Kitarat: soittaminen ›

Puolesta ja vastaan:) Henk'kohtaisesti ainakin vasta 3 viikon pelkän duuri-skaalan treenaamisen jälkeen (3 variaatiota aiheesta) olen huomannut, että sormien nopeuteen tämä treeni on jokatapauksessa auttanut..niistä on tullut ns. hyvinkin vikkelät. Jokaisesta asemasta edestakaisin ylös-alas alkaen 1. nauhasta ja lopuksi takaisin. Itseasiassa tämä voi toisinaan olla hyvinkin terpauttista :)
 
...täytyypä taas jatkaa.

En jaksa lukea koko ketjua vaan kirjoitan tällaisen lyhyen ja ytimekkään mielipidekirjoituksen..
 
"Kielitaidon hyödyllisyys elämässä"
 
Ei huima kielitaito ole välttämättömyys elämässä, varsinkin maissa joissa ei puhuta äidinkieltäsi, saatat tulla toimeen muutamalla lauseella ja elekielellä.. Saatat tosin vaikuttaa melko yksinkertaiselta ja tyhmältä paikallisten silmissä, koska he hallitsevat kielen monimuotoisuuden ja nyanssit paljon paremmin kuin sinä.
 
Mutta kielitaidolla brassaillessa on myös helppo mennä liiallisuuksiin, latelet sellaista valmiiksi kirjoitettua monimutkaista uudissanojen värittämää tekstiä jota ymmärtävät vain samanlaiset paskanjauhajat, tallaajien miettiessä että:"olenkohan mie tyhmä vai tuo, taitaa olla paskantärkeä, näyttää ainakin runkkarilta" tai jotain muuta aiheeseen sopivaa..
 
Tästä kun löytää sen välimaaston, oman, persoonallisen tyylin puhua niin alat olla lähellä hyvää maininkia.. Saat juttusi läpi kaikille, pystyt soveltaan ja tarvittaessa pistään jauhot suuhun paskantärkeillekin turisijoille, kuulostaen kokoajan itseltäsi..
Persoonallisuus on avain..
 
(kyllä, puhun itsestäni 8D)
 
Muiden tekstejä saattaa olla välillä hyvä lukea, kehittää puhelahjojasi mutta omaperäisyytesi kasvuun tarvitaan myös muuta..
 
( jos joku kuulee mun sooloissa Po Chu-i:n runoja, ei hänen tule epäillä järkeään vaan luottaa kuuloonsa.. Siellä ne on :D)
 
unohdin jonkin jutun tuosta kun herpaannuin hetkeksi.. Taitaa toimia ilmankin :)
 
Santos
 
EDIT: niijuu ei mitn.

keksin lisää juttuja unissani :)
 
"jos ei osaa kieltä lainkaan niin saa sitä toki siitä huolimatta puhua, vähän niinkuin allekirjoittaneen seurassa puhutaan ruotsia humalassa, sulla, itselläsi ja kavereillasi saattaa olla tosi kivaa mutta edelleen, kielen taitajat pitää sua idioottina
 
ja kyllä, sen kielen voi oppia pelkästään puhumalla, mikä on loistava lähtökohta persoonallisuuden löytämiseen (B.B. king tai Wes M. ei tajunnut teoriasta vittujakaan ja ovat silti kielensä mestareita ja uranuurtajia)
 
Ja sitten vielä, kun keskustellaan niin ei ole todellakaan mitään väliä kuinka nopeasti puhut, änkyttäjilläkin saattaa olla fiksua sanottavaa jos niitä vain kuuntelee rauhassa. Parempi puhua asiaa kuin vaan luetella sanoja niin nopeasti kuin pystyy."
 
Niin joo, Niinkuin suomi, latina ja hindikin, myös musiikki on kieli jolla ihmiset kommunikoivat, niin itsensä kuin muidenkin kanssa.
 
