Kitarat: soittaminen ›

Yläaste kitaristi soolo:
 
Kyseinen kitaristin pitää olla n. 13-15w. Sooloon kuuluu mokailu koko biisin ajan sekä huvittuneet katseet yleisöstä. Oleellista soolossa on myös se että kitaran on PAKKO olla vanha muovinen Shzaizebögen kitara jolla ei saa edes huiluääniä. Minkäänlaisia efektejä ei ole koska koululla ei niihin ole varaa. Sen lisäksi aina välillä vahvistimesta pitää kuulua vingahduksia jotka johtuvat valinnaisen puutyön ryhmän kolvaamalla korjaamasta piuhasta. Sen lisäksi on muistettava käsien vapina, kasvojen punaisuus ja Kirk Hammetilta näyttämisen yrittäminen.
Muistakaa myös esityksen loppuvaiheessa kompastuminen johtoihin.
 
Esmes Minä : )
 
Tähän vielä lisäks että vahvari on joku bassovahvariks tarkotettu romu 1800-luvulta jonka soundi on aivan paska..:)
Nimim. Yläastekitaristi :)

Stratovarius - Speed of Light

 
Kyseisessä biisissähän ei ole varsinaista kitara vs. syntikka sooloa,
vaan kitaralla ja syntikalla soitetaan ennen kitarasooloa sellainen nopeahko välisoolo. Molemmat soittimet siis soittavat samaan aikaan.

Lisäänpä yhden soololuokan:
 
Tyylikäs-soolo
 
Soitetaan kessu suussa hienolla kitaralla yksinkertaisella skaalalla aivan upean kuuloista helppoa sooloa joka tyrmää kaikki kuulijansa heti. Tämmöistä sooloilua edusti Albert Järvinen..

Jimi Henrikki - soolo:
 
Soittaja räväyttää ilmoille Voodo Childin alun. Kun päästään sooloon, soittaja on jo niin fiiliksissä että sooloilu käy jopa niin nautinnolliseksi että on pakko käydä lykkimässä omaa vahvariansa. Kun homma on hoidettu alkaa soittajalla olla nälkä että on pakko pureskella kitaran kieliä, toinen syy myös tähän voi olla hermojen purkaus. Alkaa jo hieman silmissä sumenemaan, rumpali hakkaa omiaan ja basisti myös. Soitanta mitä huikeimmillaan ja sooloilijaa rupeaa jo ahdistaa straton kaulan muoto käsissään. Hiki virtaa vuolaana. Kitaristi heittää strattinsa kaula edellä maahan että rutina käy ja alkaa nykiä vibrakampea polvillaan kitaran yläpuolella. Tässä vaiheessa on jo melodisuus kaikonnut kokonaan ja musiikki on pelkkää puun sahaamista, epäselvää puuromössöä. Kitaristilla on polttava halu hieman edes kiduttaa kitaraansa ja joten hän ruikkii bensaa (tai jotain muuta herkästi syttyvää nestettä) kitaran joka koloon ja sytyttää palamaan. Tukeva ote kaulasta ja eikun hakkaamaan sitä typerää puunpalasta lattiaan. Kitara sälähtää moniin palasiin ja nyt on hyvä olla :D
 
Esimerkkinä tästä kukas muukaan kuin...!

Truu Boheemi-soolo:
 
