Kitarat: soittaminen ›

Eikös Mike Stern veivaa jazzia? Ja kova kitarismi kyllä on hän.

Eikös Mike Stern veivaa jazzia? Ja kova kitarismi kyllä on hän.
 
Kyllä stern jazzia soittelee. Hän on minusta juuri hyvä esimerkki niistä, jotka kokeilevat monenlaista tyylia ja suuntaa. Sternin tuotannosta löytyy hyvin monenlaista musiikkia.

No kävinpä tuossa lainaamassa saksofoni-opuksen, ja sitten huomasinkin, että kaikki nuotit on soitettava kitaralla oktaavia alempaa. Eli mukana oli cd jota kuuntelin. Päteekö tuo aina saksofoni-nuotteihin? Tosin olen hyvin onnellinen, että kappaleet on nyt transponoitava, koska se kehittää väkisin nuotinkutaitoa ja sävelten tuntemusta.

No kävinpä tuossa lainaamassa saksofoni-opuksen, ja sitten huomasinkin, että kaikki nuotit on soitettava kitaralla oktaavia alempaa. Eli mukana oli cd jota kuuntelin. Päteekö tuo aina saksofoni-nuotteihin? Tosin olen hyvin onnellinen, että kappaleet on nyt transponoitava, koska se kehittää väkisin nuotinkutaitoa ja sävelten tuntemusta.
 
Ööh, ei?!? Vai mille fonille ne on kirjoitettu? Kitarahan soitetaan aina oktaavia alempaa, kuin kirjoitettu. Ja fonikirjathan on luultavasti kirjoitettu transpoituna ko. fonin vireelle.

Ööh, ei?!? Vai mille fonille ne on kirjoitettu? Kitarahan soitetaan aina oktaavia alempaa, kuin kirjoitettu. Ja fonikirjathan on luultavasti kirjoitettu transpoituna ko. fonin vireelle.
 
Sori kun sanoin, että oktaavia alempaa. Tarkoitin, että joudun soittamaan sävelaskeleen alempaa. Eli nuotti kirjoitettu a:han, soitan samaa g:stä. Kirja on tällainen blues-saksofoni -kirja. Tässä on otteita vaikka kuinka monelta soittajalta, joten uskon, ettei kaikissa ole käytössä sama foni-malli(tenori, altto jne...)

Harmittaa, kun en nähny Stocheloa livenä sillon kun ne kävi Suomessa. Toivottavasti tulee vielä uusi mahdollisuus.
mä näin ,jee. sit mulla on ainakin kolme konserttia vhs:llä joita joskus katselen suu auki. pitäis hommata se niiden dvd... ja tuota uusintakeikkaa olen minäkin odotellut...

Pari hyvää opetusmetodia, joita oma opettajani käyttää:
 
Ns. rest approach eli taukomenetelmä. Käytä mahdollisimman paljon ja pitkiä taukoja eli soita mahdollisimman vähän. Näin etenkin aloittelijalle jää aikaa rakentaa sooloa mielessään eteenpäin. Tällä menetelmällä vältetään myös se aloittelevien kitaristien perusvirhe, että soolossa vain näytetään mahdollisimman nopeasti mitä osataan.
 
Toinen hyvä temppu: laula mitä soitat. Jos et kehtaa laulaa tai hyräillä ääneen niin ainakin mielessäsi. Soolosta tulee hyvin äkkiä paljon musikaalisempi - muista ettet esimerkiksi esiintyessäsi näytä yleisölle kitarismia, vaan musiikkia.
 
Oktaavisoitto, string skipping, kromatiikka. Jazzissa kaikki on mahdollista, jos sen tekee oikein.

Pari hyvää opetusmetodia, joita oma opettajani käyttää:
 
Ns. rest approach eli taukomenetelmä. Käytä mahdollisimman paljon ja pitkiä taukoja eli soita mahdollisimman vähän. .
 
tuota noin riittääkö jos on pitänyt kymmenen vuotta taukoa ? nimim. vois tässä pikkuhiljaa taas aloitella ... :)

Tehtäköön siis kaikille selväksi, että tarkoitin soolon sisäisiä taukoja, en yleistä harjoitteluaikataulua.
 
Edellisen viestin sarkasmi meni kyllä perille, mutta joku saattaa silti käsittää väärin.

Tehtäköön siis kaikille selväksi, että tarkoitin soolon sisäisiä taukoja, en yleistä harjoitteluaikataulua.
 
