Kitarat: soittaminen ›

Tuokin kiinnostaisi minua, nimenomaan tuota kaksikaulaista ajatellen. En ole ainakaan missään nähnyt myynnissä.
 
http://www.slider-straps.com/ Tuolta saa tilattua.

http://www.slider-straps.com/ Tuolta saa tilattua.
 
Saa toki, mutta ei viitsisi lähteä jenkeistä pelkkää hihnaa tilailemaan, varsinkaan kun ei tiedä miten se sopii kaksikaulaiseen. Pitäisi päästä testaamaan.

Itselläni on "Adrian Smith" -hihnapulma, eli plektrakäsi haluaisi olla alempana, mutta otelautakäsi ei yletä sitten laudalle.
 
Mullon sointuja soitettaessa sama homma, jos kitara on tarpeeksi alhaalla että plektrakäsi ei väsy ja toimii muutenki kunnolla ni saa suurinpiirtein vasemman olkapään ottaa sijoiltaan että yltää soittamaan, se vituttaa.

Minä käytän noita:
 
http://www.netzmarkt.de/thomann/tho … ller_security_locks_v_prodinfo.html
 
Molemmissa kitaroissa tuollaiset ja hyvin ovat toimineet. Suosittelen!

Ptiää opetella soittaan seisaallaan. Jimikin piti sitä hihnaa just sopivassa kohdin johon käsi rittiim et pikkasen käsi oli kaareva, kuten minäkin yritän päästä siihen. Ei mulla ainakaa kauaa menny ku olin aika kauan soittanu istualtaan ja siitä sitte seisaaltaan treenaan. Tänään opettelin äkkii Foxy Ladyn soolon istualtaan, pari kertaa läpi ja siitä sitte vaan on the road!

aluksi oli vaikeaa soittaa seisovilteen, mutta nykyään seison melkein aina bändiharkoissa, niin se menee jo ihan niin hyvin(tai huonosti) kuin istuvilteenkin. kotona soittelen miten sattuu, välillä maatenkin kun ei pysty krapulassa edes istumaan...

Mullon sointuja soitettaessa sama homma, jos kitara on tarpeeksi alhaalla että plektrakäsi ei väsy ja toimii muutenki kunnolla ni saa suurinpiirtein vasemman olkapään ottaa sijoiltaan että yltää soittamaan, se vituttaa.
 
Kyllä tuo silti paremmin toimii noin, että plekukäden saa tarpeeksi alas. Kitaran kaulaahan voi aina nostaa pystympään;)

Olet kirjoittamassa yli 2527 päivää vanhaan ketjuun!
 
Mutjoo, tässä oon miettiny että voiskohan tuo hihnan säätö helpottaa soittoa.
Itellä tullut aina varsin paljon soiteltua seisaaltaan, lähinnä siitä syystä että istualteen alkaa selkä aina valittamaan. Kitara on aika perus hevimiehen korkeudella, eli ei todellakaan missään ylhäällä muttei myöskään polvissa asti.
Saattaiskohan pykälän tai parin laskemalla keppiä helpotettua soittoa kun välillä tuntuu siltä, että tarvii käyttää turhaa jännitystä pitääkseen kyynärpäätä kulmassa kun soittaa. Jos vähän laskisi, niin voisi pitää käsivartta lähes suorana ja ranne olis ainoo mikä tekee työtä.

tomaattiorava: Olet kirjoittamassa yli 2527 päivää vanhaan ketjuun!
 
Mutjoo, tässä oon miettiny että voiskohan tuo hihnan säätö helpottaa soittoa.
Itellä tullut aina varsin paljon soiteltua seisaaltaan, lähinnä siitä syystä että istualteen alkaa selkä aina valittamaan.
 
Useissa tapauksissa tämä saattaa johtua siitä, että istut huonosti, tai sinulla on huono istuin. Esimerkiksi tuolin pituus on pieni yksityiskohta, joka vaikuttaa istuma-asentoon; tuolin korkeus pitäisi mieluusti olla sellainen, että istuessa reidestä ja jalasta muodostuu 90 asteen kulma tai vielä mieluummin vähän pienempi kulma (noin 75-80 astetta). Kova istuin on myös parempi soittoergonomian kannalta. Ei siis mieluusti nojatuoleissa tai sohvalla soittoa.
 
