Kitarat: soittaminen ›

Eikä molli skaala molli bluesissa kuullosta kovin hyvältä.Tai duuriskaala rockissa.
 
Toivottavasti et sanonut kumpaakaan tosissasi.. ;-)

Jaa en puhunut itsestäni vaan yleisesti niikuin kai sinäkin.Ja mitä tulee noihin mikso- ynnä muihin -lyydisiin jne.. niin en minä soittaessani kelaa että vedänpä nyt jonkin ihme skaalan tai lurautanpa arpeggion. Hermohan siinä menee jo rauhallisemmallakin miehellä.
 
Jep, yleisesti rupattelin. Ei soittaessa tarvitsekaan miettiä otsa rypyssä.
Treenatessa taas ajattelu on sallittua. Muistanet varmaan miten joskus aloittelijana jouduit hieman miettimään että mitenkäs se pentatoninen lähteekään?
"Tämä boxi tässä ja tuo toinen tuolla, ahaa..." Sama homma pätee näissäkin asioissa.
Ei esim. doorisen ja mixolyydisen oppimiseen pitkään mene, jonka jälkeen osaat lisätä soittoosi näiden asteikkojen saundia ajattelematta sitä sen enempää.
 
Molliasteikko (aiolinen) ja duuriasteikko (jooninen) eivät sinällään sovikaan mainitsemiisi mollibluesiin tai duurirockiin parhaiten, mutta mainitsemani moodit nasahtavat paikalleen oikein mukavasti. Ja jos pentatonisista on vankka kokemus ja boxit hallussa, on todella helppo oppia hahmottamaan myös moodeja niiden avulla.
Lisätään vain vähän säveliä ympärille, boxit ja pentatoniset säilyvät kuvioissa mukana.
 
Eikä teoria tee kenestäkään parempaa soittajaa, en mie sitä sano muttei se ketään pahennakaan. Itsekin karsastan ylianalysoivaa ja teoreettista lähestymistapaa mutta yhtälailla vieroksun kaavoihin kangistumista ja itsepäistä haluttomuutta oppia uutta.
 
PS. Puhun edelleen ihan yleisesti.

Toivottavasti et sanonut kumpaakaan tosissasi.. ;-)
 
No varmaankin tajusit että jos ihan puhtaasta duuriskaalasta puhutaan ....ja molliskaalasta ja että niitä kelataan edestakaisin.Vaikkapa C-duurissa...CDEFGAH.....miltähän kuullostais vaikkapa Johnny B Goodessa...
 
se voi olla että noita lyydejä tulee ihan matkanvarrella kerätyn myötä ...siis silleen että en välttämättä tiedä että se on juuri se moodi tai skaala mutta soitan sen koska se tuntuu sopivan johonkin juttuun...enhän minäkään pelkkää duuri ja mollipentatonista vedä vaikka moneen juttuun ne sopivat ja sitten niiden yhdistelmät...ja sittenhän on vielä se tyylitaju..tai tajuttomuus..no näin nyt....

ei mitään...

Näin en ole väittänyt.
 
En tarkoittanutkaan, että olisit väittänyt. Sain vain ajatuksen siitä lauseesta.

Sen verran vielä, että en minä mielelläni vetele puhtaita asteikkoja tai sitten molli / dimi luritteluja duuri biiseihin niinkuin joskus valitettavasti kuulee.Onko se sitten sitä kitaramusiikin kehitystä , että noin tehdään.Eikä molli skaala molli bluesissa kuullosta kovin hyvältä.Tai duuriskaala rockissa.no tää on tätä...ei pilata hyvää ketjua tappeluksella....
 
Olen vähän samoilla linjoilla, mutta ajattelen ehkä soolojani enemmän moodien ja sävellajin perusteella. Kuiitenkin alamme päätymään lopputulokseen jokainen tyylillään, joka ei ole kyllä yhtään huono asia.

Tähän väliin sellainen kyssäri että millä skaalalla kannattaisi aloittaa skaalojen ulkoa opettelu? Siis joku sellainen mistä pystyisi sitten helposti johtamaan uusiin skaaloihin. Pentatoninen, Duuri-asteikko?