Edellisen viestin sarkasmi meni kyllä perille, mutta joku saattaa silti käsittää väärin.
 
Mein bändillä on niin harvoin ja niin lyhyitä treenejä, ettei oo varaa pitää treeneissä niitä nuotteihin merkattuja taukoja.

Juu eipä tuo hevimiehen muodonmuutos niin epätavallista taida olla,, mikäpä sitä estäis soittamasta muita tyylejä...:)
Ainakin django reindhartia suosittelen kyllä ja george bensonia jos jazz kiinnostaa..
Joku saa korjata jos puhun ihan paskaa mutta jos oikeen muistan niin megadethin poland soittaa/on soittanut jazzia jossain porukassa...

Juu eipä tuo hevimiehen muodonmuutos niin epätavallista taida olla,, mikäpä sitä estäis soittamasta muita tyylejä...:)
 
Alex Skolnick on hyvä esimerkki, soitti heviä (bändi nimeltä Testament varmaan tuttu kaikille?), nykyään jatsia (www.alexskolnick.com).
 
Itselläkin lipsuu kokoajan jatsimpaan suuntaan, johtuu ehkä siitä että jatsia on liian mukava soittaa. Improvisointi kun on pirusti lystimpää kuin sävellettyjen teosten soittaminen.

Joku saa korjata jos puhun ihan paskaa mutta jos oikeen muistan niin megadethin poland soittaa/on soittanut jazzia jossain porukassa...
 
Jep, ennen liittymistään (Gar Samuelsonin kanssa), ja nykyisin Ohm - nimisessä, kuulemma kovatasoisessa bändissä. Mm. Ginger Bakerin skidi löytyy kannuista...
 
www.chrispoland.com

Toinen hyvä temppu: laula mitä soitat. Jos et kehtaa laulaa tai hyräillä ääneen niin ainakin mielessäsi. Soolosta tulee hyvin äkkiä paljon musikaalisempi - muista ettet esimerkiksi esiintyessäsi näytä yleisölle kitarismia, vaan musiikkia.

 
Tuossa kai tavoitteena on enemmänkin: soita mitä laulat (tai mikä soi päässä). Se on ainakin mulle aivan järjettömän vaikeaa.

Juuri tuossa tilanteessa sinun pitääkin laulaa mitä soitat. Se on helppo alku soolon rakentamiseen omassa päässä. Myöhemmin, kun osaat/kehtaat laulaa mitä soitat, voit alkaa soittamaan mitä laulat.
Juu, toivottavasti joku ymmärsi.

Meikällä aina soi jotain häröä päässä, mutta sitten kun ottaa kitaran käteen niin se kaikki unohtuu kerralla. Ei auta enää hyräilyt, kun ei muista yhtään mitä sitä sitä äsken oikein päässään soitteli.

Meikällä aina soi jotain häröä päässä, mutta sitten kun ottaa kitaran käteen niin se kaikki unohtuu kerralla. Ei auta enää hyräilyt, kun ei muista yhtään mitä sitä sitä äsken oikein päässään soitteli.
 
Mulla täysin sama juttu. Mikähän hitto siinä muuten on :)

Mulla täysin sama juttu. Mikähän hitto siinä muuten on :)
 
Multakin hävinnyt monta hienoa riffiä tän takia.

Tuossa kai tavoitteena on enemmänkin: soita mitä laulat (tai mikä soi päässä). Se on ainakin mulle aivan järjettömän vaikeaa.
 
Ja se tarkoitushan tuossa nimenomaan (mun mielestä) on se että kokoajan on täysi kontrolli ja tieto siitä mitä ääniä kitarastaan ulos päästää. Ettei tule soiteltua vain niitä juttuja mihin sormet on tottuneet. Eli siis toisinsanoen kitarasta tulee ideoita ulos eikä valmiita juttuja "motorisesta muistista".(voikohan noin sanoa?)
 
E: Tuli vielä mieleen tähän liittyen asteikoiden opettelu. Jos osaa asteikon kaikki sormitukset ympäri otelautaa mutta ei tiedä miltä asteikko kuulostaa niin mielestäni ei voi sanoa osaavansa asteikkoa.
 
Improvisointi tilanteessakin jos tulee vastaan vaikka Xm7 niin mielestäni on järkevämpi ajatella että soitanpas tämän kuuloisen jutun tähän doorisesta, kuin että nytpä voisin soitan doorista asteikkoa kun se kerran menee molliseiskan päälle kuulema niin hyvin.