(olen kyllä ylpeä tästä alluusiosta vai mikä se oli, kun löytää yhteyden kahden asian välillä, jee! Iloa maanantaihinne)
 
Peace,
 
Santos :)

keksin lisää juttuja unissani :)
 
"jos ei osaa kieltä lainkaan niin saa sitä toki siitä huolimatta puhua, vähän niinkuin allekirjoittaneen seurassa puhutaan ruotsia humalassa, sulla, itselläsi ja kavereillasi saattaa olla tosi kivaa mutta edelleen, kielen taitajat pitää sua idioottina
 
ja kyllä, sen kielen voi oppia pelkästään puhumalla, mikä on loistava lähtökohta persoonallisuuden löytämiseen (B.B. king tai Wes M. ei tajunnut teoriasta vittujakaan ja ovat silti kielensä mestareita ja uranuurtajia)
 
Ja sitten vielä, kun keskustellaan niin ei ole todellakaan mitään väliä kuinka nopeasti puhut, änkyttäjilläkin saattaa olla fiksua sanottavaa jos niitä vain kuuntelee rauhassa. Parempi puhua asiaa kuin vaan luetella sanoja niin nopeasti kuin pystyy."
 
Niin joo, Niinkuin suomi, latina ja hindikin, myös musiikki on kieli jolla ihmiset kommunikoivat, niin itsensä kuin muidenkin kanssa.
 
(olen kyllä ylpeä tästä alluusiosta vai mikä se oli, kun löytää yhteyden kahden asian välillä, jee! Iloa maanantaihinne)
 
Peace,
 
Santos :)
 
Analogiaako hait?
 
Mutta edelleen, ei mitään rumaa ole siinä, että joku puhuu sairaan nopeasti, selkeästi artikuloiden paljon asiaa, ja vielä mainioin, nokkelin sanankääntein. Ei se tarkoita että ne sanat olisivat jotenkin merkityksettömiä tai puhe ei sisältäisi näkemystä. Asia vaan täytyy oppia kuulemaan tekstin sisältä. Eli blues-spedet, vika on teissä:D

...Wes M. ei tajunnut teoriasta vittujakaan ja ovat silti...
 
Mä kyllä väitän että Montgomery nimenomaan osasi sen teorian, sen verran säännönmukaisuuksia hänenkin soitostaan löytyy. Huomaa, että teoria sellaisena minä se yleensä käsitetään, on vain keino selittää musiikin säännönmukaisuuksia, eräänlainen keino ilmaista sama asia toisella tavalla kuin äänen muodossa. Mä tiedän, että alt-tyyppiseen sointuun voi kuulua 1 b9, #9, 3, b5, #5 ja b7-intervallit. Wes tiesi kanssa, vaikkei osaisi sitä lukuina ilmaista. Se on teoriaa ihan siinä missä munkin osaamiseni, yhteinen kieli vaan puuttuu.
 
Edit: Mutta ihan hyvä analogia sulla :-)

hyvä, tekin tunnette uudissananne 8D
 
öö, joo.. Nokkelaa nopeaa puhumista, eihän siinä mitään vikaa.. Monet vaan tuppaa soittaan, ihan jopa arvostetut kitaristit maailmalla ja suomessakin juttunsa tyyliin skaala ylös, skaala alas, arpeggio ylös, arpeggio alas, tilu-lilu sinne, tilu-lilu tänne. Kukin voi sisimmässään miettiä miltä tämä kuulostaisi puhuttuna...
 
Kun se nopeus kuitenkin on vain pieni osa sitä mitä musiikilla voi ilmaista. On se kyllä hauskan kuuloista tuo tilu-lilu välillä, ja jotkut tienaa sillä useiden ferrareiden arvosta rahaakin, ettei sen puoleen, treenatkaa vaan :)
 
enkä helvetissä ole bluesmies :)

Kun se nopeus kuitenkin on vain pieni osa sitä mitä musiikilla voi ilmaista.
Toki, mutta sä olit ensimmäinen tässä treadissa, joka edes mainitsi nopean soiton ;-)

tuo tarinani keskittyi ilmaisun ylistykselle, oli jotenkin luonnollista tuoda nopeuskin mukaan, tai siis jotenkin se kuului sinne. Eishän nopeudessa mitään vikaa ole mut jos se on ainoa juttu niin sillä nopealla sedällä on vaan niin vähän annettavaa (lue fareri) ynkällä kyllä on melodia tajua mutta on sen soitto kyllä hassuakin.
 