Tähän väliin sellainen kyssäri että millä skaalalla kannattaisi aloittaa skaalojen ulkoa opettelu? Siis joku sellainen mistä pystyisi sitten helposti johtamaan uusiin skaaloihin. Pentatoninen, Duuri-asteikko?
 
Itse suosittelen duuriskaalan joonisen ja aiolisen moodin opettelua. Niistä on sitten helppo pienillä muutoksilla johtaa loputkin moodit. Eli siis joonisesta lyydinen ja miksolyydinen ja aiolisesta doorinen ja fryyginen (ja kahdella vähennyksellä lokrinenkin).
 
EDIT:
 
Esim. 3 säveltä per kieli -periaattella sormiharjoitus.
 
 A-jooninen
 
e -------------------------
H -------------------------
G -------------------------
D ---------------6-7-------
A --------5-7-9------------
E -5-7-9-------------------
 
Tästä sitten lyydinen korottamalla neljäs sävel:
 
e --------------------------
H --------------------------
G --------------------------
D ---------------6-7--------
A --------6-7-9-------------
E -5-7-9--------------------
 
Tai miksolyydinen vähentämällä seitsemäs:
 
e --------------------------
H --------------------------
G --------------------------
D ---------------5-7--------
A --------5-7-9-------------
E -5-7-9--------------------
 
Sitten lähdet vaikka seuraavalta kieleltä liikkeelle:
 
e -------------------------
H -------------------------
G ---------------1-2-------
D --------0-2-4------------
A -0-2-4-------------------
E -------------------------
 
Sitten siirryt oktaavia ylemmäs:
 
e -------------------------
H -------------------------
G -------------------13-14-
D ----------12-14-16-------
A -12-14-16----------------
E -------------------------
 
Sitten taas seuraavalle kielelle 7. välistä ja niin poispäin, kunnes kaikki kielet ja oktaavialat on käyty läpi...

Tähän väliin sellainen kyssäri että millä skaalalla kannattaisi aloittaa skaalojen ulkoa opettelu? Siis joku sellainen mistä pystyisi sitten helposti johtamaan uusiin skaaloihin. Pentatoninen, Duuri-asteikko?
 
Sanon tähän sen vakion, että duuri, molli ja pentatoninen on yleisimmät joita kuulee, ja niistä kannattaa aloittaa. Skaalojen ulkoa opettelu on vähän niin ja näin. Kannattaa ennemmin opetella "ymmärtämään" skaaloja (joo, mä puhun "skaalaa" ihan kuin suomeakin). Ymmärtämisellä tarkoitan sitä, ettei suorilta tarvitse alkaa opetella intervallirakenteita tai sormituksia ulkoa, vaan sulla on sen skaalan soundi päässä.
 
Esim. Mollin (aeolinen moodi) intervallirakenne on tämä: 1 2 b3 4 5 b6 b7
 
Nyt jos mä haluan doorisen moodin, niin mun ei tarvitse muistaa mitään lukuja välttämättä ulkoa vaan totean, että molliasteikossa on pieni seksti, jonka muutan takaisin suureksi. Tämä on sitä skaalojen ja moodien johtamista, mistä on pariin kertaan mainittu. Vaikka multa tulee apteekin hyllyltä monien skaalojen intervallirakenteet, en ole käyttänyt niiden ulkoa opetteluun paljoakaan aikaa, vaan ne on ikään kuin tullut siinä sivussa.
 
En kuitenkaan suosittele ajattelemaan doorista mollina, josta on kuudes sävel palautettu (kyllä, palautettu tai takaisin korotettu, koska mollissa se on alennettu puolella sävelaskeleella). Doorinen on doorinen eikä mikään muu. Doorisella moodilla on oma sävynsä, jota ei millään muulla skaalalla ole. Se on vähän sama kuin ajattelisi, että "ajanpa tässä nyt henkilöautolla, jota on pidennetty kahdellakymmenellä paikalla ja jossa on TTL:n maksama kuljettaja ja tuntimaksu".
 
