Kitarat: soittaminen ›

Tuossa muutamia kuvia miten plektraa voi pitää ja ei kannata pitää. Tapoja riittää...
 
http://www.cyberfret.com/first-fret/using-a-pick/page2.php
 
Internetisä löytyy paljon tietoa aiheesta jos vain jaksaa etsiä.
Esim.
 
http://www.guitarprinciples.com/dc/user_files/55.html
 
Tosin kaikki mikä netistä löytyy ei välttämättä ole faktaa, ainakin alla olevasta linkistä löytyvä ote on aika outo mielestäni.
 
http://guitar.about.com/library/weekly/aa071200g.htm

Luulisin, että kyllä meitä tyhmiä täällä riittää... Se vaan, että pitää ottaa virheistä opikseen, mieluiten tietysti toisten virheistä. Onhan sekin tietysti totta, että kaikki asiat eivät toimi kaikilla fyysisistä eroavaisuuksista johtuen. On kuitenkin tiettyjä suuntaviivoja joita on hyvä noudattaa.
 
Hyvä etten ollut ihan tollo. Muillakin näyttänyt olevan vastaavia ongelmia :) Ehkä täältä löytyy muillekin apuja. Vaikka soitto kulkis vanhalla tyylillä niin pienikin korjaus saattaa auttaa eteenpäin, näin ainakin mulla.
 
Ja yks tietenkin kun kyse on plektralla soittamisesta niin kannattaa varmaan testailla erilaisia plektroja. Paksuus, jäykkyys, muoto jne...

http://www.cyberfret.com/first-fret/using-a-pick/page2.php
 
No nythän mun ote on kuin suoraan ohjekirjasta :) Aika pätevä linkki. Ton kun olisinkin löytänyt googlella.

Tuo Mark Knopflerin tyyli ei ole mitenkään "alkeellinen". Se on sama mitä esim. 5-kielisessä banjossa käytetään ja ilmeisesti aika moni kantrikitaristikin soittaa näin.
 
Eräässä haastattelussa Mark Knopfler itse kuvaili tyyliään erittäin alkeelliseksi. Mulla ei ole hajuakaan banjoista ja kantreista, mutta rock-kitaristin soittotyyliksi se kyllä on kieltämättä aika erikoinen.
 
Knopfler on kuitenkin aina ollut mun "suosikkipoika". Näppäilköön vaikka yhdellä sormella, kunhan vaan kuulostaa yhtä hyvältä.

Mulla oli joskus kausi jolloin pidin plektraa kuten threadin aloittaja. Ilmeisesti huomasin sen kuitenkin ajoissa huonoksi tavaksi koska nykyään pidän plektraa "normaalisti".
 
Montaa eri pikkaustyyliä on oman soittohistoriansa aikana tullu kokeiltua/koettua, erilaiset plektratkin "luo" erilaisen tyylin. Aloittelijana soitin (ekat pari vuotta) aina ohuilla plektroilla (fenderin thinejä) nykyään ei tulis mieleenkään semmosella lerpukalla soittaa ellei sitten jotain rämppärämppää akustisella.

Tästä pikkurillin tukemisesta. Miun kitaranopettaja yritti kitkeä tätä multa pois. Ilman opettajaa olin ennen soitellut, ja kun soiteltiin tunnilla jotain melodiaa ni opettaja kiinnitti huomiota just pikkauskäteen ja siihen että otan tukea pikkurillillä ja joskus jopa nimettömällä. Sanoi että laita mielummin ranne nätisti lepäämään siihen tallan läheisyyteen, mutta jotenkin koen sen liian vaikeaksi. Nyt soittelen joskus kokonaan ilman tukea (tai siis tietysti kyynärvärsi lepää kitaraan, mutta ei mitään tukea ranteelle tai sormille), joskus pakko käyttää rannetta.

Tästä pikkurillin tukemisesta. Miun kitaranopettaja yritti kitkeä tätä multa pois.
 
Just.. tuossakaan suhteessa tuskin mitään oikeaoppista tapaa on. Uskoisin, että se oma tyyli löytyy kokeilemalla, eikä sillä, että yrittää pakottaa itsensä johonkin "oikeaoppiseen" tapaan.

http://www.cyberfret.com/first-fret/using-a-pick/page2.php
Katsokaapa tuo ensimmäinen kuva kohdasta "näin ei pidä tehdä":
Don't close up the space between your thumb and 1st finger.
 
Itse teen juuri noin sahatessani nopeasti, enkä koe sitä haitaksi. Muilla tekniikoilla en osaa sahata juuri ollenkaan. Onko porukka muuten tutustunut Iced Earthin Jon Schafferin tekniikkaan?

Mulla kun on Strato, ni pitää tota pikkurillijuttua miettiä vaan sen takia että käsi osuu joskus vahingossa volumepotikkaan. Onneks on jo oppinu olemaan hiljentämättä kitaraa vaivihkaa.