Itse suosin myös oikean korkuisia jakkaroita, koska itse hakeudun niissä luonnollisempaan soittoasentoon kuin nojallisissa tuoleissa. Ergonomisessa soittoasennossa istualtaan soitettaessa nojataan rinta edellä hiukan eteenpäin, jolloin alaselän lihakset suuntautuvat tavallaan sisäänpäin. Huono asento on taas tämän vasta kohta eli "röhöttäminen", jossa nojataan taaksepäin, selkä on kaarella ja rintakehä sisällä.
 
Ongelmiin saattaa auttaa myös jalkatuen käyttäminen, jota yleensä käytetään klassisen kitaransoitossa. Se on kuitenkin hyödyllinen apuväline myös, kun harjoittelee sähkökitaraa kotona. Asento on sitten ideaalitapauksessa tällainen:
http://learntoplayguitarlessons.com … assical-guitar-playing-position.jpg
 
Kitara on aika perus hevimiehen korkeudella, eli ei todellakaan missään ylhäällä muttei myöskään polvissa asti.
Saattaiskohan pykälän tai parin laskemalla keppiä helpotettua soittoa kun välillä tuntuu siltä, että tarvii käyttää turhaa jännitystä pitääkseen kyynärpäätä kulmassa kun soittaa. Jos vähän laskisi, niin voisi pitää käsivartta lähes suorana ja ranne olis ainoo mikä tekee työtä.
 
Seisaalta soittaessa yleinen nyrkkisääntö on, että kitaran pitäisi olla sellaisella korkeudella, että vasemman käden käsivarsi ja kyynerpää muodostavat 90 asteen kulman. Oikean käden ergonomia on paljon monimutkaisempi asia, ja usein hyvä kitaraopettaja osaa kommentoida yksilökohtaisesti asiaa. Kuitenkin vaikka käsivarsi onkin kulmassa, pitäisi suurimman osan soitosta tästä huolimatta tapahtua ainoastaan ranneliikkeenä.

meillä oli nuorina poikina sellanen meininki, että kepakko on oikealla korkeudella kun siitä pystyy soittaessa kusemaan yli! siis ainakin periaatteessa... ei sitä kukaan tainnut kokeilla.
nyttemmin kun tuota massaa on tullut hieman lisää niin ei onnistu enää. edes teoriassa.

Wild String Of Voodoo Strat: Useissa tapauksissa tämä saattaa johtua siitä, että istut huonosti, tai sinulla on huono istuin. Esimerkiksi tuolin pituus on pieni yksityiskohta, joka vaikuttaa istuma-asentoon; tuolin korkeus pitäisi mieluusti olla sellainen, että istuessa reidestä ja jalasta muodostuu 90 asteen kulma tai vielä mieluummin vähän pienempi kulma (noin 75-80 astetta). Kova istuin on myös parempi soittoergonomian kannalta. Ei siis mieluusti nojatuoleissa tai sohvalla soittoa.
 
Itse suosin myös oikean korkuisia jakkaroita, koska itse hakeudun niissä luonnollisempaan soittoasentoon kuin nojallisissa tuoleissa. Ergonomisessa soittoasennossa istualtaan soitettaessa nojataan rinta edellä hiukan eteenpäin, jolloin alaselän lihakset suuntautuvat tavallaan sisäänpäin. Huono asento on taas tämän vasta kohta eli "röhöttäminen", jossa nojataan taaksepäin, selkä on kaarella ja rintakehä sisällä.
 
Ongelmiin saattaa auttaa myös jalkatuen käyttäminen, jota yleensä käytetään klassisen kitaransoitossa. Se on kuitenkin hyödyllinen apuväline myös, kun harjoittelee sähkökitaraa kotona. Asento on sitten ideaalitapauksessa tällainen:
http://learntoplayguitarlessons.com … assical-guitar-playing-position.jpg
 

 
Seisaalta soittaessa yleinen nyrkkisääntö on, että kitaran pitäisi olla sellaisella korkeudella, että vasemman käden käsivarsi ja kyynerpää muodostavat 90 asteen kulman. Oikean käden ergonomia on paljon monimutkaisempi asia, ja usein hyvä kitaraopettaja osaa kommentoida yksilökohtaisesti asiaa. Kuitenkin vaikka käsivarsi onkin kulmassa, pitäisi suurimman osan soitosta tästä huolimatta tapahtua ainoastaan ranneliikkeenä.
 
