllä, on tehnyt kiertueita Paul McCartneyn kanssa jne. jne.
Moni kitaristi mainitsee Greenin esikuvakseen, mm. Pete Townshend ja Wilko Johnson.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Mick_Green
http://www.thepirates.co.uk/
 
Ehkä parasta Greeniä, mun mielestä --> http://www.youtube.com/watch?v=nG4TXUkGL9Y
 
Siitä vaan vetämään vastaavaa komppia samalla tempolla :)
 
Laitetaan vielä linkki varhaiseen Dr. Feelgoodiin jolloin Wilko oli mukana. Huomatkaa omaperäinen tyyli hakata kieliä rystysillä --> http://www.youtube.com/watch?v=6nyeSGaBcrA