Kitarat: soittaminen ›

Ei jaksa, nuotitkin on keksitty. Kyll mää ainakin mielummin luen ne, kun tuntikausia mietin "onks toi 57:nen tahdin kolmas sointu toi vai toi tai onks se kitara vaan epävireessä ?" kaltaisia turhanpäiväisyyksiä.
 
Komppaan kyllä sikäli kun nuotti sattuu olemaan saatavilla.
 
Sitä paitsi, omia biisejä on paljon hauskempi soittaa kuin muitten tekeleitä.
 
KOMPPAAN! :D

...studiomuusikoiden, jne.
Kyllä ne niitä nuotteja lukee, menis vähän hankalaks, jos jonkun sessiomiehen täytyis opetella biisit korvakuulolta. En mää ainakaan sellasta palkkais, vaikken koskaan semmosta sinänsä tarvitsiskaan.
 
Mjaa. Tää pitää katsoa tyyppikohtaisesti minusta... kaipa näitä sessiomiehiäkin on moneen junaan, minulla ei vaan ole kokemusta heistä, kun en ole studiossa ollut.
 
Toki on helkutin auttavaa jos tyyppi nuotit hallitsee. Jos ajattelen omalle kohdalleni, huolin kaikki muistiinpanot. Myös klassisten muusikoiden kanssa on hieno homma kun ei tosiaan tarvitse muuta kuin yks kaks kirjoittaa niille nuotti niin heti tulee mitä tarvitaan.

Kuka muka edes haluaisi olla kitaristi?
 
Esinahan pesijälläkin on enemmän yhteiskunnallista funktiota kuin pilipalimusiikkia soittelevilla koulutetuilla haistapaska puolipedagogi-rämppytiluttelijoilla.
 
Vajotessani vahingossa liian syvälle kitarismiin yritän aina ottaa itseäni niskasta kiinni ja nostaa jalat ilmaan.

Tämä *istiasia on nyt kysytty kielitoimiston puhelineuvonnasta (09) 701 4991 ja vastaus oli seuraava:
 
Muusikoissa *isti-loppuiset sanat ovat nimikemääritteitä (titteleitä) ja nimenomaan ammattinimikkeitä eikä tarkoita harrastelijamuusikoita. Orkestereiden muusikoita kutsutaan *isti loppuisilla sanoilla. Jos joku ei usko soittakoon ja kysyköön yllä olevasta numerosta.
 
EDIT: siis jos soittaa bändissä voi kai kutsua itseään kitaristiksi tai jos on muuten oikeutettu kyseiseen ammattinimikkeeseen.

Kuka muka edes haluaisi olla kitaristi?
 
Esinahan pesijälläkin on enemmän yhteiskunnallista funktiota kuin pilipalimusiikkia soittelevilla koulutetuilla haistapaska puolipedagogi-rämppytiluttelijoilla.
 
Vajotessani vahingossa liian syvälle kitarismiin yritän aina ottaa itseäni niskasta kiinni ja nostaa jalat ilmaan.
 
*Of Topic*Of Topic*Of Topic*
Tieto lisää tuskaa ja näemmä taitokin. :)
Minulle ja monelle monelle muulle on ollut todellista hyötyä ja iloa Panden tuotoksista niin kirjoitusten kuin soittamisenkin puolesta. Siinä sinulle sitä "yhteiskunnallista funktiota". On hyvä, jos joku osaa ja tietää ja hyvällä päällä ollessaan jakaa tietonsa ja taitonsa muillekin.:D
Niin että pysy vaan siellä "kitarismin suossa".
 
*Topic*
Onko noilla määritteillä nyt oikeastaan mitään väliä? Ei ne ennen pelimannitkaan pohtiineet, että olivatko viulisteja vai eivät. Siitä huolimatta pelasivat komiasti niin häät kuin hautajaisetkin ja juhlaväki tanssasi ja tappeli ja kaikilla oli hauskaa.

No niin.
 
Siinä sitten vastaus meidän semantiikkaamme. Kitaristiksi itseään kutsuvan tulisi olla ammattilainen. Ja toisaalta se tekstinpätkä jonka näytit koko -isti -päätteestä oli kyllä myös odotettavissa.
 
Mutta näin... tuon mukaan en ole kitaristi, mutta todennäköisesti käytän sitä sanaa silti jatkossakin itsestäni... :) se kun on syöpynyt syvälle... syvemmälle kuin "kitaransoittaja" tai edes "kitaran soittaja".

Onko noilla määritteillä nyt oikeastaan mitään väliä?
 
Ei kai niillä muuta väliä kuin että kielessämme on tietyt sanat tarkoitettu kuvaamaan tiettyjä asioita ja käsitteitä. Moni muukin sana on käsitteenä menettänyt alkuperäistä merkitystään. Siinä on tietysti se ongelma, että sitten sanan alkuperäiselle asiasisällölle ei ole enää sanaa käytössä ja sille vuorostaan pitäisi keksiä uusi sana.
 
