Kitarat: soittaminen ›

Kerran erään keikan jälkeen joku heppu tuli kysymään että tulisitko soittamaan bassoa meidän bändiin...

Tatsista, ennen kaikkea, sekä tyylitajusta ja komppitaidoista. Klassinen sorminäppäily on saanut myös omat osansa. Nää siis kitaristien suusta. Non-kitaristien suusta paljon isompia kehuja, mutta niillä ei oo arvoa.

Kerran mulle sanottiin että hyvin sä verät.
 
Siinä se. :)

Oon soittanu jo yli kymmenen vuotta joten jotain luulis osaavan (?) Mutta viime aikoina oon saanu kehuja aina kun oon päättänyt olla soittamatta kitaraa.
 
se EI ole ollut kovin kannustavaa.
 
Joskus aikaisemmin niitä kehuja on tullut paljonkin, suorastaan liikaa sillä itsehän en pidä itseäni kummoisena kitaristina. Hyvin menee kun pitää mielen nöyränä. Eikä kehut jostain tilusta paljoa mieltä lämmitä jos perussoitto kusee. :/

Oma muija on joskus kommentoinut:
 
"Ei se mitään, jos harjoittelet sitä Megadethiä tämän yksiön ainoassa huoneessa, voin ottaa päiväunet ilman korvatulppia metelistä huolimatta."
 
Ja piti sanansa.

Positivista kommenttia: Isoveli sanoi että ''toi sun soittos on puhtaampaa ku ennen, ei oo sitä samaa särinää''.
 
Negatiivista kommenttia: Kerran äiti tuli sanomaan kun soittelin kovat säröt päällä aivan liekeissä jotai Harvester Of Sorrowia että ''Onko tuo musiikkia?'' Kyllä siinä fiilikset vähä laski. :D

"Sä voisit mennä vetää niiden espanjalaisten kanssa tollasta rinputusta, toi kuulostaa sillee ihan hyvält."
 
"Sä aina vedät tollasta surullista."
 
"Ei toi mitään vaikeeta ollut, mutta toi fiilis."

Mun isoveli sanoo mulle "Oot nyt suunnillee yhtä hyvä ku Laiho SW levyllä". höhö.
 
edit. ja eräs toinen on sanonut "sä oot vitun paska soittaan"

Kaipa tämäkin aihe joskus käyty,mutta en ainakaan heti löytänyt.Kertokaatte.
 
Pari vuotta sitten haukuttiin kasari-kitaristiksi (Def Leppardia kun pääasiallisesti soitin), nyt vaan sanotaan hyväksi.
 
Vielä ei ole verrattu keneenkään...

Meistiä on verrattu Tom Verlaineen, jota en paheksu ollenkaan. Mutta välimatka on todellisuudessa hyyyviiin pitkä.

Ainahan näitä löytyy jotka silmät pyöreinä kattoo ku vetelee troopertilua mutta 2 ja ½ vuotta soittaneena en itseäni pahemmin kehu, en nimittäin ole mikään kummonen kitaristi ja monipuolisuudesta ei ole tietoakaan.

...ja monipuolisuudesta ei ole tietoakaan.
 
Menee vähän offtopikiksi, mutta onko se monipuolisuus nyt muka se tärkein juttu? Oliko Jimi Hendrix huono kun se ei soittanu jaskaa tai kantria?
 
Enemmän mä rispekteeraan soittajia jotka vetävät jotain tiettyä juttua vankalla otteella, kuin kaiken maailman studiomuusikoita jotka veivaa mitä vaan, mutta niin vitun munattomasti.
 
Eihän tuosta monipuolisuudesta nyt haittaakaan ole, mutta onko se nyt sitten joku välttämättömyys?

Menee vähän offtopikiksi, mutta onko se monipuolisuus nyt muka se tärkein juttu? Oliko Jimi Hendrix huono kun se ei soittanu jaskaa tai kantria?
 
Enemmän mä rispekteeraan soittajia jotka vetävät jotain tiettyä juttua vankalla otteella, kuin kaiken maailman studiomuusikoita jotka veivaa mitä vaan, mutta niin vitun munattomasti.
 
Eihän tuosta monipuolisuudesta nyt haittaakaan ole, mutta onko se nyt sitten joku välttämättömyys?
 
Erittäin hyvin sanottu, ei voi muuta sanoa. Sitä pitää itseään ihan kapisena syntisenä jollei hallitse suvereenisti kaikkia mahdollisia nyansseja ja tyylejä, ja ihan turhaan. Kitaransoitossa kaikkea voi osata, mutta kaikessa ei voi olla mestari.

Heheh, ja onhan yhdeltä kaverilta tullu palautetta. Olen hänen mukaan "makaronihevari".

Kyllähän niitä heittoja aina kuulee, mutta harvemmin niitä millään tavaara noteeraan. Etenkin ne kehut tulee melkein välttämättäkin niiden suusta, jotka ei tiedä. Mutta tässä jotain omalle kohdalle sattuneita juttuja, jotka on jäänyt mieleen:
 
"Jätkähän on meidän kaupungin Jimi Hendrix!" - Teknisen käsityön opettaja repesi tälle hieman, ja varmaan joutu vähän peittelemään nauruaan.
 
"Noni, nyt muut sammuttaa omat vahvistimensa ja Matti soittaa soolon yksin!" - Avitin lukiolaisia joulujuhlassa kun halusivat soittaa Stairway to Heavenin, ja basisti sanoi sitten harjotuksissa mulle näin. Ei kuullut sooloa ja pahotti mielensä.
 