Mut siis Wesistä, eihän hän teoriaa tuntenut alkuunkaan, tai siis ei ajatellut teoreettisesti juttujaan, jauhoi vain. Joillekkin sopii se soitto, viisaammat sitten analysoi mitä mestari soitti :) Mutta se kyllä vaatii ihmiseltä jonkun verran että tietämättä mitään ui jazzin harmonioissa ja tekee historiaa:)
 
Osa osaa korvalla ja vaistolla, toiset aivoilla.
 
Eikö tää kuuluis tuonne "aiheesta karanneet" alueelle ;)
 
Siis pointti on se että skaalat on helvetin hyödyllisiä vasta kun niitä soveltaa, ennen sitä ne on vaan säveliä pinossa.. Ja mun mielestä nuo skaalaboksit pitäis piilottaa aloittelijoilta, ja jotenkin lähteä sointujen kautta liikenteeseen, ei niitä kaikki muuten ymmärrä, jos siis itse opettelevat...
 
Otin kersana elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kitaratunnin klassiselta pianistilta. Sisältö oli seuraava: kuuntele mitä soitat, sävelten pituutta ja rytmiä ja niitten toimimista musiikkiin johon yrität puhaltaa.
 
10 vuotta myöhemmin aloin tajuta mitä se tyyppi todella tarkoitti :)

Mut siis Wesistä, eihän hän teoriaa tuntenut alkuunkaan, tai siis ei ajatellut teoreettisesti juttujaan, jauhoi vain. Joillekkin sopii se soitto, viisaammat sitten analysoi mitä mestari soitti :) Mutta se kyllä vaatii ihmiseltä jonkun verran että tietämättä mitään ui jazzin harmonioissa ja tekee historiaa
 

 
Osa osaa korvalla ja vaistolla, toiset aivoilla.
 
Rokkikitaristit soittaa korvalla, mutta jazzissa niin ei toimita; Tilanteet (kappaleen sisällä tulevat sävellajinvaihdokset, II-V -kadenssit ym) tulee niin nopeasti ja niihin (sointuihin) on reagoitava jo ETUKÄTEEN. On pakko olla ajatuksen kanssa edellä ja tiedettävä mitä ääniä soittaa. Tätä painotetaan tosi monissa jazzkirjoissa ja samaa ovat sanoneet mun kitaransoitonopettajatkin.
 
Itse olen kopioinut muutamia Wesin sooloja ja niitä on tullu siinä samassa vähän analysoituakin. Hemmetin fiksuja juttuja kuin myös säännönmukaisuuksia niistä löytyy. En osaa sanoa, osasiko hän teoriaa ja skaaloja vai ei, mutta taju asioista, harmoniasta ja kappaleessa tapahtuvista asioista on ollut vahva. Se, että tietääkö asteikon tai intervallin nimen, ei liene välttämätöntä, mutta kyllä ne asiat täytyy silti jäsentää itselleen.
Ja toinen juttu: Viittaaminen musiikin ihmelapsiin ei anna kovin totuudenmukaista kuvaa siitä, mitä pitää tai kannattaa harjoitella.

Rokkikitaristit soittaa korvalla, mutta jazzissa niin ei toimita; Tilanteet (kappaleen sisällä tulevat sävellajinvaihdokset, II-V -kadenssit ym) tulee niin nopeasti ja niihin (sointuihin) on reagoitava jo ETUKÄTEEN. On pakko olla ajatuksen kanssa edellä ja tiedettävä mitä ääniä soittaa. Tätä painotetaan tosi monissa jazzkirjoissa ja samaa ovat sanoneet mun kitaransoitonopettajatkin.
 