Toi että kyynärvartta ei saisi käyttää pikkaukseen "MISSÄÄN NIMESSÄ" on kyllä aika virheellistä.
Varsinkin kun toisaalta koko ajan korostatte ettei oikeaa tyyliä ole. Maailman parhaat pikkaajat käyttävät kyynärvartta pikkausliikkeen osatekijänä (John McLaughlin, Al DiMeola, Shawn Lane, George Benson...)
Olen itse lukenut rennon tekniikan saralta että "oikea" pikkaustyyli on kuin onkin yhdistelmä näitä kaikkia liikkeitä. Eli kyynärvarsi on vapaa liikkumaan ja liikkuukin tosin melko vähän, ranne pikkaa varsinkin kun pysytään yhdellä kielellä ja tähän vielä lisänä se pieni kiertämisliike (kuvittele avaavasi ovenkahvaa).
Ja korostus nimenomaan siinä ettei tue tai ankkuroi sormia eikä kättä mihinkään koska se on oikeasti haitallista. Itsekin niin ennen tein.
Kyynärvarren tulee olla siksi vapaa, että sillähän sitä kättä ja plektraa kieliltä toisille siirretään, eikä ranteella. Ranne voi sitten keskittyä paremmin pikkaukseen kun ei sen tarvitse liikuttaa plektraa. Järjelläkin ajatellen ranteen kulmahan vaihtelisi ihan mielettömästi jos ainoastaan sillä pitää siirtää plektraa vaikka alimmalta ylimmälle kielelle (ja se taivuttelu ei tunnetusti ole hyväksi...)
Kannattaa kiinnittää huomiota miten sen tekee, sillä on väliä.
Kattokaa vaikka tosta jo esille tulleesta linkistä toi front view - video ni huomaatte mitä meinaan sil kyynärvarrella.
(http://www.cyberfret.com/first-fret/using-a-pick/page3.php)

Maailman parhaat pikkaajat käyttävät kyynärvartta pikkausliikkeen osatekijänä (John McLaughlin, Al DiMeola, Shawn Lane, George Benson...)
 
En viitti alkaa vääntämään, kukin hajottakoon kätensä jos haluaa. Noi mainitsemasi pikkaajat eivät todellakaan ole nopeita tai tarkkoja (paitsi ehkä Lane, jonka fysiikasta kannattaakin noin kokonaisvaltaisesti ottaa mallia, eikö?)...

En viitti alkaa vääntämään, kukin hajottakoon kätensä jos haluaa. Noi mainitsemasi pikkaajat eivät todellakaan ole nopeita tai tarkkoja (paitsi ehkä Lane, jonka fysiikasta kannattaakin noin kokonaisvaltaisesti ottaa mallia, eikö?)...
 
Heh.. aloit sitten kuitenkin väntämään...? ;) Kerro nyt kuitenkin miksi siinä hajottaa kätensä jos käsivarsi on mukana pikkauksessa? Itelläni kokonaisfiilis on paljon rennompi näin tehdessä. Mua kiinnostaa koska oon kuullu muuta ja koska itekin kuitenkin teen niin enkä halua kättäni hajottaa.
 
En halua kiistellä mutta mun mielestä John McLaughlin ja Al diMeola on sekä nopeita että tarkkoja. Ootko kuullu Friday Night in San franciscoa? (en siis tarkota että pelkästään kumpainenkaan ominaisuus tekis miehistä hyviä kitaristeja)

Minä olen kyllä tullut tulokseen, ettei tohon oikein ole mitään _oikeaa_ tapaa pitää. Kukin tekee niin kuin tuntuu parhaimmalta. Mutta..
 
Itse olen huomannut käyttäväni kolmea eri plektraotetta riippuen tilanteesta. Jokaisella saa hieman erilaisen soundin.
 
Ensmmäinen on tämä perinteinen, vain ranneliikkuu ja kieliä vaihdettaessa myös koko kättä nostetaan hieman jos tarpeen, koska oma ranneliikkeeni ei ainakaan riitä kattamaan koko otelaudan aluetta ilman että plektran kulma muuttuisi. Ja tuo kulma on minusta juuri erittäin tärkeää. Tässä tapauksessa plektra siis tulee peukalon ja etusormen sivun väliin. Ja sitä tuetaan koko muulla kädellä, eli nyrkissä ja plektra ei pääse oikeastaan liikkumaan. Tällä tapaa on helppo saada jämäkkä soundi nopeaan pikkaukseen.
 
Toinen tapa on pitää plektraa peukalon ja etusormen sormenjäljen päällä, myöskin siten että keskisormi tukee sitä ja muu käsi on vähän rennompana. Soundi on hieman vähemmän luja ja tälloin on helpompi soittaa myös muilla sormilla siinä ohessa. Vähän niinkuin Steve Morse tekee. Sormet joustaa hieman.
 
Kolmas on taas tukea plektra ainoastaan peukalon ja etusormen jäljen väliin, niin että muu käsi ei tue sitä, jolloin myös sormet voi liikkua ja plektra joustaa. Tällöin on ehkä kaikista helpoin näppäillä myös kolmella 'ylimääräisellä' sormella. Näin saa aika kevyen tatsin ja ainakin minä saan eniten nyansseja soittoon.
 
