Kitarat: soittaminen ›

Olen myös käsittänyt, ettei absoluuttinen sävelkorva ole hyvä juttu esim. pianon virittäjällä?!
 
näin maalaisjärjellä ajateltuna tuo voisi johtua siitä, että pianoahan ei viritetä mihinkään mittarivireeseen tjms. vaan tavoitteena on etsiä vire, joka on sopivasti pielessä kaikkiiin suuntiin ja sen takia on kokonaisuuden kannalta "paras" ja "vireisin". näin ainakin ymmärsin kun juttelin pianonvirittäjäksi opiskelevan kaverini kanssa pari päivää sitten. sama ilmeisesti pätee myös kitaraan?
ajatuksia?

Oon huomannut, kun oon soitellut nuoteista, niin sen jälkeen on tullut paljon helpommaksi soittaa, mitä tahansa päästä. Oon oppinut ymmärtämää erilaisia melodian kulkuja, ja on helpompi hakea ääntä, kun tietää mistä päin hakea.
 
Muisti kyllä varmaan auttaa. Jos ei muista, miten biisi menee on sitä mahdoton soittaa varmasti oikein. Aina voi arvailla ;)

Ainoa ongelma korvakuulolta soittamisessa on oikeasta sävelestä lähteminen joka yleensä hoituu ja sitten on ne nopeet kohdat.......

...vaan tavoitteena on etsiä vire, joka on sopivasti pielessä kaikkiiin suuntiin ja sen takia on kokonaisuuden kannalta "paras" ja "vireisin". näin ainakin ymmärsin kun juttelin pianonvirittäjäksi opiskelevan kaverini kanssa pari päivää sitten. sama ilmeisesti pätee myös kitaraan?
 
Kyllä kyllä, paitsi että pianossa on oma kielensä jokaiselle sävelelle kun taas kitaralla joudutaan taistelemaan otelaudan rakenteellisen epätarkkuuden kanssa. Piano pystytään siis virittämään paljon helpommin tasavireiseksi. Kitaran kanssa pitää kikkailla. Tosin, esim. Buzz Feiten -järjestelmä helpottaa asiaa.
 
Studiossa kun äänitetään jotain poppibiisiä, niin kyllä kitara viritetään silloin puhtaasti biisin sävellajiin. Mutta yleisesti ottaen idea on nimenomaan se, että sen pitää olla tasapuolisen huonossa vireessä kaikissa sävellajeissa.
 
Ollaan muuten pahasti OT.

Studiossa kun äänitetään jotain poppibiisiä, niin kyllä kitara viritetään silloin puhtaasti biisin sävellajiin. Mutta yleisesti ottaen idea on nimenomaan se, että sen pitää olla tasapuolisen huonossa vireessä kaikissa sävellajeissa.
 
Ollaan muuten pahasti OT.
 
kiitos selvennyksestä, nyt tietää taas lisää. mutta eikö tuo pianon tasavire tarkoita juuri sitä tasaista epävirettä?
 
ja vaikka jonkun verran sivuun meneekin, niin kyllä tämä vielä korviin kuitenkin liittyy :)

mutta eikö tuo pianon tasavire tarkoita juuri sitä tasaista epävirettä?
 
Kyllä. Kaikki sävellajit ovat tasa-arvoisia vireyden suhteen, ja silloin ei ole mahdollista virittää yhtäkään sävellajia täysin puhtaaksi.

Olenko ainoa, joka kyllä voi yksinkertaisia melodioita plokata, mutta sävelkorkeudesta ei ole mitään tietoakaan? Siis ulkomuistista plokkaillessa.
 
Et ole ainoa. Sävelkorkeus menee yleensä itselläni "sinnepäin".

Et ole ainoa. Sävelkorkeus menee yleensä itselläni "sinnepäin".
 
Näin täälläkin. Sävelkorkeus saattaa välillä olla ihan hukassakin, välillä taas osuu hyvinkin oikeaan, lieneekö sattumaa.
Yleensä jos viritän täysin epävireisen kitaran ilman mitään apuvälineitä, myöhemmin virittimellä tarkistettaessa se on suunnilleen D#-vireessä kun E:hen on pyritty. Eli suht lähelle noita usein kuultuja taajuuksia pystyn arvaamaan.

Itselläni tuottaa jo korvalta viritettäessä ongelman se, että jokailla nauhavälin nuotilla on niin isot "erot" toisiinsa. Siis, viritettävän kielen huomaa olevan selvästi korkampi kuin edellisen kielen 4.nauhaväli, ja selvästi matalempi kuin 6. vauhaväli, mutta silti se on ihan päin prinkkalaa.

Itselläni tuottaa jo korvalta viritettäessä ongelman se, että jokailla nauhavälin nuotilla on niin isot "erot" toisiinsa. Siis, viritettävän kielen huomaa olevan selvästi korkampi kuin edellisen kielen 4.nauhaväli, ja selvästi matalempi kuin 6. vauhaväli, mutta silti se on ihan päin prinkkalaa.
 
Kokeilepa virittää seuraava kieli edellisen kielen 5. nauhavälin kanssa samaan vireeseen, auttaa huomattavast. ;-)
 
Muistat van tehdä H:n kohdalla poikkeuksen, ja virittää sen G-kielen 4. nauhavälin mukaan...

