Älytön kysymys. Otelauta koostuu sävelistä eikä skaaloista. Otelaudan voi opetella tuntemaan vaikka siten, että piirrät sen kuvan paperille, merkkaat jokaisen äänen oikealle paikalle ja opettelet tuon kuvion ulkoa. Ei siinä mitään skaaloja tarvita.
Ja vielä älyttömämpi vastaus.
Periaatteessa joo, mutta sävellajit, asteikot ja sointuarpeggiot ovat kuitenkin ensisijaisia keinoja organisoida otelauta käytännöllisempään sekä helpommin hahmotettavaan muotoon, etenkin meidän (pop/rock/jazz) musiikkikulttuurissamme.
Hyvin sanottu. |
Ja vielä älyttömämpi vastaus.
Eikö ollutkin. Mielestäni on tehtävä ero siinä että otelaudalta löytyy absoluuttisia säveliä joilla on nimet, ja toisaalta relatiivisia intervallisuhteita, joita kutsutaan säveliköiksi (tai asteikoiksi, arpeggioiksi, soinnuiksi etc.). Molempia tarvitaan, sekä sävelten tuntemusta että pelkkiä hahmoja tai rakenteita.
On paljon helpompaa sanoa/ajatella että duuriasteikko ensin c:stä ja sitten puolikas ylempää, kuin että ensin c, d, e, f, g, a, b ja sitten c#, d#, e#, f#, g#, a#, b#.
Itse ainakin hahmotan otelaudan soittotilanteessa siten, että kun tiedän että biisi menee Ab:sta, niin näen ne Ab -äänet sellaisina ankkurinuotteina joka paikassa mutta en ajattele sävelten nimiä sen enempää, vaan näen kaiken muun vain rakenteina suhteessa Ab:aan. Jos joku pysäyttäisi kesken soiton ja kysyisi että minkä äänen juuri soitin, olisin tietysti siitä sävelestä tietoinen, mutta muuten sillä tiedolla ei tee sinällään mitään.
Are you with me? No problemo! |
Metal Jone
Apricot