Kun esimerkiksi kitaristi sanan merkitys on joissakin piireissä alkanut saada muuta merkitystä kuin mitä se oikeasti tarkoittaa, johtuu se periaatteessa äidinkielen taitamattomuudesta eli siitä, että ei tiedä mikä sana tarkoittaa mitäkin. Sitä vartenhan me opiskellaan äidinkieltä ja maassa on kielenhuolto että joku määrittelee mikä tarkoittaa mitäkin. Jos joku ei siitä välitä, niin ei sitten.
 
Käytännön elämässä en kuitenkaan ole itse nähnyt mitään todellista tarvetta käyttää itsestäni nimeä kitaristi tai mandolinisti tai banjoisti kun soitan vain harrastuksena ja vaikkakin duossa joka esiintyy silloin tällöin, kun voin yhtä hyvin sanoa että soitan kitaraa tai soitan mandoliinia tai soitan banjoa.

*Topic*
Onko noilla määritteillä nyt oikeastaan mitään väliä? Ei ne ennen pelimannitkaan pohtiineet, että olivatko viulisteja vai eivät. Siitä huolimatta pelasivat komiasti niin häät kuin hautajaisetkin ja juhlaväki tanssasi ja tappeli ja kaikilla oli hauskaa.
 
No ei mun mielestä tarvis olla mitään väliä, mutta omat mielipiteet aina välillä kuitenki joutuu koetukselle kans.

Omasta mielestäni olen kitaristi, vaikka en kummoinen instrumentin taitaja olekaan ja sävelkorvassakin on parantamisen varaa.
 
Muusikko en ole, kutsun itseäni soittajaksi tai "soittelijaksi".

Ei kai niillä muuta väliä kuin että kielessämme on tietyt sanat tarkoitettu kuvaamaan tiettyjä asioita ja käsitteitä. Moni muukin sana on käsitteenä menettänyt alkuperäistä merkitystään. Siinä on tietysti se ongelma, että sitten sanan alkuperäiselle asiasisällölle ei ole enää sanaa käytössä ja sille vuorostaan pitäisi keksiä uusi sana.
 
Ööh.. Mitään alkuperäisiä tai oikeita merkityksiähän ei sanoilla ole, on vain yhteiskunnallinen käyttö ja sitten kielitoimisto joka sen mukaan normittaa myös virallista kielioppia. Eli kyllä noiden sanojen merkitykset on historian saatossa liukunut ihan reilusti saantaansa jos toiseenkin, voit kysyä sitä myös kielitoimistosta jos haluat ;-)
 
Kun esimerkiksi kitaristi sanan merkitys on joissakin piireissä alkanut saada muuta merkitystä kuin mitä se oikeasti tarkoittaa, johtuu se periaatteessa äidinkielen taitamattomuudesta eli siitä, että ei tiedä mikä sana tarkoittaa mitäkin. Sitä vartenhan me opiskellaan äidinkieltä ja maassa on kielenhuolto että joku määrittelee mikä tarkoittaa mitäkin. Jos joku ei siitä välitä, niin ei sitten.
 
Tässä hämäävää on tuo "oikeasti tarkoittaa", missä määrin tuo kitaristi ammattinimikkeenä on lopullinen totuus, sitä on vain alettu virallisissa papereissa käyttää sellaisina. Jos katsomme etymologista taustaa, niin siinä ei tuntuisi olevan mitään mikä vaatisi -isti päätteisen henkilön olevan nimenomaan ammattilainen. Tässä siis liikutaan aika vaarallisilla vesillä. Äidinkieli on jonkinlainen kompromissi erilaisista murteista, ja sekin virallisena pidetty kompromissi muuntuu kielen käytön mukaan jatkuvasti. Jos joku - tai siis useammat- eivät siitä vanhasta virallisesta merkityksestä välitä, niin uudempi merkitys tulee viralliseksi. Näinhän tämä asia toimii.
 
Käytännön elämässä en kuitenkaan ole itse nähnyt mitään todellista tarvetta käyttää itsestäni nimeä kitaristi tai mandolinisti tai banjoisti kun soitan vain harrastuksena ja vaikkakin duossa joka esiintyy silloin tällöin, kun voin yhtä hyvin sanoa että soitan kitaraa tai soitan mandoliinia tai soitan banjoa.
 
Niin. Kukin tavallaan, en minäkään itseäni miellä kitaristiksi, mutta huolestutti tämä "oikeat merkitykset" vetoaminen tässä :-)

Niin. Kukin tavallaan, en minäkään itseäni miellä kitaristiksi, mutta huolestutti tämä "oikeat merkitykset" vetoaminen tässä :-)
 
Kysymyshän on sopimisesta, jos jollekin sanalle on kielessämme määritelty jokin merkitys yhteisellä sopimuksella (tai kielitoimiston määritelmänä), niin kaipa sitä voi pitää sanan "oikeana merkityksenä", VAI? EDIT: Siis kunnes yhteisesti muuta sovitaan, jonka jälkeen uusi merkitys on se "oikea merkitys".
 