Komppauksessa käytän oikeastaan poikkeuksetta viimeisintä, jolloin koko ranne voi olla rentona ja nopea sointuvatkaus onnistuu helpoiten. Tässä taas tietenkin vaikuttaa millaista musiikkia haluaa soittaa. Kyseinen ei varmasti parhaiten sovi vitossointujen dempattuun komppaukseen. Mutta näin meillä...
 
-Funkypick

Tuossa muutamia kuvia miten plektraa voi pitää ja ei kannata pitää. Tapoja riittää...
 
http://www.cyberfret.com/first-fret/using-a-pick/page2.php
 
Mä pidän aika tarkalleen tolleen... siis ne 6 ylintä kuvaa.

Mulla kun on Strato, ni pitää tota pikkurillijuttua miettiä vaan sen takia että käsi osuu joskus vahingossa volumepotikkaan. Onneks on jo oppinu olemaan hiljentämättä kitaraa vaivihkaa.
 
ystävän vinkki: kampea se nappula pois, niin minäkin tein vaikka oonkin siitä kumma etten tue pikkurilliä mihinkä. se on sellasenaan ihan älyttömän herkkä.

ystävän vinkki: kampea se nappula pois, niin minäkin tein vaikka oonkin siitä kumma etten tue pikkurilliä mihinkä. se on sellasenaan ihan älyttömän herkkä.
 
Mutta toisinaan teen sillä fade-inejä soitossa. Se on oikeestaan ihan hyvä siinä, kun on jo tottunut.

Pikkusormeni aika vankasti kiinni kannessa mutta kun soittaa ainoastaan matalilla kielillä pikkusormeni on kiinni ylä-e:ssä ensimmäisen nivelen kohdalla.
 
Mulla on vähän sama juttu mutta kun mennään jo h tai ylä-e kielille niin otan pikkurillin takaisin "nyrkkiin". Tosin tässä on semmoinen ongelma että "tatsi" katoaa ja sitä myötä myös nopeus ja varmuus. Nimenomaan nämähän ovat tärkeitä (ellei välttämättömiä) soolosoitossa ja riffittelyssä.
Mutta ongelmia riittää: tuo tallalla käden lepuuttaminen ei onnistu kitaran takia (Squier strat) koska tallapalojen säätö "ruuvien" päät on huonosti hiottu ja on niistä joskus tullut haavojakin esim. blues-kaavaa vedettäessä dempattuna.
 
Mutta onneksi kohta on kesätyöt käyty ja saa rahaa Tokain Love Rockiin.
 
chicken pickingissä
Mitä tarkoittaa viitsiskö joku selittää?

En viitti alkaa vääntämään, kukin hajottakoon kätensä jos haluaa. Noi mainitsemasi pikkaajat eivät todellakaan ole nopeita tai tarkkoja (paitsi ehkä Lane, jonka fysiikasta kannattaakin noin kokonaisvaltaisesti ottaa mallia, eikö?)...
 
Äläpäs puhu paskaa! Al DiMeola ja John McLaughlin ovat helvetin tarkkoja ja nopeita eikä kumpikaan ko. henkilöistä tarvitse nintendo 64-bittistä säröä sinne taustalle, vaan molemmat vetää vaikka paskalla Landolalla, jos on tarvis.
 
Heh, jos soitettujen nuottien määrä olisi soittotaidon mitta, niin Francesco Fareri olisi varmasti maailman paras. Esim. Al DiMeola on säveltänyt paljon hyviä biisejä ja Allulla on myös ihan helvetin hyvä rytmitaju puhumattakaan uskomattomasta tekniikasta. Sitä paitsi Al DiMeola korostaa opetusvideossaan, että kannattaa soittaa vain ranteella, joten en oikein ymmärrä, mistä vedit tuon kyynärvarsijutun.
 
Lane taisi olla aikoinaan ahkerasti ruoka-aikaan kotona. Hyvä kitaristi oli kuitenkin Shawn Lane.

Äläpäs puhu paskaa! Al DiMeola ja John McLaughlin ovat helvetin tarkkoja ja nopeita eikä kumpikaan ko. henkilöistä tarvitse nintendo 64-bittistä säröä sinne taustalle, vaan molemmat vetää vaikka paskalla Landolalla, jos on tarvis.
Kumpikaan ei ole _kovin_ nopea... Se toi mun pointtini oli. Ja ei ole Farerikaan ennen kuin näyttää jotenkin että tilut onnistuu ilman tapposäröäkin.
 
Sitä paitsi Al DiMeola korostaa opetusvideossaan, että kannattaa soittaa vain ranteella, joten en oikein ymmärrä, mistä vedit tuon kyynärvarsijutun. Missäköhän mä olen väittänyt Al Di Meolan soittavan kyynärvarrella? En ole sen pikkaamisesta muuta sanonut kuin ettei se ole kovin nopeaa eikä tarkkaa...
 
Katsoin muuten Steve Morsen haastattelun jossa se valitteli jännetupentulehdusta ja jatkuvia kipuja käsissään. Että niin hyvä tekniikka sillä Morsella on :)