Kerrompa vielä oman näkemykseni.
Soolot:
Ei sooloissa välttämättä tule käyttää hirmu nopeutta. Parhaimmat soolot ovat niitä jotka lähtee sydämmestä, fiiliksellä, eikä sellaisia joiden tarkoitus on vain näyttää muille soittotaitoansa. Omat soolot kannattaa siis tiukasti rajata soittotaitonsa sisälle, ja kehittää omia hienoja ideoita sen sisällä. Näin teen itsekin. Tekniikkani ei liian hyvä ole, mutta sillä pärjää aivan mainiosti.
Skaalojen treenaus on minusta melko hyödytöntä. Kappaleesseen sooloa tehdessä en katsele mitkä sävelet kuuluu sävellajiin, vaan soitan vain sen mikä on sisälläni ja mikä kuulostaa hyvältä. Tietenkin useimmiten suurin osa soolon sävelistä kuuluu kappaleen sävellajin skaalaan, mutta ei kannata orjallisesti noudattaa mitään sääntöjä. Mieti jonkin laisia melodioita ja juttuja jotka sopivat kappaleeseen. Vaikka opettelet jotain coveria, ei soolon täydy olla tismalleen samallainen kuin alkuperäisessä versiossa vaan tee siitä sinun näköisesi.
Pelkkä skaalan ylös-alas sahaus on rasittavan kuulosta jos sitä tulee liikaa. Opettele myös soittamaan esim. jonkun metronomin tahdissa, niin sinusta ei tule ns. makuuhuonetiluttajaa, joka ei pysty soittamaan muiden kanssa samassa tempossa.
Muut:
Soolot ovat tosiaan vain yksi osa-alua kitaransoitossa. Kannattaa keskittyö olennaisesti komppaukseen, sillä siitä on eniten hyötyä. Tärkeintä bändisoitossa on että pysyy tahdissa muiden kanssa. Avosoinnut ja barret on hyvä osata, ja kannattaa soveltaa ja keksiä omanlaisia komppikuvioita.
Omien biisien teko on antoisaa. Siitä saa uutta puhtia soittoon ja on kehittävää. Olet hullu
- Eikä kukaan huomaa sitä |
kuriken