Skaalojen ja moodien päähän saamisessa auttaa paljon kun löytää jonkin kappaleen, jossa sävy tulee selvästi esille. Esim. lyydisestä mulle tuli joskus väkisin mieleen jotkut Steve Vain pilitykset tai Driim Tiitterin pari biisiä, tai vaikka sointuvamppi | A | H/A |. Miles Davisin So What on taas doorista, tai sitten sitä "Satriani-rokkia" - tyyleissä on mistä valita. Fryygistä ja sen variaatioita voi kuulla Al Dimeolan ja vastaavien flamencopilittäjien soitossa. Jos haluat suuren sekstin soundin päähän, mieti miten Oolannin sota alkaa: "Ja se Oolannin sota oli kauhia..." Sanojen "se" ja "Oolannin" välinen hyppy on suuri seksti. Sus-soinnut saa päähän melkein mistä vaan, kunhan huomaa sen jännitteen mikä niissä on. Perinteisempi klassinen, monet poppisrenkutukset, Chick Corea, tai sit vaikka se "Pat Metheny-hajotus", eli ylle kolmisointu ja basso siitä sävelaskelta ylempää (G/A = A9sus)...
 
Siis jonkinlaisia teemabiisejä tms. kannattaa kehitellä, niiden avulla jää soinnut ja skaalat (jotka loppuviimeksi ovat sama asia), fraasit sun muut päähän tosi hyvin. Kun on päässä erilaisia soundeja, ideoita ja teemoja on paljon helpompi yrittää kehitellä jotain uutta - eli esim. improvisoida.
 
Mitä pitemmälle hommaa opiskelee, sitä enemmän niihin juttuihin kiinnittää huomiota silloinkin, kun ei tahtoisi. Ainakin se mystiikka joistain biiseistä katoaa, kun yhtäkkiä tietääkin mitä siellä tapahtuu. Kun kuulen rock-soolon jossa soitetaan tietyn tyyppisiä doorisia fraaseja, se on kuin märällä pyyhkeellä läimästäisiin kasvoille - "taas sitä v*tun doorista". Tai stankkujazzissa kun kuulen tietyn tyypiset alt-fraasit - "eikö ne jumaliste muuta osaa"... :-) Joka tapauksessa, perusasioiden tietämisestä ei kellekään ole haittaa, päinvastoin, itselläni se aikanaan avarsi kokonaisnäkemystä musiikista huimasti.

Tähän väliin sellainen kyssäri että millä skaalalla kannattaisi aloittaa skaalojen ulkoa opettelu? Siis joku sellainen mistä pystyisi sitten helposti johtamaan uusiin skaaloihin. Pentatoninen, Duuri-asteikko?
 
duuriskaala kun opettelee tulee myös pentatoninen siinä mukana(joskus vetelee pentatonista ja joskus duuria), kun jättää jotain säveliä välistä pois.
 
kandee opetella myös duuriskaalan perussoinnut, myöhemmin seiskat jne...eri sävellajien nuotit(tai ainakin perussävellajien C D E jne)
 
moodidikkarit ei tietysti taas tästä tykkää, että ei tarvitse kommentoida tyyliin "ei se noin mene", kun lähestymistapa on aivan erilainen kuin moodeissa.

moodidikkarit ei tietysti taas tästä tykkää, että ei tarvitse kommentoida tyyliin "ei se noin mene", kun lähestymistapa on aivan erilainen kuin moodeissa.
 
Jos opettelee nelisoinnut osaa suurelta osin jo mooditkin, koska ne ovat samaa asiaa vain eri näkökulmasta. Kyse ei ole moodien diggaamisesta, vaan jonkun soundin tai sointivärin diggaamisesta. Sellaisia juttuja voi soittaa vaikkei tietäisi moodeista yhtään mitään. Jos niitä fraaseja ruvetaan tarkastelemaan länsimaisen musiikin teorian kautta, sieltä löytyy väkisinkin tietyt säännönmukaisuudet, oli soittaja miettinyt niitä tai ei. Esim. yllä mainitsemani "Satriani-rock", josta löytyy paljon viitteitä dooriseen moodin, vaikka soittajat niitä tuskin ovat erikseen miettineet. :-)

edit: joo ei mitään tajusinkin ton moodien soundaamishomman yksinkertaisilla esimerkkibiiseillä. niitähän voi soitella sit mistä vaan korvilla kuuntelemalla vaikka ei koko kaulan sormitusta tuntisikaan. no aina oppii jotain uutta ;)

edit: joo ei mitään tajusinkin ton moodien soundaamishomman yksinkertaisilla esimerkkibiiseillä. niitähän voi soitella sit mistä vaan korvilla kuuntelemalla vaikka ei koko kaulan sormitusta tuntisikaan. no aina oppii jotain uutta ;)
 