Kitara laitetaan keskelle lavaa telineeseen, ja tuodaan pöytä viereen. Pöydälle katetaan juustoa ja hieno viinipullo. Artisti ryhtyy nautiskelemaan pöydän antimista baskeri päässään, ja luo silloin tällöin katseen soittimeen päin. Yleisö on hieman epätietoinen siitä, mitä odottaa, ja alkaa tuntea olonsa vaivautuneeksi. Noin vartin päästä artisti nappaa nopealla ja sulavalla liikkeellä soittimen käsiinsä, ja soittaa yhden yllättävän bepop-nuotin, "bleep". Yleisö hämmästyy, ja monet leuat loksahtavat auki. Jo muutaman kymmenen sekunnin päästä soitetaan seuraava nuotti, "bloop", ja yleisö on aivan pähkinöinä! Artisti heittää baskerin pois hikeentyvältä otsaltaan, "nyt mennään eikä meinata!", sen tiesivät kaikki. Meno yltyy täysin bakkanaalisiin mittoihin, yllättäviä nuottivalintoja ja eriskummallista artikulaatiota syöksyy jokapuolella lavaa, nuotit kimpoilevat seinien kautta, yleisön aivolohkojen ja artistin pikkuaivojen välillä alkaa syntyä sininen virta, joka ohjaa ääniä kuin jumalainen kosketus.
 
Yleisö ei enää kykene liikkumaan, jokainen tietää todistavansa jotain historiallista, jotain, josta puhuttaisiin vielä vuosikymmenien päästä, ja johon vain tämä valikoitu ihmisjoukko voisi matalalla äänellä sanoa, "Tiedän, olin siellä", ja saaden joka kerralla osakseen hieman epäuskoisia, joskin pyyteettömästi ihailevia katseita osakseen. "Todellako!?"
 
Soittajan kitara ei enää kestä historiallisen hetken stressiä ja kohoavaa kapillaaripainetta, vaan yllättäen pettää liitoksistaan ja räjähtää pieniksi puusäleiksi, jotka leviävät kuuden metrin säteelle origosta. Artisti hymyilee elokuvahymyä, etsii baskerin päähänsä, ja poistuu takavasemmalle, ajaen Datsunillaan auringonnousuun. Yleisö ei kykene vielä vuosiin ymmärtämään kokemansa todellista merkitystä.

Truu Boheemi-soolo:
 
Kitara laitetaan keskelle lavaa telineeseen, ja tuodaan pöytä viereen. Pöydälle katetaan juustoa ja hieno viinipullo. Artisti ryhtyy nautiskelemaan pöydän antimista baskeri päässään, ja luo silloin tällöin katseen soittimeen päin. Yleisö on hieman epätietoinen siitä, mitä odottaa, ja alkaa tuntea olonsa vaivautuneeksi. Noin vartin päästä artisti nappaa nopealla ja sulavalla liikkeellä soittimen käsiinsä, ja soittaa yhden yllättävän bepop-nuotin, "bleep". Yleisö hämmästyy, ja monet leuat loksahtavat auki. Jo muutaman kymmenen sekunnin päästä soitetaan seuraava nuotti, "bloop", ja yleisö on aivan pähkinöinä! Artisti heittää baskerin pois hikeentyvältä otsaltaan, "nyt mennään eikä meinata!", sen tiesivät kaikki. Meno yltyy täysin bakkanaalisiin mittoihin, yllättäviä nuottivalintoja ja eriskummallista artikulaatiota syöksyy jokapuolella lavaa, nuotit kimpoilevat seinien kautta, yleisön aivolohkojen ja artistin pikkuaivojen välillä alkaa syntyä sininen virta, joka ohjaa ääniä kuin jumalainen kosketus.
 
Yleisö ei enää kykene liikkumaan, jokainen tietää todistavansa jotain historiallista, jotain, josta puhuttaisiin vielä vuosikymmenien päästä, ja johon vain tämä valikoitu ihmisjoukko voisi matalalla äänellä sanoa, "Tiedän, olin siellä", ja saaden joka kerralla osakseen hieman epäuskoisia, joskin pyyteettömästi ihailevia katseita osakseen. "Todellako!?"
 
Soittajan kitara ei enää kestä historiallisen hetken stressiä ja kohoavaa kapillaaripainetta, vaan yllättäen pettää liitoksistaan ja räjähtää pieniksi puusäleiksi, jotka leviävät kuuden metrin säteelle origosta. Artisti hymyilee elokuvahymyä, etsii baskerin päähänsä, ja poistuu takavasemmalle, ajaen Datsunillaan auringonnousuun. Yleisö ei kykene vielä vuosiin ymmärtämään kokemansa todellista merkitystä.
 