"En käsitä miten joku voi olla noin nopee. Miten noi sormet muistaa kaiken?"
 
Ja äiti tietysti kehuu aina silloin tällöin klassista soittoa sanomalla kissalle jotain tyyliin: "kuuntele kuinka kauniisti se soittaa". Akkojen musiikkia siis. Sähkökitarasta en saa ikinä edes kehuvia kommentteja, mistä lie merkki.
 
Sitten eräällä kaverilla oli vähintäänkin näkemisen arvoinen ilme kun ensimmäistä kertaa kuuli mut soittamassa. Mutta tämäkin taas näitä, jotka eivät ole koskaan soittaneet. Toisen kerran hassuja ilmeitä näki japanilaisilla turisteilla, kun viime kesänä 12-kielisen akustiseni kanssa rämpyttelin senaatintorilla. Taisi heikäläisiltä kulua filmirulla poikineen siinä soitellessani, mutta rahaa eivät osanneet heittää.
 
Haukkuja tulee sitten veljiltä siihen malliin, että niitä ei tähän kannata alkaa listaamaan. ;-)
 
EDIT: niin ja kyllä mullakin on tapana kannustaa alottelevia soittajia, mutta ei siihen malliin että se nousis päähän. Järkevää onkin kehua tyyliin: "onhan siinä vielä parannettavan varaa, mutta äkkiäkös aktiivisella treenauksella ton jutun opit". Ja sitten vähän taitavammille soittajille voi antaa vähän suorempaa palautetta jos ne sitä erikseen toivoo, koska ei oo enää vaaraa että ottais nokkiinsa. Taitamattomuus ja sen huomaaminenhan se asia on mistä nokkiin otetaan, ja kukas muu sen paremmin huomaisikaan kuin muut.

En muista oikein mitään kehuja enkä haukkuja mutta yks parhaimmista/hauskimmista kommenteista tuli yhden toisen bändin basistilta. Tyyppi oli mennyt istumaan mun kavereitten kanssa samaan pöytään polttamaan tupakkia (mun kaverit ja se basisti ei siis tuntenut toisiaan). Tyyppi oli selittänyt jotain mun kitaransoitosta että "mä en oikein tykkää tollasista Ynkkä tyylisistä kitaristeista" ja "tol on tommosii ihme tilutusjuttuja". Saanen tässä välin mainita että meidän musiikkimme perustuu siihen että me soitamme soolojamme aikamoisella häröilyperiaattella (sillä keikalla, josta on jo aikaa, soitimme lähes puhtaasti epämelodisia viritelmäkyhäelmä sooloja, ilman edes pyrkimystä kuullostaa hyvältä). Näitä tilutussooloja ei osaa kukaan meidän bändin jätkistä edes soittaa, hyvä jos jotkut harvat Metallicat menee. Oli kaverit kuulemma kattelleet tyyppiä vähän ihmeissään.

Äiti haukkui viimeksi, kun kuuli vuoden soittelun jälkeen nauhoittamaani rämpyttelyä ja sanoikin, että "paremminhan sä ennen soitit".
 
Äitejä ei kannata kuunnella. Omani kävi hieman sähkiksen ja vahvarin oston jälkeen esittämässä muutamana otteeseen toiveita että soittaisin jotain "oikeaa musiikkia". Tosin nykyisellään taitoja on sen verran että vaikka minkälaisilla mössösäröillä lähes kappale kuinkappale on tunnistettavissa ja valituksetkin ovat loppuneet, vaan eipä ole tullut kannustustakaan. Itseäni hämmensi suuresti tutun kommentti upeasta soolosta ja siitä "kuinka sä voit osata tommosta" soitettuani living on a prayerin soolon kappaleeseen jonkin tunnin alussa (lukiomme musanluokka toimii myös muina luokkiana joskus). Kaiken lisäksi soitin sen huonoilla cleaneilla, ja munailin pariin otteeseen kun kitara oli itselle outo. No eipä mitään, tällä kommentilla jaksaa jo ainakin vuoden eteenpäin :)

Taimia on kehuttu. Haukkumiseen en ole törmännyt juurikaan, joka johtunee siitä, ettei kukaan jaksa lähteä erittelemään kaikkia selkeitä puutteitani.

Itseäni hämmensi suuresti tutun kommentti upeasta soolosta ja siitä "kuinka sä voit osata tommosta" soitettuani living on a prayerin soolon kappaleeseen jonkin tunnin alussa (lukiomme musanluokka toimii myös muina luokkiana joskus). Kaiken lisäksi soitin sen huonoilla cleaneilla, ja munailin pariin otteeseen kun kitara oli itselle outo. No eipä mitään, tällä kommentilla jaksaa jo ainakin vuoden eteenpäin :)
 
Se on sitä hunajaa, kun soittaa jossain juuri tollein instrumenttiä testatakseen ihan jonkun tutun pikkulirauksen. Sitten tulee juuri ne oikeat tytöt sanomaan "sähän osaat" "soita toinenkin". Hyvä mieli tulee.

Non-kitaristien suusta paljon isompia kehuja, mutta niillä ei oo arvoa.
 
No jaa, tavoite olisi kuitenkin kai kuulostaa hyvältä muidenkin korvaan eikä vain kerätä rispektiä toisilta kitaristeilta.. Tietysti myönteinen palaute joltakin hyvältä soittajalta lämmittää aina mieltä.