Kitarat: soittaminen ›

GM:n soittotyylistä vielä sen verran, että osaa mielestäni toteuttaa hienosti vanhaa sananlaskua: "tilu on hyvä renki mutta huono isäntä", eli tilu kyllä irtoaa, mutta vain kohtuudella ja oikeissa paikoissa.

Saatan olla väärässä, mutta oon pitänyt Gorhamia jenkkinä. Ainakin syntyperältään.
 
Jep, Gorham on jenkki, Kaliforniasta. Tässä teille irkkuja:
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Category:Irish_guitarists
http://en.wikipedia.org/wiki/Category:Irish_rock_guitarists
http://en.wikipedia.org/wiki/Category:Northern_Irish_guitarists
 
Nostaisin Vivian Campbellinkin aika korkealle, vaikka offtopiciahan tämä.
 
On se Moore minunkin suosikkini. Etenkin Corridors of Powerin, Victims of The Futuren ja We Want Mooren ajoilta. Vielä Run For Coverkin toimi.

Saatan olla väärässä, mutta oon pitänyt Gorhamia jenkkinä. Ainakin syntyperältään.
Joo. Ja RJD on italialainen. Nii, ja Campbell unohtui, herrahan on yksi omista suosikeistani.

No ny mulla on se Mooren - Close As Can Get ja sehän on hemmetin hyvä...seuraavaks levariin Derringeriä...Blues Deluxe...

Mooren heviajan tuotanto oli allekirjoittaneelle suuri osasyy kitaransoiton aloittamiseen, aika harvalukuinen on raskaan musiikin puolella kitaristijoukko, joka pistää paremmaksi fraseerauksessa ja soundissa. Jännä juttu, jos Gary ei itse hevi/hardrock-vaiheestaan perustanut liiemmin, koska miehellä selvästi oli sanottavaa aihepiireistä (sota, ydinaseiden tuottama maailmanloppu, lentokonekaappaukset (?) tms.) jotka sopivat heviin ainakin IMO loistavammin kuin bluesiin :)
 
Edit: saattoi olla myös tämä tiettyyn aikakauteen kuulunut "vaikuttaaksesi-kitaralehtien-haastattelussa-fiksulta-jätkältä-sinun-tulee-hävetä-tiluvaihettasi" -ilmiö. Tosin Moore siirtyi takaisin bluesiin jo reilusti ennen kuin shred-is-dead -vaihe alkoi, enkä nyt muista milloin Garylta tuota kommenttia tarkalleen tuli..

GM:n soittotyylistä vielä sen verran, että osaa mielestäni toteuttaa hienosti vanhaa sananlaskua: "tilu on hyvä renki mutta huono isäntä", eli tilu kyllä irtoaa, mutta vain kohtuudella ja oikeissa paikoissa.
 
Näin juuri. Tykkään tilusta, ja bluussista, Moorella ne yhdistyvät. Ainoa mistä en Mooren biiseissä tykännyt, oli laulu, mutta siihenkin tottuu.

Edit: saattoi olla myös tämä tiettyyn aikakauteen kuulunut "vaikuttaaksesi-kitaralehtien-haastattelussa-fiksulta-jätkältä-sinun-tulee-hävetä-tiluvaihettasi" -ilmiö
 
Minä just veikkaan tuota ilmiötä. Tuskin sitä mistään perseestä keksisi noinkin meneviä hevirokkibiisejä, ellei siitä hommasta olisi itsekkin pitänyt.

Gary Moore on yhtä arvostettu (-tettava) blueskitaristina, kuin Jamie Cullum jazzpianistina.

Gary Moore on yhtä arvostettu (-tettava) blueskitaristina, kuin Jamie Cullum jazzpianistina.
 
Tai esimerkiksi Zakk Wylde hevikitaristina.

Nonii kyllä lähtee:
 
http://youtube.com/watch?v=B0NFOKkuTSI
 
Ja sitä blyyssiä:
 
http://youtube.com/watch?v=bAN8jAp9Osc
 
http://youtube.com/watch?v=OaWU5qcK3Zs
 
http://youtube.com/watch?v=mX4zt9zk820
 
Ihmeellisiä uskottavuus höpinöitä.

Vähän vanhenpa matskua!
http://www.youtube.com/watch?v=uQ26N0I8QPQ

BigPapa, tuo BBM on kyllä timanttia, pitäis hommata albuumia herroilta.

BigPapa, tuo BBM on kyllä timanttia, pitäis hommata albuumia herroilta.
 
Mulla on se jo...8)...

GM:n soittotyylistä vielä sen verran, että osaa mielestäni toteuttaa hienosti vanhaa sananlaskua: "tilu on hyvä renki mutta huono isäntä", eli tilu kyllä irtoaa, mutta vain kohtuudella ja oikeissa paikoissa.
 
Tyylitajua ja hienoja melodioita voi tehdä/esittää/jne. ilman sitä tiluakin. Hyvä kitaristi osaa antaa tilaa muillekin.
 
Vähän sama kuin jalkapallossa; jos toinen hyökkääjä on paremmassa maalintekopaikassa, sille kannattaa syöttää.

Mielestäni Mooren "Cold Black Night" on yksi hienoimmista blues-biiseistä. GM yhdistelee siinä todella hienosti perinteistä blues-soittoa ja tilua, tilua jälleen sopivissa määrin, niin kuin tuossa aiemmin joku totesikin.

-väärä osasto-

Mielestäni Mooren "Cold Black Night" on yksi hienoimmista blues-biiseistä. GM yhdistelee siinä todella hienosti perinteistä blues-soittoa ja tilua, tilua jälleen sopivissa määrin, niin kuin tuossa aiemmin joku totesikin.
 
Hyvä nosto..
Pitäisi tässä tutustua noihin Mooren uudempiin tuotoksiin, sekä vanhempiin, esim. Dirty Fingers voisi olla aika kova, ei mahda saada juuri muualta kuin jenkeistä?

Kyllä kolahtaa herran musiikki niin blues-kuin rock-puoleltakin. Hyllystä löytyypi After The War ja Wild Frontier. Muistan kun kuulin ekaa kertaa Mooren musiikkia, taisi olla tv-mainos silloin kun Have Some Moore tupla cd ilmestyi ja taustalla soi After The Moore siinä mainoksessa ja ajattelin et onpa kovan kuulon biisi. Sitten kaivelin kotona vanhoja vinyyleitä ja löysin sieltä kokoelman jossa oli Moore mukana ja siinähä se After The War oli ja heti soimaan ja kyllä kolahti. Sitten kaveri ostikin sen tuplalätyn ja sitä luukutettiin. Tämä kokoelma onkin yksi niitä harvoja kokoelmia mistä itse pidän juuri tuon kattavuutensa ansiosta, löytyy miehen bluesia ja rokkia vaikkakin levylle olisi voitu laittaa sitä varhaisempaakin tuotantoa esim. Nuclear Attack.
 
One Day kappaleessa on mielestäni aivan mahtava soolokitara.

Eb-tuning:After The Moore
 
Okei...
 
Hyvä kitaristi edelleen kyllä.

http://www.youtube.com/watch?v=ZFLi … _HeKZc&feature=player_embedded#
 
melkosen rouheeta, tä?