Kitarat: soittaminen ›

joo,soittelen bluesia aika usein.Ennen.Nyt on kyllä tullut aika paljon rokki kehiin. Mutta vieläkin kyllä soolot lähtee Blues pohjalta ja Blues skaalasta.Hiano musiikkiahan se on!

Juuri äsken kuuntelin Gary Moore - After Hours:ia. Tykkään kuunnella rokimpaa bluussia toisinaan ja plagioida sieltä lickejä jammailuarsenaaliini.
 
Pannaan nyt tämäkin taas seinälle:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=41166&o=0
 
Täynnä niitä däd-däyyy-likuja, mutta mikäs sillä on ollessa.

No minähän intohimoisesti harrastan.
Tuosson pari rihfirunkkukisoihin pikanauhotettua.
Kai niitä hyvällä tahdolla vois tulkita jonkinlaiseksi luusiksi....
 
http://koti.mbnet.fi/khimaira/joo/arkkikansleri_Statesboro.mp3
http://koti.mbnet.fi/khimaira/joo/arkkikansleri_SteppinOut.mp3

Minä soitan bluussia. Itse olen kyllä ajatellut että kaikki soittaa heviä tai bluussia, noita hevimiehiä "alexilaihoja", on kyllä pilvin pimein... tiedä sitten, tuntuu että kyllä täällä bluesmiehiä kuitenkin on!!!

Nothin' But the Blues
Bluesmiehiä ollaan ja noissa muutamassa sointukuviossa riittää kaluttavaa. Jatkuvasti löytää uutta mistä ammentaa niin syvää ja ajatonta musaa. vierivä kivi ei sammaloidu.

Se on laahaavaa, tylsää, itseääntoistavaa. Se on bluesia.

Täällä ilmoittautuu yksi bluusmies. Bluesjamittelu on yksi parhaita asioita mitä mitä voi tehdä housut jalassa. Ja blueslikit ovat kuolemattomia. Niitä kuulee joka paikassa. Ite vetelen myös vähän raskaammassakin musiikissa bluesjuttuja ja toimivat ku elukka. Kyllähän Rhoadsin Randykin käytti sooloissaan hyvin paljon bluesskaalaa.

Täälä myös!! Eihän niin loistavaa musaa vaan voi sivuttaa.

Bluesi se tahtoopi olla nykysi kaikista lähinnä sydäntä.

Pakko vetää blyysii, kun ei ynkän juttuihin sormet taivu..

Varsinkin nuoremmilla kitaristeilla tahtoo olla tapana dissata bluesia "helppona, simppelinä, yksinkertaisena, kaavamaisena" jne., ts. arvostusta ei juuri anneta oikeille bluesin soittajille. Tämä asenne kuitenkin yleensä katoaa ajan myötä ja arvostusta aletaan antaa myös bluesjyrmyille.
Itseasiassa blues on todella vaikeaa. Miten tehdä setillinen bluesia niin, että se pysyy yleisön kannalta kiinnostavana? Miten sovittaa se sadas blueskaavabiisi niin, että se kuulostaa tuoreelta mutta myös perinteiseltä?
Itse en ole "puhtaassa" blues-bändissä ollut, enkä ole sellaista perustanut, koska en vaan usko että panokset riittää pitämään musiikin mielenkiintoisena. Se on kovaa hommaa ja vaatii hurjan tuntemuksen nimenomaan bluesin perinteistä ja kliseistä. Joiltain se onnistuu, jopa nuorena, kuten Kenny Waynelta (joskin on aika suora SRV-klooni).

yleisön kannalta kiinnostavana? Miten sovittaa se sadas blueskaavabiisi niin, että se kuulostaa tuoreelta mutta myös perinteiseltä?

 
Toi on tärkeä huomio ja ehkä koko musiikkitylin vaikein asia. Jos lähtee teoria tietoa kehittämään ja käyttämään vaikempia juttuja se menne jazzin puolelle. Taas jos lissää säröä ja pistää pahis ättityydin on liian rock....vaikeaa

Kyllä nuo kädet esim. sooloilessa väkisin alkavat bluessia soittamaan, niin paljon on tullut sitä isän musiikillisen kasvatuksen takia kuunneltua. Eikä yhtään ole huono juttu.

Varsinkin nuoremmilla kitaristeilla tahtoo olla tapana dissata bluesia "helppona, simppelinä, yksinkertaisena, kaavamaisena" jne., ts. arvostusta ei juuri anneta oikeille bluesin soittajille. Tämä asenne kuitenkin yleensä katoaa ajan myötä ja arvostusta aletaan antaa myös bluesjyrmyille.
Itseasiassa blues on todella vaikeaa. Miten tehdä setillinen bluesia niin, että se pysyy yleisön kannalta kiinnostavana? Miten sovittaa se sadas blueskaavabiisi niin, että se kuulostaa tuoreelta mutta myös perinteiseltä?
Itse en ole "puhtaassa" blues-bändissä ollut, enkä ole sellaista perustanut, koska en vaan usko että panokset riittää pitämään musiikin mielenkiintoisena. Se on kovaa hommaa ja vaatii hurjan tuntemuksen nimenomaan bluesin perinteistä ja kliseistä. Joiltain se onnistuu, jopa nuorena, kuten Kenny Waynelta (joskin on aika suora SRV-klooni).
 
Tähän vielä lisäisin, että nämä kuuluisien hemmojen bluesriffit ovat teknisesti plajon haastavempia kuin perinteiset heviriffit. Lisäksi blueskitaristit tietävät muitakin sointuja kuin duurit, mollit ja kvintit.

Lisäksi blueskitaristit tietävät muitakin sointuja kuin duurit, mollit ja kvintit.
 
Septimit!
 
Virhe! Tyhjä tai liian paska kirjoitus!

Septimit!
 
Virhe! Tyhjä tai liian paska kirjoitus!
 
Juu, kyllä ylläpito on tehnyt ihan oikein, kun pidensi viestien maksimilyhyyttä. :)
 
EDIT: Huomaa nyt sitten kanssa tuo hymiö!

Tähän on aivan pakko heittää väliin erästä blues-legendaa
lainaten "WHITE MAN CAN´T PLAY THE BLUES"...eikä toi edes
mee pahasti metsään;tämä liittyy just tohon tunne-puoleen....
 
tätä on vielä aivan pakko kommentoida, muistan kun se ensimmäisen SF-blues-porukan (dave+vakiot) livejuttu tuli telkkarista, niin toimittaja kysyi Silvennoiselta että voiko valkonaama soittaa bluesia. No Silvennoinen vastasi että "tottakai, muutako soittaa vaan. " siinä on totuus, ihan yhtä oikein olisi sanoa, että vaan jänikset saa syödä porkkanoita. ja minä ilmoittaudun myös bluesmieheksi.

Suurin osa improistani on bluesia. Soolotkin tapaavat yleensä kääntyä sinne bluesin puolelle.

Juu, kyllähän sitä bluussia tulee soitettua jonkin verran. Yleensä treenien alussa vedetään bändin kanssa improilublues tai pari ikäänkuin lämmittelyksi. Se on mukavaa se.

Bluesia tulee soiteltua paljonkin. Ja "ongelma" on se että sooloista tulee liian bluesia, tai siis liikaa pentatonista...