Noh, just kun mä kopioin sun tekstin word padiin ja olin alkamassa kirjoittamaan vastausta pitemmän mukaan..
 
Edit: Haluatko, että kirjoittelen vastauksen editoimaasi kirjoitukseen? Kysy vaan jos on jotain kysyttävää, sitä vartenhan tämäkin ketju on :-)

Noh, just kun mä kopioin sun tekstin word padiin ja olin alkamassa kirjoittamaan vastausta pitemmän mukaan..
 
Edit: Haluatko, että kirjoittelen vastauksen editoimaasi kirjoitukseen? Kysy vaan jos on jotain kysyttävää, sitä vartenhan tämäkin ketju on :-)
 
tottakai. kirjoita vaan sen mun lainauksen kanssa, kun menin itse sen poistamaan...

joo osaan nelossoinnut teoriassa, ja otelaudalta, mutta en silti tajua miks heittelisin c duurin päälle C miksolyydistä moodia joka ei "kuulu" siihen skaalaan. vai sekös on tarkoituskin?
 
Miten moodit muodostetaan:
 
Moodit on johdettu tietystä asteikosta. Yleisimmin perus duuriasteikosta (jooninen, eli ensimmäinen moodi), melodisesta mollista, tai harmonisesta mollista (josta useimmiten näkee ensimmäistä ja viidettä moodia). Jos rakennat duuriasteikon äänistä nelisoinnut, saat niistä tällaiset: I = Cmaj7, II = Dm7, III = Em7, IV = Fmaj7, V = G7, VI = Am7, VII = Hm7b5. Roomalaisilla numeroilla merkitään sointuasteita.
 
Duuriasteikon intervallirakenne on siis 1 2 3 4 5 6 7 (C-duurissa C,D,E,F,G,A,H). Kun lähdet C:stä, soitat C-joonista moodia. Kun lähdet D:stä, soitat D-doorista jne. Nyt jos siirrät D-doorisen moodin sävelaskelta alemmas C:hen huomaat, että intervallirakenne duuriin verrattuna on 1 2 b3 4 5 6 b7.
 
Duurin moodit ja niiden intervallirakenteet ovat seuraavat:
 
I = jooninen (duuri) : 1 2 3 4 5 6 7
II = doorinen 1 2 b3 4 5 6 b7
III = fryyginen : 1 b2 b3 4 5 b6 b7
IV = lyydinen : 1 2 3 #4 5 6 7
V = miksolyydinen : 1 2 3 4 5 6 b7
VI = aeolinen (luonnollinen molli) : 1 2 b3 4 5 b6 b7
VII = lokrinen : 1 b2 b3 4 b5 b6 b7
 