Kokeilepa virittää seuraava kieli edellisen kielen 5. nauhavälin kanssa samaan vireeseen, auttaa huomattavast. ;-)
 
Muistat van tehdä H:n kohdalla poikkeuksen, ja virittää sen G-kielen 4. nauhavälin mukaan...
 
Heko heko :)
 
Mut tosiaan tuo virittäminen on välillä aika veivuuta, tuntuu, että välillä häviää vaan kuulo jonnekin eikä osaakaan sanoa enää onko se nyt ylhäällä, alhaalla vai sivulla. Ravistelee vähän päätä, polttaa tupakan ni johan kuulee taas :)

Mut tosiaan tuo virittäminen on välillä aika veivuuta, tuntuu, että välillä häviää vaan kuulo jonnekin eikä osaakaan sanoa enää onko se nyt ylhäällä, alhaalla vai sivulla. Ravistelee vähän päätä, polttaa tupakan ni johan kuulee taas :)
 
Korva väsyy. Ihan oikeasti.
 
Vedin takavuosina yhden firman lanseeraamaa "kitarakurssia" ja virittelin siinä alottelijoiden enimmäkseen aivan kaameita keppejä toistakymmentä. Kymmenen ensimmäisen skitan jälkeen virittämisestä ei meinannut tulla enää mitään. :(

open dora tai ikkunaprinsessa on aika hyvä plokkailla

Heko heko :)
 
Mut tosiaan tuo virittäminen on välillä aika veivuuta, tuntuu, että välillä häviää vaan kuulo jonnekin eikä osaakaan sanoa enää onko se nyt ylhäällä, alhaalla vai sivulla. Ravistelee vähän päätä, polttaa tupakan ni johan kuulee taas :)
 
Jos joskus tekee tiukkaa kuulla, että onko se kieli pikkaisen ylhäällä vai alhaalla väsyneenä, niin kannattaa kokeilla laskea virettä ihan reilusti viritettävästä kielestä. Silloin on ainakin suunta selvillä ja pikkuhiljaa nostamalla jossain välissä löytyy oikea korkeus. Tai jos ei sittenkään löydy, niin se tauko on tosiaan paikallaan.

Nykyään tulee soiteltua liian vähän ja silloinkin kun kitaraan tartun, yritän etsiskellä kaulalta juuri taustalla soivan melodian. Koen sen erittäin palkitsevaksi kun löydän jonkun yksinkertaisen biisin helpon melodian, koska olen aikamoinen puukorva. Olen myös huomannut, että kehitystä on korvan osalta tapahtunut, koska nyt rupeaa jo pikkuhiljaa hahmottamaan, että missäpäin kaulaa se melodian toinen sävel nyt onkaan. Viimeksi opettelin Black Sabbathin - Black Sabbath biisin alun, ja sain siitä "hyvää mieltä", vaikka se ei olekaan kovinkaan monimutkainen.
 
Korvakuulolta ajattelin tästä lähtien biisejä etsiä, koska se on huomattavasti mukavempaa hommaa kuin tabulatuureista opiskelu. Tosin vaikeammat biisit pitää katsoa tabulatuureista, koska yksinkertaisesti korvalla ei vain vielä osaa läheskään tarpeeksi hyvin. Tällä hetkellä opettelen Opethin - Moonlapse Vertigon alkumelodiaa, joka on minulle vielä ihan tarpeeksi haastavaa.
 
E: Kirjoitusvirheet

Kokeilepa virittää seuraava kieli edellisen kielen 5. nauhavälin kanssa samaan vireeseen, auttaa huomattavast. ;-)
 
Muistat van tehdä H:n kohdalla poikkeuksen, ja virittää sen G-kielen 4. nauhavälin mukaan...
 
Mitens toi huiluääni viritys?

open dora tai ikkunaprinsessa on aika hyvä plokkailla
 
Eiks toi oo sama biisi? Häh?
 
Ikkunaprinsessan kertsissä lauletaan,notta "oo,Glendora"

Eiks toi oo sama biisi? Häh?
 
Ikkunaprinsessan kertsissä lauletaan,notta "oo,Glendora"
 
Jeps. Siis tämä, jota luullaan biisiksi nimeltä "Ruudun takaa". Ville Valo muuten laulaa tuon todella mehevästi.

Melkein offina voisin sanoa ylpeänä että plokkasin Smoke on the waterin soolon jossain minuutissa eilen illalla. Mutta siis tuota korvakuulolta soittoa voi oppia vain kuuntelemalla pirusti sitä samaa kohtaa siitä samasta kappaleesta niin kauan että luonnistuu.

Itselläni tuottaa jo korvalta viritettäessä ongelman se, että jokailla nauhavälin nuotilla on niin isot "erot" toisiinsa. Siis, viritettävän kielen huomaa olevan selvästi korkampi kuin edellisen kielen 4.nauhaväli, ja selvästi matalempi kuin 6. vauhaväli, mutta silti se on ihan päin prinkkalaa.
 
Ymmärsin että kaveri virittää kielet korvakuulolta, eli muistista, ja sitten katsoo että menikö yhtään sinnepäin, eli soittaa esim. e-kielen 5. välistä, ja a:n vapaana, jolloin huomaa sävelkorvan menneen vähän metsään. Eli kun olin ymmärtävinäni että muut olettivat että tällä jannulla ei ole virittäminen hallussa niin kyse ei tainnut olla kuitenkaan siitä...