Itse olen kopioinut muutamia Wesin sooloja ja niitä on tullu siinä samassa vähän analysoituakin. Hemmetin fiksuja juttuja kuin myös säännönmukaisuuksia niistä löytyy. En osaa sanoa, osasiko hän teoriaa ja skaaloja vai ei, mutta taju asioista, harmoniasta ja kappaleessa tapahtuvista asioista on ollut vahva. Se, että tietääkö asteikon tai intervallin nimen, ei liene välttämätöntä, mutta kyllä ne asiat täytyy silti jäsentää itselleen.
Ja toinen juttu: Viittaaminen musiikin ihmelapsiin ei anna kovin totuudenmukaista kuvaa siitä, mitä pitää tai kannattaa harjoitella.
 
Kyllä kuule jossain vaiheessa sinäkin pääset tilaan jossa kaikki miettiminen on tehty jo vuosia sitten ja soitat vain omalla soundillasi:)
 
viittaus ihmelapsiin on aiheellinen koska ihmelapsiakin on.
 
pointtini selvisi jo aiemmin
 
Peace,
 
Santos :)

Kyllä kuule jossain vaiheessa sinäkin pääset tilaan jossa kaikki miettiminen on tehty jo vuosia sitten ja soitat vain omalla soundillasi:)
 
Jä sä olet sitten sellaiseen ihmeelliseen tilaan päässyt?
 
Tämä on sellainen sanonta josta mä saan aina vatsanpuruja. Joillekin musiikki ja sen harjoitteleminen on kuin kronologinen jana, joka alkaa tietystä pisteestä, loppuu tiettyyn pisteeseen ja jos soittaja jaksaa harjoitella tarpeeksi, kehittää itseään muusikkona ja näkemystään musiikista, hän pääsee loppujenlopuksi jonkinlaiseen nirvanaan (johon kaikkien on pakko pyrkiä), jossa vasta voi olla oma itsensä ja saada kaiken mahdollisen musiikista irti. "Kyllä sä sitten tajuat kun sä kasvat ja aikuistut."
 
Mun mielestä se ei vaan toimi niin. Jokainen muuttuu ja jokainen kehittyy, mutta mihin suuntaan, sitä ei tiedetä. Eikä kaikkien tarvi pyrkiä siihen nirvanaan, mun mielestä sellaista ei edes ole. Musiikilliset kiinnostuksen kohteet vaan vaihtelevat, eikä voida puhua mistään tietystä suunnasta.
 
Sen jälkeen kun olin saanut kaluttua jazz-bluesia tarpeeksi, mulle iski joku ihmeellinen kausi jolloin sellainen jenkkityyliin ylituotettu pop-rock vaan kolahti. Ja samaan aikaan sain aivan järjettömät kiksit ja nostalgiafiilikset yhtyeestä jonka takia aloin aikanaan kitaransoiton, eli mikäs muu kuin Iron Maiden. Enkä mä pidä sitä minään musiikillisena taantumana, mä vaan löysin siitä musasta jokun jutun mistä diggaan. Aina ei ole tarpeellistakaan pyrkiä omaan soundiin, eikä sitä omaa soundia voi löytää ennen kuin on kopioinut tarpeeksi monia muita soittajia. Enkä mä millään suostu uskomaan, että kukaan kitaransoiton suurimmista innovaattoreista (keitä he nyt ovatkaan) on miettinyt, että "nyt mä kehitän oman uniikin tyylin".
 
Siinä vaiheessa kun miettimiset on muka mietitty, soittaja on jämähtänyt paikoilleen, ja nimenomaan silloin koko hommalta katoaa pohja. Usein tuollaista (lainaamaani pätkä) kuulee juuri nuorempien tyyppien suusta, jotka luulevat että ovat itse johonkin nirvanaan päässeet. Tai sitten vanhempien tyyppien, joiden on pakko todistella nuoremmille sankareille auktoriteettiaan.
 