Jooninen on duurin ensimmäisen asteen moodi, joten se käy vallan hyvin maj7-soinnun päälle, samoin lyydinen, mutta poikkeuksena lyydisessä on ylinouseva kvartti (tritonus), joka tuo oman tunnistettavan sävynsä. Esim. doorinen on duurin toisen asteen moodi, ja käy hyvin m7-soinnun päälle. Jos sointuyhteyen haluaa selvemmäksi, voi lisätä sointuun terssejä niin kauan, kunnes saa asteikon kaikki äänet sointuun. Jos lisäät terssejä doorisen asteikon mukaan, päädyt näihin: 1, b,3 5, 7, 9, 11, 13. D:ssä nuo äänet olisivat D, F, A, C, E, G, H. Jos laitat nuo äänet järjestyksen, huomaat että niistä muodostui D-doorinen moodi. Olennaista on huomata, että 13 (tredesimi) vastaa suurta sekstiä oktaavia ylempää. Jos olisit pinonnut terssejä aeolisen moodin mukaan, olisit saanut b13:sta, joka olisi vastannut aeolisesta moodista löytyvää pientä sekstiä. Sointuyhteyden hahmottaminen ei kuitenkaan välttämättä edellytä kaikkien äänten lisäämistä sointuun, vaan esim. fryygisen moodin karakteeriäänet ovat pieni sekunti, pieni terssi ja pieni septimi. Näistä muodostuisi esim. m7b9. No yritäpä soittaa tuon päälle vaikka doorista moodia, ei natsaa kovin hyvin. Lyydisen karakteeriäänet ovat suuri terssi, ylinouseva kvartti ja suuri septimi. Lyydistä sävyä vastaava sointu olisi esim. maj7#11. Skaalat ovat siis asian hahmottamista pituussuunnassa (horisontaalinen), soinnut pystysuunnassa (rinnakkain, paralleelinen).
 
Pari erilaista tapaa käyttää/hahmottaa moodeja:
 
Koko kappale voi mennä tietystä moodista. Tällöin voi ajatella soittavansa koko kappaleen ajan esim. doorista moodia. Monta kertaa normaalin II-V-I-kadenssin (esim. Dm7, G7, Cmaj7) päälle voi ajatella soittavansa fraaseja C-joonisesta, eli C-duurista. Jos taas sointuja on hieman muokattu, esim. näin Dm7, G7b5#9, Cmaj7 - ei jooninen aivan natsaakaan kun tullaan dominantille (viidennelle asteelle, joka tässä tapauksessa on tuo G7b5#9). Tässä tarvitaan paralleelista, eli pystyttäistä ajattelua sointujen mukaan. Dm7:kaan (toisen asteen sointu C-duurissa) voisi ajatella D-doorista, joka on C-duurin toinen moodi. Dominantille tultaessa ei sama moodi enää "käy", mutta melodisen mollin seitsemännestä moodista, alt:sta, löytyy taas nuo kaikki sävelet, joten siihen voisi soittaa fraaseja alt-moodista. Cmaj7:lle tultaessa vaihdettaisiin C-jooniseen.
 
Jonkun tietyn sävyn, jota jokin moodi teoriassa edustaa, saavuttamiseksi ei välttämättä tarvita monimutkaisia sointuja. Helppo tapa hahmottaa jonkin moodin sävy on soittaa modaalinen vamppi, esimerkiksi | A | H/A |. Yksinkertaisimmillaan nuo voisi soittaa näin:
 
X X
2 4
2 4
2 4
0 0
X X
 
Kuuletko mitä sävyä tuollainen vamppi vastaisi?
 
(Lyydinen.)
 
onks tässä nyt kyse siitä että aletaan rikkomaan perus sävellajin muotoa ja soitetaankin c duuriin kuuluvan Cmaj7 soinnun sijaan esim C7, ja siitä sit tuleekin uusia skaaloja(moodeja) sen soinnun päälle...tai että c duurissa soitetaankin am7 sijaan ammaj7 jolloin tulee taas uusi moodi(skaala)...
 
Tätä kutsutaan re-harmonisaatioksi, eli sijaissoinnutukseksi. Sitä esiintyy erittäin paljon jazzmusiikkissa, ja sellaisten sointukiertojen päälle improvisoitaessa moodien tuntemisesta on paljon hyötyä. Tyypillinen esimerkki sijaissoinnutuksesta on yllä esittämäni sointukierto, jossa G7 on korvattu G7#5#9:llä. Hieman radikaalimpaa sijaissoinnutusta olisi esimerkiksi toonika-tyyppisen soinnun korvaaminen dominanttityyppisellä soinnulla (esim. Cmaj7 korvataan C7b5:lla).
 
eli skaalamaisesti ajatteltuna kun sointu vaihtuu soitetaankin eri skaalasta eri soinnun päälle jne...
 