Kiitos tämä oli kyllä plussan arvoinen kirjoitus. Itse olen paljon omin päin pähkäillyt ergonomia kysymyksiä. Olen nimittäin huomattavan ylipainoinen ja normaalit soittoasennot eivät aivan kivuttomasti onnistu ja kuitenkin heikko keskivartalon lihaskunto aiheuttaa helposti väsymistä ja huonoa ryhtiä ja edelleen sen mukanaan tuomia pulmia (taju lähtee jos ei muista hengittää kunnolla).
 
En ihan noihin oikeaoppisiin soittoasentoihin istuen taivu (tai siis kädet eivät enää yllä kitaraan;-). Olen napannut muutaman yksityiskohdan joita pyrin noudattamaan joista ensimmäinen on että koitan pitää istuma-asenno ryhdikkäänä juuri tuohon tyyliin kuin neuvoit ja tuen kitaran oikeaa reittä vasten tyvestään jolloin kitara pääsee nousemaan noin neljänkymmenen viiden asteen kulmassa editseni niin, että kitaran lapa asettuu suunnilleen vasemman hartian kanssa samalle tasolle antaen myös vasemmalle kädelle hyvin tilaa liikkua ja rannekulma ei tule liian jyrkäksi. Tällöin kitaran koppa kylläkin tulee myös aika korkealle, mutta mahdollistaa oikealle kädelle hyvin tilaa liikkua vaikka käsi tuleekin enemmän tallan takaa kielille kuin seisoma asennossa.
 
Nykyisin pyrin harjoittelemaan paljon seisten vähintään puolet harjoituksista siis kotona (treenikämpällä tietenkin seison enimmäkseen). Seisoma asennossa olen havainnut parhaaksi pitää kitaraa varsin ylhäällä juurikin ruumiinrakenteeni takia (normaalivartaloiselle se vyönsoljen korkeus lienee paras). Tämä on aika luontevaa koska en ole koskaan oikein tykännyt pitää kitaraa alhaalla, silloinkaan kun se minulta luonnistui eikä sen tyylin viileys minulle oikein avautunut.

Gospelström: Mietin vain sitä, että kun harjoittelen esim. yksin kotona, istun aina. Sitten kun pitäisi bändin kanssa esiintyä jossain tietysti seisoen niin onkin paljon vaikeampi soittaa ne samat biisit mitkä menee istuen ku vettä vaan. Pitääkö kaikki muut sitä hihnaa jotenki törkeen kireellä, niin että kitara hipoo leukaa vai ootteko vaan aina harjotellu seisten, himassakin?
 
Minäkin aluksi soitin vain istualtaan, mutta sitten halusin soittaa seisoaltaan ja törmäsin samaan ongelmaan kuin sinä. Oli vaikeaa soittaa seisaaltaan. Aloin sitten vain harjoittelemaan. Aluksi pidin hihnaa suhteellisen korkealla ja sitten laskin aina vähän kerrallaan. Nykyään olen löytänyt hyvän kompromissin hihnan korkeudessa. Muistan jossain kitarakirjassa lukeneeni ohjeen hihnan korkeudesta. Siinä oli jotain talla lantion kohdalla tyyppinen ohje.
 
Miten on mahdollista, että joku jimi hendrix tai slash pitää sitä kitaraa ihan polvissa ja silti lähtee ihan mitä vaan siitä kitarasta.
 
Harjoittelemalla..
 
Oonko mä vaan jotenki outo, vammanen tai rajoitteinen vai onkos tää joku ihan yleinen ongelma, josta selviää vaan vuosien harjottelulla?
 
Et ole outo tai mikään yllä mainituista. Jokainen varmasti törmää samaiseen ongelmaan. Toisilta se vain luonnistuu ehkä vähän paremmin. Mutta treeniä, treeniä. Itsekkin harjoittelen nykyään fifty-fifty seisoen. Ja harjoittelen yleensä päivässä sen 2 tuntia, niin oppii viikossakin kohtuu hyvin soittamaan seisoen.
 
Edit. Katoin väärin. Tää onki vähän vanhempi ketju, mutta olkoon :)

Mä oon aina ihmetellyt, että miksi kitaran pitäminen ylhäällä olisi jotenkin epäuskottavaa?
http://www.youtube.com/watch?v=0am04Fa4KAg&feature=related
Mun mielestä uskottavuus on aika kohdallaan...