Tää oli tosi mahtava teksti! :)

Ei oo-soolo
 
Biisissä tulee soolon vuoro. Kitaristi kuljettelee kättään pitkin otelautaa, kuin miettien mistä kohtaa aloittaisi. Meinaa soittaa nuotin, mutta perääntyy viime hetkellä ja säätää vähän tone-nappulaa. Valitettavasti kitaristi jää miettimään liian kauaksi aikaa ja kertsi ehtii jo alkaa.

Perkeleen askomiko. Kahvit pärskähti housuille.

Hehe, plussaa ropisee niin ettei taskuihin sovi.

"hei! omistan efektejä"-soolo
 
Kitaristi polkaisee soolon alkaessa kaikki efektipedaalinsa yhtäaikaa päälle. yleensä kattaukseen kuuluu vähintään kuusi säröä flanger, phaser, chorus, useampi delay pedaali, wah wah, whammy jne. sitten päästetään ilmoille jokin sattumanvarainen nuotti rypäs ja annetan efektilaudan hoitaa loput. tuloksena hämmentävä sekamelska ääntä joka luultavimmin ajaa kuuntelijan hulluuden partaalle.

"hei! omistan efektejä"-soolo
 
Kitaristi polkaisee soolon alkaessa kaikki efektipedaalinsa yhtäaikaa päälle. yleensä kattaukseen kuuluu vähintään kuusi säröä flanger, phaser, chorus, useampi delay pedaali, wah wah, whammy jne. sitten päästetään ilmoille jokin sattumanvarainen nuotti rypäs ja annetan efektilaudan hoitaa loput. tuloksena hämmentävä sekamelska ääntä joka luultavimmin ajaa kuuntelijan hulluuden partaalle.
 
Tunnetaan myös nimellä soolo-steppaus.

Ei ehkä kuulu tänne mutta pakko se on laittaa:
 
Bassosoolo:
 
Yksinkertaisesti paska.
 
Esim. Kaikki bassosoolot
 
PS: Terkkuja basisteille.

Ei ehkä kuulu tänne mutta pakko se on laittaa:
 
Bassosoolo:
 
Yksinkertaisesti paska.
 
Esim. Kaikki bassosoolot
 
PS: Terkkuja basisteille.
 
Hyvät bassosoolot on hyviä ja paskat paskoja. Aivan niinkuin kitarasoolotkin.

Billy Sheehanin bassosoolot on hyvijä

Hyvät bassosoolot on hyviä ja paskat paskoja. Aivan niinkuin kitarasoolotkin.
 
Samaa mieltä, tossa on munmielestä hyvä bassosoolo:
http://www.student.uib.no/~bhe086/J … 0Band%20Live%20-%20Malla%20solo.mpg

Billy Sheehanin bassosoolot on hyvijä
 
Niinpä

Toi oli hyvä toi ynkkä soolo, joten laitoin+ ja toi oli kans hyvä toi yläaste soolo :D

Nämä toimi minusta ihan hyvin:
Kliimaksisoolo
Esisoolo
pääkallosoolo
tuskasoolo
kahden-kitaristin-tunnelma-onanointi
epäsoolo
penatatoniasoolo
taustasoolo
yhden riffin runkkaus
outrosoolo
purske-soolo
arp-soolo
komppisoolo
ajosoolo
kitara vs. syntikka soolo
-sävellajia vaihtava soolo (sama kun pääkallosoolo?)
"hei! omistan efektejä" -soolo
 
Muihin en sano mittää

Röytämis-soolo:
 
Soolon alussa kitarahihna pettää. Kitaran ylösnoukkimisen jälkeen efektistä loppuu virta ja kielet katkeilee. Lopuksi kompastutaan kitarapiuhaan.

Insane metal soolo: korvia raastava, nopea ja rangga
esim. Pantera