Edit: Ei sillä, mä itsekin olen aika nuori vielä..

ei kun mä olen vasta arvoltani "nuorempi avaruuskitaristi" :)
 
siis tuollaiset itseoppineet wes:it ja muut, ei ne mieti moodeja ja skaaloja ja sointuja eikä sitä onko plektra nyt oikein kädessä ja housut tarpeeksi ylhäällä/alhaalla ja kello kädessä..
 
Jossain vaiheessa kaikki on selvää ja kaikki tulee suoraan sydämestä, vitut, aivoista ne tulee mutta tiedostamattomalta puolelta..
 
...Silloin kun päästään kaiken tiedon ja ajattelun yläpuolelle....

Rokkikitaristit soittaa korvalla, mutta jazzissa niin ei toimita...
Tämä on toinen mitä mä kovasti vastustan: Kitaristien luokitteleminen yhden tyylin mukaan rokki-, jazz-, whateverkitaristeiksi. Myöskään väite "rokkikitaristit soittaa korvalla" ei useinkaan pidä paikkaansa, vaikka soolot ovatkin harmonisesti kovin yksinkertaisempia kuin vaikkapa jazzissa.

Väännetään nyt vielä vähän :-)
 
siis tuollaiset itseoppineet wes:it ja muut, ei ne mieti moodeja ja skaaloja ja sointuja...
 
Mutta minkä ihmeen takia itseoppinut on synonyymi tyypille, joka ei mieti moodeja tai skaaloja? Moodi ei ole yhtä kuin se teoria mikä on kirjaan kirjoitettu. Moodi on kasa ääniä joista muodostuu tietty sävy, ja teoria on tullut vasta sen jälkeen jotenkin selittämään ja mittaamaan näitä säännönmukaisuuksia.
 
...Silloin kun päästään kaiken tiedon ja ajattelun yläpuolelle....
 
Niin kuin eräässä aiemmassa ketjussa todettiin - tämä "jonkun jutun miettiminen tai ei miettiminen" on yksi korneimmista ja mustavalkoisimmista jutuista joita näissä ketjuissa viljellään. Aivan varmasti Wes on tiennyt mitkä äänet niihin mollikakkosvitoskadenssin sointuihin käy, ja se on teoriaa ihan siinä missä kirjoihin kirjoitettu tieto, vaikkei Wes sitä osaisikaan samalla tavalla ilmaista.

Väännetään nyt vielä vähän :-)
 

 
Mutta minkä ihmeen takia itseoppinut on synonyymi tyypille, joka ei mieti moodeja tai skaaloja? Moodi ei ole yhtä kuin se teoria mikä on kirjaan kirjoitettu. Moodi on kasa ääniä joista muodostuu tietty sävy, ja teoria on tullut vasta sen jälkeen jotenkin selittämään ja mittaamaan näitä säännönmukaisuuksia.
 

 
Niin kuin eräässä aiemmassa ketjussa todettiin - tämä "jonkun jutun miettiminen tai ei miettiminen" on yksi korneimmista ja mustavalkoisimmista käsityksistä joita näissä ketjuissa viljellään. Aivan varmasti Wes on tiennyt mitkä äänet niihin mollikakkosvitoskadenssin sointuihin käy, ja se on teoriaa ihan siinä missä kirjoihin kirjoitettu tieto, vaikkei Wes sitä osaisikaan samalla tavalla ilmaista.
 
