Kitarat: soittaminen ›

Joku Metallican Fight Fire With Fire nyt tulee päällimmäisenä mieleen. Älkää naurako, joskus on vaikeaa saada kunno sahauskomppi kulkemaan.

mikähän... varmaa se crossroads kappale minkä kyllä soitan pikkaamalla.. jaa,a tiihä sitä sitten notta? jaa,a kaikki varmaan tällä hetkellä ko harjottelen vaan nuoteistalukua.

Joku Metallican Fight Fire With Fire nyt tulee päällimmäisenä mieleen. Älkää naurako, joskus on vaikeaa saada kunno sahauskomppi kulkemaan.
 
Minullakin oli joskus vaikeuksia tuossa. En kyllä tiedä miten se menisi nyt, olisi varmaan ihan helppo kai.

Minun mielestäni tuo FFWF:n riffi on oikeastaan helpoin noista Metallican sahausriffeistä. :D

Teknisesti vaikeinta tuntuu olevan keksiä järkeviä viestiketjuja.
 
Aika monta läppää olet tähänkin järjettömään keskusteluun värkännyt. Saat siitä sata plussaa, mikäli laarissasi on vielä tilaa!

Ukko-Nooa takaperin ei heti oikein luonnista.

Kitarajeesuksen kommenti: Samalla kurssilla Anssi Nykänen kertoi soittaneensa joskus Vinnie Mooren kanssa. He olisivat jammailleet keikan jälkeen Satisfactionia, mutta Moorelta ei irronnut pentatonista sooloa vaan äijä meni täysin lukkoon ja biisi jäi vetämättä. Monipuolisuus ei siis ole koskaan pahasta.
 
Olin kuulemassa kyseistä Scandinavian Guitar Festival tapahtumaa vuonna -89. Itse asiassa nauhoitin keikan c-kasetille ja kasetti on tallessa!!
Ei siinä mitään, elettiin 80 -lukua jolloin permikset oli pöyheitä, naiset kauniita ja kitara soolot nopeita.
Siinä mielessä ymmärrän Moorea että kyseisellä vuosikymmenellä kitarasankari juttu oli todellakin in ja Mooren vaikutteet tuli pääasiassa klassisesta musasta.
Toki, tiedän että Mooren suurimpia vaikuttajia on Jeff Beck jonka musiikkia keikalla myöskin soitettiin, Vinnie Moore ja Arlen Roth soittivat myös 3 "Blues" biisiä ( J. be good ja jotain muuta mitä en nyt just muista ).
Vinnie Moore soitti myös pentatoonista ja blues skaalaa kyseisen keikan biiseissä. Luulen että tuolloin Mooren komppaus ei ollut niin hyvässä kuosissa kuin sweepit, legatot taikka alternative pikkaus.
 
En yritä puolustella Vinnie Moorea ( ei ole kaverin tekemiset kiinnostaneet kahdet ensimmäisen levyn jälkeen ) mitenkään mutta ainakin voin sanoa että olin paikalla kuulemassa ja todisteena siitä löytyy tuo c-kasetti nauhoitus.

Nii, eipä ollut Nykäsen rummutus kummoista ainakaan tuolla keikalla, peruskompin lisäksi tais lyödä lautaseen peräti kaksi kertaa koko setin aikana, joten se siitä soittajien haukkumisesta.

Olin kuulemassa kyseistä Scandinavian Guitar Festival tapahtumaa vuonna -89. Itse asiassa nauhoitin keikan c-kasetille ja kasetti on tallessa!!
Ei siinä mitään, elettiin 80 -lukua jolloin permikset oli pöyheitä, naiset kauniita ja kitara soolot nopeita.
Siinä mielessä ymmärrän Moorea että kyseisellä vuosikymmenellä kitarasankari juttu oli todellakin in ja Mooren vaikutteet tuli pääasiassa klassisesta musasta.
Toki, tiedän että Mooren suurimpia vaikuttajia on Jeff Beck jonka musiikkia keikalla myöskin soitettiin, Vinnie Moore ja Arlen Roth soittivat myös 3 "Blues" biisiä ( J. be good ja jotain muuta mitä en nyt just muista ).
Vinnie Moore soitti myös pentatoonista ja blues skaalaa kyseisen keikan biiseissä. Luulen että tuolloin Mooren komppaus ei ollut niin hyvässä kuosissa kuin sweepit, legatot taikka alternative pikkaus.
 
En yritä puolustella Vinnie Moorea ( ei ole kaverin tekemiset kiinnostaneet kahdet ensimmäisen levyn jälkeen ) mitenkään mutta ainakin voin sanoa että olin paikalla kuulemassa ja todisteena siitä löytyy tuo c-kasetti nauhoitus.
 
Mitään tarkempaa tietoa mulla ei siis tuosta jutusta ollut, hyvä kun kerroit. Mikä homma sen Satisfactionin(tai oliko edes Satisfaction?) kohdalla oli vai vetikö ne edes sitä? Siitä Anssi-sedän kanssa jutustelusta on jo niin kauan etten oikein muista, että miten se selitti sen. Tuli nyt vain sen kurssin tiimoilta tuo juttu mieleen. Ja Vinnie Mooren musiikista tai tekemisistä muutenkaan en ole koskaan ollut kiinnostunut, joten tarkoitukseni ei nyt ollut provoilla tai mitään.

Kyllä peruskomppi on rumpalien pentatoninen asteikko.