Jos joku - tai siis useammat- eivät siitä vanhasta virallisesta merkityksestä välitä, niin uudempi merkitys tulee viralliseksi. Näinhän tämä asia toimii.
 
EDIT Niinpä, mutta tässä kitaristiasiassa kyseessä on toistaiseksi aika pitkälti nuoren pienen väestönosan kielenkäytöstä, ei mistään laajemmin vakiintuneesta käytännöstä.

>>Ei kai niillä muuta väliä kuin että kielessämme on tietyt sanat tarkoitettu kuvaamaan tiettyjä asioita ja käsitteitä. Moni muukin sana on käsitteenä menettänyt alkuperäistä merkitystään. Siinä on tietysti se ongelma, että sitten sanan alkuperäiselle asiasisällölle ei ole enää sanaa käytössä ja sille vuorostaan pitäisi keksiä uusi sana.

>Ööh.. Mitään alkuperäisiä tai oikeita merkityksiähän ei sanoilla ole, on vain yhteiskunnallinen käyttö ja sitten kielitoimisto joka sen mukaan normittaa myös virallista kielioppia. Eli kyllä noiden sanojen merkitykset on historian saatossa liukunut ihan reilusti saantaansa jos toiseenkin, voit kysyä sitä myös kielitoimistosta jos haluat ;-)
 
No mitä sanaa sitten olisi pitänyt käyttää sanan "alkuperäinen" sijasta ettei olisi tullut väärinkäsitystä? "Alkuperäisellä merkityksellä" tarkoitin tietenkin "aiemmin yleisesti vallalla ollutta sopimusta sanan asiasisällöstä". Kukapa niitä alkuperäisiä merkityksiä muutamia satoja vuosia sitten tai enemmän edes tietääkään että niihin edes voisi viitata;-)

Minusta tämä kuuluu ihan jokaisen muusikon perusominaisuuksiin, ei pelkästään kitaristin.
 
Tämä on ikuisuuskysymys. Olen joskus kysellyt todella kovilta soittajilta osaavatko he improvisoida musaa sointupohjalta. Ja nämä kysyvät, sointu, mikä se on ? Eli tyypit lukevat kaiken nuoteista tajuamatta missä mennään mutta soittaen kaiken oikein nuottien mukaan. Osa soittajista ei taas tajua nuoteista hevon helkuttia mutta sointukulun kuuleminen ja tajuaminen ja sen pohjalla improvisoiminen on taas kovan harjoittelun jälkeen lasten leikkiä. Molempi parempi mutta jokainen muodostakoon oman mielipiteensä siitä kumpi on parempi. Kumpaakin joka tapauksessa tarvitaan.

No mitä sanaa sitten olisi pitänyt käyttää sanan "alkuperäinen" sijasta ettei olisi tullut väärinkäsitystä? "Alkuperäisellä merkityksellä" tarkoitin tietenkin "aiemmin yleisesti vallalla ollutta sopimusta sanan asiasisällöstä". Kukapa niitä alkuperäisiä merkityksiä muutamia satoja vuosia sitten tai enemmän edes tietääkään että niihin edes voisi viitata;-)
 
Virallinen merkitys olisi ollut ihan ok ;-) Niin, siis en ole ihan varma onko tuo kielitoimistonkaan se ihan yleisesti vallallaainaollut, tai siis että onko kitaristi aina ollut pelkästään ammattinimike, tästäkin on niitä välimuotoja mitä olen ehdottanut.

Kitaristista en tiedä mutta muusikoksi itseään voi kutsua heti kun pystyy jotain järkevää suoltamaan ulos instrumentilla. Siis jotakin omaa.

Mun mielestä siihen tarvitaan todella paljon että voi sanoa itseään muusikoksi.

Kitaristista en tiedä mutta muusikoksi itseään voi kutsua heti kun pystyy jotain järkevää suoltamaan ulos instrumentilla. Siis jotakin omaa.
 
Mun mielestä muusikkous ei ole ihan näin "helppo" tavoittaa. Soittaja, kuin soittaja, *ismeistä viis, mutta muusikolta jo vaaditaan todella paljon.
 
Tässä komppaan kyllä Rumpali86:sta.

Mun mielestä muusikkous ei ole ihan näin "helppo" tavoittaa. Soittaja, kuin soittaja, *ismeistä viis, mutta muusikolta jo vaaditaan todella paljon.
 
Tässä komppaan kyllä Rumpali86:sta.
 
Komppaan mäki mukana. Muusikoksi voisi sanoa esim. jokaista Bumtsibum -orkesterin jäsentä.

Mun mielestä siihen tarvitaan todella paljon että voi sanoa itseään muusikoksi.
 
Eiku siis hö. En mä tarkottanu mitään über-ammattimuusikkoa, vaan musiikin harrastajaa. En tarkoittanut että heti kun saa pianosta g-sävelen niin tilinauhassa lukee ammatin kohdalla muusikko.

Riittääkö, että osaa plokata soinnut ja soolon iwillstayhin?:>

Jessus että on turha topic.