Itsellä alkaa oikeen käden olkapäähän sattuun niin perkeleesti ku istun vähänkin kauemmin esim. koneella kun reenaan jotain sieltä kitaralla. Se taas tosiaan johtuu siitä, että pidän kitaraa usein oikeen jalan reiden päällä niin soitto asento on ihan vinksallaan. Mulla ei oo kyllä ollu ikinä ongelmaa soittaa hihnan kanssa vaikka enemmän tulee melkein nykyään istuvalteen soitettua. Itseasiassa hommat luistaa paremmin kun seisoo ja pääsee vähän heittää lavashowta itsekseen :D. (en tiedä oonko vaan sairas päästäni vai oliko toi viimenen lause jotenkin sairaan kuulonen)

A8: asiaa sivuten: itselläni on tuommoinen halpis hihna (http://www.netzmarkt.de/thomann/tho … _ernie_ball_nylongurt_prodinfo.html) ja kitara meinaa tippua usein kun vähänkään fiilistelee. välillä ihan paikoillaankin soittaessa. missä vika? soittajassa vai hihnassa?
 
Hihnalukko auttaa :)

-Woodpecker-: hommat luistaa paremmin kun seisoo ja pääsee vähän heittää lavashowta itsekseen :D. (en tiedä oonko vaan sairas päästäni vai oliko toi viimenen lause jotenkin sairaan kuulonen)
 
Hyvältä se ainakin paperilla näyttää :D

Hihnalukkoja on helppo improvisoida. Kalja/oliiviöljypullon tiivistekumi on helppo puolivalmis ratkaisu kaupasta tai sitten ihan vaan duunaa jostain muusta narusta/remmistä sen "prikan" hihnan ja hihnatapin kaulan välille. Roudarinteippi on uskottava ja pysyvähkö ratkaisu mutta onhan se selvä ettei monikaan halua tahria kamojaan teippiliimalla tai toisaalta joihinkin kitaralaukkuihin ei kitara sovi irroittamatta hihnaa.
 
Avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti vaan fiksailemaan kamoja :)
Tai rahalla kaupasta valmiita ratkaisuja...
 
Mulla oli joskus hihnatapin tilalla silmukkaruuvi ja hihna kiinni jousihaalla siihen. Erittäin toimiva ratkaisu - jotkut epäilivät silmukkaruuvin kestävyyttä mutta kun laittaa vähän järeämmän kuin taulunkehyskoukun niin kyllä se on _VÄHINTÄÄN_ yhtä kestävä kuin keskimääräinen tinaruuvi mikä sitä hihnatappia paikallaan pitää. Kotisoitossa vaan alkoi pidemmän päälle harmittaa kun tuo jousihaka kolisi sylisoitossa. Treenismökässä taas ei haitannu pätkääkään.
 
Toki jousihaan voisi jatkossa korvata vaikka narunpätkällä ja solmuna vaikka tuplavarmistettu sorkkasolmu... ei kolise... ja mahtuis taittelee kitaralaukkuunkin.

Sama ongelma kuin aiheenaloittajalla, paitsi että vielä tuon lisäksi kitaran kaula valuu sooloja soiteltaessa lattiaakohden, en tiedä johtuuki ongelma siitä että kitara on epätasapainossa, koska rungossa on värinäkammioita eikä siksi ole yhtä raskas kuin normaali les paul. Vai onko tämä ihan normaalia että jos kaulaa ei tueta niin se tuppaa valumaan?
 
Jos ongelma johtuu epätasapainosta, niin miten kitaraan voi lisätä painoa "fiksusti"?

Harjoittelua vaan kovasti. Minä soitan myös istuen nykyisin pääosin ja jos on taukoa seisten soittamisessa niin tuntuuhan se hieman kankealta. Äkkiä sitä kuitenkin tottuu kun sinnikkäästi jaksaa totuttaa :)

ite oon pitäny aina lähestulkoon nyrkkisääntönä että talla pidetään suurinpiirtein vyönsoljen kohdalla. joillakin se voi tosin tyylistä riippuen heittää puolikin metriä, mutta tyyliseikka kai se on jokatapauksessa siinä missä mukavuuskin.
 
ei mulla muuta