Kyllä peruskomppi on rumpalien pentatoninen asteikko.
 
Hyvin sanottu.
 
Blaah, kuuntelen parhaillaan kyseistä taltiointia.
Nykänen on loisto rumpali, paiskii tuplilla menemään
melko kivasti. Tuskinpa edes treenasivat montaa kertaa ennen SGF -89 keikkaa, joten senpä takia enemmän peruskompii ja vähemmän kikkailua.
Nuoren Vinnie Mooren soitto on melko suoraviivaista vaikkakin kaunista.

Mikä homma sen Satisfactionin(tai oliko edes Satisfaction?) kohdalla oli vai vetikö ne edes sitä?
 
Eivät vetäneet Satisfactionia keikalla.
Vinnien oman matskun lisäksi soittivat ainakin While My Guitar Gently weepsin, Crossroadsin, Freeway Jamin ja J. Be
Goodin.

ööh. varmaan jokku pantera jutut on aika vaikeita. tai no ehkä ei mut vaatis sen oikeen tatsin ja läjän efektejä jos haluais vähääkään kuullostaa samalta..

E-molliasteikko edestakaisin.

Kirka - daadadaada

Runnin with the devil bassolla tietenkin!!!

- Emperorin Curse you all men on aika kiero opeteltava.
- Mayhemin In the lies where upon you lay on fyysisesti minulle mahdoton.
- Steve Vain melkein mikä tahansa soolo on minulle mahdoton saada kuulostamaan hyvältä. Eikä ne kompitkaan helppoja ole varsinkiaan Sex & Religion levyllä. Paria ton levyn biisiä joskus opettelin eikä tähänkään mennessä ole hyvällä fiiliksellä onnistunut. Räpiköiden menee Here & now läpi, soolon nuotit osaan peräkkäin laittaa mutta kuulostaa hirveältä verrattuna alkuperäiseen.
- Chick Corea electric bandin kitaraosuuksia en lähtisi edes katsomaan.
- Meshuggahin ja Sikthin biisit: aivan liian kieroja opeteltavaksi.
- Megadethin kompit menee ja kuulostaa ok mutta kaikki Marty Friedmanin soolot jäävät suosiolla väliin.
- Sama juttu Dream Theaterin ja kavereiden kanssa, suurin osa kompeista menee mutta sooloja ei saa millään kuulostamaan hyvältä vaikka ne kuinka tarkasti osaisi.

- Steve Vain melkein mikä tahansa soolo on minulle mahdoton saada kuulostamaan hyvältä. Eikä ne kompitkaan helppoja ole varsinkiaan Sex & Religion levyllä. Paria ton levyn biisiä joskus opettelin eikä tähänkään mennessä ole hyvällä fiiliksellä onnistunut. Räpiköiden menee Here & now läpi, soolon nuotit osaan peräkkäin laittaa mutta kuulostaa hirveältä verrattuna alkuperäiseen.
 
Noi Sex & Religionin soolot on varmaankin Vaikeimpia Vain sooloja. Tarvittava äänen kontrollin määrä on ihan mahoton. Itsellä sama juttu että tuo Here & Now menee räpiköiden läpi.
 
- Chick Corea electric bandin kitaraosuuksia en lähtisi edes katsomaan.
 
Joo ei niitä Gambalesweeppejä viitsi edes yrittää. :)
 
Megadethin kompit menee ja kuulostaa ok mutta kaikki Marty Friedmanin soolot jäävät suosiolla väliin.
 
Itseltä taittuu Friedman-sooloista vain Tornado of Souls ja Lucretia, mutta pirun vaikeitahan nuokin ovat.
 
Sama juttu Dream Theaterin ja kavereiden kanssa, suurin osa kompeista menee mutta sooloja ei saa millään kuulostamaan hyvältä vaikka ne kuinka tarkasti osaisi.
 
Palauttelin äsken mieleen Under A Glass Moonin sooloa ja vaikeahan tuo on. Joskus olen ton mielestäni osannut, ja yltiöpäisyyksissäni ajattelin että nauhotan tuon tuohon päälle muttei nuo muutamat kohdat oikein (ainakaan vielä) luonnistu. Kunnon kikkailusoolo kyllä, hyvää treeniä moneen tekniikkaan...
 
Onhan se muiden soittajien soolojen opetteleminen työlästä ja monien mielestä typerää puuhaa mutta pirusti se kehittää - ei pelkästään tekniikkaa vaan paljon muutakin...
 
Vaikeimmat "biisit" mulle on siis sooloja, vaikkapa nuo edellämainitut kolme, vaikka eipä DT:n Erotomanian 3. soolokaan helppo ole, varsinkaan se lopputilutus. Lisäksi on varsin vaikeata soittaa Nunon Extreme-aikojen (II ja III -levyt) komppeja samalla fiiliksellä ja energialla.

Minä oon nähnyt kitaristeja jotka osaavat soittaa hyvinkin monimutkaisia ja teknisesti vaikeita juttuja. Tabulatuureista. Mutta jos pyydetään komppaamaan vaikka humppaa sointumerkeistä, niin johan menee sormi suuhun. Aina vaan pitäisi olla tabulatuurit valmiina joka biisiin. On se saatana.
 
Oot varmaan nähny ku minä soitan :)

ööhh...
kaisse on Flying high again..
ei tule muuta mieleen.

Bettencourtin Midnight Express hipoo mahdottomuutta soittaa yhtä hyvällä tatsilla kuin Nuno sen vetää.