Kyllä.
 
onko siis tarkoitus että vedetään sointuja randomilla jotka kuulostaa toistensa perään hyvältä ja sitten moodeilla haetaan niihin se soolopuoli, välittämättä alkuperäisestä sävellajista??? vai pidetäänkö nuo soinnut jotenkin sävellajissa kuitenkin kiinni?
 
Toki voit vetää sointuja randomilla, mutta esim. ym. sijaissoinnutuksessakin on tietyt tyylinmukaiset säännöt, joita noudattamalla päästään helpommin tyydyttävään lopputulokseen. Yllä olevassa kadenssissa Dm7 - G7#5#9 - Cmaj7 nimenomaan nimenomaan hyödynnettiin moodeja, jotta saataisiin sointusävyjä vastaavat skaalat. Sijaissoinnutuksessa ikään kuin lainataan toisesta sävellajista tai moodista sointu(ja).
 
Yllä esittämäni tavat edustavat ankaran teoreettista lähestymistapaa improvisointiin. Harvoin pelkästään sillä päästään hyvään lopputulokseen imrovisoitaessa teemaa/sooloa/whatever, eikä varmasti kukaan hyvä improvisoija ajattele hommaa pelkän teorian avulla. Niin kuin aiemmin kirjoitin, harvemmin itsekään mietin kokonaista skaalaa (saati skaalaa koko otelaudan mitalta), vaan keskityn ennemmin fraaseihin ja soinnun ääniin. Vaikka tietäisi skaalojen ja sointujen takan olevan teorian, se pitää myös hahmottaa korvilla, jotta hommasta olisi käytännössä hyötyä. Muistetaan kuitenkin, että ensin tuli musiikki, ja vasta sen jälkeen kehitettiin sille teoria.
 
Tulipahan tekstiä, ja varmaan vähän sekavaa sellaista. Kysykää jos on kysyttävää, yritän parhaani (aikani) mukaan vastailla kysymyksiin.

I = jooninen (duuri) : 1 2 3 4 5 6 7
II = doorinen 1 2 b3 4 5 6 b7
III = fryyginen : 1 b2 b3 4 5 b6 b7
IV = lyydinen : 1 2 3 #4 5 6 7
V = miksolyydinen : 1 2 3 4 5 6 b7
VI = aeolinen (luonnollinen molli) : 1 2 b3 4 5 b6 b7
VII = lokrinen : 1 b2 b3 4 b5 b6 b7
 
Tänään sain nuo opeteltua loppuun. Ihan hyvin kun koulu alkaa huomenna eikä välttämättä opettelemiseen jäisi edes hirveästi aikaa. KErtaamiseen kyllä. Nyt pitää painaa nuo vielä syvälle selkäytimeen ja sitten opetella niiden käyttö kunnolla.

ensin tuli musiikki, ja vasta sen jälkeen kehitettiin sille teoria.
 
Rakastan tuota lausetta.

Miten moodit muodostetaan:
 
Se, monesko moodi halutaan, lasketaan niin monta duurin (tai melodisen mollin) askelta alaspäin kuin siinä asteikossa olisi, jonka kyseisen moodin "pohjasävel" olisi niinkin mones, kuin halutaan. Eli "tän pitäis olla tämmönen...*täp*täp*täp*täp*, aha, tommonen etumerkki".

Helppo tapa hahmottaa jonkin moodin sävy on soittaa modaalinen vamppi, esimerkiksi | A | H/A |.
 
Kyllä. Itselläni oli tapana käyttää moodien sävyjen hahmottamiseen samaa ajatusta, mitä Hendrix käytti kappaleessa Third Stone From the Sun. Eli soittaa vaikkapa A-kieleltä jotain E-pohjaista moodia ja samaan aikaan rämpyttää ala E-kieltä urkupisteenä. Sillätapaa on helppo hahmottaa moodin sävy, kun toi E kieli jumputtaa siellä taustalla. Tekee vaikka sitt vielä niin, kun Henkka tolla Third Stone biisillä, eli tuplaa ton melodia äänen, niin saa aikaan iha mielenkiintosia ralleja jo itsessään;D

Eli soittaa vaikkapa A-kieleltä jotain E-pohjaista moodia
 
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta anna kuitenkin joku esimerkki.