Täähän käy mukavaksi.. Onneksi yle hoiti UCL:n oikeudet 3 vuodeksi.. Jotain pitäis tehdä, noi nollapelit on vaan niin kivoja :)
 
Olen itseoppinut ja mietin vain kotosalla moodeja ja skaaloja, keikoilla on kiva välillä soittaa ihan sienille ja hakea sitä kautta.. Onneksi en ole synonyymi, vihaan sellaisia 8D
 
Kylhän se Wes tavallaan tiesi mitä teki, mutta ainakin itse annan pisteet sille joka on itse intuition kautta löytänyt oman tyylinsä ja tapansa ymmärtää musiikin. Arvostan ammattilaisia ja teoriaopetusta mutta itse koen ymmärtäväni tarpeeksi ja jos en, lue yhden kirjan lisää, pääasia että osaan tuottaa päästäni löytyvät asiat muiden ymmärrettävään muotoon edes nimeksi..
 
Ja kyllä mua vituttaa se kun osaan teoriaa vain tiettyyn pisteeseen asti, se on kaikki tai ei mitään, muuten on sen vanki.. Tai sitten se pitää unohtaa..
 
SE PITÄÄ UNOHTAA!!
 
Mutta soitan vain avaruuskitaraa..

se on kaikki tai ei mitään, muuten on sen vanki.. Tai sitten se pitää unohtaa..
 
Mä en koe sitä ihan noin, vaikka myönnettäköön, että itsekin sorrun "kaikki tai ei mitään"-ajatteluun usein. Se juontaa juurensa kai tietynlaisesta perfektionismista :-)

Mä en koe sitä ihan noin, vaikka myönnettäköön, että itsekin sorrun "kaikki tai ei mitään"-ajatteluun usein. Se juontaa juurensa kai tietynlaisesta perfektionismista :-)
 
Teoria on vain sääntöjä, kun tietää kaikki säännöt, voi keksiä kaikki tavat rikkoa ne säännöt..
 
Perfektionismi on täälläkin usein läsnä, sitä pitää välillä vetää kunnolla turpaan..
 
Kun jänis aloittaa keikan, settilista on ilmaan piirretty, ne on vaan ne sun silmät, ja musiikilliset "merkit" joilla saa pidettyä bändin ruodussa..
 
Ja en mä tiedä mistään mitään kuitenkaan, soitan vain "soundia", käytän luuppeja ja colt-sytkäri slideä ja suutani huonosti ja 30% varmaan soittamistani sävelistä tätä nykyä välillä on feedbackia.. .. ja suunnittelen rumpukoneen hankintaa keikkakäyttöön vaikka rumpalimme tulee olemaan ja pysymään.. Konebiitit akustisen setin kanssa vaan kuulostaa tällähetkellä niin hyvältä..
 
Ja nostan Jerry Garcian kaikkien aikojen kitaristien top 3meen..

Kun jänis aloittaa keikan ... kitaristien top 3meen..
Tää meni ainakin multa oikein kunnolla ohi..

Itselläni on niin juurtunut blues-skaala selkäytimeen etten osaa juuri ollenkaan improvisoida esim johonkin knocking on heaven´s dooriin yhtään mitään järkevää. Siksi on hölmöä sanoa musiikinki tunnilla kun maikka pyytää sitten soittamaan jotain sooloa kun muut säestävät, "en mä osaa ku tää ei oo bluussia". (:
 
Höh? Kokeileppa soittaa sooloa E-bluesskaalalla tuohon, toimii niinkuin tehtaassa tehty. (olettaen, että soitat ton G-soinnulla aloittaen.

Tää meni ainakin multa oikein kunnolla ohi..
 
niin multakin, oli pari olutta päällä enkä jaksanut nussia lainausmerkkejä enempää niin kirjoitin sitten pilkkeen kera tuollaisen häiriintymän 8D
 
Mutta siis alati muuttuvassa yläilmoissa leijailussa ei ole aikaa miettimiselle, se pohja että pystyt soittaan toimivaa soundia on luotu jo aiemmin ja tilanteessa toimit pelkästään vaiston varassa. Skaalat ja muut ei ole enää ajatuksissa livenä, vaikka tiedossa olisivatkin.
 
Scott Henderson on kova :)